Kysymykset:

Rune Malmberg, Edsbyn, Ruotsi - arvostelee näyttelyssämme karkeakarvaiset saksanseisojat ja englanninsetterit
1. Olen metsästänyt jo varhaisnuoruudesta asti.
2. Pointteri ja mäyräkoira.
3. Aloitimme vaimoni kanssa kasvatuksen v. 1949 ajokoirilla, kennelnimemme Mostodalen rekisteröitiin vuonna 1952. Tänä päivänä kasvatamme pointtereita.
4. Aloitin tuomaroinnin v. 1964 metsästyspystykorvilla ja ajokoirilla, 7-ryhmää olen arvostellut vuodesta 1968.
5. 10-20 näyttelyä vuosittain.
6. Olen myös ajokoirien ja hirvikoirien metsästyskokeiden tuomari. Katso lisää nettisivuiltamme

Björn Stang, Hakadal, Norja - arvostelee bretonit, irlanninsetterit, punavalkoiset irlanninsetterit sekä pointterit
1. Nelivuotiaana minut löydettiin nukkumasta ulkoa jousen ja nuolen kanssa! Ensimmäinen muistamani petikaveri oli dunkerin ajokoiranarttu Lady, olin tuolloin kaksi-kolmevuotias. Toisen maailmansodan aikaan meillä ei ollut jahtikoiraa, mutta sain norjalaisen paimenkoiran, buhundin. Isäni halusi että kasvaisin koirien kanssa.
2. Tänä päivänä minulla on kaksi englanninsetterinarttua, kaksi karkeakarvaista mäyräkoiranarttua sekä mahdollisuus metsästää norjan harmaan hirvikoiran kanssa. Mutta karkeakarvainen saksanseisoja oli se joka minut lopullisesti sai hurahtamaan harrastukseen: N MVA Rypelias Basta (yksi sen pennuista on tuotu Suomeen).
3. Kasvatan englanninsettereitä, karkeakarvaisia mäyräkoiria sekä norjan harmaita hirvikoiria. Seisojakasvatus on tuottanut palkittuja koiria. Myöhemmin olen keskittynyt rusettien ja pokaalien sijasta riistan saamiseen pakastimeen. Måsateppets-kennelin motto nykyään onkin: "Metsästyskoiria metsästäjille".
4. Aloitin tuomariurani v. 1972, ja ryhmä 7:n oikeudet sain vuonna 1974. Metsästyskoetuomari vuodesta 1972.
5. Viimeisten kymmenen vuoden aikana olen arvostellut näyttelyissä 6-8 kertaa vuodessa, kokeissa 4-6 kertaa vuodessa.
6. En ole enää niin aktiivinen, mutta aikaisemmin mm: puheenjohtaja ja kultaisen ansiomerkin saanut kunniajäsen Norjan Seisojakerhossa (NVK). Hallituksen jäsen ja sihteeri Norjan Kennelliitossa ja Norjan Kennelliiton hopeinen ansiomerkki. En toivo enää lisää pestejä!
Lopuksi vielä haluan mainita kaksi minua puhuttelevaa asiaa: Koiran asema yhteiskunnassa, sekä Anatomiset vaatimukset toimivalle seisovalle lintukoiralle!

Rolf Lundman, Porsnäset, Ruotsi - arvostelee lyhytkarvaiset saksanseisojat
1. ja 2. Omistanut koiria vuodesta 1933 lähtien, rodut: pohjanpystykorva, jämtlanninpystykorva,norjan harmaa hirvikoira, schillerin ajokoira, suomenajokoira, dreeveri sekä karkeakarvainen saksanseisoja.
3. Kasvattaa jämtlanninpystykorvia kennelnimellä Royal Vikings, mm. kaksi kolmoisvaliota S FIN MVA SJCH Jäger ja Stella.
4. Tuomaroinut vuodesta 1963, vuonna 1997 saanut oikeudet koko 7-ryhmälle.
6. Metsästyskoetuomari vuodesta 1970.

kuva: Risto Virpimaa
Eeva Anttinen, Espoo, Suomi - arvostelee muut mannermaiset sekä gordoninsetterit, ja on varalla kaikille roduille
1. Ensimmäinen koirani oli Jesperi "Jeppe" Jaananpoika, punainen irlanninsetteri: kaunis, yhteisyöhaluinen ja oppivainen, monipuolinen metsästyskoira. Jepen ansiosta menetin sydämeni settereille ja minusta tuli kanakoiraurheilun- ja metsästyksen harrastaja. Vuosien myötä tämä harrastus vei pikkusormen ja sitten koko käden. Suuri merkitys harrastuksen syvenemiseen on ollut Johannes Anttisella, jonka kanssa tapasimme ensimmäisen kerran, kuinka ollakaan, tuomaripäivillä vuonna 1973.
2. Perheessämme on tällä hetkellä kaksi keltavalkoista englanninsetteriurosta. Pian nelivuotias Hagalidens Quick-Robin ja vuoden vanha Woodgoing Wilde.
3. Olemme Johanneksen kanssa kasvattaneet yhden englanninsetteripentueen. Seitsemän kymmenestä pennusta sijoittui käytännön metsästäjille eikä heidän koiriaan valitettavasti Kultamaljan jälkeen kokeissa näkynyt. Oma "mustini" Essex saavutti Suomen Muotovalion arvon.
4. Olen pätevöitynyt ulkomuototuomariksi vuonna 1990, ensin brittiläisille kanakoiraroduille ja sen jälkeen mannermaisille. Vaikka koko ryhmän arvosteluoikeudet on myönnetty aikaa sitten, on mannermaisten rotujen osalta riittänyt uutta oppimista. Suomeenhan on viime vuosina tavanomaisten rotujen rinnalle tuotu Euroopassakin harvinaisten rotujen edustajia kasvavalla vauhdilla.
5. Kolmesta kahdeksaan viikonloppua on kulunut tuomaritehtävissä vuosittain. Arvostelen myös ryhmän kahdeksan rotuja.
6. Yhdistystoimintaan "jouduin" saadakseni mieleisen englanninsetterin pennun vuonna 1971. Siitä alkoi mm.14 vuotta kestänyt Kanakoirakerhon sihteeriputki. Rotujärjestön toiminnassa ja hallituksessa olen ollut mukana kaikilla osa-alueilla monissa tehtävissä. Mielenkiintoisimpia projekteja ovat olleet kirjojen Kuinka koulutan kanakoirani - pointterit ja setterit kotona ja kentällä sekä 100-vuotisjuhlakirjan Allez! Avance! Apporte! toimituskunnan jäsenyys. Unohtumaton kolmivuotiskausi oli myös pienellä joukolla valmistellut Kanakoirakerho-Hönshundssektionen 100-vuotisjuhlavuoden tapahtumat kuten rotujärjestön toimintaa ja rotujamme esitellyt näyttely Riihimäen Metsästysmuseossa.Kennelmaailman näköalapaikalla vaikutin vuosina 1998 -2001: kaksi vuotta Suomen Kennelliiton hallituksen jäsenenä ja kaksi vuotta keskusjärjestömme puheenjohtajana. Arvostelen mielelläni kaikkia rotuja, joihin minulla on oikeudet ja odotan mielenkiinnolla kesän erikoisnäyttelyä. Näkemisiin Rovaniemellä.

Erja Nummi, Rusko, Suomi - varalla kaikille mannermaisille roduille
1. Olen syntynyt koiria harrastavaan perheeseen, meillä oli mm. metsästyspystykorvia. Ensimäinen oma seisoja tuli v. 1986.
2. Neljä pienimünsterinseisojaa.
3. Olen kasvattanut vasta kolme pms-pentuetta. Kaer-kokeen voittajaluokkaan on noussut kaksi, ne ovat myös muotovalioita. Narttuni Aila on saanut rotujärjestön käyttöjalostuspalkinnon toistaiseksi ainoana münsterinä Suomessa.
4. Valmistuin viimeisimmällä kurssilla (2002).
5. Jää nähtäväksi!
6. Olen rotujärjestön jalostustoimikunnan jäsen ja münstereiden jalostusneuvoja.

Kysymykset laati ja vastaukset käänsi ja kirjasi Susanna Puttonen.