AMANTE'S SIPERIANKISSAT-SIVUSTO ON SIIRRETTY UUTEEN OSOITTEESEEN www.amantessib.net - TÄTÄ SIVUA EI ENÄÄ PÄIVITETÄ JATKOSSA

THE WEBSITE OF THE AMANTE'S CATTERY HAS BEEN MOVED TO THE ADDRESS www.amantessib.net - THIS WEBSITE IS NO LONGER UPDATED

Amante's Siberian Cats - Copyright 2001-2014 Merja.Tolonen

Vinkkejä pennun ostajalle

 

Yleistä

Lemmikit, näyttely- ja siitoskissat

Rotukissalla on aina rekisterikirja ja sukutaulu

Pennun ostosta 

Miksi rotukissat maksavat niin paljon?

Mikä on sijoituskissa?

Kissanhoito

Yksi vai useampi kissa?

Suositeltavia linkkejä

Yleistä

Tässä joitakin mieleeni tulleita ajatuksia, joista voisi olla jotain hyötyä pennun ostoa suunnittelevalle, etenkin ensimmäistä kertaa rotukissaa hankkivalle.

Naaraskissat pennutetaan keskimäärin kerran vuodessa, joten valtavia pentumääriä ei yhdellä kasvattajalla vuosittain yleensä ole. Kissan tiineys kestää noin yhdeksän viikkoa ja pentujen tulee olla luovutettaessa vähintään 12 viikon ikäisiä. Siperiankissapentueessa on keskimäärin 4-5 pentua, mutta pienemmät ja suuremmatkin pentueet ovat hyvin mahdollisia. Kissat voivat elää jopa yli 20-vuotiaiksi, mikä pitää ottaa huomioon kissaa hankittaessa. Oletko siis valmis jakamaan (melkein) loppuelämäsi karvaisen perheenjäsenen kanssa? Siperiankissanpentua etsiessäsi on parasta varautua odottamaan sopivaa pentua.  Näin varsinkin, jos mielessäsi on määrätty sukupuoli ja/tai väri. Ja kun pentu on löytynyt, se on veikeä ja leikkisä ja uuten kotiin tullessaan aktiivisimmillaan. Leikkiminen on tietysti hauskaa, mutta myös huonosti nukuttuihin öihin on syytä varautua. Nuoren kissan energia on melkeinpä ehtymätön. Joskus kasvattajilla on myös aikuisia kissoja, jotka etsivät uutta kotia; niitäkin kannattaa kysellä. Vanhempi kissa voi olla hyväkin vaihtoehto, varsinkin, jos ei oikein jaksa pysyä nuoren kissan vauhdissa mukana.  Takaisin alkuun

Lemmikit, näyttely- ja siitoskissat

Kasvattajat arvioivat pentujaan sen perusteella, miten hyvin ne vastaavat rodulta vaadittavia ominaisuuksia (standardi) ja myyvät pennut sitten joko lemmikkeinä ja/tai siitos- ja näyttelykissoina. 

Lemmikkeinä myydään yleensä sellaiset pennut, jotka kyseisestä pentueesta vähiten vastaavat standardia tai niissä on jokin selvä siitos- ja/tai näyttelykäytön estävä virhe, kuten esim. häntämutka. Siperiankissoja ei kasvateta värin mukaan, joten värivirheellisiä siperiankissoja ei ole, vaikka monien muiden rotujen kohdalla näin onkin.  Kyseiset pikku virheet tai puutteet eivät mitenkään vaikuta kissan elämään lemmikkinä. Joskus pentue voi olla niin suuri, ettei kasvattaja yksinkertaisesti halua liian montaa pentua jatkamaan sukua, joten aivan siitos- ja näyttelytasoinenkin kissa voi silloin päätyä ”vain” lemmikiksi.  Nämä kissat kastroidaan yleensä viimeistään vuoden ikäisenä, eikä niitä siis saa käyttää siitokseen.  Näyttelyttämisestä voi sitten sopia erikseen kasvattajan kanssa eli lemmikkikissa voidaan myös myydä näyttelykissaksi, mikäli se täyttää määrätyt vaatimukset. Lemmikit ovat yleensä hinnaltaan jonkin verran edullisempia kuin siitoskissat. 

Siitoskissat ovat nimensä mukaisesti siitokseen eli suvun jatkamiseen tarkoitettuja kissoja, jotka tietenkin viettävät muuten aivan tavallisia kissanpäiviä hemmoteltuina lemmikkeinä. Siitoskissan ostajan oletetaan olevan kiinnostunut kasvatustyöstä sekä kissan näyttelyttämisestä. Siitoskissan pito on huomattavasti vaativampaa kuin lemmikkirotukissan tai kotikissan, joten sellaisen ostamista kannattaa harkita perusteellisesti. Poikakissan ostaminen ei edellytä ostajalta itse kasvatustoiminnan aloittamista, mutta kissan pitäminen siitostarkoituksessa edellyttää Suomen Kissaliiton siitosurossopimukseen sitoutumista.  Kollipoikaa voi sitten antaa kasvattajien käyttöön astutusmaksua vastaan. Tämäkin edellyttää perehtymistä itse rotuun, sen linjoihin, standardiin, eri kasvattajien kissoihin jne. Siitosurosta yleensä käytetään myös näyttelyissä. Tyttökissan omistaja taas joutuu hankkimaan itselleen kasvattajanimen ja allekirjoittaman kasvattajasitoumuksen, ennen kuin voi rekisteröidä hankkimansa naaraskissan pentuja.  Kasvattajaksi ryhtyminen edellyttää jatkuvaa ”alan” opiskelua ja seuraamista, mikä on nykyisin varsinkin netin kautta melko helppoa ja antoisaa.  Pentujen maailman saattaminen on kylläkin aikaa ja rahaa vievää, joskin todella palkitsevaa. Yhden naaraskissan pennuttaminen on noin puoli vuotta kestävä projekti, mutta mikäpä sen suloisempaa kuin muutaman viikon ikäiset kissanpennut.                                                         Takaisin alkuun

Rotukissalla on aina rekisterikirja ja sukutaulu

Kun olet ostamassa pentua, oli se sitten lemmikiksi tai siitokseen, pyydä aina etukäteen vanhempien sukutaulut (rekisterikirjat), mikäli ne eivät jo ole esim. kasvattajan kotisivulla nähtävinä. Mikäli niitä ei haluta antaa, on aina syytä epäillä niissä olevan ehkä jotain vialla.  Joko kissoja ei olekaan virallisesti rekisteröity Suomen  Kissaliiton (Suomessa harvoin johonkin muuhun) rekisteriin tai kasvattaja ei halua paljastaa esim. liian sisäsiittoisen yhdistelmän taustaa.  Vertailemalla vanhempien sukutauluja voit itsekin nähdä onko niissä paljon yhteisiä kissoja taustalla. Voit myös varmistaa kasvattajalta vanhempien ja pennun ns. sukusiitoskertoimen, joka myös antaa hieman tietoa pennun taustasta. Mitä korkeampi kerroin on   niin sitä suurempi mahdollisuus on, että kissalla on jotain piileviä geneettisiä vikoja ja heikkouksia. Alin kerroin on 0 %, 2-3 % viiden sukupolven aikana on joidenkin asiantuntijoiden suosittelema raja pitkällä aikavälillä, jotta rotu pysyy terveenä. Yleensä kasvattajat käytännössä välillä "linjaavat" ja sitten taas käyttävät ulkosiitosta. Hyvin sukusiittoisilla kissoilla on todistettu olevan huonompi vastustuskyky kuin ”löysemmän” sukutaulun omaavilla tai ulkosiitosyhdistelmän  kissoilla, jolloin vanhemmat eivät ole sukua keskenään.  Myös kissojen hedelmällisyys laskee sisäsiittoisuuden myötä. Nämä sisäsiitoksen mukanaan tuomat heikkoudet voivat ilmetä myös vasta monien vuosien kuluttua. Rekisterikirjoja (sukutauluja) kannattaa yrittää penkoa myös näkyvillä olevien neljän sukupolven taakse. Viideskin sukupolvi on tärkeä tuntea.  Siperiankissoilla ei ole todettu varsinaisesti mitään perinnöllisiä sairauksia, jotka olisivat sille nimenomaan rotuna tyypillisiä, mutta rotuhan on vielä ”nuori” – se hyväksyttiin FIFessä vasta vuonna 1998 rotukissaksi – joten seurantaa ei ole vielä paljon ollut. Rodussa on ilmennyt jonkin verran samoja sairauksia, kuin kissoissa yleensä. Emme voi myöskään tietää tarkkaan, mitä kaikkea siperiankissojen taustalla on, koska kasvatustyötä on tehty vielä niin vähän aikaa.  Joissakin maissa on siperiankissoja kasvatettu kylläkin 20 vuotta, mutta ei sekään ole kovin pitkä aika kissakasvatuksessa. Jalostus ei siis ainakaan vielä ole ehtinyt pilata rotua.                                                              Takaisin alkuun

Pennun ostosta 

Kun otat yhteyden kasvattajaan, niin ei pidä ihmetellä, jos hän on kiinnostunut kissan tulevista elinoloista ja sinun omasta kissatietoudestasi ja -kokemuksestasi. Mitä vastuuntuntoisempi kasvattaja, sen tarkemmin hän haluaa tietää, millaisiin käsiin hän on kasvattinsa antamassa.  Kerro siis pentua tiedustellessasi jonkin verran itsestäsi, asumisoloistasi, muista perheenjäsenistä, lemmikeistä jne. Kasvattaja myös mielellään neuvoo ja opastaa ostajaa sekä ennen pennun luovutusta että sen jälkeen ja on tietysti kiinnostunut kasvatistaan koko sen loppuelämän ajan. Itse en pidä kokemattomuutta kissanhoidossa minään esteenä rotukissan pennun hankinnalle. Tärkeintä, on mitä ostaja on valmis oppimaan ja omaksumaan. Nykyaikainen kissanpito, joka perustuu monelta osin tieteelliselle tutkimukselle, varsinkin ruokinnan ja terveydenhuollon suhteen,  poikkeaa huomattavasti entisten aikojen maalaistalon hiirestäjän pidosta.

Kannattaa myös aina tehdä kirjallinen kauppasopimus, josta ilmenevät kissan kaikki tiedot, rokotukset, terveydentila vanhempien testaukset  jne. sekä tietysti maksuehdot. Osamaksulla ostettu kissa siirtyy ostajan omistukseen vasta kun koko kissan hinta on maksettu. "Halpaa" rotukissaa, eikä varsinkaan paperitonta, ei kannata hankkia. "Kasvattaja" ei todennäköisesti ole hoitanut kaikkia velvollisuuksiaan samassa määrin kuin pentujen terveydestä vastuun ottava kasvattaja, eikä sen tyyppistä toimintaa tulisi tukea. 

Siitoskissan ostajan tulee myös varmistua, että kasvattaja on mahdollisen siitoskäytön estävän virheen myöhemmin ilmaantuessa valmis korvaamaan kissan jollakin tavalla.  Ulkomaille pentua myytäessä tai sieltä ostettaessa kannattaa olla erityisen tarkkana, koska olosuhteet ja käsitykset voivat poiketa huomattavastikin omistamme. Esim. USA:ssa on paljon kasvattajia, jotka pitävät siitoskissojaan häkeissä ja sallivat pentujen ostajien amputoivan kissoilta kynnet. Tätä jotkut käyttävät jopa myyntikeinonaan. Myös osto- ja myyntisopimusten suhteen kannattaa tarkistaa kaikki ehdot. Joissakin maissa,  monet kasvattajat eivät ota mitään vastuuta siitoskissojen myöhemmin ilmenevistä perinnöllisistä vioista. Kannattaa siis harkita, mitä riskejä haluaa ottaa ja mitä suostuu allekirjoittamaan.                                                Takaisin alkuun

Miksi rotukissat maksavat niin paljon?

Siinä kasvattajien usein kuulema kysymys.  Siitoskissan täysipainoinen hoito sekä pentujen teettäminen (ruokinta, eläinlääkärit, tarvikkeet, näyttelyt, jäsenmaksut jne.) on niin kallista, että tuskin kukaan kasvattaja pääsee pentuja myymällä tuloja hankkimaan, vaan kyse on hyvinkin kalliista harrastuksesta. Lyhyesti sanottuna kasvattaja joutuu kustantamaan omien siitoskissojensa hankintahinnan lisäksi niiden testaukset ( kissat testataan ennen astutusta eräiden tarttuvien tautien -  rodusta riippuen perinnöllisten tautien  - varalta, myös veriryhmät testataan), siitoskissoilta vaadittavat sirutukset, tiineen ja imettävän naaraskissan erityisruokinnan, pentujen ruokien ja hiekan lisäksi niiden rokotukset (2-3 kertaa) sekä rekisterikirjat.  Tähän tulevat vielä lisänä mahdolliset pennutukseen liittyvät eläinlääkärikäynnit, lääkkeet, ehkä vakuutusmaksut. Puhelinkulujakaan ei kannata näin kännykkäaikakautena aliarvioida. Lisäksi kasvattajan on esiteltävä pentujaan, eli otettava valokuvia, nykyään on nettiyhteys ja kotisivut melkeinpä pakollisia,  ja jonkinlaista mainosmateriaaliakin  - esim. käyntikortteja - on jaettava. Omien siitoskissojen pito ja niiden näyttelyttäminen -  myös ulkomailla ylempiä titteleitä varten  - on jo sinänsä kallista puuhaa. Korkeimpien titteleiden hankkiminen kissalle tulee maksamaan moninkertaisesti kissan hinnan verran.  Jos rotukissan pentu maksaa  esim. 700 – 900 €, niin se ei vielä välttämättä kata edes kaikkia kasvattajan kuluja. Aikuisena myytävät kissat, jotka ovat palautuneet kasvattajalle tai jotka ovat jostakin muusta syystä hakemassa uutta kotia, voivat olla tietysti huomattavastikin edullisempia. 
                                                                                 
Takaisin alkuun

Mikä on sijoituskissa?

Sijoituskissa on sellainen siitoskäytössä oleva kissa, joka asuu sijoittajan (ja tulevan omistajansa) luona, mutta siitos- eli jalostusoikeus on kasvattajalla.  Kasvattajan ja sijoittajan välillä tehdään sopimus, jossa sovitaan sijoitusehdoista, jotka voidaan sopia periaatteessa millaisiksi tahansa, kunhan ne ovat kummallekin osapuolelle sopivat ja kohtuulliset.  Naaraskissan ollessa kyseessä sovitaan yleensä siitä, miten monta pentuetta kissalla teetetään, miten ja missä pennut hoidetaan, miten kulut jaetaan, kuinka näyttelyttäminen hoidetaan jne.  Sijoituskissa annetaan joko ilmaiseksi tai takuumaksua vastaan. Kasvattaja ottaa yleensä siitostoimintaan, mahdollisesti näyttelytoimintaan, liittyvät kulut hoitaakseen. Hän myös hoitaa pentujen myynnin. Sijoittaja vastaa kaikesta muusta.  Samoin urospennun ollessa kyseessä sovitaan joko määrätty määrä astutuksia tai jälkeläisiä.  Kun sijoitussopimus on ehtojen täytyttyä päättynyt, kissa siirtyy kokonaan sijoittajan omistukseen.  Kasvattajat sijoittavat kissojaan  yleensä siksi, etteivät joko halua tai voi pitää liian monia kissoja (kissapopulaation ei pitäisi olla liian suuri – se on terveysriski)), tai eivät voi esim. asunto-olojen vuoksi pitää molempia sukupuolia samoissa tiloissa. 

Sijoituskissaa ei pidä ottaa vain siitä syystä, että saa näin itselleen ilmaisen tai edullisen rotukissan. Sijoituskissaan on joka tapauksessa sijoitettava paljon enemmän energiaa ja  nähtävä vaivaa  -  naaraskissan pennutus, uroskissa ehkä merkkailee ja mouruaa -  kuin leikatun lemmikin ollessa kyseessä. Sijoituskissa on kuitenkin hyvä vaihtoehto sellaiselle kissaihmiselle, joka on ainakin jonkin verran kiinnostunut kasvatusasioista  ja haluaa ehkä näin päästä tutustumaan itse "alaan"  ottamatta kuitenkaan liian suurta vastuuta heti itse kannettavakseen. 
                                                                              
Takaisin alkuun

Kissanhoito

Tästä aiheesta on vaikea kirjoittaa lyhyesti, joten viittaan vain tässä eräisiin muihin nettisivuihin, joiden linkit ovat tämän artikkelin lopussa. Annan mielelläni yksityiskohtaisia ohjeita pentujen ostoa suunnitteleville tai pennun jo ostaneille. Myös näyttelyasioissa neuvon mielelläni. Erään tärkeän asian haluan kuitenkin mainita: kuten yleensä muutkin kasvattajat, luovutan pentuni ainoastaan sisäkissoiksi, jotka voivat ulkoilla vain valvotusti. (Kissaa ei myöskään saa pitää kytkettynä ilman valvontaa "narussa" -  vrt. koirat!) Parveke on verkotettava/lasitettava ja kissaa voi ulkoiluttaa valjaissa. Monet kissat nauttivat siitä. Ja jos on mahdollista rakentaa kissalle oma ulkotarha, joka on kaikilta suunnilta verkotettu tai muuten suojattu, niin se on tietysti kissalle varsinainen onnela.                                                                    Takaisin alkuun

Yksi vai useampi kissa?

Siperiankissat ovat seurallisia, mistä syystä itse en luovuta omia pentujani ainoaksi kissaksi talouteen, jossa ollaan koko päivä poissa. Vaikka kissat eivät olekaan laumaeläimiä, niin ne ovat kuitenkin sosiaalisia ja voivat stressaantua, jos joutuvat olemaan paljon yksin. Kissasta voi tulla arka tai jopa aggressiivinen. Stressi voi myös aiheuttaa sairauksien puhkeamista, jotka eivät muuten ilmenisi. Siperiankissa tarvitsee paljon vuorovaikutusta myös ihmisen kanssa, ja se saattaakin valita itselleen oman ihmisensä, jos on useampia valittavana. Se tulee  myös hyvin toimeen koirien kanssa. Jos olet kovin kiireinen ja paljon poissa kotoa, niin silloin pitäisi ehdottomasti harkita ainakin toisen kissan ottamista seuraksi. Kissasi arvostaa sitä suuresti.  Superkiireisille sopisi ehkä joku muu kotieläin paremmin kuin seurallinen kissa.   

Kerron mielelläni lisää siperiankissoista ja niiden hoitoon liittyvistä kysymyksistä.
Pentujeni ostajat saavat mukaan useampisivuiset ja ajankohtaiset hoito- ja ruokintaohjeet.  Oikealla kuvia lähinnä omista siperiankissoistani, pennuistani ja kasvateistani. 
                                                                                 
Takaisin alkuun

Linkkejä

Yleistä tietoa siperiankissoista

Alla olevat linkit menevät  InCat Suomi-kissayhdistyksen sivuille:
Kissaa hankkimassa - useita hyödyllisiä artikkeleita
Miksei kissaa kannata päästää vapaana ulos    
Syitä leikkauttaa kissa 

Eläinsuojeluasiaa
Perustietoa kissanäyttelyistä

Kissan terveydenhoito, sairaudet, pentujen varhaishoito, rokotukset jne.
Kissaklinikka Felinan kissa-artikkeleita:

Hoito-ohjeet Teemakuukaudet

CatVet-kissaklinikan hoitoohjeita
InCat Suomi -terveysivut  

Siperiankissojen tietokanta, jossa voi tutkia sukutauluja ja tehdä 
koeastutuksia


Messybeastin artikkeli sisäsiitoksen vaikutuksesta (englanniksi)

Copyright 2002-2013 Merja Tolonen   

 

Siperiankissan pentuja - Amante's A-pentue

 

Siiri on juuri synnyttänyt ensimmäisen pentueensa.

 

Kollipojat Cedi ja Gordi auttavat viikkosiivouksessa

 

Sofi-koira saa pusun Lindalta.

 

Kollipojat löhöilemässä. Hohoijaa!

 

Hugo miettii, minne päin nyt tästä lähtisi ajelemaan!

 

Gordi on taas kerran saanut ruusukkeensa.

 

Linda on lähtenyt kämppäkaveriensa kanssa ulkoilemaan.

 

Siperiankissa ja kotikissa kaveruksina,

 

Veroilmoituksen tekoa avustamassa,

 

Hugo on ylpeä pentuluokan ruusukkeistaan.

 

Boogie viettää laskiastiistaita!

 

Kilpparityttö Hertta neliviikkoisena

 

Cedi matkustaa kohti Riikaa.

 

Siiri ja Emppu, kollin kosioyritys.

 

Gordi lastenlastensa seurassa

Tuleeko Lindasta agilitymestari? Se jää  vielä nähtäväksi:-))  Hauskaa ainakin on.

Amante's -B-pentue kuusiviikkoisena

Amante's siperiankissojen pentukuvia
Lisää siperiankissojen kuvia

Amante's-pentueet (pentukuvia)   - Amante's-kasvatteja ja entiset siitoskissat (kissojen kuvia)

Alkusivu      Standardi   Pennut

Kommentteja, kysymyksiä?  Lähetä sähköpostia.

Updated/päivitetty 30. elo 13  

 

SITE MAP - SISÄLTÖSIVU - INHALTSVERZEICHNIS   
Mitä uutta tällä sivustolla?
  What's New On This Site?

Email: Merja.Tolonennic.fi    

 

iweb stats

"There are two means of refuge from the miseries of life:  music and cats."
Albert Schweitzer

Vote for my site at Cat Link!

Amante's Siberian Cats - Copyright 2001-2014 Merja.Tolonen