<<< paluu



Nun gibt's einen Mann im Haus! - Trio Niskalaukaus ja miehisyyden alituinen raskaus

Voiko olla samaan aikaan miehinen mies ja soittaa saksankielistä heviä? Kyllä voi. Tämän on todistanut paitsi uudella levyllään tappava Rammstein myös Jyväskylän betonimylly Trio Niskalaukaus, joka on runnonut kauppoihin saksankielisen albumin lisäksi rallin nimeltänsä Nyt on mies! Rumba tarttui kaksin käsin Herr Rautiaisen tuuheisiin viiksiin ja kampesi tämän kumppaneineen haastattelupöytään puhumaan... no, vähän vaikka mistä.

Pari vuotta sitten Tuska-festivaaleilla sattui eräs saksalainen metallitoimittaja tykästymään Niskalaukauksen jyräämiseen siinä määrin, että ehdotti maestro Rautiaiselle tapaamista. Saatuaan tahtonsa läpi germaani valitteli, että tykkäsi meiningistä niin maan teufelisti muttei ymmärtänyt sanoista mitään. No, mies sai sitten loppujen lopuksi postissa Tapio Wilskan englannin kielelle kääntämät Lopunajan merkit -levyn sanoitukset... Tämä kääntely oli kuitenkin vasta alkusoittoa.

Tuskan tapahtumista kului tovi, jonka jälkeen vanhan Saksankävijän, Wizzard-orkesterin johtohahmon Teemu Kautosen päässä sikisi vallan merkillinen ajatus "hieman" erilaisesta Niskis-levystä. Kautonen yllytti yllyttämistään vanhaa tuttavaansa Rautiaista tarttumaan tilaisuuteen ja lupautui vieläpä saksannoksen suorittajaksi. Kun Kautosen lisäksi mukaan saatiin vielä muutama osaava saksan kielen taitaja, viirinkantajana saksalaisen Camisolite-yhtyeen Jens Horstman, niin olihan se levy sitten tehtävä.

Alun perin ajatuksena oli saksantaa laulut vanhojen pohjien päälle, mikä idea loppujen lopuksi torpedoitiin sillä verukkeella, ettei pohjatyö enää yhtyettä miellyttänyt. Ajatuksesta, jonka mukaan tulevalle levylle tuli sisällyttää materiaalia kumpaiseltakin Niskalaukaus-pitkäsoitolta, ei luovuttu, joten ainoa mahdollisuus oli mennä studioon isommalla porukalla. Loppujen lopuksi sakki soitti uusiksi Saksa-levylle tulevat Itku pitkästä ilosta -levyä vanhemmat kappaleet.

No, eihän tässä vielä mitään. Pahinta oli se, ettei Rautiainen taitanut saksan kieltä - tai sen ääntämistä - kuin Suomen koululaitoksen tarjoaman panoksen verran, joten edessä oli uuvuttava treenausmaratoni. Kaiken piti rautiaismaiseen tyyliin kuulostaa juuri oikealta... Ja kyllähän se saksa loppujen lopuksi tuskastuttavien vaiheiden kautta sieltä sisuksista löytyi. Perusasiat In Frostigen Tälern -albumin synnyttämiseen olivat kasassa.



Sind Sie T. Rautiainen?

Kun nyt istun Rautiaisen sekä Niskis-kitaristien Karri Rämön ja Jarkko Petosalmen kanssa manselaisessa kapakkapöydässä (yhtye on Tampereella väsäämässä Tuukka Temosen johdolla videota, rumpali Pohjolainen ja basisti Ursin harrastavat taustalla oheistoimintoja), on avauskysymyksen tietysti oltava: hyvä Timo, kerrohan nyt, millainen tämä järjen rajoja venyttänyt rupeama näin jälkeenpäin ajateltuna oli?

- Erittäin hyvälle tuntuu ja olen lopputuloksesta todella ylpeä. Enää ei muista niitä raskaita hetkiä, ja kun ajattelee Saksasta päin tihkuneita positiivisia kommentteja, niin onhan tässä poistunut suuri taakka niskalta, maestro huokaa.

- Pahin hetki koko hommassa oli se kun tajusi mihin oli lupautunut. Jotenki tämä vain tuntu loppumetreille saakka hataralta korttitalolta... Oli satsattu hirveästi levyyn, uudet pohjat nauhotettu ja niin edespäin ja sitten piti vaan laulaa... Mitä jos ei se onnistukaan? Muistan kun tein ensimmäisen demon Hyvä päivä -biisistä ja soitin sen Kautosen Teemulle, niin mies sanoi, että pahempaa hän pelkäsi, mutta oli kommenteissaan hyvin varovainen sen jälkeen. Siitä eteenpäin tehtiin demot yhdessä, niin että Teemu opasti minua joka paikassa.

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Jopa niin hyvin, että myös Saksasta tavoitettu Kautonen on lopputulokseen tyytyväinen.

- Jos rajoittavat tekijät - eli lähinnä Timon puuttuva saksa - otetaan huomioon, onnistui levy suorastaan erinomaisesti. Timo on oppivaa lajia oleva ihminen, hän kun opetteli saksan lausumisen lähes nollatasosta muutamassa päivässä. Vaikka ensimmäiset pari studiopäivää olivatkin tuskaisia, alkoi lausuminen olla viimeisinä päivinä niin mallikasta, ettei siihen juurikaan tarvinnut puuttua. Esimerkiksi Ein guter Tag -kappaletta saksalainen avustajamme Jens kommentoi täysin virheettömäksi. Suomalaista aksenttia emme edes aikoneet kitkeä pois kahdesta syystä: a) pidimme sitä mukavana eksoottisena lisänä b) se olisi ollut alle kymmenen vuoden aikataululla mahdotonta, Kautonen sanoo.

Oli In Frostigen Tälern suomalaiseen korvaan sitten miten onnistunut levy tahansa, ei Saksasta saatu kritiikki ole pelkästään hivellyt. Kautonen selvittää:

- Valitettavasti tähän mennessä näkemistäni paikallisista lehdistöreaktioista päätellen moni sakemanni ei pidä aksenttia miellyttävän eksoottisena. Muutama lehti on arvostellut levyn positiivisesti, mutta aivan yhtä moni on haukkunut sen aivan maanrakoon. Toisaalta, eihän Niskalaukauksen missio ole todellakaan miellyttää kaikkia, ja kun Saksan populaatio Suomeen verrattuna on 16-kertainen, riittää puolenkin kansan tuki...

Livenä saksankielistä materiaalia ei Suomessa enää kuulla, vaikka bändi päätöksestä yhden matalan profiilin Semifinal-keikan verran lipesikin. Rautiainen kertoo, että vaikka tuo ainutkertainen esiintyminen jännitti niin maan perhanasti, oli lopputulos onnistunut.

- Keikasta jäi hyvin positiivinen muisto, mutta eihän sillä materiaalilla kannata lähteä Semifinalista yläkertaan (eli Tavastialle), koska siellähän kannattaa laulaa suomeksi. Kuitenkin valtaosa meistä puhuu vielä suomea. Olemme tehneet "seeämäksät" eli lopettaneet keikkailun Suomessa - saksaksi. Tosin voi olla, että kahden vuoden kuluttua esitämme jälleen saksankielisiä biisejä, Timo naureskelee.

- Jollakin tapaa tälle hommalle olis viimeinen piste se, että käytäs jossain vaiheessa esittämässä näitä kappaleita saksalaisille ja selvittämässä mitä ne näistä tykkää. Itse asiassa pidän erittäin todennäköisenä, että me siellä jossain vaiheessa käymme. Mutta siitä ei todellakaan oteta paineita, sillä emme aio valloittaa edes saksankielistä kielialuetta, vaan Suomi on edelleen päämarkkina-alueemme, Timo toteaa pilke kulmakarvoissa ja paljastaa syynkin moiseen:

- Jos ajatellaan, että vetoaako tämä 13-vuotiaaseen rakkaudennälkäiseen keskieurooppalaiseen tyttöön, niin eihän se vetoa. Pikemminkin sellaiseen keski-ikäiseen, elämän luisumispisteessä olevaan mieshenkilöön.

No, en tiedä Saksan 13-vuotiaista, mutta Suomessa Niskalaukauksen suosio alkaa olla jo sitä laatua, että tuokin ikäluokka alkaa olla jo hallussa.

- En usko. Tämä on toimittajan tulkinta.

Jätetään koko hiivatin Saksa rauhaan ja suksitaan muualle. Sitä ennen kuitenkin niitti: mitä on Jaloviina saksaksi?

- Tuotapa en kyllä tiedä. Eiköhän sen sielläkin erota siitä yhdestä tähdestä.



Hampaat sulkavalaisittain nurkkaan

Trio Niskalaukaukselta on kevään mittaan ilmestynyt myös uusi ep Kuilun partaalla, joka on tehnyt singlelistalla avaraa tilaa top-kolmoseen. Uutta sydänverta kyseisellä pikkukiekolla edustaa kappale nimeltänsä Nyt on mies!, joka on alusta loppuun, myös sanoiltaan, Rautiaisen käsialaa.

- Tämä slogan "nyt on mies" on nykysulkavaa ja sillä korostetaan suomalaisen miehen uppiniskaista itsemääräämisoikeutta: "Et pysty kantamaan tuota pianoa itekses..." Tähän miehen tulee tietysti vastata: "Pystynpäs!" Suorituksen jälkeen sitten suureen ääneen ihmetellään, miten on mies, Sulkavalta itsekin kotoisin oleva Timo demonstroi.

- Itse tarina on kotoisin Keski-Suomesta ja kertoo miehestä, joka ei pelkästään viettänyt kesiä kesämökillä vaan asui siellä. Tämä yhteiskunnan ulkopuolelle asettunut mies pelkäsi sitten hammaslääkäriä niin tavattomasti, että suoritti tarvittavan operaation itse. Puudukkeeksi vähän kossua ja silleen...

Rautiainen ei ole hirveämmin omia tekstejään levyilleen kelpuuttanut. Mies kertookin, että idea ruveta tuumasta toimeen vaatii aika paljon - niin sanotun "ankaran henkisen potkun perseelle". Nyt on mies! -kappaleen tekstikin syntyi vasta sen jälkeen, kun muutama muu sanaseppo oli ensin koettanut onneaan.

- Mulla oli tähänkin biisiin kolme tekstiä jo olemassa, mutta tein sitten neljännen itse, koska se tuntui luontevimmalta. On mulla ollut ajatus, että jatkossa rupeaisin tekemään enemmän sanoja, mutta laadusta ei saa tinkiä. Se on tärkeää.



Niskalaukaus-ilmiö?

Trio Niskalaukauksella alkaa tätä nykyä olla yksi kotimaan rokkimantujen fanaattisimmista yleisöistä. Oikeastaan jos otetaan kaikki oheistoiminta tajuttomine paitamyynteineen mukaan juttuun, voitaisiin puhua jo Niskalaukaus-ilmiöstä. Yksi herätyksen hetki allekirjoittaneelle oli, kun Poliisi-Tv:n raportissa pesäpallomailan kanssa heiluneen miehen asunnossa soi helvetin kovaa tuttu jytinä. Ymmärsi, että hei, eihän tämä olekaan enää mikään pienten piirien juttu.

- Joo, mäkin näin sen, heh heh. On sen huomannu, että jotakin on tapahtunu, mutta en mä nyt mistään ilmiöstä puhuis, Jarkko sanoo.

- Vanhat koulukaverit luulee, että on joku rocktähti. Se on ainoa asia, jonka on huomannu. Aika kiusallista, Karri virnuilee.

- On hemmetin vaikea nähä sitä itse, ja odotan ilolla sitä päivää, kun tajuaa mitä tässä on tullu tehtyä. Olenhan minä toki miettinyt sitä, että kun uusin ep:mme on singlelistalla kakkosena, niin onhan se jo aika hyvin! Kun levy myy kahdessa viikossa enemmän kuin koko Lyijykomppanian tuotanto, niin pakostahan siitä jotain aattelee, Timo miettii ja jatkaa:

- Kyllähän se nyt niin on, että seuraavaan levyyn pitää satsata todella paljon.

Satsauksen määrästä kertoo muun muassa se, että koko bändi on tällä hetkellä enemmän tai vähemmän siviilitöistä vapaa - itse Rautiainenkin jätti työnsä Youth Against Drugs -järjestössä toukokuun lopussa. Kyse ei miesten mukaan ole pysyvästä järjestelystä, kunhan nyt katsotaan mihin pyrkimys riittää.

- Miuta tämä töistä pois jäänti kyllä vähän poikien puolesta jänskättää, Karri aloittaa varovasti ja antaa puheenvuoron Timolle:

- Ei tässä tosiaan ole semmonen ajatus, että töitä oltaisiin jättämässä loppuiäksi. Vuodeksi-puoleksitoista ehkä. Eipähän tartte sitten jälkeenpäin harmitella, että kyllä ois sillon pitäny... Voi olla, että vuoden päästä naureskelee, että mitähän minä nyt oikein ajattelin, mutta onpahan saanut rauhan itelleen.

Lopullinen päätös töiden jättämisestä oli Rautiaiselle vaikea paikka. Lähipiiri, vaimo etunenässä, oli sitä mieltä, että ei muuta kuin musiikin pariin. Mies kertookin, että hän itse jarrutti ratkaisua loppuun saakka.

- Tulin sitten ulkopuoliselta taholta ohjatuksi. Minulle kerrottiin, että muutun aina elämääni tyytyväisemmäksi ihmiseksi kun aletaan puhua musiikista. Rupesin sitten pohtimaan, että onkos tää nyt oikeasti iso juttu... Minulla on ollut tässä pitemmän aikaa ihan selkeä rooliristiriita, en oo oikein tiennyt missä saappaissa seison. Nyt tiedän ainakin jonkin aikaa, Timo sanoo.

Rautiainen kertoo pohtineensa myös kolmen lapsensa mielipidettä isipapan "musiikkiharrastuksesta". Mainio juttu löytyy eräältä joululta, jolloin jälkikasvulta oli tullut iskälle pientä noottia...

- Vanhimmainen, Jaakko, on ihan selkeästi antanut ymmärtää, ettei hän jaksa kuunnella Niskalaukauksen kappaleita enää, heh... Mutta se jouluhomma oli semmonen, että lapset keksivät keinon saada oikein turbojoulumieli aikaseksi. No, ne sitten totesivat, että "iskä, et kuuntelis niitä levyjä olohuoneessa, että ois niinku joulusempaa", heh heh. Siis yleensä levyjä. Yleensähän perheessä vanhemmat kieltää lapsia, mutta meillä on toisin päin.

- Eräs Jaakon kaveri halusi kerran Niskalaukaus-lippiksen, jolloin käskin kaverin puheilleni ja sanoin, että tämä saa sen yhdellä ehdolla: otat tämän hatun, menet kotiin ja kysyt äidiltä, saatko pitää sitä päässä. Jos äiti kieltää, et pidä. Poika lupasi ja lähti. Hetken päästä tulee Jaakko ja sanoo, että "iskä hei, nää viis muutaki haluaa lippikset", Timo nauraa.

Saivatko pitää lakkeja?

- Kyllä ne kaikki on niitä pitäny.



Naisellisuus hakusessa

Mennään jälkikasvusta vielä hetkeksi yleisön rakenteeseen. Kerropas, Timo, mikä on vakioutelu ihmiseltä, joka uskaltaa sinua keikalla henkilökohtaisesti lähestyä. Kyllä kai joku silloin tällöin uskaltautuu juttusillekin, vaikka suurin osa kyllä pelkää...

- Joo, ja se pelko on kyllä huvittavaa. Mutta lähes kaikilla jotka uskaltautuu juttelemaan on tosissaan jotain asiaa. Hirmu mukavaahan se on ihmisten kanssa jutella ja olen pyrkinyt käyttämään siihen mahdollisimman paljon aikaa. Tosin sähköpostin välityksellä toimiminen on nyt kyllä loppuun kuljettu tie, viestiä nimittäin tulee niin paljon, että osa jää pakostakin seisomaan, Timo sanoo.

- Nyt on muuten parin viimeisen keikan aikana ensimmäistä kertaa ruvennu yleisöstä kuulumaan soraääniä, vähän niinku siihen tyyliin, että "paskaako te siellä soitatte". Että sellaisiakin ihmisiä tulee nykyään kattomaan bändiä, jotka eivät ole vannoutuneita faneja.

Sellaistakin huhua on kuulunut, että vaikka Karri on Niskis-porukasta se naisiin vetoava, hellyttävästi kengännauhoihin kompasteleva söpöläinen, on Rautiaisenkin jyhkeä olemus alkanut miellyttää naispuolisen väestön keskuudessa.

- No joo... Timo mutisee vähän nolona. - Mutta kyllähän minä sitä family man -imitsiä niin paljon joka paikkaan tungen, että ilmeisesti se on mennyt lävitse. Toisaalta, peiliin katsoen, en pidä itseäni hirveän eroottisena tällä hetkellä. Että eroottisempiakin kausia on ollut - silloin kun paino mitattiin kahdella eikä kolmella numerolla.

No entäs Niskalaukauksen feminiininen puoli, onko sitä? Muistanpa kun melkoisena äijänä tunnettu Henry Rollins meinasi täräyttää ukon naisellisista puolista tiedustellutta toimittajaa Ilosaarirockissa pataan... Vaikka Timo hiukan kysymyksen laadusta hämmentyykin, ei tällä kertaa sentään mennä niin pitkälle.

- Johan on vaikea kysymys... Nooh, jos joku sieltä feminiinisen puolen löytää, niin se on hänen oma asiansa. Minä en sitä kyllä löydä, mies jysäyttää hetken mietittyään.



Lauluja ei-ihan-metsästä

Seuraavaa Niskalaukaus-pitkäsoittoa suunnitellaan ensi kevääksi, ja jo nyt on tiedossa muutama vallan kova seikka tulevan albumin järjestelyistä. Mukaan on nimittäin lupautunut YUP-mies Jarkko Martikainen, joka tulee toimimaan levyn toisena tuottajana, biisintekovaiheessa Timoa avittavana "konsulttina". Studioon saakka Martikainen ei avujaan ulota, vaan kyse on nimenomaan esituotannollisesta pestistä. Teknisenä tuottajana toimii edelleen kaikki Niskalaukaus-levyt hoidellut Tuomo Valtonen.

- Edellisen levyn jälkeen tuli ajatus, että ei enää kolmatta samanlaista levyä. Ajattelin sitte, että tarvin mukaan jonkun objektiivisen, ulkopuolisen tahon juttelemaan asioista ja antamaan mielipidettä, mitä mieltä on minun ratkaisuistani. Tämähän ei kuitenkaan tarkoita sitä, että tekisin automaattisesti niin kuin minua neuvotaan. En edelleenkään tarvitse neuvoja keneltäkään (Nyt on mies! - toim. huom)...

- Tämä tieto Martikaisen mukaan tulosta on kuulemma herättänyt närää sekä meidän että hänen piireissään, mikä on kummallista. Puhutaan, että mihinkäs tämä bändi nyt on menossa, Timo sanoo puistellen päätään. - Lähtökohtana on se, etten minä ole koskaan toiminu tuottajan alaisuudessa eikä Martikainen tuottajana. Perusta tulee aina olemaan sama; raskasta suomalaista musiikkia, sekä tekstillisesti että musiikillisesti. Kyse on siitä, että jollain tavalla sitä palettia tulee värittää. Vanha kansa laittoi teelusikallisen sokeria makkarakastikkeeseen, että se maistuu suolaisemmalle. Samalla lailla sinne levylle pitää saada nyanssia, joka nostaa sen perusasian korkeammalle.

Martikainen tulee osallistumaan levyn tekoon myös sanoituspuolella, ilmeisesti muutamankin tekstin verran. Yksi sanoitus on jo Rautiaisen hallussa, ja mies kehuu jälkeä estoitta.

- Poika asuu äitinsä kanssa mökissä ja kuolee viinaan... Siinä sen biisin tarina. Meidän levyillähän joku aina kuolee lopussa. Ymmärrän kyllä, miksi Jarkko sitä alun perin meille tarjosi, sillä se ei missään nimessä ole YUP-teksti.

Timo kertoo, että tässä vaiheessa Niskis-albumin kappaleista on "noin yksi kolmasosa" valmiina - siis päässä. Saattaapi olla, että tulevalle albumille ujutetaan väliin myös jousilla soitettu valssi, joten ihan perinteistä Niskalaukausta tuskin on odotettavissa. Mutta suostuisiko Timo tekemään musiikkia muille?

- Jos mulla ei olis muuta tekemistä, niin ehkä sillon, mutta ei muuten. Ei mulla sillä tavalla lahjoja näihin hommiin oo... Se musta kuvastaa aika hyvin tätä minun biisintekoa, ettei levyttämättömiä Niskalaukaus-biisejä ole olemassa ainuttakaan. Se on aina semmosta, että kaksi biisiä vielä tarttis levylle ja sitte se on onneksi ohi, Timo naureskelee.

Duetto Rautiaisen ystäväksi kasvaneen Klamydia-ukko Vesku Jokisen kanssa kuulemma taittuisi, tosin tietyin reunaehdoin.

- Riippuu kappaleesta, sen sanomasta ja aihepiiristä. Vesku on erittäin mukava mies, mutta musiikilliset lähtökohtamme ovat sen verran erilaiset, että voisin nähdä meidät yhdessä laulamassa lähinnä tiernapojissa.

Tätä odotellessa - tai pelätessä. Selvitähän, Timo, lopuksi se kaikkia kummastuttaneen, myöhemmin vakiomöläytykseksi muodostuneen "Mikä on skenen bore?" -välispiikin olemus.

- Sehän tarkoittaa tietysti stadiksi porukan meininkiä, me käytämme tosin lausahdusta vain Tampereella. Sanonta erottaa stadilaiset ja hesalaiset, siis ne jotka leikkivät stadilaisia. Hesalaiset ei sitä kuulemma tajua.



Matti Riekki / Rumba 11/2001