trio niskalaukaus - biografia


1996

1997

1998

1999

2000

2001

2002

2003

2004







1996 - Komppaniasta kellarimuusikoksi

Timo Rautiainen & Trio Niskalaukauksen kahdeksan vuotta kestäneen taipaleen voidaan katsoa alkaneen syksyllä 1996, kun Lyijykomppaniasta eronnut laulaja-kitaristi Timo Rautiainen alkoi tehdä kotitalonsa kellarissa demonauhoja ja etsiä itselleen uusia soittokumppaneita. Taustalla kyti idea raskasta musiikkia soittavasta bändistä, jonka kappaleet kertoisivat ympäristöasioista - suomen kielellä.

Muutamaa kuukautta aiemmin kehutun Viimeinen voitelu -albuminsa julkaissut Lyijykomppania, suomenkielisen metallin suuri kulttinimi, oli operoinut Haukivuorelta, Etelä-Savosta käsin, mikä kävi Jyväskylässä asuvalle, perheelliselle Rautiaiselle pidemmän päälle hankalaksi ja raskaaksi. Siksi haussa oli uusi kokoonpano, joka voisi toimia Jyväskylässä.



taustatietoa:

Lyijykomppania >>>





1997 - Ekometallia nostoväen voimin

Seuraavana keväänä Rautiainen sai apuvoimia projektiinsa. Samaan aikaan hänen kanssaan Lyijykomppaniasta irtaantunut basisti Arto Alaluusua oli Keski-Suomessa asuvana luonteva soittokumppani myös uuteen kokoonpanoon. Rumpali Seppo Pohjolainenkin löytyi läheltä: Kari Peitsamon tuotantoa soittaneesta Aku Ankkulista, jossa Rautiainen oli Lyijykomppania-aikansa lopussa laulanut ja soittanut kitaraa vajaan vuoden ajan.

Vähitellen ydinkolmikkoa ryhdyttiin täydentämään. Perinteisessä mielessä bändiksi tulkittavaa kollektiivia ei heti syntynyt, vaan mukaan liittyneitä soittajia voisi luonnehtia pikemminkin nostoväeksi. Kitaristien tonteille kiinnitettiin Psyche Del Buzz -yhtyeen Karri Rämö ja Purityn Teppo Haapasalo, kosketinsoittajaksi jo Lyijykomppanian Viimeisellä voitelulla sessiomuusikkona mukana ollut Purityn Valtteri Revonkorpi.

Alaluusuan muinaiselta Trio Niskalaukaus -treenikämppäprojektilta nimensä lainannut Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus oli tässä vaiheessa vielä enemmän Rautiaisen sooloprojekti kuin varsinainen yhtye. Niinpä sopivien soittajien löydyttyä antoi Timo heille kuuden biisin demonauhan, jonka pohjalta ryhdyttiin valmistautumaan ensimmäisen äänitallenteen tekoon. Viiden biisin Hävetkää!-ep nauhoitettiin elokuussa Savonlinnassa Lyijykomppanian hoviäänittäjän Tuomo Valtosen kanssa.

Hävetkää! julkaistiin loppusyksystä. Levy oli musiikillisesti selvää, joskin astetta metallisempaa jatkumoa Lyijykomppanian Viimeiselle voitelulle, tekstiensä ja kansikuviensa voimalla se julisti vahvaa ympäristöteemaa. Totisesti kyse oli alkuperäisen idean mukaisesti raskaasta, ympäristöasioita käsittelevästä musiikista.

Ep:n biisikvintetti oli Rautiaisen kokonaan itse säveltämä. Sanoitusapua sen sijaan oli haettu usealtakin kynäniekalta. Timon itsensä lisäksi säkeitä levylle kirjoittivat hänen ystäväpiiriinsä kuuluvat Anssi Gröhn ja Arto Revonkorpi sekä Lyijykomppanian rumpali-sanoittaja Moilanen.



taustatietoa:

Aku Ankkuli
>>>
Purity >>>





1998 - Kuusimiehinen Trio nousee lavalle

Hävetkää! sai maamme raskaasta musiikista perustavissa lehdissä innostuneen vastaanoton. Musiikin tinkimättömyys ja tyly sanoma herättivät ainakin kunnioitusta elleivät aina suoranaista ymmärrystä. Konseptia pidettiin tyylikkäänä ja toimivana.

Keväällä oli aika ensimmäisen julkisen esiintymisen. 23. toukokuuta Hävetkää!-levyn kokoonpano nousi lavalle Jyväskylän kaupunkifestivaali Yläkaupungin yössä, ja jynkytys alkoi introna soitetulla Nälkämaan laululla. Ensimmäisen keikan setti koostui ep:n biiseistä sekä myöhemmin Lopunajan merkit -levylle päätyneistä kappaleista. Osa yleisöstä oli innoissaan, osa ei. Keikan jälkeen tapahtui jo aiemmin sovittu kitaristinvaihdos, kun Teppo Haapasalo jätti kokoonpanon keskittyäkseen omaan Purity-orkesteriinsa. Hänen paikkansa Niskalaukauksen riveissä otti Paraxism-yhtyeen Jarkko Petosalmi.

Hävetkää!-ep:n saama huomio poiki kesäksi vielä kolme muuta festivaalikeikkaa. Kuusimiehinen Trio Niskalaukaus nähtiin myös Tuska-festivaaleilla, Ilosaarirockissa sekä Pieksämäen Läsnärockissa.

Esiintymisten ja levyn saama positiivinen palaute kannusti Rautiaista eteenpäin, ja seuraavaksi ryhdyttiin valmistelemaan ensimmäistä pitkäsoittoa. Kosketinsoittaja Valtteri Revonkorven pois jäämisen myötä viisimiehiseksi kutistunut Trio kokoontui syksyllä Savonlinnaan Lopunajan merkkien äänityksiin. Levyn oli määrä jatkaa Hävetkää!-ep:n viitoittamaa tietä, nyt vain aiempaa taitavammin ja huolellisemmin astellen.

Loppusyksystä Lopunajan merkit saatiin purkkiin. Hävetkää!-ep:n tavoin myös pitkäsoitto oli tarkoitus julkaista omakustanteena, mutta viime hetken käänteen myötä julkaisijaksi päätyikin oikea levy-yhtiö, Spinefarm, joka innostui levystä ennakkonauhan kuultuaan.



taustatietoa:

haastattelu, Rumba 1/98
>>>
haastattelu, Karjalainen >>>
haastattelu, Keskisuomalainen >>>
haastattelu, Suomi Finland Perkele >>>
levyarvostelut, Hävetkää! >>>





1999 - Lopunajan merkkejä

Lopunajan merkit koostui seitsemästä uudesta biisistä sekä uudelleen äänitetyistä Talvi-illan tarinasta ja Lajinsa viimeisistä, joiden alkuperäisversioihin Timo ei ollut täysin tyytyväinen. Musiikillisesti levy jatkoi samoilla linjoilla kuin Hävetkää!-ep: synkkää, raskasta, pelkistettyä vanhan liiton metallia.

Trio Niskalaukauksen johtavaksi tekstittäjäksi Lopunajan merkeille tuli jyväskyläläinen toimittaja Tomi Tuomaala, jonka kynästä valtaosa levyn sanoituksista oli lähtöisin. Niiden pääasiallisena teemana säilyi silti edelleen raskas ekopessimismi. Aiheiden kirjo vaihteli Venäjän hylätyistä ydinaseista viimeisen saimaannorpan lähtötunnelmiin.

Virallisesti Lopunajan merkit julkaistiin Timon 36-vuotispäivänä 25. tammikuuta, ja neljä päivää myöhemmin soitettiin levynjulkistamiskeikka Jyväskylän Lutakossa. Albumin vanavedessä valmistui myös Tomi Tuomaalan ohjaama video kappaleesta Hyvä päivä. Lopunajan merkit sai varovaisen positiivisen vastaanoton ja keräsi jonkin asteista kulttisuosiota, mutta kovin laajalle sen maine ei tässä vaiheessa kiirinyt.

Keväällä Trio Niskalaukaus vaihtoi basistia. Puolustusvoimain palveluksessa oleva Alaluusua ei sitovan työnsä vuoksi pystynyt jatkamaan mukana aiempaa ahkerampaan keikkailutahtiin päässeessä orkesterissa. Hänen korvaajansa Nils Ursin löytyi samasta Paraxism-yhtyeestä kuin Petosalmikin.

Ensimmäinen keikka uuden basistin kanssa soitettiin vappuna Helsingin legendaarisessa Lepakossa. Kesäkuussa bändi oli ensimmäistä kertaa tv:ssä, kun Jyrki-ohjelma kutsui Timon ja Jarkon vieraikseen, ja samassa kuussa laitettiin myyntiin ensimmäinen sittemmin legendaarisen maineen saaneista Trio Niskalaukaus -t-paidoista - tosin tässä vaiheessa vielä ilman tutuksi tullutta hakkulapiologoa.

Kesän festivaalikeikkojen määrä kolminkertaistui edellissuvesta, ja ohjelmassa olivat jälleen yhtyeen perinteisiksi esiintymisareenoiksi nousseet Tuska-festivaali ja Ilosaarirock. Keikkojen lomassa alkoi myös seuraavan albumin suunnittelu. Sen studiosessiot jakautuivat tällä kertaa pidemmälle aikavälille. Ensimmäiset kappaleet äänitettiin jo syksyllä, mutta levyn valmistuminen siirtyi seuraavan kevään puolelle.



taustatietoa:

haastattelu, Jyväskylän ylioppilaslehti 4.2.1999
>>>
haastattelu, Rumba 3/99 >>>
haastattelu, SUE 3/99 >>>
levyarvostelut, Lopunajan merkit >>>





2000 - Jynkytystä listoille ja festivaaleille

Itku pitkästä ilosta -nimen saaneelta kakkoslevyltä julkaistiin helmikuussa maistiaisiksi singlenä biisi Rajaton rakkaus, joka sai seuralaisekseen keikkojen encore-suosikiksi nousseen Viimeinen päivä taivaan? -rypistyksen. Biisi on alunperin black metal -orkesteri Barathrumin tuotantoa, ja tarinan loppu on originaalissa kovin toisenlainen kuin Niskalaukauksen näkemyksessä. Rajattomaan rakkauteen tehtiin myös yhtyeen uran toinen musiikkivideo, jälleen Tomi Tuomaalan ohjaama.

Maaliskuussa Itku pitkästä ilosta ilmestyi kauppoihin. Musiikillisesti Lopunajan merkkien hengessä kulkeva albumi sisälsi seitsemän uutta Niskalaukaus-veisua sekä raskaan tulkinnan Marja Mattlarin Lintu-kappaleesta. Tekstien aihepiiriä oli ekometallileimaansa kyllästynyt yhtye laajentanut kertomuksilla ihmiselämän tragedioista. Pääasiallinen sanoitusvastuu pysyi silti edelleen Tomi Tuomaalalla.

Itku pitkästä ilosta otettiin innostuneemmin vastaan kuin Lopunajan merkit vuotta aikaisemmin. Levy nousi heti ilmestyttyään Suomen viralliselle top-40-listalle, jolla se pysytteli kahdeksan viikon ajan. Korkeimmaksi listanoteeraukseksi jäi sija 22. Myös levyn kriitikoilta saama palaute oli lähes poikkeuksetta kiittävää.

Levyn kanssa samoihin aikoihin ilmestyivät ihmisten ihmeteltäviksi myös ensimmäiset Niskalaukaus-paidat, joissa koreili kuuluisa Ile Ahlgrenin suunnittelema hakkulapiologo.

Keväällä yhtyeen kanssa yhteistyön aloittaneen keikkamyyjän, sittemmin manageriksi ylentyneen Toni Peijun työ näkyi kesän keikkakalenterissa. Niskalaukaus kiersi ensimmäistä kertaa kaikki suurimmat rockfestivaalit sekä joukon pienempiä. Myös uutta levytettyä materiaalia syntyi yhden biisin verran, kun Niskalaukaus osallistui Tuomari Nurmio -tribuuttilevylle versioimalla maestron On aika soittaa sinfonia -kappaleen.

Bändin suosiota kasvattaneet festivaalikeikat saivat syksyllä jatkokseen vielä neljän illan mittaisen minikiertueen, joka huipentui kunniaan lämmitellä Motörheadia Tampereella.



taustatietoa:

haastattelu, Rumba 6/00
>>>
haastattelu, Soundi 4/00 >>>
haastattelu, SUE 4/00 >>>
haastattelu, Suomi Finland Perkele >>>
levyarvostelut, Itku pitkästä ilosta >>>





2001 - Aus Finnland, Donnerwetter!

Menestyksekkään vuoden 2000 jälkeen oli syytä pian muistuttaa uutta yleisöä Niskalaukauksen olemassaolosta. Seuraavaan suomenkieliseen pitkäsoittoon ei vielä ollut riittävästi materiaalia kasassa, mutta talvella ryhdyttiin valmistelemaan kahta muuta levytysprojektia: Kuilun partaalla -ep:tä sekä saksankielistä, sittemmin In frostigen Tälern -nimen saanutta albumia. Molemmat kiekot näkivät päivänvalon toukokuussa.

Kuilun partaalla -ep:n johtobiisinä julkaistiin sittemmin keikkojen yleisönhuudatussuosikiksi noussut riffijyräys Nyt on mies!, johon kuvattiin myös voimailuaiheinen video Tuukka Temosen ohjauksessa. Levyn toinen kokonaan uusi kappale oli Linnun tekijänä Niskalaukaus-yleisölle tutuksi tulleen Marja Mattlarin Kehtolaulu. Ep löysi kuulijansa varsin hyvin, sillä listaviikkoja Suomen virallisella singlelistalla kertyi korkeimmillaan kakkoseksi nousseelle levylle lähes 20 ja myynti ylitti singleille asetetun kultalevyrajan.

Alunperin vitsinä ilmaan heitetty idea saksankielisen levyn tekemisestä sai kimmoketta Saksanmaalla ilmenneestä kiinnostuksesta suomalais-Trioa kohtaan sekä ajatuksen viehättävästä absurdiudesta. Timon ystäväpiiriin kuuluva Teemu Kautonen käänsi Lopunajan merkkien ja Itku pitkästä ilosta -albumin sopivinta materiaalia saksaksi, ja nauhoituksia tehtiin vuodenvaihteen molemmin puolin Savonlinnassa.

Levyn vaatima työmäärä osoittautui varsinkin lauluosuuksien suhteen paljon ennakoitua suuremmaksi, mutta valmista tuli määräajassa, ja In frostigen Tälern ilmestyi kuulijoiden ihmeteltäväksi Kuilun partaalla -ep:n tavoin toukokuussa. Vastaanotto kotimaassa oli hämmentynyt, mutta positiivinen. Saksan päässä palaute oli etenkin tekstien osalta ristiriitaisempaa, mutta kohtalaisesti kiinnostusta levy sikäläisissäkin metallipiireissä herätti.

In frostigen Tälern poiki Niskalaukaukselle kutsun lähteä syyskuussa lämmittelybändiksi HIMin Saksan-kiertueelle. Ehdotuksen takana oli Niskiksestä jo aikaisemmin innostunut HIM-keulakuva Ville Valo, ja kiertueohjelma koostui esiintymisistä urheiluhalleissa ja muissa suuren kokoluokan areenoissa ympäri Saksan. Täysille konserttisaleille soittaminen ja keskieurooppalaiseen meininkiin tutustuminen nosti kiertueen yhdeksi orkesterin uran kohokohdista.

Loppusyksyllä tuli aika aloittaa kolmannen suomenkielisen albumin suunnittelu- ja sävellystyö. Sen lomassa Timo ja Seppo ehtivät kuitenkin käydä vierailemassa Viikatteen Vuoden synkin juhla -joululevyllä, jolle Timo tulkitsi joululauluklassikon Varpunen jouluaamuna, sekä Apulannan Sipen seuraavana keväänä ilmestyneellä sooloalbumilla.

Marraskuussa uutisoitiin Trio Niskalaukauksen rivistössä tapahtunut miehistönvaihdos. Jo Hävetkää!-ep:stä asti mukana ollut kitaristi Karri Rämö jätti Trion keskittyäkseen omaan Del Buzz -yhtyeeseensä. Joulukuussa hänen paikalleen pestattiin viimeksi hardrock-pumppu Private Linessa kuusikielistä kurittanut Jari Huttunen, joka ei kuitenkaan osallistunut meneillään oleviin uuden albumin nauhoituksiin vaan astui riveihin vasta maaliskuun keikoilla.



taustatietoa:

haastattelu, SUE 4/01
>>>
haastattelu, Rumba 11/01 >>>
levyarvostelut, Kuilun partaalla >>>
levyarvostelut, In frostigen Tälern >>>
Del Buzz >>>





2002 - Platinaa ja joulun sanomaa

Rajaportti-albumin nauhoitukset aloitettiin tammikuussa tutussa Tuomo Valtosen studiossa. Yksi levyn päämääristä oli tehdä toisenlainen albumi kuin kaksi ensimmäistä Niskalaukaus-kiekkoa, joten sille oli ensimmäistä kertaa Niskalaukauksen historiassa lähdetty etsimään ulkopuolista tuottajaa. Sellaiseksi päätyi molemminpuolisen kiinnostuksen myötä YUP:n keulahahmo Jarkko Martikainen. Oivana tekstinikkarina Martikainen osallistui tuottajan toimensa ohella vahvasti myös levyn sanoitusten laatimiseen.

Maistiaisena Rajaportilta julkaistiin helmikuussa single Surupuku. Radiomafia nosti biisin valtakunnalliseen voimasoittoon, ja single ylsi miltei samantien listaykköseksi. Myyntitilaston korkeimmalle paikalle nousi myös Rajaportti heti ilmestyttyään, ja kultalevyraja ylittyi jo parin viikon myyntiajan jälkeen. Marraskuussa levy oli ylittänyt jo platinalevyrajan. Suuri läpimurto oli tapahtunut.

Rajaportilla Trio Niskalaukaus astui askeleen kohti melodisempaa ja moni-ilmeisempää ilmaisua. Tuttu jynkytys oli tallella, mutta aikaisempaa useampi kappale huipentui tarttuvaan kertosäkeeseen. Sovituksista vastasi ensimmäistä kertaa koko yhtye, etenkin Jarkko Petosalmi nousi kitaraosuuksien rakentamisessa tärkeään rooliin. Sanoituksissa jatkui edellisellä levyllä alkanut sosiaalisten ongelmien ja ihmiselämän tragedioiden kuvaus entistä hallitsevampana teemana.

Rajaportin menestyksen myötä Timosta tuli nopeasti myös valtakunnanjulkkis. Jo ennen levyn ilmestymistä Rautiainen ja yhtye oli huomioitu TV1:n Valopilkku-palkinnoissa, ja Rajaportin ilmestyttyä oli Trio Niskalaukaus pian tuttu näky telkkarissa uutislähetyksiä myöten. Huhtikuussa tv-esityksen sai toimittaja Jari Flinckin tekemä dokumentti Timosta.

Albumin julkaisukiertue alkoi maaliskuun lopussa Tampereen Pakkahuoneelta. Täysille saleille soitetut keikat esittelivät Niskalaukaus-yleisölle uusien biisien lisäksi myös tuoreen kitaristin Jari Huttusen, joka oli kevään aikana ajettu sisään Karri Rämön jättämälle paikalle. Kiertue osoitti konkreettisesti, että Niskalaukaus oli muuttunut melkein koko kansan yhtyeeksi, sillä yleisön koostumus oli muuttunut perinteisestä rokkiporukasta kirjavampaan suuntaan.

Keväällä Niskalaukaus oli mukana Sielun Veljet -tribuuttilevyllä versioiden näiden Mustamaalaan-biisin. Se löysi tiensä myös toukokuussa ilmestyneelle Rajaportin toiselle singlelohkaisulle, Elegialle.

Kiireisen kevään päätti minikiertue Kosovossa, jossa Trio Niskalaukaus viihdytti pääosin suomalaisia rauhanturvaajia. Matkalle mukaan lähtivät Tuukka Temonen ja kuvausryhmä, ja tämän projektin hedelminä julkaistiin video Lumessakahlaajat-biisiin sekä myöhemmin tv:ssä esitetty dokumentti Kuusikymmentäkaksi.

Kesän täytti jälleen tuttuun tapaan maan suurimmille soittojuhlille ulottunut festivaalikiertue, ja välillä pistäydyttiin studiossakin. Loppukesästä Niskalaukaus oli mukana Menolippu Mombasaan -elokuvan soundtrackilla versioiden Sakari Kuosmasen aiemmin levyttämän Pekka Tegelmanin Tie-biisin. Sama kappale päätyi loppukesällä julkaistun Lumessakahlaajat-singlen kakkosraidaksi. Timo osallistui myös Takorautaa-kokoelmalevylle tulkitsemalla Akselin ja Elinan häävalssin.

Syksyllä oli aika toteuttaa Timon vuosia vanha idea Tiernapojat-joulunäytelmän tuhdista tulkitsemisesta. Rooleihin pyydettiin Timon itsensä lisäksi Jarkko Martikainen, Ismo Alanko ja Toni Wirtanen. Session tulokset julkaistiin joulun alla ep:nä, ja televisiossa samaisten herrojen tähdittämä kuvaelma näytettiin asiaankuuluvasti jouluaattona. Ep nousi singlelistan ykköspaikalle ja pysyi sillä yli joulusesongin.

Vuosi päättyi myöhäissyksyn klubikiertueeseen, jonka erikoisvieras oli vieraileva kosketinsoittaja, Nightwishin Tuomas Holopainen. Koskettimien mukanaolon myötä keikoilla oli mahdollista soittaa myös muutamia raskaampia ja eeppisempiä Niskalaukaus-tunnelmointeja, jotka olivat aiemmin jääneet väliin livekokoonpanon asettamien rajoitteiden vuoksi.



taustatietoa:

haastattelu, Rumba 3/02
>>>
haastattelu, SUE 3/02 >>>
levyarvostelut, Rajaportti >>>





2003 - Rennosti keikkaillen

Työntäyteisen vuoden 2002 jälkeen uusi vuosi aloitettiin rennommin. Kevään kohokohdaksi muodostui maaliskuun Emma-gaala, jossa palkittiin menneen vuoden suosituimmat suomalaismuusikot. Ja niinhän siinä sitten kävi, että Trio Niskalaukausta muistettiin peräti neljällä Emma-patsaalla.

Kesällä Niskalaukaus jalkautui jälleen kansan pariin kiertämään festivaaleja. Heinäkuussa julkaistiin livemateriaalia, videoita ja Kuusikymmentäkaksi-dokumentin sisältävä dvd, ja marraskuussa Trio Niskalaukauksen taival päätyi kovien kansien väliin, kun toimittajat Timo Isoaho ja Matti Riekki julkaisivat yhtyeen taipaleesta kertovan kirjan. Studiossa Niskalaukaus pistäytyi äänittämässä Koiranelämää-kappaleen Marja Mattlarin Tuli-albumille.

Kesän kallistuessa syksyksi alkoi Rajaportin seuraajan työstäminen. Yhteistyö Jarkko Martikaisen kanssa sai jatkua, ja hän ryhtyi tuottamaan myös Niskalaukauksen järjestyksessä neljättä suomenkielistä pitkäsoittoa. Tavoitteena ei kuitenkaan ollut lähteä takomaan toista Rajaporttia vaan etsiä uusia sävyjä yhtyeen sointiin.





2004 - Tila kylmäksi ja tauolle

Maaliskuussa ilmestynyt Kylmä tila merkitsi askelta kohti tiiviimpää bändityöskentelyä. Sovitusten lisäksi myös sävellykset oli nyt merkitty nelikon Huttunen-Petosalmi-Rautiainen-Ursin nimiin, ei ainoastaan Timon. Hyvä ihminen -single antoi esimakua siitä, mitä uusi albumi tulisi tarjoamaan: perustaltaan tuttua, mutta aiempaa vahvemmin sekä moderneja metallisävyjä että kokonaan metallin ulkopuolisia vaikutteita hyödyntävää jynkytystä. Lainakappaleita ei tällä kertaa ollut mukana ainuttakaan, vaan koko levy oli orkesterin omaa tuotantoa. Hyvä ihminen -singlen kakkosraitana sen sijaan kuultiin tulkinta Candlemassin doom-klassikosta Samarithan.

Kylmän tilan sanoittajakaarti oli mittava, kuten Rajaportillakin. Välillä sivussa ollut Tomi Tuomaala teki paluun Niskalaukauksen taustajoukkoihin sanoittamalla Kylmä tila -kappaleen ja ohjaamalla siihen videon yhdessä J-P Passin kanssa. Jarkko Martikaisen ja Timo Rautiaisen lisäksi tekstejä olivat tekemässä myös näyttelijä-kirjailija Reidar Palmgren ja Rajaportilta tutun Kova maa -biisin tekijä A.P. Sarjanto.

Kylmä tila -albumin myötä tuli levy-yhtiö Spinefarmin ja Trio Niskalaukauksen jo Lopunajan merkeillä alkanut yhteistyö päätökseensä. Uutuuslevy julkaistiin omakustanteena, nimellisesti levymerkkinä oli Niskalaukauksen keikkoja myyvä ohjelmatoimisto King Foo.

Sekä Hyvä ihminen -single että Kylmä tila syöksyivät heti ilmestyttyään listaykkösiksi. Kylmä tila myös ylitti kultalevyrajan heti kauppoihin saavuttuaan. Albumin julkaisua seurasi laaja, yli 20 keikan mittainen kevätkiertue, jonka yhteenlaskettu yleisömäärä ylitti 10 000 hengen haamurajan.

Kesä toi mukanaan jälleen uuden festivaalikiertueen. Se huipentui elokuussa Heinolaan, jossa Niskalaukaus esiintyi kahdesti yhdessä Heinola Sinfonietta -sinfoniaorkesterin kanssa. Kylmä tila -albumilta lohkaistiin elokuussa toinen single, Minun oikeus.

Syksyllä sai jatkoa vuonna 2001 alkanut Saksa-projekti. In frostigen Tälern -levyltä tutulla formaatilla tehdyn toisen saksankielisen albumin nimeksi tuli Hartes Land, ja sille valittiin tarkoitukseen sopivimpia kappaleita Rajaportilta, Kylmältä tilalta ja Kuilun partaalla -ep:ltä. Levyn julkaisija oli tällä kertaa Spinefarmin sijaan saksalainen levy-yhtiö, lähinnä jakelijana profiloitunut Cyclone Empire. Käännösapua albumin sanoituksiin haettiin tällä kertaa akateemisesta maailmasta, Joensuun yliopiston professori Pekka Kujamäeltä.

Hartes Land -levyn julkaisua seurasi uusi areenakiertue Saksaan. Tällä kertaa Niskalaukaus sai kunnian lämmitellä Nightwishia, jonka suosio takasi keikoille jälleen komeat puitteet ja täydet salit. Keikat ja Hartes Landin julkaiseminen vankistivat Niskalaukauksen fanipohjaa Keski-Euroopassa, mistä näkyvä osoitus oli oman faniklubin perustaminen Saksaan. Levy saikin kauttaaltaan suopeamman vastaanoton germaanien maalla kuin In frostigen Tälern.

Lokakuun lopussa Spinefarm kokosi Trio Niskalaukauksen taipaleen tupla-cd:ksi. Tilinteon hetki -nimisen paketin toinen levy koostui yhtyeen uran tähtihetkistä, toinen taas pelkästään singleillä julkaistuista biiseistä ja muusta harvinaisemmasta materiaalista.

Marraskuun 2. päivä Timo ilmoitti Trio Niskalaukauksen vetäytyvän vuodenvaihteessa pitkälle tauolle, jonka mitta tullaan laskemaan vuosissa. Ennen soittolavojen jättämistä yhtye kävi vielä tervehtimässä yleisöään loppusyksyn klubikiertueella, jonka erikoisuuksia olivat muun muassa lavalla pistäytyneet vierailevat laulajat Marko Annala ja Tommi Salmela.

Vuoden 2004 lopussa Timo Rautiainen & Trio Niskalaukauksen tarinalle laitettiin toistaiseksi piste. Nähtäväksi jää, alkaako sen jälkeen vielä uusi virke. Varmaa kuitenkin on, että yksi aikakausi päättyi tähän.



taustatietoa:

levyarvostelut, Kylmä tila
>>>
levyarvostelut, Hartes Land >>>