Olen Hannu Pruuki, asun Kauvatsalla, joka sijaitsee aivan Satakunnan sydämessä. Perheeseeni kuuluvat vaimo Elina sekä pojat Eero (1991), Juhani (1993) ja Arttu (2004).

Kauvatsa on Suomen entinen kunta (perustettu 1892, erottamalla Huittisten kunnasta) ja nykyisin osa Kokemäen kaupunkia. Kauvatsan kunta liitettiin 1969 Kokemäkeen ja sen viimeisenä itsenäisenä vuotena asukasmäärä oli 2 133 henkilöä. Parhaimpina vuosinaan asukasluku oli vajaa kolme tuhatta ja asukkaiden määrä onkin vaihdellut runsaasti historian aikana.
Pinta-alaltaan Kauvatsa on 127,3 neliökilometriä ja sisältää alueellaan yhteensä 14 kylää: Ahvenus, Jalonoja, Kauvatsa, Kotka, Kulkkila, Kuoppakoski, Lievikoski, Piilijoenmaa, Piitanoja, Puurila, Rutuna, Sampu, Työtilä ja Yttilä.
Kauvatsa on tunnettu mm. mansikoistaan ja Sääksjärvestä, joka on pinta-alaltaan noin 36 neliökilometriä ollen 107 suurin Suomen tuhansista järvistä. Sääksjärven muodosti alkujaan noin 500–600 milj. vuotta sitten maahan syöksynyt meteoriitti. Järvi laskee Kauvatsanjokea pitkin Kokemäenjokeen.

Olen ammatiltani mielenterveyshoitaja. Oli pitkään töissä Satakunnan Sairaanhoitopiirissä psykiatrian vastuualueella, eli Harjavallan sairaalassa. Nykyisin järjestelen päivätoimintaa mielenterveys- ja päihdeongelmaisille Kokemäellä Päiväkeskus Kumussa.

Harrastuksiini kuuluu monimuotoinen luonnossa liikkuminen: metsästys, kalastus ja luonnon seuranta. Aikaisemmin metsästykseni oli lähinnä pienriistan metsästystä, nykyisin olen myös hirviporukassa.
Yksi tärkeimmistä harrastuksista edellä mainittujen lisäksi on musiikki. Olen soittanut kitaraa pikkupojasta alkaen. Tällähetkellä soitan Duo Hehkussa, jonka musisointi on pitkälti trubaduuri henkistä.

Olen ollut mukana parissa kirjaprojektissa, jotka ovat olleet ns. kyläkirjoja. Ensimmäinen oli omasta lapsuudenajan koulupiiristäni Kulkkilasta, josta tehtiin Kulkkilan koulutiellä niminen kirja. Toinen oli Lahnavalkaman lapset niminen kirja. Kirja kertoo rajantakaisesta kylästä, josta on äitini kotoisin.

Koiraharrastukseni on perua 80 - luvun lopulta, jolloin ostin ensimmäisen suomenpystykorvani. Koira oli nimeltään Benjamin tai tuttujen kesken Peni, jonka kanssa metsästimme supikoiria.
Olen käynyt linnunhaukkukokeen palkintotuomarikurssin 2000 ja linnunhaukkukokeen koetoimitsija kurssin 2004. Satakunnan Pystykorvakerho palkitsi minut vuonna 2006 esimerkillisestä tuomarityöskentelystä.
Oma kasvattajanurani alkoi keväällä 2002, jolloin suomenpystykorva Linkkarin Dala sai ensimmäiset pentunsa. Dalan toinen pentue syntyi syksyllä 2004, tästä pentueesta jäi kotiin kasvamaan Usva.
Vaimo halusi pitkään ns seurakoiraa. Pitkällisen ajattelun tuloksena päädyimme kultaiseennoutajaan, jossa yhdistyy käyttökoira ja seurakoira, mukavalla tavalla. Talvella 2002 hankimme ensimmäisen kultaisennoutajan Tessun-Kulta Sunnyn. Tuohikorven kennelin ensimmäinen kultainennoutajapentue syntyi heinäkuussa 2006. Tästä pentueesta kotiin jäi Oona.
Tarkoitus on jatkaa ainakin kultaisennoutajan kasvatusta. Kasvatustyön perusajatuksena on terveiden ja hyväluonteisten metsästyskoirien kasvattaminen, sekä rodunomaisten piirteiden ja käyttötarkoituksen säilyttäminen.

Juttu Hannusta TEHY - lehdessä

Pertti Tuohiniemi perusti Tuohikorven kennelin 19.07.90.
Kennel on kasvattanut 90-luvulla useita suomenajokoiran, beaglen ja labradorinnoutajan pentuja. 

Kennelnimi siirtyi Hannu Pruukin omistukseen 17.01.01. 

TUOHIKORVEN kennelin perusajatuksena on terveiden ja hyväluonteisten metsästyskoirien
kasvattaminen, sekä rodunomaisten piirteiden ja käyttötarkoituksen säilyttäminen.

 

Tuohikorven beaglet 1991 - 1996
Tuohikorven labradorinnoutajat 1991-1994
Tuohikorven suomenajokoirat 1988 - 1996
Tuohikorven suomenpystykorvat 2002 -
Tuohikorven kultaisetnoutajat 2006 -

 

Kartta Tuohikorpeen

Näytä suurempi kartta