EDUSKUNNAN OIKEUSASIAMIEHELLE
 
 

ASIA: KANTELU
 
 

KANTELUN TEKIJÄT:

1. Asunto Oy Alakiventie 8
asunto-osakeyhtiö, Helsinki

2. - 52. Alakiventie 8 osakkaita

Internet-sivuilla ei julkaista kirjoituksessa mainittuja liitteitä eikä osakkaiden yhteystietoja
===================================================================

KANTELUN TEKIJÖIDEN ASIAMIES:
 
 

Ulla-Riitta Harju

asianajaja, varatuomari, Helsinki

Prosessiosoite: Aatsto Ulla-Riitta Harju Oy

PL 951, 00101 HELSINKI

puh. (09) 5860 510, fax (09) 5860 5118
 

KANTELU:

Asunto Oy Alakiventie 8 sekä sen yllä mainitut entiset ja tämän hetkiset osakkaat pyytävät, että Eduskunnan Oikeusasiamies selvittää, onko Helsingin kaupungin sekä sen jäljempänä mainittujen virkamiesten ja Uudenmaan Ympäristökeskuksen toiminta Myllypuron saastuneen maa-alueongelman käsittelyssä ollut kaikilta osin kunkin asiaa käsitelleen virkamiehen virkavelvollisuuksien sekä lainsäännösten mukaista.
 
 

PERUSTELUT
 
 

1.Tapahtumien kulku
 

Kantelu koskee ns. Myllypuron saastunutta maa-aluetta, ja Helsingin kaupungin virkamiesten toimia Asunto Oy Alakiventie 8:aa (jäljempänä asunto oy) ja sen osakkaita kohtaan asian eri vaiheissa.

Myllypuron saastunut maa-alue käsittää Helsingin kaupungin (jäljempänä kaupunki) 45. kaupunginosan korttelissa 45155 tontin no 1 ja korttelissa 45156 tontit not 1-3.

Kaupunki omistaa maa-alueen, ja hallitsee kaikkia muita tontteja lukuunottamatta tonttia no 3 korttelissa 45156, jota tonttia hallitsee Asunto Oy Alakiventie 8 voimassa olevan maanvuokrasopimuksen perusteella. Kaupunki omistaa hallitsemillaan tonteilla sijaitsevat rakennukset kiinteistöyhtiöidensä kautta lukuunottamatta em. tontilla no 3 olevia rakennuksia, jotka omistaa Asunto Oy Alakiventie 8.

Kaupungin ja asunto oy:n välillä on solmittu em. tonttia koskeva maanvuokrasopimus 15.12.1976 asuintarkoituksiin. Maanvuokrasopimus on voimassa 31.12.2040 saakka. (LIITE 1) Maanvuokrasopimuksen 31 §:ssä määrätään, ettei tontin vuokrasopimusta saa mistään syystä irtisanoa, mikäli tontille rakennettaville rakennuksille on myönnetty valtion lainaa.

Yhtiö on aikoinaan saanut rakennusten rakentamiseen valtion lainaa, eikä kaupunki ole irtisanonut maanvuokrasopimusta.

Kaupunki olisi siten maanvuokranantajana velvollinen pitämään asunto oy:n tontin no 3 asuinkelpoisena vähintään vuokra-ajan eli vuoteen 2040 saakka. (Wirilander, Maanvuokraoikeus 2. painos 1993 s. 136, sekä KKO 1930 I 26)

Kaupunki on aikoinaan laatinut alueen asemakaavan, sekä toiminut mm. Asunto Oy Alakiventie 8:n rakennuttajana. Grynderi-vastuu on vanhentunut, kaavoitusvastuu sen sijaan ei yhdistettynä maanvuokranantajan vastuuseen.

Asunto oy on vuonna 1996 ensimmäisen kerran kääntynyt kaupungin puoleen, koska tontilla ilmeni toistuvasti maanpainumia, joita asunto oy joutui korjaamaan, sekä ajoittain pahaa hajua. Kaupunki ei katsonut tuolloin olevansa vastuussa vuokraamansa tontin asuinkelpoisuudesta, vaan vieritti vastuun tontin haltijalle. Muistio 21.4.1996. (LIITE 2)

Asunto oy vaati kuitenkin edelleen kaupungilta toimenpiteitä epäillen tontin asuinkelpoisuutta. Kaupunki myönsi lopulta vastuunsa 17.12.1998 kokouksessa. Missään asian vaiheessa kaupunki ei kuitenkaan maininnut kaupungin vastuun perustuvan voimassa olevaan maanvuokrasopimukseen, mihin "takinkäännön" on täytynyt perustua, joskaan sitä ei ilmituotu asunto oy:n hallituksen jäsenille, jotka olivat maallikoita.

Asunto oy ja kaupungin rakennusvirasto kokoontuivat joulukuun 1998 jälkeen säännöllisesti selvittääkseen toimenpiteet, jolla tontti saataisiin kuunnostettua sille asemakaavassa määrättyyn asuintarkoitukseen. Kaupunki ilmoitti vastaavansa kustannuksista. Kokouksia jatkettiin samassa hengessä aina toukokuuhun 1999 saakka, jolloin kaupunki ilmoitti pitävänsä asiassa tiedotustilaisuuuden 1.6.1999. (LIITTEET 3-8)

Kuten em. pöytäkirjoista ilmenee lähtökohtana koko ajan oli alueen kunnostaminen rakennuksia purkamatta. Vasta kokouksessa 19.5.1999 kaupungin taholta ensimmäisen esiteltiin yhtenä mahdollisena vaihtoehtona talojen purkaminen. Pöytäkirjoista myös ilmenee kaupungin koko ajan ilmoittaneen pyytävänsä kaikille asunto oy:n tonttia koskeville toimille asianmukaiset asunto oy:n valtuutukset. Kaupunki pyysikin aina toukokuuhun 1999 saakka kaikille asunto oy:n tontilla tapahtuneille toimenpiteille asunto oy:n suostumukset sen jälkeen sen sijaan ei, mihin seikkaan palaan jäljempänä.

Kaupungin 1.6.1999 pitämässä tiedotustilaisuudessa kaupunki yksikantaan ilmoitti, että myös Alakiventie 8:n rakennukset puretaan, ja että siinä olevat asunnot ostetaan kaupungille käypään hintaan. Alueelta on muutettava vuoden 1999 loppuun mennessä. Samalla kaupunki ilmoitti tämän olevan taloudellisesti edullisin vaihtoehto. (LIITTEET 9-10) Jälkeenpäin on ilmennyt, että kyseessä oli kaupungin kannalta edullisin vaihtoehto, asunto oy:n ja sen osakkaiden kannalta sen sijaan ei.

1.6.1999 kokouksesta laaditusta muistiosta (liite 10, kohdat 13-14)) ilmenee apulaiskaupunginjohtaja Pekka Korpisen ilmoittaneen, että "käyvän hinnan pitäisi tarkoittaa sitä, ettei välirahaa vastaavanlaisten asuntojen hankkimiseen tarvita". Samassa yhteydessä lupailtiin myös kaupungin halpakorkoista asuntolainaa kuitenkaan kertomatta, että lainanhakijan täytyy täyttää tietyt kriteerit, joita useimmat osakkaat eivät täytä. Muuttokustannukset luvattiin korvata ja myöhemmin osa jokaiselle asunnonvaihdossa koituvasta varainsiirtoverosta ja mahdollisesta myyntivoittoverosta.

Asunto oy:n osakkaisiin ilmoitus rakennusten purkamisesta vaikutti "pommin" tavoin. Osakkaat saivat käsityksen, että rakennusten purkamisesta oli olemassa jonkin viranomaisen laillinen päätös samoin kuin ilmoitetusta muuttoaikataulusta. Näin ei todellisuudessa ollut, eikä olisikaan voinut olla asunto oy:n tontin ja yhtiön omistamien rakennusten osalta ilman yhtiön antamaa suostumusta ja yhtiökokouksen yksimielistä päätöstä. (Asunto-osakeyhtiöL 45 §)

Asunto oy:n hallituksen tiedusteltua rakennusten purkamista ja asuntojen lunastusasiaa kaupunginjohdolta, kaupunki ilmoitti keskustelevansa ainoastaan suoraan osakkaiden kanssa asuntokaupoista.

Lisäksi kaupunki sittemmin vetosi kaupunginvaltuuston asiassa 23.6.1999 tekemään rakennusten purkamispäätökseen Alakiventie 8:n osalta sekä valtuuston asuntojen ostamisesta hyväksymiin periaatteisiin, joita kaupungin johdon täytyy noudattaa ylemmän instanssin päätöksenä.

Oheisena kaupunginvaltuuston päätös, joka luonnollisesti perustuu sellaisenaan kaupunginhallituksen sille tekemään esitykseen. (LIITTEET 11-11A)

Kaupunginhallituksen kaupunginvaltuustolle tekemässä esityksessä ei sanallakaan viitata voimassa olevaan maanvuokrasopimukseen saati, että kaupunginvaltuustolle olisi kerrottu niistä velvoitteista, joita kaupungilla on asunto oy:tä kohtaan maanvuokrasopimuksen perusteella. Esitys sisältää vain maininnan siitä, että "alue on kokonaan kaupungin omistuksessa" ja että "alueella sijaitsee yksi asunto-osakeyhtiö", mikä sellaisenaan ei ole antanut oikeata informaatiota valtuustolle, joka enimmäkseen koostuu maallikoista.

Jatkossa on ilmennyt, ettei kaupungin tarjoama "käypä hinta" mahdollista vastaavan uuden asunnon hankkimista eli osakkailla ei ole asunnosta saamallaan rahalla mitään mahdollisuutta päästä samaan asemaan, missä he olisivat olleet ilman nyt ilmennyttä myrkkykatastrofi-vahinkoa. Kaupungin tarjoama hinta saattaa olla ns. "käypä hinta" kunkin osakkaan asunnosta, kokonaan toinen asia on, kyetäänkö sillä ilman välirahaa kattamaan se vahinko, joka kullekin osakkaalle asunnonvaihdosta aiheutuu.

On selvää, että kaupungilla ei ole ollut aikomustakaan noudattaa niitä vahingonkorvausoikeuden periaatteita, joita sopimussuhteissa noudatetaan, ja jotka perustuvat oikeuskäytäntöön.

Nyt puheena olevassa asiassa on selvää, että vaikka maanvuokrasuhde on kaupungin ja asunto oy:n välillä, lopullinen vahinko asiassa aiheutuu kuitenkin sopimussuhteen ulkopuolella oleville, mutta samaan intressipiiriin kuuluville asunto oy:n osakkaille, siinä tapauksessa, että he joutuvat myymään asuntonsa ja muuttamaan muualle. (mm. KKO 1992:165, plenumratkaisu)

Tämän vuoksi heille maksettava vahingonkorvaus, joka jokaisen kohdalla on yksilöllinen, ei voi perustua kaupungin yksipuolisesti heille sanelemaan hintaan ja joihinkin pieniin lisäkorvauksiin. Osakkailla on myydessään asuntonsa yksiselitteisesti oikeus saada korvatuksi kaikki asunnonvaihdosta heille aiheutunut niin välitön kuin välillinenkin vahinko, jotta he pääsisivät samaan asemaan, missä olivat ennen nyt syntynyttä tilannetta.

Asunto oy pyrki selvittämään omaa näkemystään omasta ja osakkaiden laillisista oikeuksista kaupungille. Koska varsinaiseen neuvottelukosketukseen ei kuitenkaan päästy, päätettiin hankkia Helsingin Yliopiston vakuutus- ja vahingonkorvausoikeuden professori Mika Hemmolta lausunto. Lausunnossaan Hemmo yhtyy pitkälti niihin periaatteisiin, joita asunto oy ja sen osakkaat jo olivat esittäneet kaupungille. (LIITE 12)

Asunto oy ajatteli voivansa paremmin perustella jo esittämiään näkemyksiä asiantuntijan lausunnolla, tuloksetta. Kaupunki kiisti edelleenkin enemmän korvausvelvollisuutensa vetoamalla "vapaaehtoisiin kauppoihin". Samaan aikaan kaupungin kiinteistöviraston asuntoasiainosasto lähetti osakkaille tiedotteita, joissa se ilmoittaa, milloin talon olisi oltava tyhjä. Tyhjennysaikataulua oli aiemmasta 31.12.1999 päivämäärästä siirretty 31.3.2000 saakka, ja nyt saadun viimeisen ilmoituksen ja Helsingin Sanomien 26.1.2000 kertoman mukaan "Alakiventie 8:ssa saa asua elokuun loppuun". Helsingin sanomat kirjoitti jo 22.12.1999 otsikolla "Alakiventien asukkaat saavat lisäaikaa" nimenomaan Alakiventie 8:sta ilmoituksin elokuun loppuun annetusta lisäajasta. Kaupungin tiedote asiasta saapui talossa vielä asuville vasta 19.1.2000.

(LIITTEET 12A-B-C)

Samaan aikaan, kun kaupunki siis puhuu vapaaehtoisista kaupoista, se tiedottaa eri mediafoorumeilla aikataulusta, jolloin talojen olisi oltava tyhjiä. Jatkuvasti on myös mediassa tiedotettu, kuinka monta asuntoa kulloinkin on siirtynyt kaupungin omistukseen, vaikka tieto ei välttämättä edes ole pitänyt paikkaansa. 3.8.1999 Kaupungin kiinteistöviraston osastopääälikkö Mikko Luukkonen kertoi HS:ssa, "myyjät ovat olleet tyytyväisiä saamaansa kauppahintaan". Iltalehti ilmoittaa 10 /99 "talojen purkuun päästävän kevättalvella" (LIITTEET 12D-E) Lisäksi kaupungin toimesta on ilmoitettu mediassa asunto oy:n osakkaiden, jotka eivät myy tuhlaavan yhteisiä veromarkkoja.

Mainitun "mediapelin" tarkoituksena on mitä ilmeisimmin saada asunto oy ja sen osakkaat olemaan hiljaa ja tyytymään saamaansa kauppahintaan.

Osakkaiden saamistaan ostotarjouksista tai toteutuneista kaupoista tehtyihin reklamaatioihin ei ole reagoitu.

Tämän kaltainen kaupungin virkamiesten menettely ei ole voinut olla vaikuttamatta osakkaisiin ja heidän ratkaisuihinsa. Moni on joutunut ottamaan lainan, joka ei olisi sopinut heidän sen hetkiseen taloudelliseen tilanteeseensa. Jatkuva informaatio talojen purkamisesta ja purkamisen aikataulusta on heikentänyt heidän mahdollisuuksiaan arvioida omaa oikeusturvaansa. Pelko oman kodin ja pitkään säästetyn omaisuuden menettämisestä kokonaisuudessaan on asettanut heidät asemaan, jossa heidän hädänalaista tilaansa ja kaupungista riippuvaista asemaansa käytetään hyväksi.

Asunto oy katsoo, että kaupunki on tietoisesti halunnut aiheuttaa asunto oy:n osakkaissa hämmennystä ja epätietoisuutta, jossa tilanteessa he eivät enää tiedä, onko laillinen päätös heidän omistamiensa rakennusten purkamisesta todella tehty vai ei.

Kaupungin ilmoitettua 1.6.1999 rakennusten purkamisesta ja siitä, että talojen tulee olla tyhjiä vuoden 1999 loppuun mennessä, myivät muutamat osakkaat paniikissa asuntonsa peläten, etteivät saisi asunnostaan minkäänlaista vastiketta. He uskoivat, että kaupungin toimenpiteille on olemassa laillinen peruste.

Osa heti myyneistä, joilla ei ole ollut sijoittaa välirahaa tai mahdollisuutta saada pankista lainaa, joutuivat ostamaan huomattavasti pienemmän asunnon tai siirtymään alueelle, joka ei palveluksiltaan ja liikenneyhteyksiltään vastaa Myllypuroa. Uuden asunnon hankkimista on vaikeuttanut myös asuntojen tarjonnan niukkuus alueella, ja yleensä koko Helsingissä.

Oikeustoimilain säännökset oikeustoimen pätemättömyydestä saattaisivat tulla kysymykseen heidän kohdallaan. Ongelmana kuitenkin on, että heille uuden asunnon myyneet ovat olleet vilpittömässä mielessä. Muun muassa OTT Mika Hemmon lausunnon mukaan tällaisissa tilanteissa syntyneiden kauppojen oikeustoimiopillinen sitovuus ei ole kovin vahvaa. (edellä liite 12 s. 8)

Osakkaiden tiedusteltua kukin oman asuntonsa "käypää" hintaa, kaupungin kiinteistövirasto esittää kirjeessään sen ensin omana ostotarjouksenaan. Välittömästi sen jälkeen asuntoasiainosasto kuitenkin lähettää kirjeen, jossa se luokittelee tekemänsä oman ostotarjouksen osakkaan tekemäksi myyntitarjoukseksi kaupungille kaupungin yksipuolisesti ilmoittamaan hintaan. Oheistan esimerkinomaisesti yhden osakkaan Anu Hatunpään saamat kirjeet ja aiemman muuttoaikataulutiedotteen. (LIITTEET 13-15)

Hatunpää, kuten ei monet muutkaan, ole olleet myymässä asuntoaan, ainoastaan vain tiedustelleet kaupungin tarjoamaa hintaa. Korostan, että kaikki edustamani osakkaat, joista osa on myynyt asuntonsa ja osa ei, eikä tule myymäänkään ilman asiassa saatavaa kokonaisratkaisua, ovat saaneet vastaavanlaiset kirjeet.

Tämän vuoksi asunto oy ja sen osakkaat ovat pyrkineet saamaan asiassa kokonaisratkaisun, ja esittäneet jo 24.8.1999 kaupunginhallitukselle sovintotarjouksen, jolla ongelma olisi saatu pois päiväjärjestyksestä ja alue tyhjäksi kaupungin toivomalla tavalla. Kaupunginhallituksen vastaus saatiin 28.10.1999, jossa kaikki perusteet kiistettiin. (LIITTEET 16-17) Kaupunginhallitus vetosi edelleenkin "vapaaehtoisiin kauppoihin" sekä siihen, ettei kaupungilla sinänsä ole mitään asuntojen lunastusvelvollisuutta, koska asunnot eivät ole asukkailleen terveysriskejä.

Edellä yksilöity liitteenä 16 oleva kirje lähetettiiin tiedoksi myös Helsingin kaupungin Asuntolautakunnalle. Asuntolautakunta on 7.12.1999 päiväämässään ja suoraan allekirjoittaneelle (saapunut allekirjoittaneelle 17.12.1999) osoittamassaan kirjeessä vedonnut pitkälti samoihin seikkoihin kuin kaupunginhallituskin. (LIITE 18)

Sen sijaan asuntolautakunnan selostamana kaupungin tarjous joidenkin osakkaiden mahdollisuudesta saada itselleen asunto "ikäänkuin kaupungin kädenojennuksena" kaupungin Hallainvuorentien kohteesta ei vastaa sopimussuhteisiin perustuvan vahingonkorvausoikeuden periaatteita. Hallainvuorentien asunnot ovat neliöhinnoiltaan kaupungin tarjoamaa ns. "käypää" hintaa huomattavasti korkeampia sen lisäksi, että hoitovastike on 3-5 markkaa neliöltä Asunto Oy Alakiventie 8:n vastiketta korkeampi. Hallainvuoren kohteessa, jos missä kaupunki olisi voinut tarjota asunnon vähintään samaan neliömäärään saakka samalla hinnalla, minkä se ilmoitti itse maksavansa vanhasta asunnosta, minkä lisäksi vastike-ero olisi tullut jollain lailla kompensoida.

Näillä näkymin asunto oy:hyn joka tapauksessa jää osakekannasta n. 27 % sellaisia, jotka eivät voi myydä asuntoaan, koska heillä ei ole mitään taloudellisia mahdollisuuksia ottaa pankista lisälainaa, ja vasta sen jälkeen vaatia korvauksia oikeudessa. Pienempään asuntoon ei kukaan halua muuttaa.

Tämän vuoksi asunto oy vaati 3.12.1999 päivätyllä kirjeellä kaupunkia maanvuokrasopimuksen toisena osapuolena välittömästi ryhtymään kaupungin kustannuksella toimenpiteisiin asunto oy:n hallitseman tontin no 3 puhdistamiseksi siten, että se on vastaisuudessakin käytössä asuintarkoituksiin, mikä puhdistustyö voi tapahtua vain rakennuksia purkamatta. Samassa yhteydessä vaadittiin, että kaupunki järjestää kustannuksellaan puhdistamistyön ajaksi vastaavat asunnot osakkaille. (LIITE 19)

Asunto oy ilmoitti olevansa pakotettu viime kädessä ryhtymään oikeudellisiin toimenpiteisiin asiassa, mikäli kokonaisratkaisuun asiassa ei päästä. Neuvotteluratkaisuun ei toistaiseksi ole päästy, eikä kaupunki myöskään ole ilmoittanut ryhtyvänsä tontin puhdistamiseen rakennuksia purkamatta.

Asunto oy:n ja sen osakkaiden asiassa saama informaatio kaupungin eri viranomaisilta on ollut 1.6.1999 lähtien varsin ristiriitaista, eikä "oikea käsi" välttämättä aina ole tiennyt, mitä "vasen käsi" tekee.

Tiedossani on, että Eduskunnan Oikeusasiamiehen tehtäviin ei kuulu korvauskysymysten ratkaiseminen.

Edellä olevat taustatiedot on selvitetty kokonaiskuvan saamiseksi asiassa.
 

2. Ympäristölupahakemus

Kaupunki on kaupunginvaltuuston päätöksen mukaisesti hakenut ympäristölupaa saastuneen maa-alueen puhdistamiselle. 2.7.1999 on Uudenmaan Ympäristökeskukseen toimitettu Helsingin kaupungin rakennusviraston hakemus jäteluvan myöntämiseksi "Myllypuron entisen kaatopaikan sulkemiselle". (LIITE 20)

Ympäristölupahakemuksessa kaupunki ei ole kertonut voimassa olevasta maanvuokrasopimuksesta mitään. Sen sijaan kaupunki hakemuksen kohdassa 1.32. harhaanjohtavasti ilmoittanut olevansa koko lupahakemuksen alaisen alueen haltija, mikä ei vastaa vallitsevia olosuhteita. Alueen hallintaa ja omistusta ei ole eritelty, ja kohta 1.33, jossa omistajan ja haltijan erillisyys tontin 3 osalta olisi voitu yksilöidä, on jätetty kokonaan tyhjäksi.

Hakemuksessa on todettu, että

"Alueella on tällä hetkellä kerrostaloja, päiväkoti, päiväkerho sekä toimistorakennus." (1.34)

ja

"Entisen kaatopaikan alueella olevat asukkaat muuttavat alueelta ja Alakiventie 6:n ja 8:n rakennukset sekä päiväkoti Leipuri puretaan." (2.11)

Itse hakemuksesta ei mistään kohdasta ilmene edes, että Alakiventie 8 olisi asunto-osakeyhtiö ja että kaupunki ei omista tontilla 3. olevia rakennuksia. Hakemuksen on allekirjoittanut kaupungin rakennusviraston puolesta Reijo Korhonen ja Raimo K. Saarinen. Raimo K. Saarinen on ympäristölupaa koskevassa kuulemistilaisuudessa 22.9.1999 allekirjoittaneen kysymyksestä julkisesti myöntänyt, että hän on ollut tietoinen maanvuokrasopimuksesta hakemuksen allekirjoittaessaan. Tästä huolimatta tosiasioita ei ole tuotu ilmi Uudenmaan Ympäristökeskukselle, joka tuli tietoiseksi asiasta vasta asunto oy:n tehtyä muistutuksen.

Hakemuksen liitteinä olevassa Viatek Oy:n laatimassa kunnostussuunnitelmassa mainitaan eri yhtiöitä käsiteltäessä "As Oy Alakiventie 8" kun muut nimetään kiinteistöyhtiöiksi. Liitteissä ei kuitenkaan selvitetä tontin 3 hallinta- tai sillä olevien rakennusten omistusolosuhteita.

Ympäristöluvassa esitetyn kunnostussuunnitelman mukaan kaupunki hakee lupaa toiminnalle, jossa kaikki saastunut maa-alue "läjitetään" suurelta osin Asunto Oy Alakiventie 8:n hallitsemalle tontille, eli alueelle, jota kaupunki ei hallitse.

Ympäristölupaa koskevassa asiassa kaupunki ei ole missään vaiheessa kuullut asunto-osakeyhtiötä, eikä myöskään saanut Asunto Oy Alakiventie 8:n suostumusta toimilleen. Koska Uudenmaan Ympäristökeskukselle ei ole maanhallintaa koskevia olosuhteita selvitetty, ei hakemuksesta edes lähetetty virallista tiedoksiantoa Asunto Oy Alakiventie 8:lle. Sen sijaan asiassa annettiin kuulutus, jonka mukaan muistutusten anto oli mahdollista 31.8.1999 saakka. (LIITE 21)

Kun Asunto Oy Alakiventie 8 antoi oma-aloitteisesti muistutuksen ympäristölupa-asiassa, ja huomautti menettlyvirheestä (LIITE 22), Uudenmaan Ympäristökeskus pidensi muistutusaikaa kuukaudella 30.9.1999 saakka. Asunto Oy:lle annettiin ympäristölupahakemusta koskeva virallinen tiedoksianto asiassa 1.9.1999 päivätyllä kirjeellä (LIITE 23).

Ilman Asunto Oy Alakiventie 8:n oma-aloitteista reagointia, olisi asia siten saatettu Uudenmaan Ympäristökeskuksessa käsitellä tietoisesti laadittuun olosuhteita vastaamattomaan kaupungin hakemukseen perustuen, eikä maanvuokraa koskevista olosuhteista tai rakennusten omistusolosuhteista olisi koskaan tullut tietoa lupaviranomaiselle.

Uudenmaan Ympäristökeskuksen järjestämässä ympäristölupaa koskevassa julkisessa kuulemistilaisuudessa 22.9.1999 allekirjoittaneelle vahvistettiin, ettei lupaviranomaisella ollut tietoa maanvuokrasopimuksen olemassaolosta. Vaikka asiasta on heitä nyt huomautettu, ei Asunto Oy Alakiventie 8 ole katsottu asiassa kuultu asianosaiseksi.

Helsingin kaupungin ja Uudenmaan Ympäristökeskuksen välillä on asiassa järjestetty useita yhteisneuvotteluja, joihin ei yhteenkään ole kutsuttu asunto oy:n edustajaa.

Lisäksi Uudenmaan Ympäristökeskuksen vaatiman lisäselvityspyynnön seurauksena on Helsingin kaupunki tehnyt alueella lisäkaivauksia myös Asunto Oy Alakiventie 8:n hallitsemalla tontilla. Edes tästä Asunto Oy Alakiventie 8:n tontin hallintaa loukkaavasta toimenpiteestä ei ole taloyhtiötä etukäteen informoitu saati pyydetty toimenpiteelle lupaa.

Kaupunki ei siten ole katsonut tarpeelliseksi pyytää asunto oy:n hallitukselta suostumusta toimilleen, jota kaupunki vielä keväällä 1999 piti välttämättömänä selvittäessään maan saastuneisuutta. Kunnostussuunnitelma, joka tähtää asunto oy:n omistamien rakennusten purkamiseen sen hallitsemalla tontilla on toimenpide, joka ensinnäkin olisi vaatinut kaikkien osakkeenomistajien suostumuksen, koska siinä puututaan koko asunto oy:n olemassaoloon.

Kaupunki on siten tietoisesti pyrkinyt haluamaansa päämäärään taloudellisesti edullisimmalla tavalla piittaamatta asunto oy:n ja sen osakkaiden omaisuuden suojasta.
 

3. Ympäristölupa-arviointi:
 

On selvää, että Helsingin kaupunki on velvollinen vuokranantajana ja samalla tontin omistajana puhdistamaan nopeasti, tehokkaasti ja parasta mahdollista tekniikkaa hyväksikäyttäen myös Asunto Oy Alakiventie 8:n hallitseman tontin numero 3. Maanvuokrasopimuksen nojalla kaupunki on velvollinen pitämään tontin asumistarkoituksiin soveltuvana vuoteen 2040 saakka.

On myös selvää, että Asunto Oy Alakiventie 8 vaatii, että saastunut maa-alue puhdistetaan. Asunto Oy Alakiventie 8 katsoo, että Helsingin kaupunki on paitsi maanvuokrasopimuksen vuokranantajana ja kiinteistön omistajana, myös Herttoniemen entisen kaatopaikkatoiminnan harjoittajana, alueen asuintarkoituksiin kaavoittaneena sekä julkisoikeudellisen viimekätisen puhdistusvastuun omaavana vastuussa saastuneen maa-alueen puhdistamisesta.

Kuten edellä jo mainittu ympäristöluvan mukaiselle kunnostamissuunnitelmalle kaupunki ei ole hakenut asunto-osakeyhtiön suostumusta, eikä se ole edes pyrkinyt sellaista saamaan.

Kaupunki on perustellut joillekin toimittajille hakemustaan sillä, että se on vain ennakoinut tulevaa tilannetta, koska se on tehnyt asunto-osakeyhtiön osakkeenomistajille ostotarjouksen ja sen tarkoituksena on saada kaikki huoneistot omistukseensa. Harhaanjohtavan hakemuksen laatimista ja toisen perustuslailla turvatun hallinnan ja omistuksensuojan sivuuttavaa hakemusta tämä argumentti ei kuitenkaan voi legitimoida.

Asunto Oy Alakiventie 8 haluaakin varmistaa, että puhdistaminen tehdään parhaalla mahdollisella tekniikalla, taloyhtiön kanssa yhteistyössä ja taloyhtiön osakkaiden oikeusturvaa ja omaisuuden suojaa parhaiten suojaavalla menetelmällä eli ensikädessä taloyhtiön rakennukset säilyttäen. Nyt kaupunki on kuitenkin hakenut lupaa menettelylle, jossa taloyhtiön omistamat rakennukset puretaan, ja toisaalta kaupunki pyrkii vapaaehtoisin kaupoin saamaan taloyhtiön haltuunsa kauppahinnoilla, joissa käytetty "käypä hinta" taloyhtiön osakkeista ei ole käypä korvaus taloyhtiön osakkaille saastuneen maa-alueen aiheuttaneesta vahingosta.

Näitä asioita on taloyhtiön puolesta vielä korostettu 30.9.1999 tehdyllä Uudenmaan Ympäristökeskukselle annetulla lisämuistutuksella kaupungin ympäristölupahakemukseen. (LIITE 24)

Tällä menettelyllä kaupunki pyrkii lopputulokseen, jossa kaupungin ja taloyhtiön välinen maanvuokrasopimus tosiasiallisesti päättyy ennenaikaisena ja kaupunki välttää vastuunsa maanvuokraopimuksen ennenaikaisesta päättämisestä.

Kaupungin menettelyn taustalla ei voi nähdä muuta kuin taloudelliset näkökohdat. Kun alue on teknisesti mahdollista puhdistaa myös purkamatta rakennuksia, olisi se asukkaiden kannalta heidän asumiseensa ja omistukseensa vähiten vaikuttava ratkaisu.
 

4. Ympäristövaikutusten arviointimenettelystä:

Ympäristölupamenettelyssä jäteluvan edellytyksiä arvioitaessa tulee myös arvioitavaksi ympäristövaikutusten arviointimenettelyn tarpeellisuus. Kaupunki on asiassa lähestynyt Uudenmaan Ympäristökeskusta kirjeellä 21.6.1999, johon Uudenmaan Ympäristökeskus on antanyt vastauksen 1.7.1999. (LIITE 9B) Vastauksessa Uudenmaan Ympäristökeskus arvioi, ettei YVA-menettely tule sovellettavaksi puheena olevaan hankkeeseen.

Tässä vaiheessa Uudenmaan Ympäristökeskuksen tiedossa ei kuitenkaan ole ollut se, ettei kaupunki hallitse koko kunnostettavan maa-alueen maakantaa eikä sitä, että kunnostus Alakiventie 8:n rakennukset purkamalla vaikuttaa paitsi taloyhtiön osakkaiden asumiseen niin myös heidän omaisuuteensa.

YVA-lain 4.2 §:n mukaan ympäristöministeriö voi yksittäistapauksessa päättää arviointimenettelyn soveltamisesta hankkeeseen, jonka ympäristövaikutukset todennäköisesti muodostuvat merkittäviksi. Merkittävyyttä arvioitaessa on nimenomaisesti otettava huomioon mahdolliset vaikutukset ihmisten terveyteen, elinoloihin ja viihtyvyyteen. (Ks. Kuusiniemi: Ympäristölupa, Helsinki 1993, s. 159-160.)

YVA-direktiiviä on vuonna 1997 muutettu siten (97/11/EY), että direktiivin uuden 3 artiklan mukaan YVA-arviointia tehtäessä on kussakin yksittäistapauksessa otettava nimenomaisesti huomioon hankkeen suorat ja välilliset vaikutukset kiinteään ja irtaimeen omaisuuteen. Samalla YVA-menettelyn soveltamista ongelmajätteiden käsittelyyn ja muiden jätteiden käsittelyyn tiukennettiin ylipäänsä.

Kun nyt puheena olevan hankkeen toteuttaminen kaupungin esittämällä tavalla vaikuttaa usean sadan henkilön asumiseen (elinolot) ja omaisuuteen sekä saastunutta maa-aluetta koskeva puhdistushanke merkittävällä tavalla koko Myllypuron lähiön asukkaiden elinoloihin ja viihtyvyyteen, voidaan puhua ympäristövaikutuksiltaan merkittävistä hankkeesta, joka kaiken lisäksi on lajissaan maassamme ensimmäinen.

Kun kaupungin hankkimien selvitysten perusteella maaperän puhdistaminen on teknisesti mahdollista myös Alakiventie 6:n ja 8:n rakennukset säilyttäen, mikä puuttuisi alueen asukkaiden asumiseen ja omaisuuteen merkittävällä tavalla nyt lupaharkinnan alaisena olevaa hanketta vähemmän, tulisi eri vaihtoehtojen ympäristövaikutukset selvittää ennenkuin päätetään, mikä on juuri tässä tapauksessa in casu luonnon ja alueen asukkaiden elinolojen kannalta kestävää kehitystä tukeva, huolellisuusperiaatteen, parhaan mahdollisen teknisen ratkaisun ja siten perusoikeuksina suojatun omaisuuden suojan mukainen maaperän puhdistamistapa.

Joka tapauksessa hyvän hallinnon mukaista ei voi olla se, että asia päätetään sitovasti ennen kuin kaikki asiaan vaikuttavat seikat ovat edes lupaviranomaisen tiedossa ja maa-alueen haltijaa lainkaan kuulematta.

Asunto Oy Alakiventie 8:n on kaupungin ympäristölupahakemukseen kohdistuvassa muistutuksessa ja lisämuistutuksessa esittänyt vaatimuksen YVA-menettelyn soveltamisesta hankkeeseen, mihin ei kuitenkaan ole viranomaisten puolesta otettu millään tavoin kantaa. Myöskään Uudenmaan Ympäristökeskus ei katsonut aiheelliseksi pitää Asunto Oy:tä omassa asiassaan asianosaisena.
 
 
 

5. Yksittäisten virkamiesten toiminta:

Myös monen yksittäisen virkamiehen toiminta Myllypuron saastunutta maa-aluetta koskevan asian käsittelyssä antaa aihetta arvosteluun.

Mikko Luukkonen kaupungin kiinteistövirastosta esim. Ari Kaiholalle puhelimitse 2.8.1999 ilmoittanut, että mikäli asukkaat eivät myy omistamiaan huoneistoja, niin kaupunki ryhtyy asuttamaan omistamiinsa huoneistoihin vuokralaisia. (LIITE 25)

Matti Pitkänen puolestan on Sylvi Markulalle kertonut, että vastaavaa asuntoa ette tällä rahalla tule saamaan, kyllä teidän kaikkien on tyydyttävä vaatimattomampaan ja pienempään asuntoon. (LIITE 26)

Aivan viime aikoina on Helsingin kaupungin sosiaalityöntekijäksi itsensä esitellyt Sari Virrankoski soittanut useammalle Asunto Oy Alakiventie 8:n osakkaalle, ja ihmetellyt, että kuka Teitä agiteeraa olemaan myymättä asuntojanne.

Oheistan osakkaiden omia kertomuksia heidän Helsingin kaupungin ja sen virkamiesten puolesta kokemastaan epäasianmukaisuudesta (LIITTEET 27-31).

Oheistan Riitta Koistinen-Mandalioksen kirjeen kaupungin kiinteistövirastolle ja siihen saadun osastopäällikkö Mikko Luukkosen vastauksen. Vastaus kuvaa hyvin kaupungin asennetta asiaan, jossa pyritään vakuuttamaan Koistinen-Mandalios siitä, että oikeuskäytännön mukaisten vahingonkorvausten maksamiselle olisi olemassa lainsäädännöllisiä esteitä puhuttaessa nimenomaan kunnan tehtäväalasta.
 

6. Toiminnan laillisuuden arvointia:

Viranomaisten toimintaa tulee tässä asiassa ensinnäkin arvioida kokonaisuutena pitäen mielessä, että jokaisella toiminnan osa-alueella tulee ottaa huomioon se, että toiminnalla merkittävästi puututaan useaan Asunto Oy Alakiventie 8:n ja sen osakkeenomistajan perusoikeuteen.

Asunto Oy Alakiventie 8:n ja sen osakkaiden asemaa arvioitaessa soveltuvat perusoikeuksista lähinnä HM 12 §:n mukainen nk. omaisuuden suojasäännös, HM 15 a.4 §:n mukainen julkiselle vallalle asetettu erityinen velvoite edistää jokaisen oikeutta asuntoon sekä HM 16 § mukainen hyvän hallinnon takeiden turvaaminen.

Hallinto-oikeudellisista periaatteista puheena olevaan tapaukseen soveltuu lähinnä nk. suhteellisuusperiaate, jonka mukaan viranomainen ei saa puuttua kenenkään hallintoalamaisen oikeuksiin enempää kuin on sen tehtävien suorittamiseksi tarpeen.

Erityisesti saastuneen maa-alueen puhdistamista ja siihen liittyviä toimenpiteitä arvioitaessa tulee lisäksi soveltaa ympäristöoikeudellisista periaatteista kestävän kehityksen periaatteen lisäksi vaihtoehtoisten ympäristöratkaisujen selvittämisvelvollisuus (huolellisuusvelvoite) sekä parhaan käytössä olevan tekologian käytön periaatteet.

Näiden hallinto-oikeudellisten periaatteiden vastaisesti syntynyttä päätöstä pidetään harkintavallan väärinkäyttönä, joka jo sellaisenaan mahdollistaa hallintopäätöksen kumoamisen ja periaatteiden noudattamista voidaan pitää yleisenä virkavelvollisuutena. (Ks. Mäenpää: Hallinto-oikeus, Helsinki 1997, s. 188)

Kun nämä em. normit yhdistetään puheena olevaan laillisuusharkintaan, on viranomaisen harkintavallan mukaisena laillisena toimintana asiassa pidettävä sellaisten ratkaisujen löytämistä, jotka:

- mahdollisimman vähän puuttuvat yksittäisten kansalaisten (taloyhtiön osakkaat) omaisuuden ja asumisen suojaan (suhteellisuusperiaate),

- yksityiskohtaisesti ja seikkaperäisesti selvittävät kaikki mahdolliset tekniset vaihtoehdot maaperän puhdistamisen toteuttamiseksi (huolellisuusvelvoite)

- käyttävät maaperän puhdistukseen parasta mahdollista käytössä olevaa teknologiaa, jotta saastuneen maaperän ongelmaa ei ainoastaan siirretä seuraavien sukupolvien maksettavaksi

- jossa jokaisen päätöksiä tekevän viranomaisen jokainen päätös perustellaan hallintomenettelylain 24 §:n mukaisesti

- yksittäisen kansalaisen omaisuuden suojaan puututtaessa tarjoavat hänelle täyden korvauksen hänen menettämästään omaisuudesta. (HM 12 §)

Tärkeätä on selvittää apulaiskaupunginjohtaja Pekka Korpisen virkatoiminnan asianmukaisuus. Korpinen on johtanut työryhmää, joka on päätynyt rakennusten purkuvaihtoehtoon, vaikka Viatek Oy:n selvityksen mukaan myös puhdistamisvaihtoehto rakennukset säilyttäen olisi ollut käytettävissä. Valtuustolle annetusta kaupunginhallituksen esityksestä ilmenee kaupunginhallituksen valinneen kaupungin kannalta edullisimman vaihtoehdon ilman, että se olisi purkuvaihtoehdossa valmis korvaamaan osakkaille aiheutuvan todellisen vahingon.

Tässä tilanteessa näyttääkin kaikenkaikkiaan siltä, että kaupunginjohtaja Korpinen on unohtanut 1.6.1999 julkisesti esittämänsä siitä, ettei välirahaa uuteen asuntoon tarvittaisi ja myös kaupungin yksiselitteisen juridisen vastuun asiasta. Vastuu yritetään pyyhkäistä maton alle nk. vapaaehtoisin kaupoin, joiden osapuolet ovat kaikkea muuta kuin tasapuolisessa asemassa, ja kaupunki selkeästi pyrkii käyttämään hyväkseen osakkaiden hädänalaista ja kaupungista riippuvaista asemaa.

Virkamiesten virkatoimien asianmukaisuus on syytä selvittää myös harhaanjohtavan ympäristölupahakemuksen suhteen. Korostan, että hakemus on tehty viranomaiselle eli Uudenmaan Ympäristökeskukselle. Raimo K. Saarinen on erikseen korjannut asian ympäristökeskukselle vasta 24.9.1999 päivätyllä kirjeellä sen jälkeen, kun hän lupahakemuksen yleisessä kuulemistilaisuudessa 22.9.1999 oli myöntänyt tienneensä maanvuokrasopimuksesta laatiessaan hakemuksen ja jättäessään vallitsevat olosuhteet ilmoittamatta asian ratkaisevalle viranomaiselle.

Virkamiesten toiminnan asianmukaisuus tulisi tutkia myös siltä osin, kun asunto oy:n osakkaita on painostettu tekemään ns. "vapaaehtoinen kauppa" olosuhteissa, jossa kaupunki yksikantaan ilmoittaa sekä kirjeitse että julkisessa mediassa, kuinka kauan asukkaat voivat vielä asua omistamissaan asunnoissa ennen kuin heidän kotinsa puretaan. Julkisen vallan käyttäjälle on perustuslaissa asetettu nimenomainen velvoite edistää oikeutta asumiseen ja jossa perustuslaki suojaa kansalaisten omaisuuden.

Kiinnitän huomiota siihen, että alueella asuneille kaupungin vuokralaisille on kaupungin toimesta järjestetty uusi asunto. Kaupungin vuokralaiset ovat siten päässeet samaan asemaan, jossa he olisivat olleet ilman aluettaan kohdannutta ympäristövahinkoa toisin kuin omistusasuntojen asukkaat.

Vallitsevista ja kaupungin tiedossa olevista Asunto Oy Alakiventie 8:n maanhallintaolosuhteista ja voimassa olevasta maanvuokrasopimuksesta huolimatta, kaupunki on ryhtynyt valmistelemaan alueelle asemakaavanmuutosta. (LIITE 34) Perusteena on kaupunginvaltuuston päätös purkaa Alakiventien kahden (6 ja 8) asuintontin rakennukset sekä päiväkoti Leipuri. Asunto oy on tehnyt huomautuksen tätä koskevasta arviointisuunnitelmasta.

Asemakaavanmuutosta koskevassa arviointisuunnitelmassa ei mainita sanaakaan Asunto Oy Alakiventie 8:n erityisasemasta, maanvuokrasopimuksesta tai siitä, kenen omistuksessa tontilla 3 sijaitsevat rakennukset ovat. Mielenkiintoista on, että kohdassa "suunnittelun tavoitteet" todetaan, että

"purettavan asuntokerrosalan korvaaminen mahdollisimman lähellä nykyistä kunnostettavaa aluetta...." sekä, että

"ensisijaisena rakentamisratkaisuna asuntojen osalta ovat kaksikerroksiset rivi- ja pienkerrostalot."

Vallitsevassa tilanteessa kaupunki ensisijaisesti maanvuokranantajana ja kaavoituksesta vastuussa olevana olisi ollut velvollinen tarjoamaan asunto oy:lle uuden tontin ja rakentamaan uudet rakennukset, mikäli kaupunki katsoi parhaaksi päätyä purkuvaihtoehtoon.

Kun purettava kerrosala joka tapauksessa tullaan korvaamaan "mahdollisimman lähellä nykyistä aluetta" on syytä epäillä, että suunnitelmissa on mahdollisesti lopulta käyttää asunto oy:n tontti asuintarkoituksiin. Sen jälkeen, kun ympäristöluvan tarkoittama kunnostussuunnitelma on hyväksytty ja alue on saatu puhdistetuksi halvalla ilman häiritseviä rakennuksia, mikään ei estä uuden kunnostussuunnitelman laatimista sellaista ympäristölupaa varten, jossa saastunut massa kuljetetaan muualle, ja alue on valmis asuinkäyttöön.

Tätä taustaa vasten olisi ymmärrettävissä kaupunginhallituksen 31.5.1999 pidetyn kokouksen pöytäkirjan varsin niukka sisältö:

"Merkittiin, että esittelijä antoi selvityksen Myllypuron saasteongelmasta". (LIITE 35)

Kantelijat pyytävät Eduskunnan oikeuasiamiestä selvittämään ne syyt, jotka ovat johtaneet tässä asiassa huomiota herättävään kiireeseen saada asukkaat muuttamaan alueelta varsin kireässä aikataulussa, kun toisaalta kaupunki ei ole myöntänyt, että asunnoissa asuminen olisi terveydelle vaarallista tällä hetkellä. Jos tarkoitus on kaavoittaa vastaava asuinkerrosala lähelle nykyistä, projekti olisi hyvin voinut odottaa suunniteltujen asuntojen valmistumista ellei sitten lopullisena tarkoituksena ole ollut juuri tämän alueen käyttäminen uudelleen asuintarkoituksiin.

Pyydän, että eduskunnan oikeusasiamies ryhtyisi kiireellisesti kaikkiin niihin toimiin, jotka ovat tarpeellisia kantelijoiden oikeusturvan takaamiseksi tässä asiassa, jotta viranomaisten toiminta saatettaisiin asianmukaiselle tasolle.
 
 
 

Helsingissä helmikuun 4 päivänä 2000
 
 
 
 

Ulla-Riitta Harju

asianajaja, varatuomari, Helsinki

Asunto Oy Alakiventie 8:n yllä mainittujen yksityisten osakkaiden asiamiehenä
 
 
 
 

LIITTEENÄ lisäksi ympäristölupahakemuksen liitteenä oleva Viatek Oy:n laatima alueen kunnostussuunnitelma, josta ilmenee myös vaihtoehdot, joissa rakennuksia ei pureta ja niiden kustannukset suhteessa nyt esitettyyn vaihtoehtoon (mappi). Kun kustannusero purkamis- ja toisaalta säilyttämisvaihtoehdon välillä on n. 300 miljoonaa markkaa koko alueen osalta, on halvempi avihtoehto valittu silläkin uhalla, että sille ei ole olemassa laillisia perusteita.