<<< paluu



Karheankauniiden mollisävelmien raskaan sarjan mestariorkesteri tekee ennenkuulumattoman aluevaltauksen julkaisemalla suomenkielisiä lauluja saksaksi. Samoihin aikoihin ilmestyy myös uusi EP, jossa väriloisto puhkeaa ensi kertaa Niskalaukauksen levyillä kukkaan. Leppoisa perheenisä Timo Rautiainen kertoi ilomielin mistä on tämänkertaisessa synkässä jynkytyksessä kyse.

Saksalaiset musiikkitoimittajat ja alan vaikuttajat olivat ilmaisseet kiinnostustaan Niskalaukauksen musiikkiin jo vuosia aiemmin, mutta hanke käynnistyi todenteolla vasta Rautiaisen lyödessä viisaan päänsä yhteen Saksassa nykyisin asuvan Teemu "Wizzard" Kautosen kanssa. Kautosen johdolla nelihenkinen työryhmä käänsi kahdeksan kappaletta sanasta sanaan saksaksi, ja lauluraitojen lisäksi puolet kappaleista nauhoitettiin kokonaan uusiksi. Tekstit sahasivat maiden välillä pitkän tovin, muotoutuen pala palalta. Varsinkin lauluosuuksiin meni Timon mukaan kerrassaan jumalaton määrä aikaa omien suoritusvaatimusten noustessa yhä korkeammalle.

- Se ei ole missään vaiheessa ollut mikään vitsi meille, muttei mikään tosikkohommakaan. Se oli niin älytön idea, että jos sitä ei olisi tehnyt, sitä olisi sitten harmitellut myöhemmin. Kappaleet tulivat valituksi luontevasti, tarkoituksena oli jättää ns. kansallisromanttisia sanoja kuten potkukelkkoja sisältävät laulut heti pois. Murteellisen Rammstein-lausumisen sijasta haimme kliinisempää keskitietä, vaikka skandiaksentti taustalta kuuluukin. Eihän suomeksi nauhoittava englantilaisbändikään tekisi tekstejä savoksi! Jos olisi aivan alussa tiennyt miten paljon tämä prosessi vaatii niin hanskat olisivat lentäneet tiskiin, mutta nyt ei sisu antanut periksi, Rautiainen naurahtaa.

- Mistään Euroopan valloituksesta ei ole kyse, vaan lähdemme viemään omaa suomalaista identiteettiämme Saksaan heidän ehdoillaan, tavallaan hopealautasella. Meiltä on kysytty miksi emme tehneet kappaleita englanniksi. Miksi pitäisi? Emme halunneet lähteä kilpailemaan kansainvälisyydellä vaan tuoda suomalaisuuttamme esiin. Loka-marraskuussa todennäköisesti reissataankin Saksassa pari viikkoa. Siitä tulee kyllä tavoite täyteen niin että muistaa lopun ikänsä.

Ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa saksankielinen keikka Suomessa heitettiin 27.4. Semifinaalissa, jotta saataisiin tuntumaa loppusyksyä ajatellen. Samassa yhteydessä soitettiin materiaalia myös historiallisen värikkäät digipack-kannet omaavalta minialbumilta Kuilun partaalla. EP toimii "välityönä" ennen ensi keväänä ilmestyvää pitkäsoittoa. Kansikuvista voi tarkkasilmäinen löytää Rautiaisen sukujuurta, mm. mandoliinia soittavan isoisän. Sulkavalaisen sanonnan mukaan nimetty Nyt on mies! kertoo tragikoomisen tositarinan tosimiehestä, joka ei itseään hammassäryn takia häpäise käymällä lääkärissä. Pää painetaan tuvan nurkkaan, suoritetaan paikallispuudutus puolella pulloa kossua ja kiskaistaan kivunaiheuttaja hohtimilla irti. Ja loppuhuuhtelu suoritetaan sillä toisella puolikkaalla. Miehekkään mörisevän kertosäkeen rykäisee vierailevana tähtenä multakurkkuinen Tapio Wilska. Levyltä löytyy Rajatila-liveraidan lisäksi myös kaksikin lainakappaletta. Tuomari Nurmion tyylikkään On aika soittaa sinfonia -kappaleen lisäksi levyltä löytyy trubaduuri Marja Mattlarin kappale, herkkä Kehtolaulu.

Kappaleet päätyvät luonnollisesti myös kiireisen kesän livesettiin. Innokkaana rullaluistelijana tunnettu Rautiainen on jo avannut oman luistelukautensa mäkisessä kotimaastossaan, irroittaen verta, hikeä ja kyyneleitä 11 km pitkän lenkin aikana. Suunnitelmana on ottaa luistimet mukaan myös kesäkiertueelle.

- Jos ei tarvitsisi aina aamulla herätä pää kipeänä vaan lähtisikin lenkille. Kesällä kierretään ahkerasti, festareiden lisäksi tehdään muutamia klubikeikkoja.

Yhteiskiertuetta toisten bändien kanssa Niskalaukaus ei ole harkinnut. Ruisrockiin Niskalaukaus saapuu jo toistamiseen, tällä kertaa Tavastia-guru Juhani Merimaan toimesta. Viimekertaisesta esiintymisestä jäi hyvän yleisön ja kauniiden puitteiden lisäksi mieleen hieman nihkeät järjestelyt. Ankkarockissa Merimaan tarjoaman paistetun lohen vastapainoksi Ruisrockissa eteen lyötiin "kalapastaa", eli tonnikalanpaloilla höystettyä makaronia ja ketsuppipullo. Lienevätkö rahat sitten joutuneet Oasiksen keikkapalkkioon vai mihin, mutta uusien kasvojen saaminen Suomen vanhimman festivaalin järjestelyihin tekee todennäköisesti erittäin hyvää. Rautiainen itse ilmoittaa pitäneensä Oasisin tuotannosta, mutta yhtye ilman Noel Gallagheria on kuin "Jimi Hendrix Experience ilman Jimiä". Mutta ensi kesänä vain yksi viikonloppu on Niskalaukaukseton. Silloin Suomeen saapuu singer-songwriter Neil Young.

- Liput on tuossa, ensimmäisenä päivänä kävin lunastamassa. Numero yksi jonka haluan nähdä livenä niin monta kertaa kuin mahdollista. Hänet olen monta kertaa nimennyt esikuvaksi soitossa ja on tosi mukavaa että se kuuluukin paikka paikoin. Lähinnä sähkökitarointi, jos vain pystyisin enemmän matkimaan niin tekisin sen kyllä, Timo nauraa.

Tulevaa levyä työstetään sitten syksyn ja talven aikana, ja sen eräänä perusajatuksena tulee olemaan mm. mureneva kansallinen identiteetti Euroopan yhdistymisen lomassa - ei kuitenkaan ns. "isänmaalliselta" kannalta, joten äärioikeisto pysyköön edelleenkin tiessään. Rasismista ja muista kansainvälistymisen tuomista ongelmista Rautiainen haluaisikin nykypäivänä enemmän keskustelua. Levylle tulee vierailevia kirjoittajia kuten tuotantoonkin osallistuva YUP:n Jarkko Martikainen sekä mahdollisesti muitakin, mutta Rautiainen aikoo kirjoittaa myös itsekin hieman enemmän kuin ennen. Itsekritiikki on kuitenkin suuri, eikä tekstejä lähdetä tekemään itsetarkoituksellisesti. Musiikin tekemistä valmiisiin teksteihin kuten esim. runoihin ei ole vakavasti harkittu. Runoihin Rautiainen ei ole liiemmin tutustunut, vaikka myöntääkin esim. Kailaan tai Leinon teksteissä olevan tarvittavaa synkkyyttä. Levyn konsepti on jo melko valmiiksi pohdittu, mutta asiaan on syytä palata vasta tuonnempana ensi vuoden puolella. Sitä ennen on syytä nautiskella tästä hetkestä ennen kuin se on iäksi ohi.



Jussi Lahtonen / Sue 4/2001