Kaupungin terveysviranomaiset ovat kaikissa tiedotustilaisuuksissa puhuneet, että asunnoista löydetyt kaasujen pitoisuudet eivät ylitä sallittuja raja-arvoja. Raja-arvoina on kuitenkin käytetty työsuojelunormien raja-arvoja, jotka voivat olla 10 kertaa suuremmat kuin asuinkäyttöön tarkoitettujen tilojen raja-arvot! Joitakin aineita ei saa olla yhtään, kuten ao. ote SAMASE raportista  toteaa. Syytä liian korkeiden raja-arvojen käyttöön ei ole tiedossa.

Toteutuneista sairauksista on tehty kaksi laajempaa tutkimusta. Ensimmäisen on julkaissut Helsingin Kaupungin Ympäristökeskus vuonna 2000 ja täältä voit lukea, mitä sairauksia on löydetty normaalia enemmän ja arviot, mistä sairaudet mahdollisesti johtuvat. Uudempi Environmental Healt Perspectives 11/2001 numerossa julkaistun Suomen Syöpärekisterin tutkimuksen tuloksiin perustuva juttu löytyy täältä. Kaupungin järjestämässä terveystarkastuksessa katsastettiin verinäytteistä nämä asiat.

Otteita SAMASE-projektin loppuraportista; muistio 5 1994, ISBN 951-47-4823-9

3.4 Haitta-aineiden yhteisvaikutusten arviointi

Usein maaperässä esiintyy samanaikaisesti useita haitta-aineita, jolloin niiden yhteisvaikutus on otettava huomioon. Mikäli haitta-aineet ovat laadultaan samankaltaisia, kuten erilaisia polyaromaatteja (PAH), arvioidaan ohje- tai raja-arvon ylittyneen, silloin kun eri haitta-aineiden suhteellisten osuuksien summa ylittää arvon 1 eli

jossa Ci mitattu yhden aineen pitoisuus

ja Ci,max  ko. aineen ohje- tai raja-arvo

Mikäli haitta-aineet ovat tyypiltään hyvin erilaisia, voidaan niiden yhteisvaikutus jättää ottamatta huomioon tai arvioida raja-arvon potenssikaavalla

4.2 Sisäilman haitta-aineiden pitoisuusrajat

Maaperästä voi ilmaan joutua haitallisia kaasumaisia tai hiukkasmuodossa olevia epäpuhtauksia ja mikro-organismeja. Saastuneiden maa-alueiden aiheuttamien riskien arvioinnissa on otettava huomioon myös nämä tekijät.

Suomen rakentamismääräyskokoelman osassa D 2 on annettu määräykset ja ohjeet rakennusten sisäilmastosta ja ilmanvaihdosta. Sen mukaan sisäilman epäpuhtauksien tulee tavanomaisissa tiloissa olla korkeintaan 1/10 työsuojeluhallituksen turvallisuustiedotteen n:o 25 mukaisista työpaikkojen ilman haitallisiksi tunnetuista epäpuhtauspitoisuuksista. Mikäli esiintyy useita haitallisiksi tunnettuja aineita, joiden yhteisvaikutusta ei tunneta, katsotaan hyväksyttävän pitoisuuden ylittyneen, jos

jossa Ci mitattu yhden aineen pitoisuus

ja HTPi ko. aineen haitalliseksi tunnettu pitoisuus.

Työsuojeluhallituksen turvallisuustiedotteessa on noin HTP-arvot noin 450 haitalliselle aineelle.
Myös lääkintöhallituksessa on tehty ohjeet huoneilman epäpuhtauksien enimmäispitoisuuksista. Niissä suositellaan käytettäväksi mm. WHO:n kemiallisia aineita koskevia enimmäispitoisuussuosituksia sekä pitkän ajan (8h) HTP-arvon kymmenettä osaa (sama kuin rakentamismääräyskokoelmassa). Arvojen ylittymisen voidaan katsoa aiheuttavan terveydellistä haittaa ihmiselle. Lääkintöhallituksen ohjeissa on vielä todettu, että kymmenesosa HTP-arvosta saattaa olla liian korkea varsinkin, kun altistusaika on pitkä taikka kun altistujina ovat lapset tai vanhukset. Syöpää aiheuttavien tai voimakkaasti ärsyttävien aineiden osalta ei aineen esiintymistä voida pitää lainkaan hyväksyttävänä.

Ilman epäpuhtauksia koskevat Suomessa lisäksi ainakin seuraavat erilliset päätökset:

- valtioneuvoston päätös ulkoilman rikki- ja typpidioksidien, hiilimonoksidien ja hiukkasten ohjearvoista,

- lääkintöhallituksen ohjekirje rakennusten formaldehydipitoisuuksista,

- lääkintöhallituksen ohjekirje rakennusten radonin enimmäispitoisuuksista,

- valtioneuvoston päätös asbestin enimmäispitoisuuksista työilmassa,

- valtioneuvoston päätös bentseenin enimmäispitoisuuksista työilmassa,

- valtioneuvoston päätös lyijyn enimmäispitoisuuksista työilmassa sekä

- sosiaali- ja terveysministerion päätöksen mukaiset arvot suojautumisesta radioak-tiivisilta aineilta.
 
 

 Ulkoilmassa esiintyville haitta-aineille on mm. Yhdysvalloissa määrätty enimmäispitoisuudet. U.S. Environmental Protection Agency (EPA) on asettanut jatkuvan altistuksen raja-arvoksi työsuojelunormien sadasosan. Myös Suomessa on vastaavaa HTP-arvon sadasosaa käytetty arvioitaessa ulkoilman laatua.