” Monet messinkihelat ja -vyöt sekä tupessa että puukonpäässä välkähtelevät kuin kulta, ja tupen kylki kellertää, mutta keskusta paistaa verenpunaisena samoin kun puukonpääkin. Se on oikea Härmän puukko jo ulkonäöltäänkin, komea ja pureva. Ja se onkin vanhaa Härmän mallia, eikä ole liioilla eikä turhilla koreuksilla pilattu.”

Härmän puukko ei ole aina ollut mahtava ja komea. Se on käynyt Rannanjärven suvun toimesta monet kehitysvaiheet. Siihen on tullut lisää heloja ja värejä vuosien myötä. Taito on siirtynyt isältä pojalle, jokainen on antanut oman lisänsä.

Puukko on kehitetty alkukantaisesta timpermannin tuppiroskasta - kaksineuvoisesta tupeksesta, jossa oli vain yksi kärkihela. Erkki Rannanjärven (1838 - 1925) puukon tupessa oli kärkihela ja toisen sivustan reunavaski. Vähitellen puukko sitten kaunistui. Johannes Rannanjärvi (1873 - 1931) lisäsi tuppeen suuhelan ja toisen sivustan reunavasken. Hän kiinnitti myös suurta huomiota tupen koristeluun ja maalailuun. Myöhemmin kärkihela sai nykyisen muotonsa. Tupesta muotoutui molemminpuolin heloitettu nykyinen malli. Onni Rannanjärvi (1909 - 1971) muotoili lopulta Härmänpuukon nykyiseen, suorastaan taiteelliseen asuun. Antti Rannanjärvi (s. 1951) aloitti puukonvalmistuksen verenperintönsä pakottamana ja Jorma-veljen innoittamana vasta aikuisiällään. Omat härmäläisensä hän on valmistanut isiensä työt esikuvinaan.

Vasemmalla Erkin tekemä härmäläänen


Puukko on kehitetty alkukantaisesta timpermannin tuppiroskasta - kaksineuvoisesta tupeksesta, jossa oli vain yksi kärkihela. Erkki Rannanjärven (1838 - 1925) puukon tupessa oli kärkihela ja toisen sivustan reunavaski. Vähitellen puukko sitten kaunistui. Johannes Rannanjärvi (1873 - 1931) lisäsi tuppeen suuhelan ja toisen sivustan reunavasken. Hän kiinnitti myös suurta huomiota tupen koristeluun ja maalailuun. Myöhemmin kärkihela sai nykyisen muotonsa. Tupesta muotoutui molemminpuolin heloitettu nykyinen malli. Onni Rannanjärvi (1909 - 1971) muotoili lopulta Härmänpuukon nykyiseen, suorastaan taiteelliseen asuun. Antti Rannanjärvi (s. 1951) aloitti puukonvalmistuksen verenperintönsä pakottamana ja Jorma-veljen innoittamana vasta aikuisiällään. Omat härmäläisensä hän on valmistanut isiensä työt esikuvinaan.


 Ylempänä Onnin runsashelaisempaa käsityötä.
Alla Antin ensimmäisiä.


Koristelumalli eli kruusaus on härmäläisessä Rannajärven puukossa ollut jokseenkin sama aina. Pojat ovat oppineet kruusauksen isiltään. Yksilöllinen kauneusaisti ja vuosikymmenien kokemus ovat muovanneet Härmän Helahoidon, puukon tuppeineen, sellaiseksi mikä se nykyään on.

Oikeita härmäläisiä helahoitoja on valmistanut jo neljän sukupolven ajan pääasiallisesti vain yksi mies kerrallaan. Onnin aikana puukkoa yritettiin valmistaa myös tehdasmaisesti, mikä ei kuitenkaan oikein sujunut. Pohjimmainen syy siihen oli ettei kokemusta ja kauneustajua voinut yht’äkkiä toiselle opettaa. Rannanjärvet ovat olleet sitä mieltä ettei puukonteossa voida koneistaa juuri mitään vaihetta, sillä jokainen helahoito on yksilöllinen esine - taideteos. Puukon mallikin olisi ehkä koneistamisen myötä muuttunut.

Ote Ritva Keltamäen (o.s. Saari) seminaarityöstä Valtion Askarteluohjaajaopistolle v. 1983