| Im Memoriam Alakiventie 8 Taivas itkee, metsä mylvii. Minä kuuntelen, mitä se haluaa sanoa meille, jotka pakenemme kotikattojemme alta! Oli syksy ja vuosi 1976 kun Alakiventielle asettui asukaskanta uus he nuorina perheinä tänne luonnon keskelle sanoivat jäähyväiset kantakaupungin melskeelle he työssä kävi, velkataakkansa maksoi moni yritti enemmän, mitä jaksoi. Täällä moni elämän ensi suolansa keitti kunnes kaupunki myrkky varjonsa heitti, kun ei kertonut aikanaan asukkaille, että muutatte nyt kaatopaikan myrkkymaille Tämä paikka kun on myrkyillä pilattu aivan, se sairaaksi teki, monelle kuoleman vaivan. Siinä lähtö tuli monelle lääkärin luokse kun maasta hönkäili syanidin tuokse. Liian moni tässä kauhussa henkensä heitti minkä rakkaimmat tuskalla, mullalla peitti vain muistot ja haudalla jatkuva suru, liian monelta sinne joutui kallein kullanmuru. Ne arvet on liimalla kätketty meille, jotka tänään oomme lähdössä mieron teille On kotiseutukin meiltä riistetty kyllä siksi meillä suruvaatteet nyt yllä. |
Kun
ystävyys, naapuruus loppuu tähän, ehkä jäljellä jääneillä terveyttä viel' vähän, että jaksaa tämän muutonkin vielä sietää. Mutta kaupugin tulee se todeksi tietää, minkä vaaran ja vaikeuden veronmaksajille teki kun valheella ja viivytyksellä ajeli virkakunnan reki. Ei asukkaiden valituksista piitannut lainkaan, siksi paljon ikävyyttä ja pahennusta sai aikaan. Kun lähdemme nyt täältä, jää rakkahin koti, jonka menetys meidän mielissä vastaan sotii. Jää kesäinen kaunis piha ja sen muistot missä taloa ympäröi rehevät puistot, Minkä kaupunki myrkyillään saattoikin pilata, sen seurauksena talojen purku ja meidät ulos hilata. Ei muistelut sen vuoksi Alakiventielle koska sydämessä suru ja pakkomielle. Se tänään on totuus: oomme pakon eessä ja huomenna kenties jo kylmässä reessä Tää kaikki vääryys, josta syvä suru kyllä On meillä kodin hautajaiset siksi surupuku yllä. Tänään Jäähyväiset sanomme sinulle rakas koti Alakiventie 8, joka huomenna jo kenties raunioina!? 31.10.2003 Näin muistelee E -rapun Riitta |
