<<< tuotantosivulle
<<< biografiasivulle



in frostigen tälern


linkkejä arvioihin internetissä:


Power Metal >>>.

Ancient Spirit >>>.

Mighty Magazine >>>.

Amboss-Magazine >>>.

Vampster >>>.



muita arvioita:


"Kun suomalainen bändi levyttää saksankielistä materiaalia, on parasta suhtautua asiaan varauksella. Tällaisissa tilanteissa mieleen hiipii väkisinkin Klamydian Ich möchte Fotze, joka kaikessa taiteellisuudessaan vetää mielen synkäksi. Klamydiaa hieman vakavahenkisempänä pidetty Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus osoittaa, että saksaksi voi laulaa myös muusta kuin pissistä, kakista ja pimpistä. Oman materiaalin uudelleen julkaiseminen saksaksi laulettuna kuulostaa jo ideana niin hullulta, että moisen projektin hedelmästä sietää ottaa selvää.
In frostigen Tälern sisältää kahdeksan käännösbiisiä, jotka on poimittu Niskalaukauksen aiemmilta albumeilta. Lopunajan merkit -kiekolta mukaan on kelpuutettu uudet versiot kappaleista Venäjän orvot, Rekkamies, Hyvä päivä ja Alavilla mailla. Itku pitkästä ilosta -albumilta käsittelyyn ovat päässeet Rajaton rakkaus, Rajatila, Itku pitkästä ilosta ja Hiljaista. Mielestäni kahdeksaa biisiä ei olisi voinut valita paremmin. Kummaltakin albumilta on siis kerätty helmet ja laitettu suomalais-saksalainen työryhmä käännöstöihin.
Tekstit ovat niin uskollisia alkuperäisille versioille, että ihan ihmetyttää, kuinka ajatus saadaan välitettyä yhtälailla, vaikka kieli vaihtuukin. Vielä kun huomioidaan musiikillisten tekijöiden asettamat rajoitukset, ei voi kuin ihastella sanoituksia. Ehta sakemannikaan ei karsastane tämän levyn sanoja (paitsi tietenkin niiden riipaisevan sisällön vuoksi), sillä ainakin levy-yhtiö elvistelee lauluosuuksien kieliopillisella ja lausunnallisella korrektiudella. En yksinkertaisesti malta olla lainaamatta pientä katkelmaa ylisanojeni vakuudeksi
Liebe ohne Grenzen (Rajaton rakkaus) -biisiltä: "Obwohl die Familie stirbt, bleibt der Mut / Er macht immer was er sich vornimmt / obwohl das Zimmer zu niedrig its / und das Sell zu dick". Käännösryhmä on onnistunut saamaan Tomi Tuomaalan ajatuksen viiltämään kielimuurin toisellakin puolen.
Nyt kun
In frostigen Tälernin sanoitukset on kehuttu maasta taivaaseen, pitää alkaa toppuutella Niskalaukaus-faneja ja viirata arvosanaa hiukan alaspäin. Musiikillisesti nimittäin kaikki on kuin ennenkin. Uusissa versioinneissa tempo lienee aavistuksen verran nopeampi, mutta tämäkin saattaa olla vain psykologinen aistiharha. Muuten saa olla melkoinen kultakorva, jos aikoo löytää eroja alkuperäisiin purkituksiin verrattuna. Eli älkää nyt hyvät ihmiset tuhlatko viikkorahojanne tähän levyyn, jos teillä on jo aiemmat Niskalaukauksen albumit, ettekä satu ihannoimaan brutaalia saksankieltä. Sen sijaan, jos esimerkiksi Rammstein on saanut adrenaliinin virtaamaan, niin sitten levyostoksille!" 7/10

Antti Kotanen / Rumba 9/2001

"Sikäläisen yleisön pyynnöstä Niskalaukaus on levyttänyt kahdeksan vanhaa kappalettaan saksaksi. Sanatarkat Wizzard-yhtyeen Teemu Kautosen työryhmän tekemät käännökset antavat germaaneillekin aihetta miettiä mitä oikein on tullut tehtyä. Lopunajan merkeistä valitut neljä kappaletta ovat uudestisyntyneet kokonaan uusien nauhoitusten myötä. Fernfahrer, Ein guter Tag, Russlands Waisen ja In frostigen Tälern kuulostavat saksankielisten tekstien myötä jopa hieman jykevämmiltä kuin alkuperäiset Rekkamies, Hyvä päivä, Venäjän orvot ja Alavilla mailla. Itku pitkästä ilosta -levyn kappaleet Rajatila, Itku pitkästä ilosta, Rajaton rakkaus sekä Hiljaista saivat puolestaan "vain" uudet lauluraidat muuttuakseen schlagereiksi An der Grenze, Alles hat seine Zeit, Liebe ohne Grenzen sekä Stille. Työmäärä on ollut kova, ja lausunnassakaan ei ole minkään sortin moittimista. Tukeva ja jykevä paketti vaikkapa kieliopintojen harjoittamiseen musiikillisten arvojen lisäksi, tai erittäin persoonallinen "kokoelma" sellaiselle valistumattomalle ihmiselle joka ei omista Niskalaukauksen koko tuotantoa - tai miksei sellaisellekin joka omistaa. Elleivät saksalaiset pidä varaansa kohta hekin häpeävät ihmiskunnan jäsenyyttä." 8/10

Jussi Lahtonen / Sue 5/2001



"Diese CD ist mal ganz was anderes. Harte, oft schwere Riffs im Rock und Heavy-Gewandt, traurige, fast Gothic-mäßige Stimmung, und das alles mit deutschem Gesang - von einer finnischen Band. Das heißt von Timo Rautiainen, der in Finnland Kultstatus besitzt, und dem Trio Niskalaukaus. Man fühlt sich, wie schon erwähnt, hin und hergerissen zwischen Gothic und altem Urgestein-Metal. Eigentlich ist das hier eine ganz interessante Geschichte, vor allem für Metal-Puristen. Man bekommt dazu einen richtig guten transparenten Sound. Erwähnt werden sollte noch, dass die deutschen Texte erstens teils relativ lustig vom Gesang her kommen, aber auch ziemlich hoffnungslose Stimmung verbreiten und einen eher bedrücken."

Tino / Aberration Online