TILANNE MYLLYPURON ENTISELLÄ KAATOPAIKKA-ALUEELLA

Historia

Helsingin kaupungin puhtaanapitolaitoksen kaatopaikka toimi Myllypurossa kaupungin itäisiä alueita varten 1954-1962. Asuinalue kaavoitettiin vuonna 1974. Sen aikaisen käytännön mukaan kaatopaikkaa ei nähty esteeksi rakentamiselle. Tonteille rakennettiin 12 asuinkerrostaloa, päiväkoti ja päiväkerho alkaen vuonna 1976.

Yhdyskuntajätteen lisäksi kaatopaikalle vietiin teollisuuslaitosten jätteitä esim. kaasulaitokselta ja margariinitehtaalta. Jätteet sijoitettiin noin viiden hehtaarin alueelle hiekkakuoppiin. Erilaisia jätteitä sijoitettiin kuomittain eri paikkoihin ja ne peitettiin vähintään metrin paksuisella maakerroksella.

Aikaisemmat tutkimukset
Pohja- ja pintavesi- sekä huokoskaasututkimukset alueella aloitettiin vuonna 1996. Tuolloin tuloksissa ei todettu mitään hälyttävää. Vesien laatu poikkesi tosin luonnonvesien laadusta, esim. rauta- ja sulfaattipitoisuudet olivat korkeita. Kaasulaitoksen jätteistä mahdollisesti vapautuvien aineiden syanidin ja polyaromaattisten hiilivetyjen (PAH) pitoisuudet alittivat juomavesille annetut raja-arvot. Huokoskaasussa esiintyi muutamassa kohdassa pieniä määriä haihtuvia hiilivety-yhdisteitä. Putkien asennuksen yhteydessä havaittiin ainostaan yhdessä pisteessä haisevaa maa-ainesta. Useassa pisteessä oli paksu louhekerros maanpinnassa.

Keväällä 1998 sovittiin Alakiventie 8:n asukkaiden kanssa, että he ilmoittavat, mikäli asunnoissa haisee ja kun tontille kaivetaan kuoppia. Kesällä hajuilmoituksen vuoksi yhden asunnon sisäilman haihtuvien hiilivetyjen pitoisuus mitattiin. Hiilivetypitoisuus oli alhainen.

Syksyllä 1998 Viatek Oy kaupungin konsulttina aloitti aiempiin havaintoihin perustuvan suunnitelman mukaiset jatkotutkimukset, joiden perusteella oli tarkoitus laatia suunnitelma asuinalueen viereiseen metsikköön purkautuvan suotoveden keräämiseksi viemäriin ja metsikön maaperän kunnostamiseksi. Nämä toimenpiteet katsottiin kiireellisimmiksi, koska asukkaiden mukaan suotovesien purkauspaikalla oli todettu pahaa hajua ja likaavaa maa-ainesta. Kaatopaikka-alueen maaperätutkimukset oli tarkoitus aloittaa viemäröintijärjestelyjen jälkeen.

Tutkimukset marras-joulukuussa 1998
Asuinrakennuksen viereen viemäritöitä varten tehdystä kuopasta havaittiin marraskuussa yllättäen todennäköisesti kaasulaitokselta peräisin olevaa haisevaa jätettä noin metrin syvyydellä. Jätteessä todettiin syanidia 200 mg/kg (asuinalueella käytettävä ohjearvo on yhdisteestä riippuen 1-10 mg/kg ) ja polyaromaattisia hiilivetyjä 3000 mg/kg (asuinalueella käytettävä ohjearvo on 20 mg/kg). Kuopan kaivamisen jälkeen mitattiin kahden kuoppaa lähinnä olevan asunnon syaanivetypitoisuudet. Sisäilmassa ei havaittu syaanivetyä. Samanaikaisesti käynnistettiin myös kahden asunnon ja samalla kiinteistöllä olevan päiväkerhon sisäilman tarkemmat tutkimukset, jätetäytön laajuutta ja laatua selvittävä maaperätutkimus sekä rakennuksen alapohjan alipaineistamisen suunnittelu.
Tutkimusten tilanne
Kahden asunnon ja päiväkerhon sisäilmassa ei havaittu uusissakaan tutkimuksissa syaanivetyä. Haihtuvien yhdisteiden mittausten tuloksia ei vielä ole saatu. Koska maaperätutkimuksissa havaittiin kaatopaikan ulottuvan myös pohjoisemmassa olevan päiväkodin alueelle, tutkittiin myös sen sisäilman syaanivety-, VOC- (haihtuvat orgaaniset yhdisteet) ja PAH-pitoisuudet. Samalla tutkittiin aikaisemmin tutkitun asunnon ja päiväkerhon sekä yhden uuden asunnon syaanivety-, VOC- ja PAH-pitoisuudet. Syaanivetyä ja haihtuvia yhdisteitä ei löytynyt. PAH-tuloksia ei ole vielä saatu.

Maaperätutkimukset ovat vielä kesken ja niitä jatketaan vuodenvaihteen jälkeenkin. Tähän mennessä tutkituista 30 näytepisteestä on kymmenessä havaittu hajua, jonka perusteella maassa voidaan olettaa olevan haihtuvia yhdisteitä. Näistä kolmen näytepisteen (Alakiventie 8 D piha ja päiväkodin pohjoispuolella ja vieressä) syanidipitoisuudet on analysoitu ja ne olivat 5,6 - 61 mg/kg. Tähän mennessä tutkittujen näytteiden PAH-pitoisuudet vaihtelevat voimakkaasti, 0-2000 mg/kg (ohjearvo 20 mg/kg). Pohjavettä tutkitaan seitsemästä pohjavesiputkesta. Tähän mennessä on saatu tuloksia neljän putken analyyseistä. Alakiventien kääntöpaikan läheisyydessä olevan pohjavesiputken syanidipitoisuus 0,16 mg/l ylitti juomavedelle annetun ohjearvon 0,05 mg/l. Alueen eteläosassa olevassa putkessa oli korkea sulfaatti- ja rautapitoisuus. Tutkimustulosten ja vanhojen ilmakuvien perusteella kaatopaikka-alue on saatu rajattua suhteellisen tarkasti. Lisäksi on havaittu, että teollisuusjätteet on sijoitettu sattumanvaraisesti eri kohtiin. Alueella on myös puhtaita osia.

Toimenpiteet
Kansanterveyslaitoksen ja Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen yhteistyönä tehdään tammikuussa 1999 tutkimus, jolla pyritään osaltaan varmistamaan, ettei kaatopaikalla ole ollut vaikutuksia alueen asukkaiden terveyteen. Lisäksi ympäristökeskus selvittää asukkaiden ja päiväkotilasten altistumista syaanivedylle.

Asuntojen sisäilmatutkimuksia jatketaan välittömästi. Tutkimukset kohdennetaan rakennuksiin, joiden läheisyydessä on maaperätutkimuksissa havaittu haisevia aineita. Joka tapauksessa jokaisen rapun pohjakerroksen yhdessä asunnossa tehdään sisäilmatutkimus.

Alueen maaperätutkimuksia jatketaan, kunnes niiden perusteella voidaan laatia alueen kunnostussuunnitelma. Alue kunnostetaan mahdollimman pian siten, ettei kaatopaikasta pitkänkään ajan kuluessa aiheudu haittaa asukkaille tai ympäristölle.