KUHMALAHDEN HISTORIAN HENKILÖITÄ


Etusivu
Infosivu
Rakennukset
Kuhmalahden historiaa
Kuhmalahden henkilöitä
Sijainti
PITKÄ-SEPPÄ (1844-1925)
Seppä Penjami Yrjönpoika Kallioinen (Kallio) tunnettiin nimellä Pitkä-Seppä. Tämä kotipitäjänsä Kuhmalahden ehdottomasti kaikkein muistelluin kansanmies ja käsityöläinen oli yksinkertainen kansanmies, joka ei ollut kehuttava sepän taidoiltaan vaan sanottu enemmänkin "krouvin työn tekijäksi". Nuoruudessaan tämä suurikokoinen mies oli toiminut rataseppänä Kangasala - Orivesi välillä. Viikatteiden pajottamiseen ja rekien raudoittamiseen hän ei kyennyt. Puukkoja hänen muistellaan takoneen, sekä triangeleita, joita hän myös satunnaisesti myi. Paikallinen hauskuttaja Pitkä-Seppä
tarjosi mm. markkinoilla musiikillista viihdettä triangeleineen ja hiukan hävyttömine lauluineen. Sepän pirtti oli suosittu nuorten kokoontumispaikka, jossa saattoi pistää vaikka tanssiksi. Ja samalle paikalle on v.1966 avattu Kuhmalahden ensimmäinen baari. Baari on edelleen toiminnassa vaikka omistajat ovat vuosien varrella vaihtuneet.

EINO AHONEN (1900-1978)
Eino Ahonen oli ammatiltaan peltiseppä. Hänen pajansa sijaitsi Ison-Pennon tienristeyksessä. Ahonen teki erilaisten korjaustöiden lisäksi peltikattoja, muurien kuoria, sekä peltikannuja ja -laatikoita. Hän tinasi kuparisia kahvipannuja ja valmisti saumattomia kuparisia kahvipannuja. Peltisepän varsinainen taidonnäyte oli vanhoista viiden ja kymmenen pennin rahoista valmistettu aidon mallin mukainen pienoiskahvipannu. Monitaitoinen peltiseppä Ahonen ehti toimia myös kelloseppänä. Sepän ammatin ohella hän työskenteli maalarina ja osallistui mm. Kuhmalahden kirkon remontteihin ja hänen käsiensä jäljet näkyvät esimerkiksi kirkon korjatuissa kipsikapiteeleissa.

Peltiseppä Eino Ahonen oli Kuhmalahden merkittävin viulunrakentaja. Ahonen rakensi elämänsä aikana yhteensä 36 viulua, mutta viimeinen 37. viulu jäi kesken. Useat kuhmalahtelaiset viulistit soittivatkin Ahosen rakentamalla viululla. Peltiseppä ei tehnyt viuluja kuitenkaan myyntiin, vaan hän teki niitä harrastuksenaan "aikansa kuluksi". Viulunrakennus liittyi selvästi Ahosen omaan musiikkiharrastukseen. Viulunsoiton ohella hän oli mukana paikallisessa torvisoittokunnassa.

Peltiseppä Ahonen harrasti myös piirustusta ja valokuvausta, sekä toimi vähän aikaa myös ammattivalokuvaajana. Ensimmäiset valokuvansa Ahonen otti luultavasti jo 1910-luvulla. Hän kehitti kuvia pimeässä saunassa. Ahonen myös jäljennekuvasi vanhoja valokuvia ja piirteli niistä lyijykynäpiirroksia.
(Lähde: Raitio Raine, Kuhmalahden historia III, Jyväskylä 1996)

HERMAN HURSTINEN (1855-1940)
Kanttori Herman Hurstinen oli vuosisadan vaihteen keskeisiä hahmoja Kuhmalahdella. Sen lisäksi, että hän toimi kuntakokouksen puheenjohtajana ja monissa muissa luottamustoimissa, hän oli myös paikallinen "lääkäri". Hän hoiti rokotukset Kuhmalahdella ja Eräjärvellä vuosina 1888-1909 sekä ompeli haavoja tarvittaessa, suorittaen kaikenlaisia lääkärille kuuluvia töitä, jopa vatsaleikkauksiakin. Vuoden 1918 sodan aikana, taistelujen riehuessa Kuhmalahden kirkolla, Hurstisen koti, Soittola, toimi valkoisten ja punaisten joukkosidontapaikkana ollen ns. "ei kenenkään maata".

Haavojen ompelijana Hurstisen kerrotaan olleen niin taitava, ettei aina edes arpia jäänyt. Ja kun vastaan tuli oiken vaikea "korjattava", hän oli välillä poistunut rukoilemaan ja jatkanut jälleen hetken kuluttua. "Pahin oli se, kun suolet olivat näkyvissä", on hän itse maininnut vaikeimmasta operaatiostaan. Välskärin tehtäviään Hurstinen teki kanttorin työn ohella vuodesta 1879 ja joutui jatkamaan aina 1930-luvun puoliväliin saakka lääkärin palveluiden puuttuessa kunnasta.

Muiden toimiensa ohella hänestä tuli myös kirjastonhoitaja. "Lainakirjaston hoitajaksi walittiin yksimielisesti kolmeksi vuadeksi lukein tän kuun 1.sestä päivästä, Seurakunnan Kanttoori Herman Hurstinen ilman palkata joka myös itse saapuilla suostui ottamaan mainitun Kirjaston hoidon wastaan."

Luonteeltaan Hurstista on kuvattu erittäin täsmälliseksi kaikissa asioissaan ja syöneen aamiaistakin "kellontarkkuudella". Hänellä kerrotaan olleen sosiaalinen ja heikompiosaisia rakastava luonne.
Herman Hurstisen lapset olivat kaikki hyvin musikaalisia. Heistä pisimmälle musiikin saralla eteni viulutaiteilija
Sulo Voipa Hurstinen.

SULO HURSTINEN (1881-1979)
Kodin ilmapiirin innostamana ja kuhmalahtelaisen työmiehen valmistamalla kotitekoisella viululla aloittanut taiteilija oli yhdessä Heikki Halosen kanssa ensimmäisiä konsertoineita viulutaiteilijoita Suomessa. Hän oli myös ensimmäinen ulkomailla konsertoinut suomalainen viulutaiteilija. Pitkän uransa aikana hän piti kaikkiaan noin 1500 konserttia. Näillä matkoillaan hänellä oli säestäjänä mm. Oskar Merikanto, sekä oma vaimo Thyra Lindelöf. Lisäksi Sulo Voipa Hurstinen ehti toimia 60 vuotta viulunsoiton opettajana.

STAAVA HAAVELINNA (1866-1953)
Torpparin tytär Gustava Ahlfors Kivisalmen kylän Riihimäen torpasta joka tunnettiin myöhemmin nimellä Staava Haavelinna oli näyttelijätär. Hän oli jo alle rippikouluikäisenä nähnyt ensimmäiset teatterinäytäntönsä ja innostunut heti pyrkimään mukaan näytelmiin. Ensimmäisen kerran hän oli esiintynyt Kansanvalistusseuran laulukuoron iltamissa 1880-luvun puolivälissä. 1880-90-luvuilla hän oli yksi ahkerimmista lausujista ja näyttelijöistä Tampereella. Vuonna 1895 hän liittyi Tampereen työväenyhdistyksen näytelmäseuraan ja sitä kautta Tampereen Työväen Teatterin kantajoukkoon ja pysyi siinä pitempään kuin yksikään toinen, yhtäjaksoisesti 53 vuotta. Panu Rajalan mukaan hän "edusti Tampereen Työväen Teatterin pitkää uskollista perinnettä, täydellistä antautumista ja ehdotonta lojaalisuutta teatteria kohtaan".

PROFESSORI KAARINA KARI (1888-1982)
Professori Kaarina Kari valmistui lääketieteen lisensiaatiksi 1925.
Näin pitkälle edennyt opiskelu oli koko Suomessakin vielä 1900-luvun alussa erityisesti naisten osalta harvinaista. Hänen isänsä Kaarlo Gustav Salin oli suomenkielinen ja -mielinen, niinpä hän muutti nimensä Kaarlo Kustaa Kariksi ja valmistui papiksi. Kaarlo Kustaa Kari kuoli nuorena, mutta hänen lapsensa (poika Kaarle Kalervo ja tytär Kaarina) viettivät aktiivisesti vapaa-aikojaan isänsä kotipitäjässä. Kaarina Kari oli kesäasukkaana Kuhmalahdella aina 1940-luvulta alkaen kuolemaansa saakka. Kaarina Karille myönnettiin professorin arvonimi vuonna 1959. Vasta sotien jälkeen oppikouluihin alettiin pyrkiä yhä enenevässä määrin.

ROVASTI K. H. SEPPÄLÄ (1881-1959)
Kaarle Heikki Seppälä syntyi Haapasaaren Yli-Hinkkalan ralossa vuokraviljelijän poikana.
"K. H. Seppälä oli ennen muuta saarnamies ja taitava puhuja. Hän oli kaunopuhuja, jonka veroista maassamme tuskin on monta ollut."
Tuomiorovasti, teologian kunniatohtori.
Toimi Tampereen tuomiokapitulin asessorina 1924-26. Useita seurakunnallisia ym. luottamustoimia. kirkolliskokouksen jäsen 1928,1933, 1935, 1938, 1941, 1943, 1948.
K. H. Seppälä ehti uransa aikana toimia pappina Urjalassa, Jämsässä, Somerolla ja pisimpään Tampereella, yhteensä 47 vuotta.

LÄHTEENMÄKI KALLE J. (1894-)
Kalle Johannes Lähteenmäki oli Vehkajärven koulun pitkäaikainen ja monella tapaa aktiivinen opettaja.
Vehkajärven lainausasema oli alusta alkaen koululla opettaja Kalle J. Lähteenmäen hoidossa.
Torvisoittokunta aloitti toimintansa 1925 hänen aloitteestaan. Opettaja K. J. Lähteenmäellä Vehkajärvellä oli radio vuodesta 1929. Hänen johdollaan aloitti
1945 toimintansa "Vehkajärven Urheilu ja kerhoyhdistys".

(Tämän sivun lähdekirjat:
Raine Raitio: Kuhmalahden historia III 1865-1995
K.H.Seppälä, Muistot jäivät
Kuka kukin on 1950)