Alkuun

1

KOKOUKSEN LAILLISUUDEN JA PÄÄTÖSVALTAISUUDEN TOTEAMINEN SEKÄ PÖYTÄKIRJAN TARKASTAJIEN VALINTA

KJ Kaupunginhallitus päättänee todeta kokouksen lailliseksi ja päätösvaltaiseksi sekä valita jäsenet Krohnin (varalla Kanerva) ja Lindemanin (varalla Åhman) tarkastamaan tämän kokouksen pöytäkirjan.

Alkuun

2

TÄMÄN KOKOUKSEN PÄÄTÖSTEN TÄYTÄNTÖÖNPANO

KJ Kaupunginhallitus päättänee, että tämän kokouksen päätökset voidaan panna täytäntöön ennen kuin ne ovat saaneet lainvoiman, ellei erikseen toisin ole päätetty tai myöhemmin päätetä.

Alkuun

Alkuun

4

UUDENMAAN RUOTSINKIELISEN AMMATTIKORKEAKOULUN

ARCADAN RAKENNUSHANKE

Khs 2001-1990

Stiftelsen Arcada -niminen säätiö anoo (3.8.2001) 16 miljoonan euron suuruista lainaa (95,1 milj. mk) oppilaitoslainana Arcada – Nylands svenska yrkeshögskolan tarpeita varten Helsingin Arabianrantaan rakennettavan korkeakoulurakennuksen rahoittamiseksi. Laina nostettaisiin kolmena vuotena: 5 milj. € vuonna 2002, 6 milj. € vuonna 2003 ja 5 milj. € vuonna 2004. Lainan vakuudeksi säätiö voi pantata kiinteistön rakentamista ja hallitsemista varten perustettavan kiinteistöyhtiön osakkeita.

Kiinteistöyhtiön tarkoituksena on rakentaa ja omistaa koulutusta varten tarkoitettuja kiinteistöjä. Yhtiön tarkoituksena ei ole harjoittaa voittoa tavoittelevaa toimintaa ja se täyttää valtion rakennushankkeille asettamat valtionavustusvaatimukset. Säätiö tulee olemaan yhtiön enemmistöosakas.

Taustaa ja tavoitteita

Arcada – Nylands svenska yrkeshögskola -niminen ammattikorkeakoulu perustettiin kuuden aikaisemman koulutuksen muodollisena fuusiona vuosina 1996–1997. Korkeakoulun toiminta alkoi 1.8.1996 ja se sai vakituisen ammattikorkeakoulun aseman 1.8.1998. Arcadassa on tällä hetkellä n. 1 800 opiskelijaa ja n. 170 vakituista työntekijää. Toimintabudjetin loppusumma on n. 74 milj. FIM. Korkeakoulua ylläpitää Stiftelsen Arcada (aikaisemmin Stiftelsen Tekniska läroverket).

Alusta lähtien ammattikorkeakoulu on toiminut pääasiassa kolmessa paikassa. Korkeakoulun johto ja hallinto sekä insinööri- ja mediakoulutus sijaitsevat Metsänpojankujalla Pohjois-Tapiolassa, yritystalous- ja matkailukoulutus sijaitsevat Haahkakujalla Lauttasaaressa sekä terveyden- ja sosiaalihuollon koulutus Sturenkadulla Alppilassa. Tämän lisäksi korkeakoululla on pienempiä toimintapisteitä Oulunkylässä (Helsinki), Porvoossa ja Loviisassa. Pohjois-Tapiolan kiinteistö on säätiön omistuksessa, Lauttasaaren rakennus on säätiön kokonaan omistaman kiinteistöosakeyhtiön omistuksessa, kun taas tontti on Helsingin kaupungin omistama vuokratontti. Sturenkadun kiinteistö on vuokrattu Helsingin kaupungilta. Muu toiminta sijaitsee kokonaan vuokratiloissa.

Stiftelsen Arcadan hallitus päätti toukokuussa 2001 lopullisesti keskittää korkeakoulun koko toiminta yhteen paikkaan, Helsingin Arabianrantaan. Tämän hankkeen nimi on Arcada Nova. Samalla säätiö päätti osaltaan osallistua suomenruotsalaisen koulutuskeskuksen luomiseen Arabianrantaan. Arcadan lisäksi tähän keskukseen kuuluu myös toisen asteen ammattikoulutus, ns. Tulevaisuuskoulu, sekä opiskelija-asuntoja ensi kädessä näiden oppilaitosten tarpeita varten. Kaupunki on osoittanut tontit kaikille näille kolmelle hankkeelle. Opiskelijoiden määrä on yhteensä n. 2 500 ja henkilökunnan määrä yli 200.

Säätiö haluaa tällä hankkeella saada aikaan sekä toiminnallisia synergioita että pitkän tähtäyksen taloudellista rationalisointia. Korkeakoulun eri koulutusalojen tuominen lähemmäksi toisiaan tulevaisuudessa tarvittavan alojenvälisen pätevyyden ja ymmärryksen luomiseksi on tietoinen strategia, joka korkeakoulun kokoon nähden on hyvin perusteltu. Arcada lienee ensimmäinen ammattikorkeakoulu, joka tällä tavalla pyrkii keskittämään koko toimintansa yhteen fyysiseen rakennuksen.

Arcada on tärkeä suomenruotsalainen laitos, jolla on suuri kulttuuripoliittinen merkitys koulutustoiminnan lisäksi. Arcada Novan sijoittuminen Helsinkiin tulee siis vahvistamaan suomenruotsalaisen väestön asemaa pääkaupunkiseudulla ja välillisesti koko maassa.

Koko Arabianrannan uusi koulutuskeskus tulee vahvistamaan kaupungin ruotsinkielistä koulutusprofiilia, eritoten sen roolia johtavana ruotsinkielisenä korkeakoulupaikkakuntana.

Rahoitus

Säätiön oma pääoma on tällä hetkellä sidottu Tapiolan kiinteistöön ja Lauttasaaren rakennukseen. Arcada Novan myötä säätiö tullee luopumaan näistä. Tapiolan kiinteistöstä käydään neuvotteluja toisen oppilaitoksen kanssa pitkäaikaisesta 20 vuoden vuokrasopimuksesta. Lauttasaaren rakennuksen osalta toivotaan, että Helsingin kaupunki, joka ennestään omistaa tontin, lunastaisi myös rakennuksen.

Arcada Nova -kiinteistön rakentaja tulee olemaan kiinteistöyhtiö, jossa Stiftelsen Arcada on enemmistöomistaja. Kiinteistöyhtiön tehtävänä ei ole harjoittaa voittoa tavoittelevaa toimintaa. Yhtiö täyttää vaatimukset valtionavustuksen saamiseksi uudisrakennushankkeille.

Korkeakoulun tuloista valtaosa, yli 70 %, on lakisääteistä valtionavustusta, jota myönnetään opiskelijamäärien perusteella. Näistä varoista maksetaan myös kiinteistökustannukset, kuten vuokrakulut. Tästä syystä Arcadalla ei ole mahdollisuuksia maksaa käypää markkinavuokraa ilman vakavia seurauksia opetukselle. Kiinteistöyhtiön on toisaalta veloitettava korkeakoululta vuokraa rahoitus- ja muista kustannuksistaan. Jotta hanke olisi taloudellisesti realistinen korkeakoulun näkökulmasta, on todellisen pääomavuokran oltava oleellisesti käypää tasoa alempi. Useat suomenruotsalaiset järjestöt, mm. Svenska litteratursällskapet ja Samfundet Folkhälsan, ovat tämän johdosta luvanneet hankkeelle rahallista tukea. Oleellisena osana rahoitusta tarvitaan lainaa Helsingin kaupungilta, ns. oppilaitosehdoilla.

Hankkeen rahoitus muodostuisi täten (kts. myös liitteenä oleva rahoitussuunnitelma)

• omasta osakepääomasta
• läheisten sijoittajien myöntämistä talletuslainoista
• Helsingin kaupungin myöntämästä oppilaitoslainasta
• rahoituslaitoksista saatavista lainoista.

Valtio tukee hanketta siirtämällä Lauttasaaren ja Pohjois-Tapiolan rakennuksille myönnetyt valtionosuudet Arcada Novalle. Valtionosuudet sisältyvät säätiön osakepääomaan.

Hankkeen aikataulu

Hankkeen perustamissuunnitelma on työn alla ja valmistuu elokuun puolivälissä. Tämän jälkeen suunnittelutyö käynnistyy koko laajuudessaan syyskuussa 2001. Rakennustöiden arvioidaan käynnistyvän elokuussa 2002.

Suunnitelman mukaan ensimmäinen vaihe valmistuisi toukokuussa 2004 ja koko uudisrakennus vuoden 2004 loppuun mennessä.

Muiden Arabianrannan ruotsinkielisen koulutuskeskuksen yksiköiden, Tulevaisuuskoulun ja opiskelija-asuntojen suunnittelu käynnistyy lähiaikoina. Tavoitteena on, että koko alue valmistuisi viimeistään vuoden 2005 loppuun mennessä.

Kj toteaa, että Arcada Nova -hankkeen rahoittamiseksi tullaan talousarvio- ja taloussuunnitelmaehdotukseen varaamaan Stiftelsen Arcada-nimisen säätiön esittämät lainavarat vuosille 2002-2004, yhteensä 16 milj. €. Hankkeen rahoitussuunnitelma on tämän asian liitteenä.

KJ Kaupunginhallitus päättänee merkitä tiedoksi Stiftelsen Arcada
-nimisen säätiön selvityksen Helsingin Arabianrantaan rakennettavan korkeakoulurakennuksen Arcada Novan rakennushankkeesta ja sen rahoituksesta.

Pöytäkirjanote hakijalle, kaupunginkanslian talous- ja suunnitteluosastolle sekä tarkastusvirastolle.

(Eija Venetkoski-Kukka, puhelin 169 2525)

LIITE rahoitussuunnitelma

Alkuun

5

13.8.2001 pöydälle pantu asia

MÄÄRÄRAHAN MYÖNTÄMINEN LIIKUNTAVIRASTOLLE PUOTILAN URHEILUPUISTON HUOLTORAKENNUKSEN RAKENTAMISEEN

Khs 2001-1998

Kj toteaa, että Puotilan metroaseman ympäristön asuntorakentaminen jatkuu edelleen. Osa alueen asuntohankkeista on jo valmistunut.

Ympäristöministeriö on 15.12.1999 vahvistanut alueen eteläosan asemakaavan nro 10691. Kiinteistölautakunta varasi 4.1.2000 asemakaava-alueelta tontin 45243/1 asuntotuotantotoimikunnalle aravalainoitettujen vuokra-asuntojen rakentamista varten. Tontin rakennusoikeus on 4200 kem2, tontille rakennetaan 48 asuntoa. Puotilan urheilupuiston vanha käytössä oleva huoltorakennus sijaitsee varatulla tontilla. Asuintalon rakentaminen tontille edellyttää huoltorakennuksen purkamista.

Asuntohanke sisältyy asuntotuotantotoimiston vuoden 2001 tuotanto-ohjelmaan. Hankkeen suunnittelu on käynnissä. Tämän hetken aikataulun mukaan asuntotuotantotoimisto aloittaa tontin rakennustyöt keväällä 2002 samassa urakassa yhdessä kahden viereisillä tonteilla sijaitsevien hankkeiden kanssa. Liikuntaviraston tulisi voida purkaa urheilukentän vanha huoltorakennus toukokuun loppuun mennessä 2002, jotta asuntohankkeen perustustyöt voitaisiin käynnistää urakkaohjelman mukaisesti. Samanaikaisesti uuden huoltorakennuksen tulisi olla valmiina.

Liikuntavirasto on suunnitellut uuden huoltorakennuksen sijoitettavaksi urheilupuiston alueelle. Hankkeella on jo rakennuslupa ja työpiirustusten suunnittelu on käynnistetty. Rakennusviraston laskelman mukaan hankkeen kustannusarvio on 6,42 milj. mk (alv=0 %). Liikuntavirasto ei ole varautunut vuoden 2001 talousarviossa uuden huoltorakennuksen rakentamisen rahoitukseen, vaan esittää investoinnin ajoitettavaksi vuosille 2002 (3,0 milj.mk) ja 2003 (2,0 milj.mk).

Asunto-ohjelman toteuttamisen varmistamiseksi uuden huoltorakennuksen rakennustyöt tulisi kuitenkin aloittaa jo syksyllä 2001.

Talousarvion alakohdasta 8 01 02 11 (esirakentaminen, alueiden käyttöönoton edellyttämät selvitykset ja toimenpiteet, Khn käytettäväksi) tulisi osoittaa liikuntavirastolle 3,45 milj. mk Puotilan urheilupuiston huoltorakennuksen rakentamiseen vuodelle 2001. Liikuntavirasto on ilmoittanut jatkavansa hankkeen rahoitusta vuonna 2002 oman ohjelmansa mukaisesti liikuntavirastolle v. 2002 talousarvioon osoitettavilla määrärahoilla.

KJ Kaupunginhallitus päättänee myöntää talousarvion alakohdasta 8 01 02 11 (esirakentaminen, alueiden käyttöönoton edellyttämät selvitykset ja toimenpiteet, Khn käytettäväksi) liikuntavirastolle 3 450 000 mk (alv= 0 %) Puotilan urheilupuiston huoltorakennuksen rakentamiseen vuodelle 2001.

Samalla kaupunginhallitus päättänee kehottaa liikuntavirastoa saattamaan hankkeen rakentamisen loppuun vuoden 2002 talousarviossa liikuntavirastolle osoitettavilla määrärahoilla siten ajoitettuna, että urheilupuiston vanha huoltorakennus on purettu 31.5.2002 mennessä.

Pöytäkirjanote liikuntavirastolle (Antti Salaterä), asuntotuotantotoimistolle (Seija Karvinen), rakennusvirastolle, kaupunginkanslian talous- ja suunnitteluosastolle (Vesa Sauramo), rahatoimistolle, kehittämistoimistolle (Veijo Väyrynen) ja kiinteistövirastolle (Antero Allisto).

(Veijo Väyrynen, puhelin 169 3553)

LIITTEET 1 karttakaavio alueesta

2 rakennusviraston laatima kustannusarvio

Alkuun

Alkuun

Alkuun

3

ESITYS SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖLLE SOSIAALI- JA TERVEYDENHUOLLON PITKÄAIKAISEN LAITOSHOIDON MAKSUSÄÄDÖSTEN MUUTTAMISESTA

Khs 2001-1606

Sosiaalivirasto ja terveysvirasto toteavat (25.6.2001) yhteisessä esityksessään, että pitkäaikaisesta laitoshoidosta potilailta perittävän maksun suuruus määräytyy sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksulain ja –asetuksen ja sen nojalla annettujen täydentävien, viraston yhteisten ohjeiden mukaisesti.

Helsingissä on keskustelua ja arvosteluakin herättänyt maksun määräämisperusteet ja pienituloisen puolison asema tilanteissa, joissa aviopuolisoista toinen, suurempituloinen, joutuu laitoshoitoon. Helsingissä aiemmin noudatetun käytännön mukaan näissä tilanteissa kotiin jäävälle puolisolle on vähimmillään jätetty asumiskustannusten lisäksi kansaneläke täysimääräisenä, mitä eivät kaikki ole pitäneet toimeentuloon riittävänä.

Pienempituloisen puolison toimeentulon turvaamiseksi laitoshoitoon joutumisen varalta puolisot ryhtyivätkin tekemään erityisiä, puolisoiden välisiä ns. elatussopimuksia, jollaisen lain mukaan voi vahvistaa mm. sosiaalilautakunta.

Voimassa olevassa lainsäädännössä määrätään kotiin jäävän puolison toimeentulosta, että aina on huolehdittava, että kotiin jäävän puolison elatus tulee asianmukaisesti turvatuksi. Keskeinen kysymys on ollut ja on puolison asianmukaisen elatuksen tason/määrän määrittely, so. mitä elatuksen turvaamisella käytännön tilanteissa tarkoitetaan rahassa ilmaistuna.

Sosiaali- ja terveyslautakunnat ottivat pitkäaikaisessa laitoshoidossa olevan puolison toimeentulon turvaamisasian uudelleen harkintaan viime vuonna. Tämän harkinnan seurauksena kummankin lautakunnan samansisältöisellä (terveyslautakunta 28.11.2001, 276 §; sosiaalilautakunta 5.12.2000, 465 §) päätöksellä muutettiin kotiin jäävän puolison toimeentulon huomioon ottamista koskevien käytäntöjä 1.1.2001 lukien. Sosiaali- ja terveyslautakuntien tekemien em. päätösten mukaan puolisoista suurempituloisen pitkäaikaisesta laitoshoidosta perittävä hoitomaksu lasketaan 1.1.2001 lukien seuraavasti:

"kun hoidettavan tuloista on vähennetty 20 %:n käyttövara ja jäljelle jäävä summa on suurempi kuin puolison omat tulot, lasketaan tämä summa ja puolison tulot yhteen ja jaetaan kahdella, jolloin saadaan hoitomaksun suuruus. Näissä tapauksissa ei erikseen oteta huomioon asumis- tai muita kustannuksia. Kaikissa tapauksissa kotiin jäävälle puolisolle on toimeentuloaan varten jäätävä täyttä kansaneläkettä vastaava määrä ja tämän turvaamiseksi otetaan huomioon hoitomaksun vähennyksenä myös kotiin jäävän puolison asumismenoja."

Uusi laskentatapa jättää ratkaisevasti enemmän varoja kuukausittaiseen elatukseen pienituloisille puolisoille ja kotiin jäävän puolison toimeentulon turvaamisessa ilmenneet ongelmallisimmiksi koetut tilanteet onkin nyt saatu korjatuiksi ja samalla tarve elatussopimuksien tekemiseen minimoiduksi.

Todettakoon, että ehdotettuun laskentatapaan on päädytty koelaskentojen ja mm. sillä perusteella, että muut koelaskennassa kokeillut mallit johtavat väliinputoajien ilmenemiseen tai siihen, että maksu muodostuu joillekin kohtuuttoman edulliseksi.

Ongelmaksi jää kuitenkin, että säännökset mahdollistavat puolisoiden yhteistentulojen huomioonottamisen vain suurempituloisen puolison joutuessa laitoshoitoon, mutta eivät pienempituloisen hoitomaksua määrättäessä. Siten puolisoiden yhteiset tulot on mahdollista ottaa huomioon vain kaupungin tappioksi. Koska yksittäisen potilaan edun ohella kaupungin tulee ottaa huomioon myös veronmaksajien kokonaisetu, terveys- ja sosiaalilautakunnat katsoivat perustelluksi, että säädösmuutosten kautta voitaisiin saada korjaus asiaan. Säädösten muuttamista tukee lisäksi se, että perittävien maksujen tulisi eri kunnissa poiketa mahdollisimman vähän, mikä edellyttää valtakunnallisia määräyksiä asiassa. Em. laskemiskäytännön muuttamisesta päättäessään terveys- ja sosiaalilautakunnat päättivätkin kehottaa sosiaali- ja terveysvirastoja valmistelemaan kaupunginhallitukselle tehtävän ehdotuksen sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksulain ja –asetuksen muuttamisesta siten, että aviopuolisoiden ja avioliiton omaisissa olosuhteissa elävien puolisoiden pitkäaikaishoidon maksu määräytyy puolisoiden yhteenlaskettujen tulojen perusteella.

Tasapuolisin ja myös kunnan edun huomioon ottava ja siksi kannatettavin ratkaisu on, että ko. säädöksissä määrätään maksu laskettavaksi ns. perhetulon perusteella, so. jakamalla puolisoiden yhteenlasketut tulot puoliksi kummallekin riippumatta siitä, kumpi puolisoista joutuu pitkäaikaiseen laitoshoitoon.

Edellä selostetun perusteella terveys- ja sosiaalivirastot esittävät kaupunginhallitukselle, että se tekisi sosiaali- ja terveysministeriölle esityksen sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuja koskevien säännösten muuttamisesta siten, että pitkäaikaishoidon maksujen määräämisessä otetaan käyttöön perhetulon käsite, so. puolisoiden yhteenlaskettujen tulojen määrä ja että aviopuolisoiden ja avioliiton omaisissa olosuhteissa elävien puolisoiden pitkäaikaishoidon maksu määräytyy puolisoiden yhteenlaskettujen tulojen, em. perhetulon perusteella, mikä lisäksi turvaisi väestön tasa-arvoisen kohtelun kaikissa tilanteissa ja kotikunnasta riippumatta.

STJ Kaupunginhallitus päättänee tehdä sosiaali- ja terveysministeriölle sosiaaliviraston ja terveysviraston yhteisen esityksen mukaisen ehdotuksen sosiaali- ja terveydenhuollon pitkäaikaisen laitoshoidon maksusäädösten muuttamisesta.

Kirje sosiaali- ja terveysministeriölle sekä pöytäkirjanote sosiaalilautakunnalle ja terveyslautakunnalle.

(Olli Hari, puhelin 169 2285)

Alkuun

4

LAUSUNTO SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖLLE ERIKOISSAIRAANHOITOLAIN JA PÄIHDEHUOLTOLAIN MUUTTAMISTA KOSKEVASTA EHDOTUKSESTA

Khs 2001-1702

Asia tulisi käsitellä 20.8.2001

Sosiaali- ja terveysministeriö toteaa (3.7.2001), että ministeriössä on valmisteltu oheinen luonnos hallituksen esitykseksi erikoissairaanhoitolain ja päihdehuoltolain 28 §:n muuttamisesta. Ministeriö on varannut mm. Helsingin kaupungille mahdollisuuden antaa luonnoksesta lausunto. Lausunto pyydetään toimittamaan 24.8.2001 mennessä.

Esityksen pääasiallinen sisältö ja perustelut ovat esityslistan liitteenä 1.

Sosiaalivirasto puoltaa (8.8.2001) muutosehdotuksia. Sosiaaliviraston lausunto on esityslistan liitteenä 2.

Terveysvirasto pitää (9.8.2001) erikoissairaanhoidon antamista koskevien säännösten muuttamista perusteltuna. Virasto kiinnittää huomiota siihen, ettei potilaskohtaisten kustannusten tasausjärjestelmän muutos saa heikentää hoidon laatua. Päihdehuoltolain valtuutussäännöksen osalta virasto toteaa, että määräysten tulee koskea vain yleisiä järjestelyjä ja periaatelinjauksia. Terveysviraston lausunto on esityslistan liitteenä 3.

Stj toteaa, että päätösehdotus perustuu virastojen lausunnoissa esitettyyn.

STJ Kaupunginhallitus päättänee antaa sosiaali- ja terveysministeriölle seuraavan lausunnon luonnoksesta hallituksen esitykseksi erikoissairaanhoitolain ja päihdehuoltolain 28 §:n muuttamisesta:

Erikoissairaanhoitolakiin ja päihdehuoltolakiin ehdotettujen muutosten osalta kaupunginhallitus toteaa, että pyrkimys päästä kaikessa viranomaistoiminnassa perustuslain 80 §:stä ilmenevään toimivaltuuksien määrittämiseen suoraan lain tai laissa olevan valtuutuksen nojalla on tärkeää sosiaali- ja terveydenhuollon alalla, koska useat toimialaan kuuluvat viranomaistoimet saattavat kohdistua syvällisesti ihmisten koskemattomuuteen tai muuhun tärkeään etuun.

Erityistason erikoissairaanhoidon antamista koskevia säännöksiä ehdotetaan täsmennettäväksi siten, että säännösten nojalla voidaan säätää velvoittavasti myös niistä terveydenhuollon toimintayksiköistä, joihin erityistason sairaanhoitoa keskitetään. Muutosesitys selkiyttää erityistason sairaanhoidon järjestelyjä maassamme ja kaupunginhallitus pitää esitettyä muutosta perusteltuna ja kannatettavana.

Poikkeuksellisten suurten potilaskohtaisten kustannusten tasausjärjestelmää koskevaa säännöstä ehdotetaan täsmennettäväksi siten, että tasauksen alarajasta voitaisiin säätää asetuksella ja että järjestelmän piiriin velvoitettaisiin sisällyttämään kaikki tutkimukset, toimenpiteet ja hoidot. Ehdotusta voi yleisesti ottaen pitää kannatettavana. Kuitenkin esitys toteutuessaan voi johtaa siihen, että kunnat tasauksen tuottaman taloudellisen hyödyn vuoksi ryhtyvät siirtämään sairaanhoitopiirin hoidettaviksi sellaisiakin toimintoja, jotka sekä potilaiden hoidon laadun että järjestelmän muun toimivuuden kannalta olisi tarkoituksenmukaista järjestää kunnan itsensä toimesta. Erityisesti kroonisesti sairaiden psykiatrisen erikoissairaanhoidon toteuttaminen lähipalveluna, kunnan omalla alueella ja yleensä myös kunnan omana toimintana on keskeinen laatutekijä turvaamassa psykiatristen potilaiden hoitosuhteiden pysyvyyttä ja sosiaalisten suhteiden ylläpitoa. Taloudellisia paineita hoidon siirtämiseen sairaanhoitopiirin yksiköissä etäälle potilaan arkiympäristöstä ei tule edistää. Tasausjärjestelmää koskevat säädökset tulisi rajata siten, ettei järjestelmä johda ratkaisuihin, jotka huonontavat tosiasiassa hoidon laatua. Ainakin pitkäaikainen laitos- ja sitä vastaava hoito tulisi rajata tasausjärjestelmän ulkopuolelle.

Päihdehuoltolakiin ehdotetaan otettavaksi valtuutussäännös, jonka nojalla ministeriö voisi antaa asetuksella säännöksiä huumeriippuvaisten henkilöiden lääkehoidon järjestämisestä ja toteuttamisesta. Opioidiriippuvaisten henkilöiden lisääntyvä hoitopaikkojen tarve on ilmeinen. Muutosehdotuksen ajatuksena on se, että nyt erikoissairaanhoidon piiriin kuuluvaksi määritellyt lääkkeelliset hoitomuodot ovat arkipäiväistyneet eivätkä edellytä erikoissairaanhoitotason osaamista. Hoidon riittävä lääketieteellinen taso pystytään turvaamaan myös kyseiseen hoitoon tarkoitetuissa sosiaalihuollon alaisissa päihdehuollon yksiköissä. Valtakunnallinen ohjaus sinänsä voi huumeriippuvaisten hoidon järjestelyissä olla tarpeellista siltä osin, kun kysymys on periaatelinjauksista ja valtakunnan tasoisesta toiminnan ohjaamisesta ja ohjeistuksesta.

Mikäli myös huumeriippuvaisten hoidosta jokin osa siirtyy pois valtakunnallisesti tarkoin säännellyn erityistason erikoissairaanhoidon piiristä, olisi samalla tältä osin luovuttava myös yksityiskohtaisista toiminnan järjestämistä koskevista valtakunnallisista määräyksistä kuten tilanne muutoinkin "tavallisen" erikoissairaanhoidon ja sairaanhoidon osalta on. Erityisesti on huolehdittava, ettei asetuksella voida antaa muustakin kuin erityistason erikoissairaanhoidon järjestämisestä niin yksityiskohtaisia säännöksiä, että se rajoittaa kunnan lakisääteistä oikeutta itse päättää huumeriippuvaisten potilaiden osalta palvelujen ja palvelujärjestelmän organisoinnin yksityiskohdista.

Asetustasoisen hoidon sisältöjen ohjauksen ei tule johtaa hoitoon liittyvän lääkärin kliinisen autonomian kaventumiseen. Potilaan tarvitseman hoidon laatu on mahdollista asianmukaisesti ratkaista vain potilaan tilan ja tilanteen huomioon ottavan kokonaisharkinnan pohjalta eikä tätä ratkaisuvaltaa tule hallinnollisilla määräyksillä rajoittaa. Siksi valtuutussäännöksen sisällön ja ilmaisujen tulee olla sellaisia, että valtuutus asetuksella annettaviin määräyksiin rajoittuu koskemaan ko. hoidon yleisiä järjestelyjä ja periaatelinjauksia ja valtuutus yksityiskohtaisempien määräysten antamiseen koskee ainoastaan erityistason erikoissairaanhoidon antamista.

Valtuutussäännön muutos antaa ministeriölle mahdollisuuden nopeisiin ratkaisuihin, mutta on toisaalta syytä varoa tuomasta Suomeen esim. ranskalaistyyppistä korvaus- ja ylläpitohoitoa, jossa hoidosta vastaavat yksityislääkärit vaihtelevin käytännöin.

Kaupunginhallitus puoltaa edellä mainituin huomautuksin muutosehdotuksia.

Kirje sosiaali- ja terveysministeriölle sekä pöytäkirjanote sosiaalivirastolle ja terveysvirastolle.

(Olli Hari, puhelin 169 2285)

LIITTEET Esityksen pääasiallinen sisältö ja perustelut

Sosiaaliviraston lausunto 8.8.2001

Terveysviraston lausunto 9.8.2001

Alkuun

1

LAUSUNTO HELSINGIN HALLINTO-OIKEUDELLE VALLILAN TONTIN 534/9 YM. ALUEIDEN (OY VOLVO AB:N ENTINEN TONTTI) ASEMAKAAVAN MUUTOSTA VASTAAN TEHDYISTÄ VALITUKSISTA (NRO 10867)

Khs 1999-470

Kaupunginvaltuusto hyväksyi 9.5.2001 (asia nro 7) 22. kaupunginosan (Vallilan) korttelin nro 534 tontin nro 9 sekä puisto- ja katualueen asemakaavan muutoksen kaupunkisuunnitteluviraston kaavoitusosaston piirustuksen nro 10867/25.5.2000 mukaisena.

Museovirasto ja Pro Vanha Vallila ry ovat molemmat määräajassa valittaneet kaupunginvaltuuston päätöksestä Helsingin hallinto-oikeudelle.

Valitukset

Museoviraston mielestä asemakaavan muutos ei turvaa alueen maiseman ja rakennetun ympäristön kulttuuriarvojen vaalimista ja säilymistä maankäyttö- ja rakennuslain tarkoittamalla tavalla.

Entinen Oy Volvo Auto Ab:n konttori, myymälä ja korjaamo Vallilassa on rakennussuojelulain 2 §:n tarkoittama säilytettävä rakennus. Rakennuksella on paitsi arkkitehtonista ja kaupunkikuvallista arvoa, myös alueen rakentumiseen liittyvää huomattavaa historiallista merkitystä.

Käyttötarkoituksen ja rakennustyypin osalta rakennuksella on suuri merkitys valtakunnallisessa katsannossa sekä arvokkaaksi luokitellun teollisuusympäristön osana. Rakennus on korkeatasoinen esimerkki suomalaisesta autoistumisen luomasta arkkitehtuurista 1930-luvulla. Muutamien säilyneiden linja-auto- ja huoltoasemien lisäksi 1930-luvulla rakennettuja autoiluun liittyviä rakennuksia on koko maassa enää vain muutama kappale jäljellä.

Alueeseen kohdistuvat suojeluintressit ovat olleet kaavanlaatijan tiedossa. Kaupunginmuseo on lausunut Sturenkatu 21:n arvosta kaksi kertaa, joissa molemmissa lausunnoissa on tuotu esiin rakennuksen arkkitehtoninen ja kaupunkikuvallinen arvo ja hyvä säilyneisyys. Lisäksi Museovirasto lausui asemakaavan muuttamisesta kaupunkisuunnitteluviraston pyynnöstä.

Museovirasto edellyttää, että tontilla sijaitseva professori Ole Gripenbergin vuonna 1939 suunnittelema entinen Volvo-Auton konttori, autonmyynti- ja autonhuoltorakennus suojellaan asemakaavassa sr-merkinnällä ja Sturenkadun puoleinen tukimuuri s-merkinnällä. Suojelumerkinnät edellytetään varustettaviksi määräyksillä, jotka turvaavat rakennuksen ja tukimuurin säilymisen.

Pro Vanha Vallila ry katsoo, että asemakaavan muutos on maankäyttö- ja rakennuslain 54 §:n 2 ja 3 momentin vastainen. Perusteluna esitetään seuraavaa:

• Asemakaavan muutoksella ei vaalita rakennettua ympäristöä, vaan tuhotaan siihen liittyviä erityisiä arvoja.
• Asemakaavan muutoksella alueelle tuodaan huomattavasti lisää rakennusoikeutta ja liikennettä ja aiheutetaan maankäyttö- ja rakennuslain 54 §:n 3 momentissa tarkoitettu Puu-Vallilan asukkaiden asuinympäristön laadun merkityksellinen heikkeneminen.
• Asuinrakennuksen tontille pääsee ajamaan vain Puu-Vallilan kautta päiväkoti Vallilaakson pihan edestä aiheuttaen ympäristöhaittoja lapsille aiheuttaen huomattavia melu-, saaste- ja turvallisuushaittoja.
• Asemakaavan muutoksella otetaan rakennusalueeksi kaavassa olevaa puistoaluetta, mikä osoittaa, että rakennusoikeus on ylimitoitettu.

Helsingin hallinto-oikeus pyytää (19.6.2001) kaupunginhallitusta hankkimaan kaupunginvaltuuston lausunnon valitusten johdosta.

Kaupunkisuunnitteluvirasto toteaa (31.7.2001) mm., että lausunto on valmisteltu yhteistyössä kaupunginkanslian lainopillisen osaston kanssa.

Oy Volvo Auto Ab:n rakennuksen suojeluarvo kaavoitustyön aikana

Asemakaavan muutostyö alkoi vuonna 1999, jolloin Kone Oy haki omistamansa tontin 534/9 asemakaavan muuttamista. Tällöin virastolla oli käytettävissä neljä vuotta aikaisemmin ilmestynyt kaupunginmuseon teollisuusrakennusten inventointiraportti (Helsingin kaupunginmuseon tutkimuksia ja raportteja 1/95, Helsingin Kantakaupungin Teollisuusympäristöt). Raportissa teollisuusrakennukset on arvotettu, mutta Oy Volvo Auto Ab:n rakennusta ei mainita raportissa lainkaan. Vakiintuneen käytännön ja sovitun työnjaon mukaista on, että kaupunginmuseo on kaava-asioissa ensisijainen lausunnon antaja suojelu- ja muissa historiallista tietämystä edellyttävissä kysymyksissä.

Kaupunginmuseo antoi rakennuksen arvosta kaupunkisuunnitteluvirastolle kaksi lausuntoa kaavoitustyön aikana. 2.3.1999 annetussa lausunnossa todetaan rakennus kaupunkikuvallisesti arvokkaaksi ja sen purkaminen Vallilan teollisuusalueen historiallista ja kaupunkikuvallista kerrostuneisuutta heikentäväksi. 2.6.2000 annetussa lausunnossa museo toteaa Vallilan Teollisuusalueen Suojelutavoiteselvityksen (Helsingin kaupunginmuseon tutkimuksia ja raportteja 1/2000) olevan tekeillä ja että tässä selvityksessä Sturenkatu 21 on todettu sekä arkkitehtonisesti että kaupunkikuvallisesti arvokkaaksi suojeltavaksi rakennukseksi. Kaupunginmuseo kuitenkin katsoi, että kohteen arvosta huolimatta suojelutavoitteet ovat valitettavasti tässä tilanteessa epärealistisia. Kaupunginmuseo viittaa tällä jo pitkälle valmisteltuun uudisrakennushankkeeseen. Näin ollen kaupunginmuseo ei kummassakaan lausunnossaan edellyttänyt rakennuksen säilyttämistä.

Uudenmaan ympäristökeskus edellytti tontin 534/9 asemakaavan muutoksesta antamassaan lausunnossa, että asiasta järjestetään kaupunkisuunnitteluviraston johdolla neuvottelu, jossa arvokkaan rakennuskannan suojeluedellytykset selvitetään ja jossa ovat läsnä kaupunginmuseo, Museovirasto ja Uudenmaan ympäristökeskus. Neuvottelussa sovittiin, että Museovirastokin antaa tontin rakennusten suojeluarvosta lausunnon.

Lausunnossaan 19.10.2000 Museovirasto katsoi, että Oy Volvo Auto Ab:n rakennus on edustava ja ainutlaatuinen esimerkki suomalaisesta autoistumisen luomasta arkkitehtuurista. Rakennuksella on paitsi korkea arkkitehtoninen ja kaupunkikuvallinen merkitys myös käyttötarkoitukseen ja alueen rakentumiseen liittyvä huomattava historiallinen merkitys. Rakennus on rakennussuojelulain 2 §:n tarkoittaman rakennus sisätiloineen ja pihoineen. Museovirasto esitti, että rakennus sisätiloineen ja pihoineen tulee suojella asemakaavalla.

Museoviraston lausunnon johdosta kaupunkisuunnitteluviraston kaavoitusosasto teetti konsulttityönä selvityksen, jossa tarkasteltiin tontin rakentamismahdollisuuksia siinä tilanteessa, että tontilla oleva rakennus säilyy. Selvitys osoitti, että tontin lisärakentaminen rakennuksen säilyessä oli vaikeata ja johti kaupunkikuvallisesti kestämättömään ratkaisuun. Museoviraston edellyttämä rakennuksen ja piha-alueen muureineen säilyttäminen tarkoittaa, ettei tontin lisärakentaminen ole mielekästä. Tällöin tontin voimassa olevan asemakaavan mukaista rakennusoikeutta jää käyttämättä 15 000 k-m². Tontin osittainenkin lisärakentaminen todettiin mahdolliseksi vain sisällyttämällä olemassa oleva rakennus uuteen rakennuskompleksiin, mikä olennaisesti heikentää rakennuksen suojeluarvoa. Kaupunkisuunnitteluvirasto piti ratkaisua, jossa rakennukset säilytetään eikä tontille sijoiteta uudisrakentamista, kiinteistön omistajan kannalta kohtuuttomana. Myös asiantuntijalausunnot rakennuksen historiallisesta arvosta poikkesivat toisistaan.

Asemakaavan muutoksen ympäristövaikutukset

Tontin 534/9 sijainti asuinkortteleiden, koulujen ja puistoalueen vieressä oli yksi peruste käyttötarkoituksen muuttamiselle. Asumisen ja toimistotilojen katsottiin soveltuvan huomattavasti teollisuusrakentamista luontevammin paikalle. Tontin sijainti todettiin epäedulliseksi teollisuustoiminnoille myös raskaiden kuljetusten kannalta, koska liikenteen järjestäminen Sturenkadulta ei ole mahdollista. Liikenne tonteille kulkee Roineentieltä läheltä Sturenkadun liittymää, joten Puu-Vallilan asuntoalueen kautta ei ole syytä liikennöidä. Mikäli ongelmia syntyy, niihin voidaan puuttua asuntoaluetta koskevin liikennejärjestelyin.

Tontilla 534/9 on voimassa vuonna 1984 vahvistettu asemakaava nro 8529, jossa se on merkitty teollisuus- ja varastorakennusten korttelialueeksi (T). Tontin rakennusoikeus on 23 130 k-m² + 3 505 k-m² (kellarikerroksen kerrosala). Kaupunginvaltuuston 9.5.2001 hyväksymässä asemakaavassa tontille sallitaan rakentaa 5 100 k-m² asuntoja ja 15 900 k-m² liike- ja toimistotilaa. Voimassa olevaan asemakaavaan verrattuna korttelin maanpäällinen rakennusoikeus on pienentynyt asemakaavan muutoksella 2 130 k-m²:llä. Alueelle ei siis tuoda lisää rakennusoikeutta.

Voimassa olevassa asemakaavassa ei pysäköintipaikkojen enimmäismäärästä ole mainintaa lainkaan. Valtuuston hyväksymässä asemakaavan muutoksessa pysäköintipaikkojen lukumäärä on rajoitettu. Tontin uudisrakentaminen ei aiheuta merkittävää muutosta nykyisiin liikennemääriin.

Asemakaavan muutoksella muutettiin 10 metrin levyinen kaistale puistoaluetta tonttimaaksi. Kaupunkisuunnittelulautakunta päätti asiasta jo 9.5.1991 käsitellessään viereisen Primula Oy:n tontin asemakaavan muuttamista. Alue ei ole koskaan ollut rakennettuna puistoksi, vaan se on aikaisemminkin toiminut huoltotienä ja pysäköintikäytössä.

Rakennuksen suojelu asemakaavalla

Maankäyttö- ja rakennuslain 54 §:n 3 momentissa todetaan, ettei asemakaavalla saa asettaa maanomistajalle tai muulle oikeuden haltijalle sellaista kohtuutonta rajoitusta tai aiheuttaa sellaista kohtuutonta haittaa, joka kaavalle asetettavia tavoitteita tai vaatimuksia syrjäyttämättä voidaan välttää.

Mikäli tontin 534/9 rakennukset sisätiloineen ja piha-alueet muureineen säilytetään, tontin voimassa olevan asemakaavan mukaista rakennusoikeutta jää käyttämättä 15 000 k-m².

Kaupunkisuunnitteluvirasto ei pidä mahdollisena asemakaavan muuttamista siten, että rakennus määrättäisiin suojeltavaksi ja käyttämätön rakennusoikeus poistettaisiin, koska se johtaisi kiinteistön omistajan kannalta kohtuuttomaan tilanteeseen ja käsitys rakennuksen suojeluarvosta saatujen asiantuntijalausuntojen valossa oli ristiriitainen.

Kun kaupunginvaltuuston päätös ei muutoinkaan ole lainvastainen, eikä se ole syntynyt virheellisessa järjestyksessä tai mennyt kaupunginvaltuuston toimivaltaa ulommaksi, kaupunkisuunnitteluvirasto katsoo, että valitukset tulisi esittää Helsingin hallinto-oikeudelle annettavassa lausunnossa hylättäviksi.

Kaupunginhallituksen johtosäännön 8 §:n 5 kohdan mukaan kaupunginhallituksen tehtävänä on antaa selitys valituksen johdosta, jos kaupunginhallitus katsoo voivansa yhtyä kaupunginvaltuuston päätöksen lopputulokseen.

KAJ Kaupunginhallitus päättänee antaa asiasta Helsingin hallinto-oikeudelle kaupunkisuunnitteluviraston ehdotuksen mukaisen lausunnon ja esittää siinä, että valitukset aiheettomina hylättäisiin.

Kirje Helsingin hallinto-oikeudelle ja pöytäkirjanote kaupunkisuunnitteluvirastolle.

(Marja-Liisa Rautanen, puhelin 169 2282)

Alkuun

2

LAUSUNTO UUDENMAAN YMPÄRISTÖKESKUKSELLE PRO VANHA VALLILA RY:N RAKENNUSSUOJELUESITYKSESTÄ, JOKA KOSKEE VALLILAN TONTILLA 534/9 SIJAITSEVAA OY VOLVO AB:N ENTISTÄ TOIMITALOA

Khs 2001-1256

Pro Vanha Vallila ry esittää (11.5.2001) Uudenmaan ympäristökeskukselle, että Oy Volvo Ab:n entinen toimitalo suojeltaisiin rakennussuojelulain nojalla sekä rakennuksen yksityiskohtaista suojelukartoitusta tarvittaessa. Yhdistys esittää myös, että kaavaa muutettaisiin niin, että rakennushistoriallisesti arvokas rakennus ja alueen kokonaisuus säilyy.

Yhdistys perustelee esitystään työväestön asuinalueen ja teollisuusrakennusten muodostamalla eheällä ja ainutlaatuisella kokonaisuudella.

Ehdotetun uudisrakennuksen yhdistys katsoo alueelle sopimattomaksi. Lisäksi esityksessä viitataan liikenteen lisääntymiseen alueen turvallisuutta vaarantaen. Lisäksi yhdistys toteaa, ettei asukkaita ole riittävästi kuultu.

Uudenmaan ympäristökeskus pyytää (18.5.2001) kaupunginhallituksen lausuntoa suojeluesityksen johdosta.

Kaupunkisuunnitteluvirasto toteaa (31.7.2001) mm. seuraavasti:

Volvo Auto Ab:n rakennuksen suojeluarvo kaavoitustyön aikana

Asemakaavan muutostyö alkoi vuonna 1999, jolloin Kone Oyj haki omistamansa tontin 534/9 asemakaavan muuttamista. Tällöin virastolla oli käytettävissä neljä vuotta aikaisemmin ilmestynyt kaupunginmuseon teollisuusrakennusten inventointiraportti (Helsingin kaupunginmuseon tutkimuksia ja raportteja 1/95, Helsingin Kantakaupungin Teollisuusympäristöt). Raportissa teollisuusrakennukset on arvotettu, mutta Oy Volvo Auto Ab:n rakennusta ei mainita raportissa lainkaan.

Kaupunginmuseo antoi rakennuksen arvosta kaupunkisuunnitteluvirastolle kaksi lausuntoa kaavoitustyön aikana. 2.3.1999 annetussa lausunnossa todetaan rakennus kaupunkikuvallisesti arvokkaaksi ja sen purkaminen Vallilan teollisuusalueen historiallista ja kaupunkikuvallista kerrostuneisuutta heikentäväksi. 2.6.2000 annetussa lausunnossa museo toteaa Vallilan Teollisuusalueen Suojelutavoiteselvityksen (Helsingin kaupunginmuseon tutkimuksia ja raportteja 1/2000) olevan tekeillä ja että tässä selvityksessä Sturenkatu 21 on todettu sekä arkkitehtonisesti että kaupunkikuvallisesti arvokkaaksi suojeltavaksi rakennukseksi. Kaupunginmuseo kuitenkin katsoi, että kohteen arvosta huolimatta suojelutavoitteet ovat valitettavasti tässä tilanteessa epärealistisia. Kaupunginmuseo viittaa tällä jo pitkälle valmisteltuun uudisrakennushankkeeseen. Näin ollen kaupunginmuseo ei kummassakaan lausunnossaan edellyttänyt rakennuksen säilyttämistä.

Uudenmaan ympäristökeskus edellytti tontin 534/9 asemakaavan muutoksesta antamassaan lausunnossa, että asiasta järjestetään kaupunkisuunnitteluviraston johdolla neuvottelu, jossa arvokkaan rakennuskannan suojeluedellytykset selvitetään ja jossa ovat läsnä kaupunginmuseo, Museovirasto ja Uudenmaan ympäristökeskus. Neuvottelussa sovittiin, että Museovirasto antaa tontin rakennusten suojeluarvosta lausunnon.

Lausunnossaan 19.10.2000 Museovirasto katsoi, että Oy Volvo Auto Ab:n rakennus on edustava ja ainutlaatuinen esimerkki suomalaisesta autoistumisen luomasta arkkitehtuurista. Rakennuksella on paitsi korkea arkkitehtoninen ja kaupunkikuvallinen merkitys myös käyttötarkoitukseen ja alueen rakentumiseen liittyvä huomattava historiallinen merkitys. Rakennus on rakennussuojelulain 2 §:n tarkoittama rakennus sisätiloineen ja pihoineen. Museovirasto esitti, että rakennus sisätiloineen ja pihoineen tulee suojella asemakaavalla.

Museoviraston lausunnon johdosta kaupunkisuunnitteluviraston kaavoitusosasto teetti konsulttityönä selvityksen, jossa tarkasteltiin tontin rakentamismahdollisuuksia siinä tilanteessa, että tontilla oleva rakennus säilyy. Selvitys osoitti, että tontin lisärakentaminen rakennuksen säilyessä oli vaikeata ja johti kaupunkikuvallisesti kestämättömään ratkaisuun. Museoviraston edellyttämä rakennuksen ja piha-alueen muureineen säilyttäminen tarkoittaa, ettei tontin lisärakentaminen ole mielekästä. Tällöin tontin voimassa olevan asemakaavan mukaista rakennusoikeutta jää käyttämättä 15 000 k-m². Tontin osittainenkin lisärakentaminen todettiin mahdolliseksi vain sisällyttämällä olemassa oleva rakennus uuteen rakennuskompleksiin, mikä olennaisesti heikentää rakennuksen suojeluarvoa. Kaupunkisuunnitteluvirasto piti ratkaisua, jossa rakennukset säilytetään eikä tontille sijoiteta uudisrakentamista, kiinteistön omistajan kannalta kohtuuttomana.

Asemakaavan muutoksen ympäristövaikutukset

Tontin 534/9 sijainti asuinkortteleiden, koulujen ja puistoalueen vieressä oli yksi peruste käyttötarkoituksen muuttamiselle. Asumisen ja toimistotilojen katsottiin soveltuvan huomattavasti teollisuusrakentamista luontevammin paikalle. Tontin sijainti todettiin epäedulliseksi teollisuustoiminnoille myös raskaiden kuljetusten kannalta, koska liikenteen järjestäminen Sturenkadulta ei ole mahdollista. Liikenne tonteille kulkee Roineentieltä läheltä Sturenkadun liittymää, joten Puu-Vallilan asuntoalueen kautta ei ole syytä liikennöidä. Mikäli ongelmia syntyy, niihin voidaan puuttua asuntoaluetta koskevin liikennejärjestelyin.

Kaupunkikuvallisesti sekä asuinrakennus että toimistotalo on liitetty osaksi Sturenkadun ja Teollisuuskadun varren toimitila- ja asuinrakennuskokonaisuutta. Viereinen tontti korttelissa 534 rakennetaan myös Teollisuuskadun rakennusrintaman korkeuteen. Puu-Vallilan asuntoalue on jo nykyisellään rakennuksin ja puistoin suojattu hyvin viereisiltä vilkkailta kaduilta.

Tontilla 534/9 on voimassa vuonna 1984 vahvistettu asemakaava nro 8529, jossa se on merkitty teollisuus- ja varastorakennusten korttelialueeksi (T). Tontin rakennusoikeus on 23 130 k-m² + 3 505 k-m² (kellarikerroksen kerrosala). Kaupunginvaltuuston 9.5.2001 hyväksymässä asemakaavassa tontille sallitaan rakentaa 5 100 k-m² asuntoja ja 15 900 k-m² liike- ja toimistotilaa. Voimassa olevaan asemakaavaan verrattuna korttelin maanpäällinen rakennusoikeus on pienentynyt asemakaavan muutoksella 2 130 k-m²:llä. Alueelle ei siis tuoda lisää rakennusoikeutta.

Voimassa olevassa asemakaavassa ei pysäköintipaikkojen enimmäismäärästä ole mainintaa lainkaan. Valtuuston hyväksymässä asemakaavan muutoksessa pysäköintipaikkojen lukumäärä on rajoitettu. Tontin uudisrakentaminen ei aiheuta merkittävää muutosta nykyisiin liikennemääriin.

Asukkaiden kuuleminen

Asemakaavan laadintavaiheen kuuleminen suoritettiin asemakaavan muutosluonnoksen valmisteluvaiheessa senaikaisten säännösten mukaisesti. Huomautuksia ei tehty. Asemakaavan muutosehdotukseen ei luonnosvaiheen jälkeen tehty sellaisia olennaisia muutoksia, jotka olisivat edellyttäneet uutta nähtäville panoa. Ehdotus oli 28.7.–28.8.2000 julkisesti nähtävänä, mistä on ilmoitettu maankäyttö- ja rakennusasetuksessa säädetyllä tavalla. Ehdotusta vastaan ei tehty muistutuksia.

Maankäyttö- ja rakennuslain 54 §:n 3 momentissa todetaan, ettei asemakaavalla saa asettaa maanomistajalle tai muulle oikeuden haltijalle sellaista kohtuutonta rajoitusta tai aiheuttaa sellaista kohtuutonta haittaa, joka kaavalle asetettavia tavoitteita tai vaatimuksia syrjäyttämättä voidaan välttää.

Kaupunkisuunnitteluvirasto katsoo, että mikäli rakennukset ja pihamiljöö suojellaan rakennussuojelulain nojalla, tontin, voimassa olevan kaavan mukaista rakennusoikeutta jää käyttämättä noin 15 000 k-m². Tällaista ratkaisua kaavoitusosasto pitää kiinteistön omistajan kannalta kohtuuttomana.

Kaupunkisuunnitteluvirasto ei pidä mahdollisena asemakaavan muuttamista siten, että rakennus määrättäisiin suojeltavaksi ja käyttämätön rakennusoikeus poistettaisiin, koska se johtaisi kiinteistön omistajan kannalta kohtuuttomaan tilanteeseen ja käsitys rakennuksen suojeluarvosta saatujen asiantuntijalausuntojen valossa oli ristiriitainen.

KAJ Kaupunginhallitus päättänee antaa asiasta Uudenmaan ympäristökeskukselle kaupunkisuunnitteluviraston ehdotuksen mukaisen lausunnon.

Kirje Uudenmaan ympäristökeskukselle ja pöytäkirjanote kaupunkisuunnitteluvirastolle.

(Marja-Liisa Rautanen, puhelin 169 2282)

Alkuun

3

ETUOSTO-OIKEUDEN KÄYTTÄMISESTÄ AIHEUTUVA SUORITUSVELVOLLISUUS KIINTEISTÖ OY TAPANILAN RAJATIEN KONKURSSIPESÄN JA KANTA-KAIVU OY/PERUSTETTAVAN KIINTEISTÖ OY HELSINGIN HIIDENPIHA -NIMISEN YHTIÖN VÄLISESSÄ KIINTEISTÖKAUPASSA

Khs 2001-170

Khs päätti 12.2.2001, että kaupunki käyttää etuosto-oikeuttaan kiinteistökaupassa, jossa Kiinteistö Oy Tapanilan Rajatien konkurssipesä on 24.11.2000 myynyt 39. kaupunginosan korttelin nro 39241 tontin nro 11 Kanta-kaivu Oy:lle perustettavan Kiinteistö Oy Helsingin Hiidenpiha -nimisen yhtiön lukuun.

Samalla Khs päätti myöntää talousarvion kohdasta 8 01 01, Kiinteistöjen ostot ja lunastukset, Khn käytettäväksi, 275 000 mk kaupunginkanslian lainopillisen osaston käytettäväksi kauppahinnan maksamista varten.

Kaupunginkanslian lainopillinen osasto toteaa (25.7.2001), että etuostolain 15 §:n mukaan on kunnan sen jälkeen kun etuosto on loppuunsaatettu, korvattava ostajalle mitä tämä on sitä ennen suorittanut, ei kuitenkaan ostajan laiminlyönnistä aiheutuneita kustannuksia. Lisäksi kunnan on korvattava ostajalle kaupan johdosta aiheutuneet tarpeelliset kustannukset. Ostajan edellä tarkoitetuille suorituksille on kunnan maksettava kunkin suorituksen määräpäivästä lukien 5 %:n korko.

Kiinteistö Oy Helsingin Hiidenpiha on Khlle 14.5.2001 osoittamassaan kirjelmässä pyytänyt, että kaupunki suorittaisi kiinteistön 275 000 mk:n kauppahinnalle 5 %:n koron 24.11.2000 alkaen 15.5.2001 saakka, kaupan toteuttamiseen liittyvän asianajopalkkion 6 000 mk sekä kaupantekoon liittyneen arviointilaskun 24 400 mk.

Etuostolain 11 §:n mukaan etuosto-oikeus on loppuunsaatettu, kun kunnan päätös etuosto-oikeuden käyttämisestä on saavuttanut lainvoiman ja etuostolain 2 §:n mukaan etuosto-oikeuden käyttämisellä, sitten kun se on loppuunsaatettu, kunnan katsotaan tulleen kaupantekohetkellä luovutuskirjassa ilmoitetun ostajan sijaan siinä mainituilla ehdoilla.

Khn päätöksen tultua lainvoimaiseksi suoritti lainopillinen osasto ostajalle sen vaatiman kauppahinnan 275 000 mk. Korkoa tälle summalle oli sovittu maksettavaksi asiaan liittyvässä neuvottelussa 10.5.2001 saakka.

Pyydetyistä korvauksista on kiinteistövirasto antanut lausuntonsa 15.6.2001.

Lainopillinen osasto yhtyy kiinteistöviraston lausunnossa esitettyyn ja toteaa tämän lisäksi, että osapuolten neuvottelussa 10.5.2001 sovitun mukaisesti korko (5 %) tulisi laskea 10.5.2001 saakka.

Edellä mainituilla perusteilla lainopillinen osasto pyytää, että sille myönnettäisiin 12 291,10 mk (6 000 mk + 6 291,10 mk:n korko kauppahinnalle) Kiinteistö Oy Hiidenpiha Oy:lle kiinteistökaupan etuostosta aiheutuneiden kustannusten suorittamiseksi.

Yhtiön korvausvaatimus arviokirjakustannuksen osalta tulisi sen sijaan hylätä kiinteistöviraston lausunnossa esitetyin perustein.

KAJ Kaupunginhallitus päättänee, että Kiinteistö Oy Helsingin Hiidenpiha -nimiselle yhtiölle maksetaan etuostolain 15 §:n mukaisesti etuostosta aiheutuneina kustannuksina kaupan toteuttamiseen liittyvä asianajopalkkio 6 000 mk ja kauppahinnalle laskettava 5 %:n korko (24.11.2000–10.5.2001) 6 291,10 mk, yhteensä 12 291,10 mk.

Samalla kaupunginhallitus päättänee kaupunginkanslian lainopillisen osaston lausunnosta ilmenevin perustein hylätä yhtiön vaatimukset enemmälti.

Lisäksi kaupunginhallitus päättänee myöntää talousarvion kohdasta 8 01 01, Kiinteistöjen ostot ja lunastukset, Khn käytettäväksi, 12 291,10 mk kaupunginkanslian lainopillisen osaston käytettäväksi kustannusten maksamista varten.

Pöytäkirjanote kiinteistövirastolle, kaupunginkanslian lainopilliselle osastolle ja rahatoimistolle.

(Marja-Liisa Rautanen, puhelin 169 2282)

LIITTEET Neuvottelumuistio (10.5.2001) Hiidenkiven koulutontista

Kiinteistöviraston lausunto 15.6.2001 etuostoon liittyvistä korvauksista.

Alkuun

4

EDUSKUNNAN OIKEUSASIAMIEHELLE ANNETTAVA SELVITYS MYLLYPURON YMPÄRISTÖONGELMAAN LIITTYVIEN ASIOIDEN HOITAMISESTA

Khs 2000-775

Eduskunnan oikeusasiamies antoi (16.2.2001) päätöksen Asunto Oy Alakiventie 8:n sekä 51 yhtiön entisen tai tämänhetkisen osakkaan tekemään kanteluun. Kantelukirjoituksessa arvosteltiin Helsingin kaupungin ja erikseen mainittujen kaupungin viranhaltijoiden sekä Uudenmaan ympäristökeskuksen toimintaa Myllypuron saastunutta maa-aluetta koskevassa asiassa.

Päätöksessä pyydettiin Khta ilmoittamaan eduskunnan oikeusasiamiehelle elokuun 2001 loppuun mennessä, mitä kehitystä Myllypuron ympäristöongelmaan liittyvien asioiden hoitamisessa on tapahtunut.

Khs kehotti (19.2.2001) kiinteistövirastoa, rakennusvirastoa ja ympäristökeskusta yhteistyössä 29.6.2001 mennessä valmistelemaan eduskunnan oikeusasiamiehelle annettavan selvityksen.

Kiinteistöviraston kiinteistöjen kehittämisyksikkö (2.8.2001) mainitsee mm., että kiinteistövirasto on tehnyt selvityksen yhteistyössä rakennusviraston, ympäristökeskuksen ja kaupunginkanslian lainopillisen osaston kanssa.

Myllypuron ympäristöongelman hoitaminen on hyvin monitahoinen asia. Asiaan liittyy maaperä- ja sisäilmatutkimuksia ja niiden seurantaa, alueella asuneiden terveystarkastuksia ja tilastollisia sairaustutkimuksia, asukkaiden sosiaalisten ongelmien ratkaisuja, vuokra-asukkaiden uudelleen sijoittamista, omistusasukkaiden asuntojen ostamista, alueen kaavoitusta ja kunnostussuunnittelua, rakennusten purkua, tiedottamista ja lukuisia muita pienempiä toimenpiteitä.

Kaupunki on tarjonnut Asunto Oy Alakiventie 8:n asuntojen hallintaan oikeuttavista osakkeista ns. käypää hintaa, jossa on otettu huomioon myös Itäkeskuksen ja Puotilan hintataso. Lisäksi kaupunki on tarjonnut asukkaille ostettavaksi kaupungin omistamia omistusasuntoja.

Kaupungin tarjoamat asunnot ovat olleet uudehkoja omistusasuntoja eri yhtiöistä. Yhtiöitä ovat koskeneet ns. Hitas-säännökset, kuten lähes kaikkia uudehkoja omistusasuntoja Helsingissä. Yksimielisyyttä ei alueella vielä asuvien osakkaiden kanssa ole toistaiseksi syntynyt. 12 asukasta vaatii noin 3 800 mk/m2 kaupungin tarjoamaa korkeampaa hintaa. Hintapyyntö ylittää alueen yleisen hintatason 40–50 %:lla.

Asioiden käsittely ja tiedottaminen

Myllypuron myrkkyongelman tultua ilmi kaupunki pyrki kaikessa tiedottamisessa ja yhteistyössä mahdollisimman oikeudenmukaiseen ja tasapuoliseen toimintaan. Yhtenä pääperiaatteena pidettiin sitä, että kaupungin valmistelemista asioista tiedotetaan aina ensin asukkaille mahdollisimman laajasti.

Tämän seurauksena on ollut, että kaupunki ei ole voinut sopia asioista etukäteen jonkin asukasryhmän, kuten esimerkiksi alueella olevan asunto-osakeyhtiön kanssa, vaan asiat on esitetty yleisissä kokouksissa laajalle kuulijakunnalle, jossa ovat olleet mukana alueen asukkaat ja ympäristön asukkaat. Kaupunki ei halunnut tilannetta, jossa jokin asukas olisi saanut lukea ensin lehdestä mitä kaupunki aikoo tehdä. Eri asukasryhmiä toki on kuultu ja informoitu ennen ratkaisuja useissa kokouksissa.

Asukastoiminta

Kaupunki on pyrkinyt parantamaan vuorovaikutteista yhteistyötä alueen asukkaiden kanssa.

Vuoden 2001 aikana alueen asukkaille on 28.2.2001 esitelty täydentäviä tutkimuksia, kunnostussuunnittelun etenemistä ja rakennusten purkusuunnitelmia Alakiventie 4:n asukastoimikunnan järjestämässä asukaskokouksessa ja Myllypuron lähiöprojektin järjestämässä yleisessä asukastilaisuudessa 10.5.2001.

Asunto Oy Alakiventie 8:n osakkeenomistajien kanssa pidettiin 2.4.2001 tilaisuus, jossa keskusteltiin jäljellä olevien 12 osakkaan kanssa vapaaehtoisten asuntokauppojen aikaansaamisesta. Samalla kaupunki tarjosi ostettavaksi kaupungin omistamia asuntoja. Asunto Oy Alakiventie 8:n asukkaiden edustajana toimivan asianajaja Ulla-Riitta Harjun kanssa on pidetty neuvottelutilaisuudet 15.5.2001 ja 13.6.2001. Asukkaille järjestettiin keskustelutilaisuus 8.6.2001 kaupunkisuunnittelu- ja kiinteistötoimen sekä sosiaali- ja terveystoimen apulaiskaupunginjohtajien kutsusta. Lisäksi asukkaiden ja heidän edustajansa kanssa on oltu puhelinyhteydessä lähes päivittäin.

Alueen asukkaiden ja julkisen sanan tiedusteluihin on vastattu ja asiaa on esitelty sekä paikallis- että valtakunnallisissa lehdissä.

Suunnittelu- ja purkutoiminta

Osoitteessa Alakiventie 6 sijanneet neljä kaupungin omistamaa vuokrataloa ja huoltorakennus on purettu. Purkutyöt on tehty Helsingin kaupungin rakennusvalvontaviraston 4.1.2000 antaman lupapäätöksen mukaisesti. Purkutyötä on valvonut mm. Uudenmaan ympäristökeskus ja Uudenmaan työsuojelupiiri.

Kaupunki on tiedottanut alueen asukkaille kirjeitse Alakiventie 6:n purkamisesta. Lisäksi asiasta on tiedotettu laajasti tiedotusvälineissä.

Entisen kaatopaikan kunnostussuunnittelua ja siihen liittyvien maaperätutkimusten laatimista on jatkettu. Täydentävissä tutkimuksissa ei ole ilmennyt mitään olennaista aikaisemmista tutkimuksista poikkeavaa.

Terveysasioiden käsittely

Eräät Asunto Oy Alakiventie 8:n asukkaat ovat lähettäneet kaupunginhallitukselle kirjeen, jossa pyydetään puolueetonta selvitystä "Syöpä ja krooniset sairaudet Myllypuron entisen kaatopaikan alueella asuneilla" –nimisestä kaupungin teettämästä tutkimuksesta. Kaupunki on tilannut selvityksen tutkimuksesta Kansanterveyslaitoksen ympäristöosastolta.

Valitukset ja oikeuskäsittelyt

Asunto Oy Alakiventie 8 valitti ympäristöluvasta Vaasan hallinto-oikeudelle. Vaasan hallinto-oikeus on päätöksellään 2.7.2001 hylännyt Asunto Oy Alakiventie 8:n ym. valituksen Uudenmaan ympäristökeskuksen kaupungille myöntämästä ympäristöluvasta.

Eräät Asunto Oy Alakiventie 8:n asukkaat ovat haastaneet Asunto Oy Alakiventie 8:n Helsingin käräjäoikeuteen vastaamaan yhtiökokouksen ja hallituksen päätöksiä sekä kaupungin edustajien mahdollista jääviyttä päätöksenteossa koskevassa asiassa.

Arvio tilanteen kehittymisestä

Kaupunki pyrkii löytämään suurimpana ongelmana olevaan asuntokauppojen kauppahintaan ratkaisun yhdessä Asunto Oy Alakiventie 8:n asukkaiden kanssa mahdollisimman pian. Mikäli jäljellä olevissa asuntokaupoissa saadaan aikaan sovintoratkaisu, alueen kunnostustyöt voidaan saada valmiiksi noin kahden vuoden kuluttua.

./. Kaj ilmoittaa, että puhelimitse saadun tiedon mukaan Vaasan hallinto-oikeuden 2.7.2001 antamasta päätöksestä on valitettu korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Päätös on esityslistan liitteenä.

KAJ Kaupunginhallitus päättänee antaa eduskunnan oikeusasiamiehelle kiinteistöviraston kiinteistöjen kehittämisyksikön laatiman selvityksen.

Kirje eduskunnan oikeusasiamiehelle sekä pöytäkirjanote kiinteistövirastolle, rakennusvirastolle, ympäristökeskukselle ja kaupunginkanslian lainopilliselle osastolle.

(Marja-Liisa Rautanen, puhelin 169 2282)

LIITE Vaasan hallinto-oikeuden päätös 2.7.2001

Alkuun

Alkuun

1

RAPORTTI HELSINGIN KAUPUNGIN ENERGIANKÄYTÖSTÄ VUODELTA 2000

Khs 2001-1570

Energiansäästöneuvottelukunta lähettää (18.6.2001) kaupunginhallitukselle tiedoksi raportin " Tietoja Helsingin kaupungin energiankäytöstä vuodelta 2000". Raportti on jaettu esityslistan liitteenä.

Tj toteaa, että energiasäästöneuvottelukunnan toimintakertomus ja seurantaraportti kaupungin ja kauppa- ja teollisuusministeriön välisen energiansäästöä koskevan yhteistoimintasopimuksen toteutumisesta vuodelta 2000 on hyväksytty kaupunginhallituksessa toukokuussa 2001. Energiankäyttöraportti, jossa kuvataan kaupungin oman toiminnan ja erityisesti kaupungin omistamien kiinteistöjen energiankäyttöä on valmistunut vasta myöhemmin.

Sähkön ja lämmön ominaiskulutuksessa ei 2000 ole pysytty energiansäästösopimuksen edellyttämässä ominaiskulutuksen alentamistavoitteessa.

Kaupungin kiinteistökannan koko 1990-luvun alun jatkunut yhtäjaksoinen lämmön ominaiskulutuksen laskeva trendi päättyi vuonna 1995, jonka jälkeen ominaiskulutus on vaihdellut. Vaihtelu viittaa siihen, että koko 1990-luvun pitkäaikainen laskeva trendi on pysähtynyt.

Lämmön ominaiskulutuksen laskun pysähtymisen syinä on lisäpanostus kiinteistöjen sisäilmaston laadun parantamiseen ja kiinteistöjen kosteusvaurioiden ennaltaehkäisyyn, joka on lisännyt ilmanvaihtoa monessa kiinteistössä ja sen seurauksena energiankulutusta.

Sähkönkäytössä 2000 ominaiskulutus laski 2 %, mutta vasta tulevina vuosina nähdään, mihin suuntaan ominaiskulutus on kehittymässä. 1990 –luvulla lisääntynyt käyttö on johtunut kiinteistöjen lisääntyneestä käytöstä ja taloudelliseen kasvuun liittyvästä sähkön käytön noususta.

Energiansäästön kannalta vuosi on ollut myönteinen. Lämmön ja sähkön yhteistuotannolla on saavutettu säästöjä polttoaineen kulutuksessa ja vähennetty hiilidioksidipäästöjä. Hiilidioksidipäästöt vähenivät 2000 6 % vuoteen 1999 verrattuna, vaikka energiantuotanto väheni vain 2 %. Myös rikkidioksidi- ja typenoksidipäästöt ovat pienentyneet.

TJ Kaupunginhallitus päättänee merkitä tiedoksi energiasäästöneuvottelukunnan raportin "Tietoja Helsingin kaupungin energiankäytöstä vuodelta 2000".

Pöytäkirjanote rakennusvirastolle.

(Kristiina Matikainen, puhelin 169 2262)

LIITE Raportti

Alkuun

Alkuun

2

VALTUUTETTU MAJ-BRITT GRÖNHOLMIN TOIVOMUSPONSI: PAKOLAISTEN JA MAAHANMUUTTAJIEN SUOMEN KIELEN OPETUKSEN TEHOSTAMINEN

Khs 2000-2762

Sj ilmoittaa, että käsitellessään 15.11.2000 (asia 3) talousarviota vuodeksi 2001 ja taloussuunnitelmaa vuosiksi 2001 - 2003 Kvsto samalla hyväksyi mm. seuraavan toivomusponnen (nro 7):

Kvston työjärjestyksen 24 §:n mukaan Khn on toimitettava ponnen ehdottajalle kirjallinen selvitys toivomusponnen johdosta tehdyistä toimenpiteistä viimeistään vuoden kuluttua ponnen hyväksymisestä. Selvitys on toimitettava erikseen tiedoksi myös muille valtuutetuille.

Sosiaalilautakunta on antanut asiassa selvityksensä 5.4.2001, suomenkielisen työväenopiston johtokunta 24.4.2001, opetuslautakunta 24.4.2001, ruotsinkielisen työväenopiston johtokunta 27.4.2001, opetusvirasto 30.5.2001 sekä koulutus- ja kehittämiskeskus 28.6.2001. Selvitykset ovat esityslistan tämän asian liitteenä.

Ruotsinkielisen työväenopiston johtokunta toteaa, että Arbis järjestää sekä ruotsin kielen että suomen kielen kursseja ulkomaalaisille. Arbiksella on mahdollisuus tarpeen mukaan laajentaa suomen kielen opetusta. Nykyisin resurssein voidaan lisätä kurssien määrää, mutta monipuolisempi kurssiohjelma vaatisi lisäresursseja. Johtokunta kiinnittää huomiota myös tiedottamiskysymyksiin sekä yhteistyöhön ja opetuksen koordinaatioon.

Sj toteaa, että selvityksissä on paneuduttu asiaan liittyviin ongelmiin varsin perusteellisesti ja esitetty useita toimenpide-ehdotuksia. Opetusvirasto on erillisessä lausunnossaan kommentoinut näitä osaltaan. Myös koulutus- ja kehittämiskeskuksen lausunnossa selvitetään eräitä muissa lausunnoissa esiin tulleita ongelmia.

Kaupungin piirissä on tehty asiassa varsin paljon työtä jo tähänkin mennessä. Kuitenkin edelleen on lisättävä opetuksen järjestäjien yhteistyötä ja opetuksen koordinaatiota. Myös rahoituskysymyksiä on edelleen selvitettävä.

Yhtenä asiaan liittyvänä tahona on lisäksi mainittava kansainvälinen kulttuurikeskus Caisa, jonka piirissä toteutetaan myös kielikurssitoimintaa. Caisan resursseja tältä osin parantavat sille Kvston päätöksen nojalla vuokrattavat uudet entistä laajemmat toimitilat.

Kvsto käsitteli 7.6.2000 (asia 10) toisen asteen koulutuksen kehittämiskysymyksiä. Tässä yhteydessä korostettiin myös ulkomailta muuttavien nuorten ja aikuisten lukiokoulutuksen sekä suomen kielen opetuksen järjestämistä ja monikulttuurisen opetuksen kehittämistä. Nämä kysymykset hyväksyttiin eräiksi periaatteellisiksi tavoitteiksi kaupungin toisen asteen koulutuksen kehittämisen kokonaisuudessa. Opetusvirasto valmistelee asiassa erikseen esitystä ottaen huomioon mm. nyt annetut lausunnot.

Asiaan liittyen on tehty myös aiemmin selvityksiä mm. eri hallintokuntia edustavan työryhmän toimesta. Sen ehdotukset opetuksen ja yhteistyön jatkokehittämisestä on saatettu asianomaisten hallintokuntien toteutettaviksi. Tarkoituksena on seurata toiminnan kehittymistä myös keskushallinnon taholta ja korostaa edelleen tehokkaan yhteistyön kehittämisen tarvetta. Tässä yhteydessä on perusteltua lähettää nyt annetut selvitykset tiedoksi ja toimenpiteitä varten asianomaisille hallintokunnille.

SJ Kaupunginhallitus päättänee merkitä tiedoksi selvityksen kaupunginvaltuuston 15.11.2000 hyväksymän toivomusponnen (Maj-Britt Grönholm) johdosta tehdyistä toimenpiteistä ja toimittaa selvityksen ponnen ehdottajalle sekä tiedoksi kaupunginvaltuutetuille.

Pöytäkirjanote jäljennöksin kaupunginhallituksen esityslistasta liitteineen Maj-Britt Grönholmille sekä tiedoksi kaupunginvaltuutetuille ja lisäksi tiedoksi ja toimenpiteitä varten sosiaalilautakunnalle, suomenkielisen työväenopiston johtokunnalle, opetuslautakunnalle, ruotsinkielisen työväenopiston johtokunnalle, kulttuuriasiainkeskukselle sekä koulutus- ja kehittämiskeskukselle.

(Antero Makkonen, puhelin 169 2242)

LIITE Selvitykset

Alkuun

3

13.8.2001 pöydälle pantu asia

LAUSUNNON ANTAMINEN PERUSOPETUKSEN UUDISTAMISTYÖRYHMÄN MUISTIOSTA

Khs 2001-1300

Olisi käsiteltävä 20.8.2001

Opetusministeriö pyytää (18.5.2001) kaupungin lausuntoa ministeriön asettaman perusopetuksen uudistamistyöryhmän muistiosta.

Työryhmä on laatinut ehdotukset valtioneuvoston asetukseksi perusopetuksen, esiopetuksen, lisäopetuksen ja maahanmuuttajille tarkoitetun perusopetukseen valmistavan opetuksen yleisiksi valtakunnallisiksi tavoitteiksi sekä perusopetuksen tuntijaoksi. Ehdotuksissa on otettu huomioon uuden perusopetuslain tuntijakopäätökselle asettamat muutostarpeet sekä se, että terveystiedosta tulee uusi oppiaine.

Työryhmä toteaa esityslistan liitteenä 1 olevassa muistiossaan, että sen tehtävänä oli laatia ehdotukset perusopetuslaissa tarkoitetun koulutuksen yleisiksi valtakunnallisiksi tavoitteiksi ja perusopetuksen tuntijaoksi. Ehdotuksissa tuli ottaa huomioon uuden perusopetuslain tuntijakopäätökselle asettamat muutostarpeet ja oppimistulosten arviointien tulokset. Lisäksi tuli ottaa huomioon hallituksen esitys, jossa ehdotettiin muun ohella, että terveystiedosta tulee yhteinen oppiaine perusopetukseen.

Työryhmä on laatinut toimeksiantonsa mukaisesti ehdotuksen valtioneuvoston asetukseksi perusopetuslaissa tarkoitetun koulutuksen yleisiksi valtakunnallisiksi tavoitteiksi ja perusopetuksen tuntijaoksi. Uuden perusopetuslain edellyttämissä esiopetuksen, perusopetuksen, lisäopetuksen ja maahanmuuttajille tarkoitetun perusopetukseen valmistavan opetuksen lakia tarkentavissa, valtakunnallisissa tavoitteissa korostetaan opetuksen sivistystehtävän ohella erityisesti opetuksen kasvatuksellisia tavoitteita. Säädetyt tavoitteet ovat osaltaan pohjana opetuksen lakisääteisessä arvioinnissa.

Työryhmä ehdottaa tuntijaon rakennetta muutettavaksi. Perusopetuksen eri oppiaineiden ja oppilaanohjauksen tuntimäärät säädetään ala- ja yläastejaon poistuttua koko perusopetusta varten. Valtakunnallisen yhtenäisyyden varmistamiseksi runsastuntisissa aineissa on kuitenkin määritelty lisäksi perusopetuksen eri vuosiluokille nivelkohtia. Niissä todetaan tuntimäärä, jonka tulee siihen mennessä täyttyä. Oppiaineiden nimikkeet on muutettu perusopetuslain mukaisiksi ja uudelle oppiaineelle, terveystiedolle on osoitettu oma tuntimäärä.

Oppilaille annettavan opetuksen vähimmäistuntimäärä ehdotetaan pidettäväksi ennallaan. Myöskään eri oppiaineiden tuntimääriin ei ehdoteta merkittäviä muutoksia. Kansainvälisten vertailujen, opetussuunnitelma-analyysien sekä eräiden oppiaineiden oppimistulosten arviointien perusteella työryhmä ehdottaa kuitenkin pientä tuntimäärän korotusta äidinkieleen ja kirjallisuuteen (2 vuosiviikkotuntia), matematiikkaan (1 vuosiviikkotunti) sekä historiaan ja yhteiskuntaoppiin (1 vuosiviikkotunti).

Terveystiedon opetus järjestettäisiin vuosiluokilla 1 - 4 integroituna yhdessä muiden ympäristö- ja luonnontietoaineryhmään kuuluvien oppiaineiden kanssa. Vuosiluokilla 5 - 9 terveystiedon opetusta tulisi antaa vähintään kolme vuosiviikkotuntia. Edellä todetut tuntimäärien korotukset sekä terveystiedon tuntimäärä saataisiin vähentämällä valinnaisuuden määrää vuosiluokilla 7 - 9. Valtioneuvoston asetuksessa säädettäisiin myös kielikylpyopetuksessa oleville oppilaille annettavan äidinkielen ja kirjallisuuden opetuksen vähimmäistuntimäärästä sekä maahanmuuttajille annettavasta kielenopetuksesta. Työryhmä ehdottaa nykyiseen tapaan erillistä tuntijakoa muille kuin oppivelvollisille annettavaa opetusta varten.

Työryhmä korostaa perusopetuksen kehittämisessä opetuksen yleisten tavoitteiden ja perusopetuksen tuntijaon säätämisen lisäksi koulujen oppimisilmapiirin, oppilaiden yksilölliset tarpeet huomioon ottavien opetus- ja kasvatusmenetelmien, kerhotoiminnan sekä opettajien perus- ja täydennyskoulutuksen merkitystä.

Työryhmän muistiossa käsitellään uutta perusopetusta koskevaa lainsäädäntöä, esiopetusuudistusta, koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmaa, terveystietoa, eräiden maiden tuntijakoratkaisuja sekä arviointien tuloksia. Muistion 7. luku sisältää nykyisten tuntijakopäätösten arvioinnin ja työryhmän ehdotukset. Seuraavissa luvuissa käsitellään uudistuksen vaikutuksia ja voimaantuloa. Työryhmän mielestä valtioneuvoston asetus tulisi antaa vuoden 2001 aikana.

Opetuslautakunta on antanut asiassa lausuntonsa 19.6.2001. Jäljennös lausunnosta on esityslistan tämän asian liitteenä 2. Siinä käsitellään yksityiskohtaisesti pykälittäin perusopetuksen tavoitteita ja tuntijakoa, kieltenopetuksen sekä erityisopetuksen järjestämistä ja lisäksi esitetään muita huomioita.

Lautakunta esittää monia tärkeitä näkökohtia muistion sisällöstä. Myös uudistusten merkitystä kaupungin kannalta pohditaan. Lautakunta on huolissaan mm. taito- ja taideaineiden asemasta tulevaisuuden peruskoulussa sekä oppilaiden eriarvoisuuden lisääntymisvaarasta. Lautakunta suhtautuu epäilevästi terveystiedon ottamiseen uudeksi oppiaineeksi. Terveystietoa tulisi sen mielestä ennemminkin opettaa osana muita oppiaineita mahdollisimman kattavasti. Myös maahanmuuttajien opetusta käsitellään perusteellisesti.

Sosiaalilautakunta on antanut lausuntonsa niin ikään 19.6.2001. Jäljennös lausunnosta on esityslistan tämän asian liitteenä 3.

Lausunnossa käsitellään työryhmän ehdotuksia, yleisiä tavoitteita, esiopetusta sekä tuntimääriä ja tuntijakoa. Lautakunta korostaa erityisesti esiopetukseen liittyviä seikkoja ottaen huomioon, että sosiaalilautakunta huolehtii pääsääntöisesti kaupungissa tapahtuvasta esiopetuksesta. Tuntijaon osalta sosiaalilautakunnalla ei ole huomautettavaa. Myös sosiaalilautakunta painottaa maahanmuuttajien opetuksen tärkeyttä.

Terveysvirasto käsittelee (13.8.2001) lausunnossaan terveystiedon opetuksen merkitystä ja sen asemaa oppiaineiden joukossa. Virasto pitää erittäin tärkeänä terveystiedon opettamista. Jäljennös lausunnosta on esityslistan tämän asian liitteenä 4.

Sj toteaa, että kysymys on merkittävästä uudistuksesta. Kuntien kannanotoilla on asiassa tärkeä sijansa. Lausunnoissa käsitelläänkin tässä mielessä keskeisiä kysymyksiä.

Khn olisi Sj:n mielestä annettava lautakuntien lausunnoissa esitetyt näkökohdat sisältävä, esityslistan tämän asian liitteen 5 mukainen oma lausuntonsa opetusministeriölle. Lausuntoehdotus pohjautuu keskeisesti opetuslautakunnan lausuntoon siten, että sitä on täydennetty sosiaalilautakunnan esittämillä näkökohdilla. Perusopetuksen tuntijaon yhteydessä Khn lausuntoehdotuksessa käsitellään erikseen terveystiedon opettamista (sivut 4 - 5). Khn tulisi suhtautua varauksellisesti terveystiedon ottamiseen uudeksi oppiaineeksi. Sitä tulisi opettaa mieluummin osana muita aineita. Lausuntoehdotukseen on sisällytetty terveysviraston lausunnossa mainittu huomioon otettavaksi riippumatta siitä, miten terveystiedon opetus toteutetaan.

SJ Kaupunginhallitus päättänee antaa opetusministeriölle esityslistan liitteen 5 mukaisen lausunnon ministeriön asettaman perusopetuksen uudistamistyöryhmän muistiosta.

Kirje opetusministeriölle ja pöytäkirjanote jäljennöksin liitteestä 5 opetuslautakunnalle sekä sosiaalilautakunnalle ja terveysvirastolle.

(Antero Makkonen, puhelin 169 2242)

LIITTEET 1 Perusopetuksen uudistamistyöryhmän muistio

2 Opetuslautakunnan lausunto

3 Sosiaalilautakunnan lausunto

4 Terveysviraston lausunto

5 Khn lausuntoehdotus

Alkuun