LAMAKAN PELTOPÄIVÄT KAUHAVALLA
JUNKKARIN ALUSVIIKOLLA 2003

Tässä sitä ollaan, suurin osa koolla, vol1

Saavuimme Suskin ja koiralaumamme kanssa Pernaaseen Kauhavalle jo hyvissä ajoin perjantaina 13. syyskuuta. Käytiin morjestamassa Mäkipernaan Veliä ja samalla haettiin avain Alakylän Metsästysseuran metsästysmajalle. Vaihdettiin kuulumiset j a lähdettiin majoittumaan metsästysmajalle joka on Kauhavan lentokentän pohjoispuolella Ilmasotakoulun ohi, Mäenpääntietä läpi metsien ja peltojen.

Iltapäivällä käytiin katsomassa Kauhavan metsästyseuran puheenjohtajan kanssa maastot valmiiksi ja sovittiin lupakäytäntö miten toimitaan viikon aikana. Asiat oli toki sovittu jo etukäteen mutta oli hyvä vielä varmistaa että ollaan oikeilla mailla ja luvat kunnossa.Luvalliset maat oli supistuneet puoleen paikallisen yli-innokkaan koetoimitsijan toimesta pohjoismaiden maaottelun takia, oli rauhoittanut koko kylän aluksi mutta ystävämielisten metsästysseurojen toimesta saatiin käyttöön loppujen lopuksi aivan riittävästi maita. Kiitokset heille.

Iloisia poikia onnistuneiden tilanteiden jälkeen - ja aurinko paahtoi!

Poikkeuksellisesti meille ei lähtenyt oppaita mukaan pellolle yhtenäkään päivänä. Seurojen alueille ei normaalisti pääse kuin paikallisten oppaitten seurassa.

Lupakäytäntö oli helppo hoitaa. Meille annettiin tilinumero jonne jokainen kävi maksamassa koiran koulutusmaksun aina kun lähti maastoon, kuitti toimi kirjallisena lupana. Luvalla sai Kauhavan metsästyseuran alueella myös tiputtaa samaan hintaan.

Brunontytön Alinan tiukka seisonta fasulle

Pellot oli jo miltei kaikki puitu paitsi rypsi. Perunoita viljelijät nosti koko kyseisen viikon.

Perjantai-illalla rupesi innokkaita harrastajia valumaan metsästysmajalle. Hyvin mahduttiin torppaan, osa asusteli vaunuissa, osa teltassa ja loput levittäytyivät kämpän lattioille, toipa yksi pariskunta oman vuodesohvan tullessaan. Pitkin viikkoa tuli väkeä, osa lähti käymään vielä kotosalla ennen itse junkkarikoitosta. Olisiko parhaimmillaan reilut parikymmentä harrastajaa kannustusjoukkoineen ollut pellolla. Osa jännitti Junkkariin menoa, osa käytti sängellä jo vanhempaa koiraansa. Lintutilanne oli huono kautta Pohjanmaan. Mutta kyläläisten ja vanhojen tuttujen kautta saatiin vinkit mistä linnut löytyy ja löytyihän niitä kaikille koirille sopivasti. Niille jotka tarvitsivat pudotusta koirallensa Mäen Tapio vei toisen seuran maille ja lähti itse ampujaksi. Tapio käväisi välillä illanistujaisissa tarinoimassa myös kämpillä, niinkuin muitakin kylänmiehiä ja tuttuja. Kävivät tarinoimassa "lappalaisten" kanssa niitä näitä koirajuttuja hyvässä hengessä.

Brunontytön Arvi noutotreenissä - Viinikan Simolla hyvä ennakko, fasu ympyröity....

Porukoita piti jakaa aina useampi ryhmiin. Jaettiin 5-6 koiraa ryhmään. Osa kävi ajelemassa pitkin kyliä ja aina fasaanin nähtyään koira ulos autosta ja kauhea selitys koiralle: 'Toi on fasu!'. No kuitenkin suurin osa tilanteista saatiin peltomaisemissa. Useampana päivänä oltiin lentokentän tuntumassa itäpuolella kenttää, Ontonnevalla valtatien molemmin puolin.Peltopyitä ja fasaaneita näki jokainen koira sekä sai kosketuksia, ja muutama tapasi rusakonkin...

Päivät meni leppoisasti, aamulla ja illalla tehtiin noutoja kämpän pihassa kaikille halukkaille. Päivät pellolla. Lounas käytiin melkein joka päivä nykäisemässä paikallisessa Rolssissa, josta saatiin loppuviikosta hyvät alennukset ja ilmaisia jälkkäreitä. Paikallisella huoltoasemalla oltiin tuttu näky aamuisin "kaakelilla". Iltapäivän koittaessa osa vetäytyi kämpille, osa haki tilanteita koirallensa.

Yhteiskassaan kerättiin rahaa jolla ostettiin ruokaa aamupalaksi ja päivälliseksi. Ruuat tehtiin yhdessä ja kaikille läsnäolijoille.Sitten illan pimetessä saunottiin sekä kertailtiin päivän tapahtumia.

Brunontytön Aamurusko haussa, kasvattaja Mervi tarkkailee Astan kanssa (ja Asta tuumii että Minä tahdon IRTI!!!)

Itse löin laimin muutamana päivänä velvollisuuksiani kouluttajana ja ruuanlaittajana, kun satuin pääsemään maajoukkueeseen oman koiran kanssa, mutta onneksi omatoimiset ihmiset Mervin opastuksella pärjäsi vallan mainiosti.

Leirin saldona oli hyviä tuloksia ja iloisia ihmisiä sekä kokemusta peltomaastoista, ja varmemman olon osallistua Junkkariin. Kaksi koiraa päiviltämme pääsi Junkkarin loppukilpailuun - Mervi Meriläisen Brunontytön Asta (NUO1) ja Timo Kukkosen Brunontytön Arvi (NUO2). Allekirjoittaneen koira sai maaottelun ensimmäisenä päivänä VOI1 ja CACITin.

Tulevia vuosia ajatellen uskoisin peltopäivien järkkäämisen Pohjanmaalle olevan hyvä vaikka junkkari-ikäisiä koiria ei olisikaan näin paljon joka vuosi.

Seurojen kanssa Pohjanmaalla pitäisi pystyä sopimaan jonkinlainen kimppalupa koiran juoksuttamiseen pellolla, että jokaisen ei tarvitsisi ravata maksuautomaatilla yhden juoksutusluvan kanssa. Pudotusluvasta voisi olla eri käytäntö. Kannattaa muistaa että junkkariaikaan on Pohjanmaalla myös muita kokeita vanhemmille koirille joita meille harrastajille on kertynyt useampia useammalle. On Eskon Puumerkkiä ja Nokkalan rallia ja tavallisia kokeita. Peltopäiväthän oli tarkoitettu kaikille jäsenille. Ideariihi pystyyn vain että saadaan jatkossakin lamakalaisia koiria kokemaan peltomaiseman tuoksut. Palautetta toivon julkisesti kerhon sivuille ja ideoita .

Tässä sitä ollaan, suurin osa koolla, vol2

Kiitos kaikille

Teksti: Jussi Järvinen
Kuvat: Susanna Puttonen