Syöpäriskiä tarkasteleva tutkimus on jatkoa ja tarkennus vuonna 2000 julkaistuun syövän ilmaantuvuutta Myllypuron entisellä kaatopaikka-alueella koskevaan raporttiin, jossa miehillä todettiin enemmän syöpiä kuin Helsingin keskimääräisten syöpäilmaantuvuuslukujen perusteella olisi odotettu. Naisilla vastaavaa eroa ei havaittu. Uudessa tutkimuksessa syöpätapauksia tarkasteltiin erillisryhmissä asumisen omistussuhteen, asunnon korkeussijainnin ja kaatopaikan täsmällisemmän sijainnin suhteen sekä käyttämällä koko Helsingin ohella myös tarkennettua vertailualuetta (Itäkeskus, Tapulikaupunki, Kontula). Kaikkiaan seurannassa oli 2 016 entisen kaatopaikan päällä asunutta henkilöä 25 vuoden ajanjaksolta. Kaatopaikan päällä olevissa taloissa asuneilla miehillä todettiin nyt enemmän eri syöpiä kuin muualla Helsingissä asuvilla. Syöpien ilmaantuvuus ei kuitenkaan poikennut merkitsevästi vertailuväestön syöpäilmaantuvuudesta, eikä jatkotutkimus vahvista käsitystä, että kaatopaikasta aiheutunut altistus olisi lisännyt syöpäilmaantuvuutta. Syöpäilmaantuvuus ei ollut kohonnut alemmissa kerroksissa asuneilla. Uusi tutkimus ei voi sulkea täysin pois sitä mahdollisuutta, että altistus olisi aiheuttanut syöpää, mutta mahdollisuuden todennäköisyys on nyt parin vuoden takaista arviota pienempi.

Hedelmällisyyttä, epämuodostumariskejä ja vastasyntyneiden terveyttä tarkasteltiin yhdistämällä lukuisten rekisterien, kuten Väestörekisterin, Tilastokeskuksen sekä Stakesin syntymärekisterin, epämuodostumarekisterin, hoitoilmoitusrekisterin ja raskaudenkeskeyttämisrekisterin tietoja. Kaatopaikan alueella asuneiden hedelmällisyyden ei todettu eronneen muualla Myllypurossa asuneiden hedelmällisyydestä kun mittarina käytettiin elävänä syntyneiden lasten kokonaismäärää ja syntyvyyttä tuhatta hedelmällisessä iässä olevaa naista kohti. Hedelmällisyyshoitoja alueella asuneilla oli yhtä paljon kuin muilla myllypurolaisilla, helsinkiläisillä ja suomalaisilla. Verrattaessa kaatopaikan päällä olevissa taloissa asuneita muihin myllypurolaisiin, helsinkiläisiin ja suomalaisiin, eroja ei havaittu vastasyntyneiden terveydessä, ennenaikaisuudessa, pienipainoisuudessa eikä kuolleisuudessa. Tutkimuksen perusteella kaatopaikka ei myöskään näyttänyt aiheuttaneen lisääntynyttä epämuodostumariskiä – sen esiintyvyys oli samalla tasolla kuin muualla Suomessa. Merkittäviä epämuodostumia todettiin myllypurolaisissa vuosina 1975-1999 syntyneissä 3,1 prosentilla, kun helsinkiläisillä niiden esiintyvyys oli samana ajanjaksona 3,5 % ja kaikilla suomalaisilla 3,2 %.

Myllypuron Alakiventien alueella vuosina 1954-62 toimineen teollisuus- ja kotitalousjätteen kaatopaikan päälle rakennettiin vuonna 1976 kerrostaloja, päiväkoti ja liikerakennus. Myllypuron kaatopaikan aiheuttamat mahdolliset terveysvaikutukset on nyt tutkittu tarkemmin kuin yhdelläkään muulla kaatopaikalla maailmassa. Tämän on mahdollistanut maamme erinomaiset väestö- ja sairausrekisterit.

Lisätietoja:

Syöpä Myllypuron entisen kaatopaikan alueella asuneilla

• ympäristöterveyspäällikkö Antti Pönkä, Helsingin kaupungin ympäristökeskus,
  puh. 7312 2710, 040 551 7092
• tilastojohtaja Eero Pukkala, Suomen Syöpärekisteri, puh. 135 331

Myllypuron kaatopaikka-alueella asuneiden henkilöiden hedelmällisyys, jälkeläisten epämuodostumariski ja vastasyntyneiden terveys

• erikoistutkija Annukka Ritvanen, Stakes, puh. 3967 2376
• kehittämispäällikkö Mika Gissler, Stakes, puh. 3967 2279
• ympäristöterveyspäällikkö Antti Pönkä, Helsingin kaupungin ympäristökeskus, puh. 7312 2710