<<< tuotantosivulle
<<< biografiasivulle


hävetkää!


"Nimi Timo Rautiainen soittaa varmasti kelloa, jos Lyijykomppania on tuttu. Rautiainenhan soitti bändissä kitaraa ja lauloi. Nyttemmin miehen status on LyijK evp ja levytykselliset seikkailut jatkuvat toivottavasti Hävetkää!:n jälkeenkin Trio Niskalaukauksen kanssa.

Eihän tässä pääse välttymään siltä mielikuvalta, että käsillä on Lyijykomppanian Viimeisen voitelun täydentävä osa. Oli se sitten tarkoitus tai ei. Mutta moinen mielikuva ei vähennä tämän levyn arvoa.

Kun aluksi on käyty läpi Leijonan periaatteet, loput vajaasta 18 minuutista heittää silmille kuvia siitä, kuinka huonosti ympärillämme voi mennä. Jos levy olisi elokuva, olisi se mustavalkoinen. Ainoastaan siksi, että maailmasta olisivat värit hävinneet. Se olisi dokumentti, ei mielivaltaista julistusta ulkoa opiskellun propagandan muodossa. Se elokuva voittaisi heti jonkin palkinnon.

Ei kannata olla huolissaan siitä, onko oikeassa. Tee mieluummin itsellesi palvelus ja kuuntele, lue ja katsele tämä levy. Jos se ei herätä mitään tunteita, vapauta itsesi oppimistasi asenteista ja kuuntele, lue ja katsele se uudelleen."

(Tero Lehto / Toinen Vaihtoehto #12/97)



"Lyijykomppanian entinen kitaristi-laulaja Timo Rautiainen on saattanut keskuuteemme ensimmäisen soolo-cd:nsä Hävetkää!, jonka viisi kappaletta rokkaavat varsin miehekkäästi. Ylvään mureasti jauhavat kitarariffit, Rautiaisen syvästi soiva ääni, yksinkertaisen kauniit melodiat ja jämäkkä tuotanto pitävät mielenkiinnon helposti yllä. Sanoituksissa moraalinen suoraselkäisyys ja luonnon kunnioitus tuodaan toteavan suorasukaisesti esiin. Avauskappale Leijonan periaatteet listaa ihmisen elon perusperiaatteet hieman samaan tapaan kuin muinainen Pave Maijasen Pidä huolta -viisu. Missään vaiheessa kenenkään ei tarvitse hävetä herra Rautiaisen puolesta, sen verran sisäistetysti viisas teksti korville paiskotaan. Oikeasti piristää kun joku on vaihteeksi naama peruslukemilla jostakin jotakin mieltä. Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus on etäistä sukua Mana Manan tylylle ryhdikkyydelle."

(Jouni Tamminen / Soundi)



"Hävetkää! on legendaarisen Lyijykomppanian entisen musiikillisen päämoottorin Rautiaisen ympäristötiedostava sooloteos. Taustalla häärii viisimiehinen(!) Trio Niskalaukaus. Kyseessä on viisi raitaa modernia metallia. Sen voima on Rautiaisen sävellyksissä ja musiikin loputtomassa haikeudessa. Arto Revonkorven ekokatastrofilyriikat muistuttavat ajoittain koomisen puolelle vääntyessään Pasi Kauniston 70-luvun Ihminen on tehnyt sen -teoksesta. Kappale Lajinsa viimeiset lähtee liikkeelle viidellä tyrmäävällä rivillä: 'poimivat joestaan lintuja, suoja-asuissaan hikoavat, visiirin sisäpuolen kyyneleet, lohduttomat, joki kiehuu'.

Lyijykomppanian valtakunnanjohtaja Moilanen on kirjoittanut päätöskaunistelun Tilinteon hetki, jossa velat on maksettu, eikä omallatunnolla tarvitse enää käydä kauppaa. Soittopuoli taas kertoo, että Neil Youngia on taas tullut kuunneltua. Lisäksi lauletaan Lions Clubin sääntökirjaa. Hävetkää! on synkkä levy, mainio kokonaisuus, joka pistää kuulijansa miettimään maailman menoa hieman seuraavaa kahvitaukoa pidemmälle. Erinomainen se ei ole. Pyyhkeitä tippuu toteutuksen ajoittaisesta tasapaksuudesta ja tavanomaisuudesta. Esimerkiksi Lyijykomppanian viimeisten levytysten tehoihin Rautiainen trioineen ei yllä."

(Tomi Tuomaala / Keski-Pohjanmaa)

"Laulaja-kitaristi Timo Rautiainen tekee edelleen ankaraa rokkia, joka kurkottaa keskimääräisen raskaan rockin tyhmyyttä ja hedonismia korkeammalle. Niskalaukauksen osuvuus ei ole oikeastaan yllätys, kun muistaa miehen entiseksi yhtyeeksi jylhän ja vihaisen Lyijykomppanian. Kappale Lajinsa viimeiset on sinkkupinon komein kotimainen teos! (8/10)"

(Pasi Kostiainen / Rumba 1/98)



"Lyijykomppanian kitaristi-laulajana jyrännyt Timo Rautiainen on tehnyt ensimmäisenä omana levynään viisiraitaisen minialbumin Hävetkää!. Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus ei esitä Lyijykomppanian tapaan lauluja viinasta, kuolemasta ja maailmanlopusta, mutta kuten Rautiainen levynsä saatesanoissa lupaa Hävetkää! ei myöskään kerro rakkaudesta, eroottisista jännitteistä tai hyvistä fiiliksistä.

Hävetkää! raskauttaa rockinsa puhumalla ihmisen ja luonnon elinmahdollisuuksista, mutta vähintään yhtä tärkeää on ylevä ja vanhakantainen aatteellisuus. Leijonan periaatteet on harvemmin kuultua asennekasvatusta kehoittaessaan täyttämään yhteiskunnallinen velvollisuus sanoin ja teoin ja osoittamaan oikeudenmukaisuutta ja rehtiyttä maata ja yhteiskuntaa kohtaan.

Tilinteon hetki antaa kyytiä totuudenpuhujille ja Lajinsa viimeiset huolestuu luonnon tuhoutumisesta. Ihmisen oikeus -raidalla maaäiti itkee raskaita kyyneleitä. Kaiken kaikkiaan Hävetkää! onkin eräänlainen suon, kuokan ja hard rockin kolmiyhteys.

Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus ei kuljeta Rautiaisen sävellyksiä yhtä painavin askelin kuin Lyijykomppania, mutta perusta on yhä äärimmäisen ankara ja maanläheinen."

(Pertti Ojala / Pieksämäen Lehti)



"Entisen Lyijykomppanian kitaristi-laulajan Timo Rautiaisen ensimmäinen soololevy Hävetkää! on yllättävän hyvä pakkaus. Levyä kuunnellessa ei tarvitse ruveta häpeämään. Biisit ovat aina sanoituksia myöten melkein täydellisiä. Toimii synkän tehokkaasti."

(Latex / Suomi Finland Perkele)



"Lyijykomppania hajosi, mutta bändin henki elää kitaristi-laulaja Rautiaisen uudessa bändissä, jossa soittaa myös basisti Alaluusua. Minialbumi Hävetkää! tarjoilee 17-minuuttisen annoksen jyhkeitä voimariffejä ja tanakasti kulkevia biisejä, joiden synkeät soinnut luovat oivan kehyksen Rautiaisen pessimistisille visioille nykymaailman menosta. Kuusimiehiseen bändiin kuuluu peräti kolme kitaristia, joten äänivallissa on jyrmyä poweria. Biisit ovat hienoja, mutta neljän nopeahkon raidan jälkeen päätösraita Tilinteon hetki kuulostaa Neil Young-maisessa hitaudessaan jähmeältä. Mutta kaikkinensa Hävetkää! on komea levy."

(Anssi Mehtälä / Länsi-Savo)



"Timo Rautiainen yhtyeineen on sitten mennyt tekemään suomenkielisen hevilevyn. Vieläpä helvetin hyvän. Avausbiisi Leijonan periaatteet kulkee vauhdikkaasti tuoden välillä mieleen Psychoplasman. Ihmisen oikeus on taas rauhallisempi ja raskaampi. Talvi-illan tarina on jälleen vauhdikkaampi ja kulkevampi kipale ja Lajinsa viimeiset on erittäin tunnelmallinen ja fiilistelevä biisi. Loistava kokonaisuus kruunataan kappaleella Tilinteon hetki, jossa kitarat soivat todella kauniisti. Biisit, sanoitukset ja soundit alusta loppuun asti lähes täyden kympin arvoisia."

(Kimmo Nurminen / SUE)