<<< paluu



Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus tunnetaan eräänä Suomen tinkimättömimmistä metalliorkestereista. Suomenkielistä, erittäin raskasta ja synkkää vääntöä tarjoava bändi julkaisi juuri toisen pitkäsoittonsa Itku pitkästä ilosta. Tämä haastattelu on tehty tammi- ja helmikuun aikana kahdessa eri sessiossa, sekä ennen että jälkeen levyn julkaisun. Ensimmäinen tuokio melkein koko bändin paikalla ollessa vietettiin Jyväskylän auvoisassa Tanssisali Lutakossa Saxxonia litkien, ja levyn tultua julki kuluivat illan pikkutunnit Timon kanssa puhelimessa turisten. Joten olkaa hyvä, luvassa synkkää jynkytystä.

Missä uusin levynne on äänitetty, ja miten olette onnistuneet saamaan levyn soundit niin hyviksi? Jo edellisenkin levyn soundit olivat hyvät, ja tässä vielä paremmat.

- Levy äänitettiin Savonlinnassa, Sundicoopissa. Sehän on tämän Tuomo Valtosen studio. Ja siellähän me ollaan tehty kaikki aikaisemmatkin. Siellä on kanssa näitä Helsingin heviorkestereita viime aikoina tehneet aika paljon, muunmuassa Finntroll.

- Saman miehen, Valtosen Tuomon, kanssa kun ollaan nämä äänihommat tehty jo Lyijykomppaniasta asti niin hänenkin ammattitaitonsa on kehittynyt vuosien myötä. Ja tällä levyllä on noin kolminkertainen budjetti studiotyöskentelyssä verrattuna edelliseen levyyn. Siinä edellisellä levyllähän oli rumpujen kanssa melkoisia ongelmia nauhoituksen kanssa, ja muutenkin vaikeuksia riitti. Mutta on siinäkin yllättävän hyvät soundit, varsinkin kun tietää minkälaista miekkailua se homma pahimmillaan oli. Se oli kaikenkaikkiaan aika kaoottista touhua, yhdessä vaiheessa bassostakin lenteli kaikki kielet. Kahdessa viikonlopussa se piti tehdä. Nythän ne tehtiin kolmessa erässä. Tällä kertaa tämä tekoprosessi oli kyllä mielettömän helppo, kaikki olivat opiskelleet omat roolinsa aika hirvittävän tarkkaan. Tässähän on joka soittajalla oma roolinsa, tarkoitan nyt lähinnä kitaristeja. Toimitin jokaiselle 8-raitanauhurilla tehdyt demoversiot joten heillä on suurinpiirtein tiedossa mitä soittaa. Olen käyttänyt siitä tekoprosessista ilmaisua, että minä annan heille mustavalkokuvan jonka he sitten värittävät. Ja sovitusta olen pitkään miettinyt, mitä se tarkoittaa ja milloin voidaan laittaa kaikki ja milloin taas minut. Tämä siksi että haluan olla äärimmäisen rehellinen. Edellisellä kerralla jäi pikkuisen, johtuen vauhdista jolla se tehtiin, sinne jäi en nyt sano että mokia mutta "vähältä piti"-tilanteita niin paljon että ei päästy siinä ilmaisussa sellaiseen mitä haettiin. Eli tämä on tavallaan nyt sitä mitä jo silloin edellisellä kerralla haettiin.

Eli uusi levy on tavallaan tavoitteiden napakymppi?

- No niiltä osin tämä on tavoitteiden mukainen, ainakin kaikkien muiden suoritusten puolesta. Omastaanhan voi tietysti olla monta mieltä.

Olet mielestäni hieman muuttanut laulutyyliäsi tällä levyllä, vai olenko täysin väärässä?

- Tässä on edelliseen levyyn verrattuna ehkä hieman enemmän matalalta meneviä kappaleita, vaikka olihan edellisellä levyllä biisit Hyvä päivä ja Lajinsa viimeiset. Kyllä niitä enemmän tällä levyllä on, ja se on ollut levyä tehdessä aika hankalaa. Jotenkin tuntuu luontevammalta se korkealta ujeltaminen, mutta eihän se oikein joka paikkaan käy.

Laulutyyli on muuttunut huomattavasti, varsinkin kun verrataan vaikka joitakin Lyijykomppanian aikoja

- Kyllä, eikä tarvitse mennä kovin kauaskaan jos ajatellaan vaikka tällä singlellä ollutta Viimeinen päivä taivaan? -biisiä. Tarkoitushan siinä on se että laulu palvelee biisin tekstiä, eli sen täytyy olla siihen sopiva. Esimerkiksi levyn viimeinen kappale, Lintu, sen tekijä halusi että olisin laulanut sen korkealta koska hänen mielestään ääneni toimii paremmin sillä tavalta. Ja niinhän se toimiikin, mutta minun mielestäni sen kappaleen henkeen ei käy korkealta laulaminen, ei missään nimessä.

Miten muuten levyn pituus, teillähän tuntuu olevat tapana se, että levyt eivät ole kovinkaan pitkiä

- Niin, siinä suhteessahan nämä poikkeaa valtavirrasta, että puuttuu sellaiset 30 minuuttia paskaa eli pituutta levyllä on 35-40 minuuttia. Eiköhän se asia selviä siinäkin ajassa.

Uudella singlellähän on kaksi biisiä, Rajaton rakkaus ja Barathrum-koveri Viimeinen päivä taivaan? jota ei ole levyllä.. Mistä tämä Barathrum-tulkinta sai alkunsa? Ja olen myös kuullut huhua siitä, että Sova olisi vääntämässä Niskalaukausta Barathrumiksi.

- Se Viimeinen päivä taivaan? on tällaisen suomalaisen kuolometallin klassikoita, ajankohtasia asioita tämäkin. Tekstin loppuosa on meidän henkilökohtainen näkemys tapahtumien kulusta. Tai en tiedä onko tässä kyse sitten meidän henkilökohtaisesta kostoiskusta Sovaa kohtaan. Kesäkuun alussa meidän Tavastian keikalla yleisön joukossa ollessaan se riisuuntui ja heitteli meitä vaatetuksellaan ja maihinnousukengillään. Jarkkoa oli jo nostelemassa ilmaan kunnes sitten talon äänimies sitä vähän rauhotteli ja heitti sitä muovituopilla päähän.

Jarkko: - Minä tunnen Sovan lapsuudesta, se on saman kylän poikia. Kai se siinä jotenkin sitten kulminoitui. Sovaa näin tuossa joulun aikaan, satuttiin yhtä aikaa baariin. Hirveesti oli tykännyt siitä Viimeinen päivä taivaan? -biisistä, ja kyllä se uhkaili että jostain biisistä tekee version. Taisi puhua jotain Rekkamiehestä, ja selvistä päin vielä!

Keidenkä käsialaa tämän koverin sanoitukset ovat, nehän eivät ole aivan suora käännös alkuperäisestä?

- Tämä on kuuma peruna jota heitellään, mutta se on Tuomaalan ja minun tekemä. Ensimmäinen säkeistöhän on aika pitkälle sitä alkuperäistä tekstiä, siinä on tiivistetty se sanoma mikä siinä on. Lukuineen päivineen. Se toinen säkeistö onkin sitten meidän käsitys tapahtumien jatkosta. Se on hyvä biisi, sehän tässä on takana. Keikoilla sitä ei tulla varsinaisessa setissä soittamaan, mutta voihan se olla että joku haluaa kuulla sen. Ehkä sitten kättentaputusten johdattelemana sitä voidaan joutua soittamaan.

Edellinen levy, Lopunajan merkit, ei ollut mikään hilpeä ilolaulu 90-luvulle ja uutuus Itku pitkästä ilosta on vielä raskaammalla kädellä väännetty. Onko tämän uuden levyn raskaus ollut tarkoituksellista?

- Tavoitteenahan meillä on ollut että tehdään samalla konseptilla kuin aikaisemminkin, mutta vähän raskaammin.Sehän on hyvin pitkälle varsinaista kuolometallia koska siinä on koko ajan kuolema läsnä. Siis sillä normaalilla tavalla, siinä ei säretä kalloa eli aivokuorta vaan se liittyy elämän eteentuleviin asioihin... Vaikka voi näyttää siltä että tämä nyt on vaan tämmöisellä mässäilyä niin perusajatus on elämän arvostaminen ja elämän ainutkertaisuuden tajuaminen. Ilman mitään uskonnollista väritystä. Tätä tukee Rahat ja henki -kappalekin, eli auttakaa nyt ennenkuin menee rahat ja henki. Se tässä on pohjavire. Ensiksikin, että elämä jatkuu yli 25 ikävuoden ja toiseksi se, että se menee helvetin nopeasti. Jotenkin tämä elämä on kuin menisi mopolla ensin helvetin isolle mäelle ja sitten sieltä alas. Ensin kun tulee se 30 niin mennään sinne mäen päälle ja kattellaan kuinka se hiekka lentää, ja sitten jarrut pohjassa yrittää jarruttaa; että ei perkele tässä olla vielä maalissa. Juuri jonkun aikaa sitten kuulin yhden entisen työtoverin suusta, kun hän puhui isästään joka oli yli kahdeksankymppinen mies: vähän ennen kuolemaansa hän sanoi että "kyllä se meni äkkiä". Tämä elämä on kuitenkin sellaista että "no rehearsals", eli ei ole harjoitteluosastoa ensin. Sen pitäisi mennä tavallaan kerralla puikkoihin ja tajuta jo riittävän hyvissä ajoin missä vaiheessa elämänkaarta ollaan menossa ja miettiä mitä ollaan tehty ja mitä on vielä tekemättä. Ettei sitten kaduta jälkeenpäin.

Niin, levyllähän on kuolema läsnä koko ajan eri muodoissaan ja kappaleista henkii syvä henkilökohtainen paneutuminen asiaan.

- Kuten levystä huomaa, niin minulla on siinä varmaan mukana sellainen ylhäältä ohjattu kasvatuspaketti johon kuuluu näihin asioihin perehtyminen läheisten, tuttavien ja sukulaisten kannalta. Lisäksi siihen on sotkettu tämä ikävaihe kun huomaa että mikään ei kestä ikuisesti, johtuen tästä lähestyvästä keski-ikän kriisistä. Minulla on olemassa omat vakaumukset elämässä, mutta en voi sanoa että olisin luottavainen asian suhteen koska en tiedä mitä se on ja kaikki tuntematon pelottaa jollain tavalla. Kyllä se on sellainen asia joka tällä hetkellä on paljon mielessä mutta ei ole vielä jäsentynyt oikealla tavalla. Toivoisin kyllä että jäsentyisi, ja vielä viemällä mahdollisimman vähän aikaa koska se syö miestä kuitenkin paljon.

Lehdissähän hoetaan koko ajan: koe kaikki, näe kaikki, saa kaikki ja ole vielä lisäksi extreme. Teidän sanoituksethan eivät oikein iske yleiseen trendiin, koska vallallahan on tämä hulabaloo-tyyli että ollaan vaan ja rellestetään.

- Joo, mennään ja bailataan kun vasta huomenaamulla pitää olla kahdeksalta töissä. Tänä päivänä ihmisillä on semmoinen kuva että kaikki pitäisi saada tehtyä. Samalla kun olet sumopainija pitäisi olla myös rantaleijona. Annetaan sellainen kuva, että elämältä voi saada enemmän kuin mitä yksi ihminen voi tavallaan olla. Pitäisi niinkuin saada koettua monta elämää. Se kai saa ihmiset aika sekopäisiksi kun lähtee siihen rumbaan mukaan. Pitäisi tajuta se että kasettisoittimeenkin voi laittaa vain yhden kasetin kerrallaan.

Jos ajatellaan vielä noita yleensä kantaaottavia sanoituksia, niin toisella laidalla on ne jotka sanovat kaiken mitä pitää tehdä; tee näin ja näin, ole näin. Sitten löytyy teidän sanoituksenne, jotka ovat jollain tavalla toteavia ja yrittävät vain näyttää sen mihin päin asiat menevät.

- Joo, tähän viimeiseen kategoriaanhan se menee. Eli tässä kuvaillaan jo tapahtuneita, ja mahdollisesti tapahtuvia asioita. Missään ei sanota mitä tehdä, käsketä vapauttamaan turkiseläimiä tai siirtymään kasvisruokaan. Se on mielenkiintoista että vaikkakin missään ei käsketä, niin ollaan saatu edellisen levyn jälkeen paljon pyyhkeitä että "tuommosta sanot, ajat sitten kuitenkin autolla ja käyt McDonaldsilla". Kielletäänkö meidän biiseissä mäkissä käyminen, tai kielletäänkö siellä autolla ajaminen? Ei. Itseasiassa uudella levyllä on kappale, joka kertookin tästä. Siellä sanotaan että "tiesit kaiken koko ajan silti koskaan et tehnyt mitään, et ikinä sinä tehnyt mitään". Ne on semmoisia asioita jotka kuitenkin ihmisen omatuntoa vaivaa joillakin niin.. Se on suomalainen asenne että "mikä sä oikeen luulet olevas, luuletko olevas parempi häh?". Sitä pidetään sellaisena jeesusteluna. Mutta jokainenhan saa olla niistä asioista sitä mieltä kuin on, ei meillä ole tarkoitus miellyttää ketään paitsi itseämme. Missään nimessä en suhtaudu yliolkaisesti siihen palautteeseen ja kritiikkiin, se on hyvä kun sitä tulee. Olen aina kiinnostunut palautteesta, mutta me ei olla lähdetty hakemaan minkään ryhmän miellyttämistä tai palvelua.

Onko teillä tavoitteena kuitenkin herättää porukkaa?

- Kyllä, onhan siinä se ajatus takana koska ne sanatkin on aika poikkeavat. No, onhan siinä nyt parikin parisuhdekappaletta, esimerkiksi siinä singlellä. Mutta siinähän se sulhanen hirttäytyy, että se siitä trendikkyydestä. Niitä biisejä on aika paljon tällä hetkellä jotka kertoo himosta ja kaikesta muusta. Totta kai meillä on se tarkoitus että saataisiin ihmiset ajattelemaan. Enemmän pitäisi arvostaa sitä mitä on, ja tavallaan nähdä se markan kääntöpuoli tyyliin "joo, aja vaan autolla mutta tiedät sitten mitä se aiheuttaa". Tämä maailman meno on tavallaan kuitenkin ihmisten valinnoista kiinni. Mutta toisaalta täytyy muistaa että vaikka me täällä Suomessa tekisimme mitä tahansa niin se ei tätä venettä käännä. Tällä tietenkään ei saa itselleen lunastaa sellaista vapaamatkustajan oikeutta että saa vaan rellestää koska ei ole enää mitään tehtävissä. Väestöräjähdyshän on semmoinen asia, että ennenkuin se on hanskassa niin on ihan turha yrittää yhtään mitään. Pitäiskin tehdä sellainen kortsuaiheinen levy seuraavaksi.

Joo, musta Niskalaukaus-kondomi!

Seppo: - Afrikkaan sitten vietäis niitä - tehdään sellainen kesäkumibiisi, niitähän tehdään joka kesä.

- Eihän niistä siis voi, eikä ole tarkoituskaan, pestä käsiään. Mutta toisaalta ne on kuitenkin palvelemassa sitä musiikkia. Eihän olisi minkäänlaista järkeä lähteä mihinkään ympäristöuutisiin sanomaan näistä asioista. Esimerkiksi yhteen artikkeliin koulukiusaamisesta pyydettiin minua mukaan, mutta siitä kohteliaasti kieltäydyin koska edellisellä levyllä oli yksi ainut kappale ja se oli semmoinen osa sitä kokonaisuutta eikä ole tarkoitus lähteä nostamaan mitään erityistä teemaa pintaan.

Teistä ei siis tule Tommi Läntisiä?

- Niin, kun ei ole sitä tukkaa.

Viime levyllä juuri biisi Häpeän lävistämä poikkesi aika tavalla muusta levyn materiaalista, onko uudella levyllä joku saman tyylinen, tai muuten poikkeava biisi?

- Ei ole akustista kappaletta, mutta levyn päätöskappale kyllä poikkeaa aika tavalla muusta materiaalista. Ei liikaa missään nimessä, mutta se sopii siihen erittäin hyvin. Meillä ei ole minkäänlaista tarvetta uusiutua, onhan Kalle Päätalokin kirjoittanut vaikka kuinka paljon kirjoja ja ne on kaikki samanlaisia. Erona uudessa on lähinnä se, että se on paljon paremmin nauhoitettu kun aikaisempi. Siinä soittaa nyt myös täysin toimiva bändi, josta kiitos näille herroille jotka ovat toteuttaneet erään minun unelmistani. Tuntuu tavallaan siltä että on löydetty oikea tie, jota on nyt lähdetty painamaan kaasu pohjassa.

- Uusi levy on paljon ihmiskeskeisempi, ja inhimillisempi. Kun se edellinen oli sellainen aika ympäristökeskeinen niin tässä on paljon ihmisen elämäntilanteisiin liittyviä juttuja. Esimerkiksi aineiden käytöstä ja kuolemansairaudesta ym teemoista.

Mihin te pyritte uudella levyllänne, oletteko asettaneet sille jotain tavoitteita? Ja mitä yleensäkin haluatte musiikintekemisellä?

Jarkko: - Onhan se mukava säätää noita juttuja. Uskon että suurin osa meistä varmasti tykkää käydä keikalla, siitä ne kicksit lähtee. Studiotyö on minulle vähän semmonen vieraampi käsite, en välttämättä siitä niin hirveästi tykkää. Minä olen tässä kelkassa niin kauan mukana kuin sallitaan. Tulevalta levyltä ei oikein osaa sanoa mihin se menee... Se on hyvin hankala käsittää.

Seppo: - Sitä kun on koko ikänsä harrastanut musiikkia, niin on tosi hienoa saada tällainen tuotos ulos. Voidaan sitten vanhempana katsella että "olinpas tossakin mukana".

Jarkko: - Kun levy-yhtiö on nyt täysillä mukana, niin on saatu tehdä sitä levyä ihan rauhassa. Ne on olleet tosi innoissaan, ja kuitenkin antaneet meille vapaat kädet. Puntit on ihan erit kuin mitä aikaisemmin kun levy piti saada viikonlopussa valmiiksi. Nyt on saatu keskittyä ihan rauhassa.

Timo: - Ehkä tässä on sekin ero, että edellisellä kerralla saatiin tehdä kaikki masterointiin asti ihan omarahoitteisesti, se oli tavallaan rahapussin kanssa kilpailua. Nyt se ei ole ollut ihan niin tärkeää, vaikka lähtökohtanahan aina on ollut se, että kaikki tehdään ihan niinkuin itse halutaan eli ei lähdetä kyselemään mitään. Eli jos ei kelpaa niin antaa olla. Täytyy kuitenkin muistaa se, että me ollaan aika halpa bändi tuollaisille firmoille, me tehdään aika paljon itse ja käytetään suhteita hyväksi. Eikä lähdetä kuuta taivaalta hakemaan tyyliin "pitäisi käydä Australiassa nauhoittamassa harvinaisen apinan piereskelyä, se kuuluisi tähän biisiin". Me tehdään se sillä omalla tyylillä tutussa ja turvallisessa paikassa. Ja kun saadaan rauhassa tehdä, se riittää.

Jarkko: - Eikä me lähdetä studioon harjoittelemaan, vaan treenataan ja biisit on sitten valmiina kun sinne studioon mennään.

- Ja mehän tiedetään kuitenkin että tämä on marginaalimusiikkia, ei me odoteta että tämä on listaykkösenä.

Teidän levyillännehän myös kuvitus on ollut varsin erikoista ja mieleenjäävää. Kuinka moiseen tyyliin ja tulokseen on tultu?

- Siinä pääasiallinen kuvaaja ja vedostaja on Arto Revonkorpi, joka on minun entisiä työtovereitani ja on toiminut ammattivalokuvaajana useita vuosia. Hän on viimeisestä Lyijykomppanian levystä lähtien toiminut hovikuvaajana, mutta kyllä siellä on ollut myös minun ja muutaman muun ihmisen ottamia kuvia. Esimerkiksi Mika Nykäsen, joka oli edellisessä videoprojektissa kuvaajana mukana. Tyyli tulee pysymään samana myös uudella levyllä, eli hakkumiehen seikkailut jatkuvat.

Edellisen levyn kannet olivat ilmeisesti lastesi piirtämiä?

- Joo, takakansi oli tyttäreni Oonan, ja etukansi poikani Jaakon piirtämä. Se poika oli koulussa piirtänyt tuollaisen kaupunkikuvan jossa oli sitten petoeläin siellä kartan keskellä. Huomasin vaan sellaisen yhtymäkohdan, näinhän se menee Suomessakin että petoeläimet muuttavat kaupunkiin. Onhan se selkeästi poikkeava kansikuva tällaisista rock-levyistä, sehän on kuin jostain lasten levyhyllystä löytynyt. Tai eihän se nyt lastenlevyltä näytä kun väri on musta, mutta varmasti se herättää huomiota ja mielenkiintoa. Ja kuten sanottua niin tyyli tulee jatkumaan seuraavalla levyllä, ei siinä kuitenkaan piirrosta ole vaan sellainen vaaleasävyinen valokuva. Tällä uudella levyllä ei ole lasten piirtämiä kuvia, eikä se ollut edelliselläkään mikään itsetarkoitus vaan ne sopi siihen yhteyteen helvetin hyvin. Siinä levyllähän ikäänkuin peilataan tulevaisuutta, maailmaa jonka me jätämme heille ja nämä kannet toi hyvin sellaista kontrastia.

Teillähän on ilmeisesti tekeillä myös uusi video, vai olenko kuullut pelkkää palturia?

- Joo, maaliskuun alussa se kuvataan, ja se on singlebiisistä Rajaton Rakkaus. Vielä ei ole oikein tarkkaa tietoa mitä se pitää sisällään, mutta luotamme Tomi Tuomaalan näkemykseen.

Kun ajatellaan Lyijykomppaniaa ja Niskalaukausta, niin sellaisia täydellistä tuhoa ja luovutusta kuvaavia biisejä löytyy pari kappaletta: Lyijykomppanian Uimakoulu -levyltä Selvää Jälkeä, ja Niskalaukaukselta EP:n viimeinen biisi Tilinteon hetki. Onko uudella levyllä saman tyylistä kappaletta?

- Niin, nehän oli molemmat Moilasen tekstejä. Uudella levyllä ei taida ihan sen tyylistä olla. Niissä on sitä tunnelmaa haettukin ihan tietoisesti. Tilinteon hetkihän kertoo tavallaan tilanteesta kun kaikki on menetetty ja syyllisiä etsitään. Mutta kyllähän myös kaikenkattava vedenpaisumus on tavallaan lohduton, ja sitä käsitellään uudella levyllä ainakin yhdessä kappaleessa.

Mitä mieltä olet siitä, pitäisikö artistin selitellä biisiensä tekstejä tai taustoja?

- Sanotaan näin, että minulla ei ole tarvetta lähteä niitä varsinaisesti selittämään ja vääntämään rautalangasta mallia. Mutta jos joku on kiinnostunut ja kysyy, niin tottakai minä selitän ne taustat. Mutta en halua sillä tavalla julkaista virallista katekismusta ja sen selitystä. Mutta monesti kun jonkun ihmisen kanssa on jutellut jostain kappaleesta niin ne on saaneet jotain muistoja tai asioita heräämään ja niistä on tullut hyviä keskusteluita. Ainakin minä katson omalla kohdallani velvollisuudeksi vastata huutoonsa ja puhua niistä jos joku sattuu haluamaan.

Minkälainen tausta Lintu-biisillä on?

- Sen tekijä Marja Mattlar, kun kysyin onko tämä jostain tietystä ihmisestä, kertoi että tehdessään hän ei tajunnut mutta kun teksti oli valmis niin loksahti että tämä kertookin jostakin ihmisestä, minä en tiedä kenestä. Hän itse sanoo että siinä on sellaista elämänviisautta jonka tajuamiseen häneltä on mennyt neljäkymmentä vuotta. Hän itsekin pitää tekstiä tällaisesta aihepiiristä kertovana erittäin hyvänä. Eli ymmärsin näin että tekstin valmistuttua sille löytyi esikuva heti omasta elämästä, mutta tehdessään sitä hän ei tiedostanut mistä tämä on.

- Siinä edellisessä biisissä (Hiljaista) on tavallaan käynyt samalla tavoin, siinähän on teemana rakkaan ihmisen menettäminen, on se sitten aikuinen tai lapsi. Sitten kun kappale oli valmis niin minulle napsahti heti että tämähän onkin tästä näin. Kaksi ensimmäistä säkeistöä sopii kuvassa olevaan henkilöön, mutta kolmas luojan kiitos ei. Siinä kuvassahan on minun poikani Matti, tämä nuorimmainen. Oikeastaan viimeisen vuoden tai parin aikaan,..... olen mielestäni aika hyvin pystynyt elämään viimeisten 35 vuoden ajan ajattelematta tällaista raadollista kuolemaa tai elämästä luopumista ollenkaan niin parin vuoden sisään on tullut pari erittäin yllättävää tapausta. Ja sitten tämä kaikista lähin tapaus oli tällainen erittäin läheltä piti -tilanne joka ei onneksi käynyt toteen. Aivan samalla tavalla kuin soundin haastattelija sanoi samasta asiasta, niin ainakin minun mielestäni hirveintä mitä voisi tapahtua on oman lapsen menettäminen. Sehän siinä kummittelee siinä taustalla. Mutta se on semmoinen asia mitä olen hirveästi miettinyt omassa päässäni, miten ihminen ei kuitenkaan voi tehdä toisen eteen yhtään mitään sellaisessa tilanteessa vaikka kuinka yrittäisi.

Niin, biisissähän jää hirveä epätoivo kun ei ole mitään mitä voi tehdä.

- Siitä kappaleesta täytyy vielä sanoa, että kun se oli täysissä kuosissa niin minä sitten sanoin vaimolleni että vaikka tämän jälkeen en ikinä mitään tekisi, niin tässä kappaleessa olen saanut välitettyä jotain niin hienolla tavalla kuin olen ikinä mitään koskaan kuvitellut tekeväni. Se on tavallaan yksi, jos nyt jostain urasta voi puhua, urani huippuhetkistä joka ei koskaan voi tulla sumenemaan. Sillä tämmöisellä tunneskaalalla ja tunteiden alueella en ymmärrä miten pystyisin sen itse omat kykyni tietäen ylittämään.

Se biisihän on totaalisen mykistävä ja kahtiajakava: ensin musiikki saa pään nykimään mukana, mutta samalla tulee täydellisen tyhjä ja hiljainen olo biisin aikana ja sen jälkeen. Totaalisen hurja kokemus.

- Ja vielä yksityiskohtia siitä biisistä, siinä vaiheessa kun Tomi Tuomaala toimitti tekstistä ensimmäisen version niin ......... Kun me tehdään biisi niin hänellä on siitä instrumentaaliversio ja sitten hän tekee minulle tekstin ja sen jälkeen katsotaan istuuko se siihen. Katsotaan myös minkä pituiseksi joku sana täytyy muuttaa ja hän sanoo käykö tämä, tai minä ehdotan ja jos ei joku käy hänen mielestään niin hän sanoo jonkun vastaavanlaisen toisin. Jossakin kappaleessa siellä on minun sanoja, kuten esimerkiksi syömävelat on minun ideoima sana mutta se on kuitenkin niin vähäistä että missään nimessä minua ei voi tekstintekijäksi laittaa. Yksi biisi, nimikappale, siihen minä tein siihen kertosäkeen ja sen takia olen siinä toisena tekstintekijänä. Mutta taas tässä biisissä, pitkään minua häiritsi se "ohuista langoista", ajattelin että ei helvetti... Toisaalta Tuomaalan teksteissä on ollutkin se vahvuus että siellä on aina jotain yllätyksellistä. Mutta sitten kun näin tämän kyseisen kuvan mistä tämä on osasuurennos, ja siinä vaiheessa kun tein sitä kansivihkoa niin ajattelin että eihän tällaista voi laittaa. Sehän on kuin jostain alibin kannesta. Mutta sitten minä tajusin että tästä miehestähän lähtee niitä ohkasia lankoja aivan jumalattomasti. Että minulle se symbolisoi sitä. Sitten siitä peruskuvasta tehtiin semmoinen suurennos, teknisesti siitä on tehty tavallaan muistikuva, vähän sellainen utuinen. Missään tapauksessa sillä ei ole tavoite mässäillä tai aiheuttaa pahaa oloa vaan kuitenkin se on oma tyylinsä esittää asioita ja minun mielestäni minulla on oikeus esittää kappaleissa asioita jotka on minulle tärkeitä.

Siitä biisistähän juuri henkii sellainen omakohtainen kokemus

- Ja nimenomaan siinä ei ole kysymyksessä tämä kuvan henkilö pelkästään vaan se on yksi itseni lisäksi joka joutui miettimään näitä asioita, omaa terveyttään mutta ei nyt niin pitkälle. Että se ei toteutunut se teksti siinä laajuudessa. Minulla on tosiaan lähipiirissä yksi hyvä ystävä ja hyvä tuttava ja sukulainen jotka on viime aikoina hyvin lähellä .. olen tavallaan seurannut sen tilanteen.

Uudella levyllähän on hieman laajempi skaala eri asioita kuin aikaisemmalla? Tai olihan sillä EP:lläkin ymmärtääkseni hieman ironinen kappale nimeltä Leijonan periaatteet.

- Joo, kyllä. Siinä ensimmäisessä ep:ssähän avausbiisissä Leijonan periaatteet käsiteltiin tällaisia sosiaalipoliittisia asioita. Se teksti on suoraan leijonien jäsenlehdestä otettu. Tämä on suoraan heidän tavoitteestostaan, hienoja asioitahan ne on. Mutta tuntuu siltä että sellaista aitoa välittämistä ja lähimmäisenrakkautta on hyvin harvassa. Mutta sitä toimintaahan on paljon että saa kuvan lehteen ja asian tiimoilta sitten käydään illastamassa ja ottamassa drinkkiä. Henkilökohtaisesti minusta tuntuu siltä, että esimerkiksi joku perhe joka tarjoaa köyhälle perheelle vaikka sunnuntailounaan tekee vähän enemmän lähimmäisenrakkautta. Tai oikeastaanhan minä olen vain katkera, kun en ole koskaan päässyt leijoniin. Mutta meillä on tämä Seppo saanut jo lukioiässä leijonien stipendin kun teki omia biisejä akustisesti ja soitti huuliharppua. Uudella levyllä Rahat ja Henki -biisi kertoo huumeidenkäyttäjästä, se on tilattu ihmiseltä joka tietää aika paljon noista kuvioista.

- Kappaleen Kuusikymmentäkaksi aihe taas tulee serbipoliisista joka joutui tilille siitä että oli 62 naista, lasta ja vanhusta erään poliisiaseman sellitiloihin ampunut. Se oli lähinnä seinien läpi niitä ammuskellut kunnes ääniä ei enää kuulunut, ja siinä vaiheessa kun joutui syytteeseen tästä asiasta kuultiin uutisissa. Sehän tässä biisissä on ajatuksena että kuinka tuolla tavalla kukaan meistä voi olla toistensa tuomari, ja mikä oikeus tuollaisen teon tekijällä on enää omaan elämään tai oikeuksiin ylipäätään. Tämä biisi nyt kertoo sotarikollisesta mutta se ajatus siinä taustalla on oikea ja väärä, ja mikä oikeus itsellä on enää minkäänlaiseen elämään jos tietentahtoen lopettaa toisen elämän. Ainahan vahinkoja voi käydä, ja onhan jotkut ihmiset niin sairaita mutta silloinhan niitä pitää hoitaa lukkojen takana. Mies kuvassa on muuten Alaluusua. Se sopii tähän rooliin kyllä.

Tässä iässä ei tulla pyytämään anteeksi, eli keikkailu ja sen tekijät

Miltäs teillä näyttävät keikkailut tänä vuotena?

- Levyjulkkarit on täällä Jyväskylän Lutakossa 17. päivä kolmatta, siitä alkaa keikat. Meillä on siinä aika hyvin keikkoja huhtikuun puoleenväliin asti. Ollaan Helsingissä ja Lahdessa, Tampereella, Savonlinnassa sekä Joensuussa. Lisäksi jotain festareita kesälle on jo sovittu. Siis lähinnä kotimaassa.

Ei vissiin savonkieli mene kaupaksi ulkomailla?

- No eikös saksalaiset, nehän ostaa mitä vaan. En tiedä, ihan vakavasti niin se on tuo Saksan suomalaisvähemmistö varmaan niin pieni ettei taitais oikeen...

Jarkko: - Mutta kyllähän viime kesänä niillä Tuska-festareilla kovasti halusi haastattelua se saksalainen toimittaja Metalhammerista. Se teki juttua niistä festareista ja kovasti tykkäs mutta sitä vaan pahoitteli että kun ei ymmärtänyt teksteistä mitään. Toimitettiin hänelle kyllä sitten käännökset.

Minkä verran olitte keikoilla viime vuonna?

- Olisikohan ollut kymmenkunta, loppukeväällä ja kesällä. Ei meillä oikeen ollu keikkamyyjääkään, Timon kautta ne meni suoraan. Ja toisaalta syynä oli se että me tehtiin ne keikat mitä haluttiin.

Minkälaista palautetta olette keikkailusta saaneet?

- Joo, esimerkiksi Ilosaari, siitä on tullu palautetta. Ja sitten siellä lehdistössäkin on ollut niitä kommentteja aika lailla. Se ilosaari on kyllä semmoinen että se on jääny kaikkien mieleen, se oli kyllä hyvä keikka. Pääasiassa positiivista palautetta ollaan saatu. Ja siis huonoja keikkojahan meillä ei ole ollutkaan, ainakaan meistä johtuvista syistä. Onhan niissä joissakin ollut näitä rekka-auton peräkärrypohjaisia säätöjuhlia, muunmuassa Haukirock kun oli Haukivuorella niin siellä oli tämä tekniikka ynnä muu osasto aika mielenkiintoista; että meinas tulla hätä. Se oli kyllä aika kaaos, puoli keikkaa monitorit oli ihan pimeänä. Piti vähän soittaa kuten Beatles, sen tahtiin kun takapuolet heiluu. Eikös Beatlesilla ollut niin kova meteli siellä keikoilla...

Teidän keikathan on olleet helvetin tiukkoja, ainakin me muutamat mitä olen nähnyt Tavastialla, Turussa ja Tuskassa. Se Turun keikkahan oli aika huonossa paikassa, ja yleisöäkin siellä oli varmaan jotain 40.

Seppo: - Joo, ja mahtavilla kamoilla. Eihän sillä periaatteessa mitään väliä ole millaisilla kamoilla soitetaan, täysillä vedetään aina. Niinkuin Timo sanoi, niin meistä johtuneista syistä mikään ei mene perseelleen. On pyritty täällä Jyväskylässä ne harjotukset tekemään niin ei tarvitse sitten siellä keikoilla harjoitella.

- Eikä keikkaan meillä vaikuta esimerkiksi se paljonko siellä on ihmisiä, pitäähän se täysillä vetää vaikka siellä ois 2 ihmistä ja koira kattomassa. Saman verranhan ne ihmiset niistä lipuistaan maksaa oli siellä sitten satoja ihmisiä katsomassa tai ei. Ihan turha niitä on ylenkatsoa. Ja kuitenkin keikkoja tehdään sen verran vähän että meillä ei ole varaa tehdä huonoja keikkoja.

Levymyynti ja rock-tähteys

Minkä verran teidän edellisiä levyjänne on myyty, kun otetaan mukaan myös se mini-cd?

- Lopunajan Merkit -levyä on vissiin mennyt sellaiset puolitoista tuhatta, se on viimeisin tieto. Mutta sitä on pikku hiljaa lähtenyt menemään enemmän ja enemmän. Sitä ep:tä on painettu 1200, ja sitä on varmaan jotain 1000 myyty.

Teillä ei ainakaan homma ole siitä kiinni, että jos ei myy miljoonaa niin lopetetaan?

- Ei, ei missään tapauksessa. Voihan tietysti sanoa, että ei ole mitään merkitystä mihin ne levyt menee, kunhan minulla itselläni on se yksi kappale. Onhan sillä tietysti merkitystä jos sitä joka paikassa haukutaan, tottakai se vaikuttaa. Onhan se hienoa jos joku sen ostaa. Nyt kun ollaan menty tuollaisen levyfirman jakeluun, niin tietysti se vähän hirvittää että mihin ne levyt päätyy. Meille kävisi paremmin semmoinen järjestelmä, että tulisi aina ostohakemus joka me käsitellään ja ostajan pitäisi perustella minkä takia haluaa tämän äänitteen ja lautakunta päättää sitten kantansa. Tyyliin "No, saat yhden mutta älä perkele äänittele näitä kelle tahansa..."

Että niskalaukauksen levyn diskossa soittaminen ei käy?

- Joo ei, punasta leimaa tulee. Minä olen tällä hetkellä semmoisessa vaiheessa että lapset on sen ikäisiä että ne on aika rajoittava tekijä tuohon keikkailuun. Harmittaa esimerkiksi Jarkon ja muiden nuorempien kannalta kun niillä valuu kuola pitkin suupieliä kun pitäisi päästä keikalle. Toivoisin, kun he ovat kuitenkin nuorempia että tämä olisi tavallaan ponnahduslauta. Olen Jarkolle sanonut että minulla on tulevaisuudensuunnitelmia sille. Se muuttaa Helsinkiin ja iskee sieltä piireistä jonkun naisen jonka kanssa menee naimisiin ja hommaa itsensä johonkin vientivetoiseen bändiin soittamaan.

Onko teidän biisejä soitettu radiossa, tämähän ei välttämättä kuulu ihan joka ohjelman soittolistalle?

- Kyllä sitä näissä Räkärodeon tyylisissä marginaaliohjelmissa on kuultu. Mutta sanotaan niin että jos nämä kappaleet alkaisi soimaan päiväsaikaan kaikissa saatanan leikkiohjelmissa mitä sieltä tulee niin minusta asiat on saaneet aika mielenkiintoisen piirteen: joko kappaleiden taso on laskenut erittäin paljon tai kansakunnan henkinen tila on erittäin huono. Onhan se tietenkin aina mukavaa kun sitä soitetaan mutta ei kukaan meistä sitä sillä tavalla odota. Ei me itketä kun se musiikki ei keskellä päivä soi. Tyylihän ei koskaan niistä syistä tule muuttumaan. Ehkä ennemminkin niin että jos joku käskisi niin tekemään, tehtäisiinkin just päinvastoin.

Suomihan on aika pitkä maa, onko esimerkiksi jotain aluetta missä teistä eniten tykätään?

Jarkko: - Minusta tuntuu että se on tuo pääkaupunkiseutu.

- Joo, siellä vastaanotto on aina ollut hirvittävän hyvä ja minä olen henkilökohtaisesti ollut aina Helsinkiä kammoksuva ihminen mutta se on viime aikoina aika paljon muuttunut se käsitys heistä. Olen oppinut tuntemaan ihmisiä jotka on ihan syntysinkin sieltä.

Mitenkäs sitten täällä teidän kotiseudulla, Jyväskylässä. Kävin äsken paikallisessa levykaupassa ja siellä teidän levynne nimi komeili vuoden -99 myydyimpien joukossa.

Jarkko: - Kyllä, olikohan se vuoden kahdenneksikymmenenneksi myydyin levy. Joo, tietysti täällä kotiseudulla päin se myy. Ja varsinkin keikat menee hyvin, tuo Lutakkohan on ihan täynnä kun meillä on siellä keikka.

Seppo: - Meillä on aina ollut ymmärtääkseni se tavoite, että keikkojen suhde on enemmän tuolla Tavastialla päin kuin Lutakossa. Ja sehän on tosiaan aika yllättävää kuinka paljon meistä siellä Helsingissä tykätään kun tavallisestihan sinne ei meinaa päästä millään kehä-kolmosen ulkopuolelta oleva bändi. Meillä sitä ongelmaa ei ole ollut, päinvastoin meitä on pyydetty sinne.

Eli tavallaan Helsingin suunta on ottanut teidät "omakseen"

- Joo, kyllä. Siellä on paljon semmosia rumannäkösiä miehiä.

Jarkko: - Ja siinä huomaa sen että jotka siellä diggailee niin ne diggailee ihan oikeasti, eli se ei ole mitään perseennuolemista.

- Ja kun ollaan mietitty mistä se johtuu niin me ei tavallaan kilpailla kenenkään kanssa vaan meillä on vähän kuin omat liikennesäännöt.

Niskalaukaus-mukinalunen: ainoa tapa aloittaa päivä

Kenen idea muuten oli nämä Niskalaukaus-mukinaluset?

- Veikkaisin että se oli Peltosen Janne Spinefarmilta, tai häneltä ainakin ensimmäisenä kuulin niistä. Ja sehän on kohtuullisen kova mehumies itsekin. Ideahan on hyvä ja erittäin hauska, ja niissähän on ne biisin sanatkin. Toivottavasti se teksti ei kuitenkaan ketään totista juomaria synkistä tekemään mitään lopullista ratkaisua itsensä kanssa.

- Sehän piristää kummasti aamutuimaan kun käyttää noita tuoremehulasin alustana niin tiedossa on hyvä päivä.

Mites sitten teidän biisien teko, miten te ne teette. Onko Timo diktaattori?

- Tässähän on joka soittajalla oma roolinsa, tarkoitan nyt lähinnä kitaristeja. Toimitin jokaiselle 8-raitanauhurilla demoversiot joten heillä on tiedossa mitä soittaa. Olen käyttänyt siitä tekoprosessista ilmaisua, että minä annan heille mustavalkokuvan jonka he sitten värittävät.

- Sanotaan näin että se ainoa oljenkorsi minun riippumiseeni hommassa mukana on se että minä teen biisit, kai minut olisi muuten jo ajat sitten potkittu pois. Vakavasti sanottuna tämä lähti alunperin sellaisena projektina, että minä tein biisit valmiiksi sille EP:lle ja hommasin sitten lähinnä alkoholipalkalla miehiä soittamaan. Ei vaan pakan parhaimmat jätkät. Kyllä se on sillä tavalla jäänytkin, mielestäni orkesteritoverit on hienosti sen ymmärtäneet että minulla on sellainen vaihe elämässä tällä hetkellä että minä en pysty tekemään biisejä kimpassa kenenkään kanssa. Mielestäni tämä tosiasia on niinkuin hiljaisesti hyväksytty, tosi hienosti ja olen siitä hyvin tyytyväinen. Jotenkin on vaan semmoinen vaihe että mää haluan tehdä ne itse. Olin aikaisemmin mukana semmoisessa ryhmässä joka oli kuin nämä kolme muskettisoturia. Se oli hirvittävän raastavaa semmoinen kompromissien tekeminen. Ajattelin silloin kun siitä pääsin että teen justiin niinkuin ihan itse haluan. Eikä meille ole tullut koskaan mielestäni riitaa niistä asioista koska ainakin minulla on sellainen lähtökohta. Ja onhan sitten näillä muilla soittajilla kaikkia muita soittoprojekteja, eli eihän kaikki saa tämän kortin varassa olla. Minä olen tämän viimesen levyn tehnyt vähän niinkuin pyssy ohimolla meiningillä että "noniin tässä viikon päästä biisien pitäis olla treenauskunnossa". Olen semmoisen kasiraitanauhurin kanssa pelannut ja tehnyt niitä sovituksineen valmiiksi. Ja sitten olen polttanu ne levylle kolmen biisin erissä ja antanu ne kavereille. Sitten jokainen treenaa ensin vähän omatoimisesti ja sen jälkeen yhdessä. Mutta kyllähän jokaisella soittajalla on mukana soitossa oma henki millä ne sen tekee, eikä se mene niin että ne soittaa juuri niinkuin olen kuvitellut niiden soittavan. Voin sanoa että soitan ihan selkeästi itseäni paremmassa seurassa. Siinä tulee jokaisen kyvyt esille, jos vaikka ajatellaan noita kitarakuvioita niin Jarkon harteillahan se on, harmoniat sun muu raskaskäsiosasto. Niinhän minä sanoinkin ensimmäisen studiosession jälkeen että helvetin mukava soittaa teidän bändissä.

Eli biisit on aika henkilökohtaisia juttua?

- Onhan ne sillain.

No mitenkäs sitten muut soittajat, seisotteko näiden biisien takana joita Timo teille tuo vai onko niissä fiilistä että ne on jonkun muun tekemiä?

Jarkko: - Kyllä me meidän biisien takana seisotaan, eihän tästä muuten tulis mitään. Timoa saa aina vähän toppuutella, kun se sanoo välillä että "perhana tää on ihan paska biisi että tästä ei tuu mittään" niin sanotaan että perkele tää on hyvä biisi.

- Minä olen hyvin hankala luonne, varmasti maailman tuulilla käypäsin ihminen. Nyt oon huomannu viime aikoina että saan aina ne huonot fiilikset ja pahan olon tuohon Jarkkoon siirrettyä aika mukavasti... Eilen tuo oli aivan iloinen mies, ja pari tuntia kun oltiin paikalla niin muuttui. Erittäin vakavasti, välillä tuntuu että liiankin vakavasti tuohon suhtautuu. Ihtiä täytyy miellyttää se mitä tekee.

Eli juuri vaikka yksi mies tekee biisit niin ne tuntuu koko bändin biiseiltä, tyyliin "tällaisia me ollaan ja tätä me halutaan tehdä"?

- Joo, nimenomaan minulla on vain tiettyjä toivomuksia soittajille että millä tavalla asia kussakin kappaleessa käsitellään ja yleensä he ehdottavat paljon hienompia ratkaisuja kuin mitä olin edes kuvitellut. Eli jokaisella soittajalla on täysin oma roolinsa, ja se on jo biisejä tehdessä otettu huomioon.

Miten Tomi Tuomaala liittyy bändiin, ja mikä hänen asemansa on?

- Kun ajatellaan noita tekstejä, niin minun mielestäni on paljon asioita joista kannattaa biisi tehdä. Tiedän millainen on hyvä teksti, mutta en osaa itse sellaista tehdä. Mielestäni niin paljon suomeksi sanottuna paskaa suolletaan tuolta tuutista että siihen ryhmään minä en halua kuulua. Jos ne tekstit on suomenkielisiä niin niiden täytyy olla kunnolla tehtyjä ja asiallisia, että ne on sellasia että nyt puhuu mies eikä poika enää. Mutta mikäs minä olen muiden tekemisiä arvostelemaan, mukavia miehiä ne on varmasti kaikki. Mutta ehkä se on semmonen ... tyyliseikka. Olen useamman vuotta sitten tutustunut tähän Tuomaalaan ja olin sen tekstejä nähnyt niin pyysin että teeppäs minulle tekstiä. Hän oli ihan innostunut asiasta. Hänellä on oma ajatusmaailmansa ja minulla omani, eikä ne ole menneet ristiin. Kyllä minä katson ensin tarkkaan että voinko minä tuommosta päästää suustani koska en aio alkaa käsiäni pesemään että tämä on Tuomaalan kirjoittama eikä koske minua.

Suomenkielistä heviähän ei kovin paljon tehdä, eikä se varmasti ole myöskään helpoin tapa. Varsinkin kun sanat vielä entisestään korostuvat. Kuinka hankalaa se on, ja oletteko ajatelleet että se olisi helpompaa jollain muulla kielellä?

- Esimerkiksi saksaksi tai ruotsiksi, niinkö? En tiedä mitä muilla herroilla on ollut mielessä, mutta itse en ole ikinä asettanut millään tavalla kyseenalaiseksi.

Ainakin itse kunnioita tuota tyyliä helvetisti, kovin monella ei ole pokkaa tehdä tällaista vääntöä vieläpä suomeksi.

- Se on mielenkiintoinen juttu että oli asia mikä tahansa niin eihän sen vaikutus tai todenperäisyys saa olla siitä kiinni millä kielellä se esitetään. Ajatellaan nyt vaikka että painettas paitoja joissa lukee "Fuck You" selässä niin eihän siihen kukaan kiinnittäis huomiota. Mutta kun laitetaan siihen "Haista Vee", niin sitä heti paheksutaan mutta asiahan pysyy ihan samana. Vähän siitä pääsee kuin rekku veräjästä jos alkaa vaikka englanninkielellä sitä demonia manaamaan. Mutta sanopa se suomeksi.

Eli tärkeä asia ajatellen teidän sanomaakin on se, että lauletaan selväksi suomeksi

Jarkko: - Selkeästi tärkeä osa niskalaukausta on se, että se on suomeksi. En osaisi ikinä kuvitellakaan että se muuttuisi vaikka englanniksi.

- Mutta miksei sitä jonkun biisin voisi tehdä niin että kaivaisi noita vanhoja studionauhoja ja laulattaisi ne jollain, vaikka Karrilla. Karrihan on hyvä laulamaan englanninkielellä. Sellainen haave on, että palkattaisiin yksi kitaristi lisää joka sitten hoitaisi minun hommat ja hankittaisiin joku hyvä laulaja niin minä voisin keikan ajan nauttia takahuoneessa tarjoiluista. Lähinnä vaan kulkisin mukana ja joisin mehut keikan aikana.

Aurinkolasit silmillä... Ihmisellä täytyy aina olla tavoitteita

- Se on minusta noloa että ei koskaan näe omaa keikkaansa yleisön joukosta ja tuoppi kädessä. Tuollaisessahan tilanteessa voisi jo lähelle päästä. On kaksi tilannetta jotka haluaisin kokea: toinen on se, että pääsisin tavallisena katsojana kaljatuopin kanssa katsomaan että minkälainen bändi se on, ja ulkopuolisena kuunnella tämä levy. Että minä itse saisin kuunneltavaksi tuommoisen levyn, miltä se kuulostaa kun kuulee eka kertaa yht'äkkiä ne biisit.

Oletteko ajatelleet, kuinka pitkälle jatkatte tätä touhua?

- Niin pitkälle kai kun hyvältä tuntuu. Olen tuolle Jarkolle sanonut että kymmenen vuoden päästä kun penskat on sen verran isoja niin sitten sitä ruvetaan vasta keikkaa tekemäänkin. Mitäs, minähän olen vasta 47 silloin. Ei se mitään.

Jarkko: - Sehän siinä on, että niin kauan sitä tehdään kuin se on hauskaa. Vaikeitahan nää on , onhan reissut raskaita monesti.

- Joskus yöllä miettii että eihän tässä ole mitään järkeä koko touhussa. Mutta joku semmonen tarve ja halu siinä on taustalla. En tiedä mikä siinä on niin helvetin hienoa. Mutta kun pikku penskasta asti sitä on... On tiettyjä asioita joita arvostaa. Jos tämä olis tapahtunut kun oli kakskymppinen niin se ois elämä mennyt varmasti pilalle, olisi kuvitellut ittestään liikaa tietyllä tavalla. En kuitenkaan väheksy omia kykyjäni, omasta mielestäni osaan suhtautua siihen aika realistisesti. Mutta on sellaisia asioita joita on matkan varrella tullut, välillä herroille huomauttaa että miettikääpä hetki, tässä ollaan nyt ... sen kunniaksi...

Jarkko: - Siitä minä ainakin tykkään, kun tämä on itsensä kehittämistä koko ajan. Aina oppii jotakin uutta. Sitten homma varmaan loppuisi jos se alkaisi maistua puulta. Ettei enää kehittyisi mihinkään.

Sehän varmaan on yksi tekijä, kun ei koskaan voi sanoa että "osaan tämän täydellisesti", vaan aina on jotain opittavaa.

- Tässähän on huomattavaa kuitenkin se, että on yksi ihminen joka on tehnyt biisit ja ukoilla on paljon muita projekteja. Kun on katsellut muita intensiivisiä bändejä jotka porukalla tekee kaiken niin kun kapakassa näkee niin nehän tappelee koko ajan. Tuntuu siltä että hommasta ei tuu mitään, ja hommassa ei päästä ollenkaan eteenpäin. Joku onkin sanonut että taiteen tekemiseen ei voi liittää demokratiaa. Minusta kyllä tuntuu siltä että perustavaa laatua olevia erimielisyyksiä ei ole ollut. Kaikki ymmärtävät toistensa tilanteen aika hyvin, kun ajatellaan vaikka tuota keikkahommaa. Tavallaan minähän siinä olen jarruttamassa ja koen sen vääryytenä muita kohtaan, kun niillä olisi tuota keikkahalua aika lailla. Mutta tämä kevät ja kesä näyttää nyt sisältävän aika tavalla enemmän keikkaa.

Sinähän teet biisit kotona. Kun alat tekemään niitä niin vaatiiko se jonkun tietyn olotilan vai päätätkö vain yksinkertaisesti alkaa tekemään biisiä?

- No 99 prosenttisesti se vaatii juuri tietyn olotilan. Vaikka minusta ulospäin henkii sellainen lupsakka savolainen, mutta olen varmasti loppujen lopuksi valtakunnan surumielisimpiä ihmisiä. En synkkä, vaan melankolinen ja surumielinen. Jotain jäävuorenhuippuja tulee, esimerkiksi kappaleiden kertosäkeitä tai riffikuvioita saattaa tulla lenkillä ollessa tai lunta työntäessä. Esimerkiksi "mitä helvettiä nyt tehdään, pian vedellä peittyy maa" tuli kun äkäpäissäni lunta työnsin pihamaalla. Vaikka ei se siihen lumeen liittynyt, vaan varmaan siihen toiveeseen että vittu kun nää sulais kaikki. Sen pistin ylös välittömästi. Joitain riffejä saattaa tulla, minulla on nauhuri sitä varten että ne voi laittaa ylös, kuten varmaan Heikki Helasta lähtien kaikilla. Mutta se miten niitä tavallaan tehdään, minulla on olotila varmaan semmoinen että aikaisintaan 12 tai 1 yöllä. Piehtaroin siihen asti valveilla, ja sitten olen niin väsynyt etten edes jaksa lähteä nukkumaan. Siitä tulee niin masentunut ja melankolinen olo, silloin ne kaikista parhaimmat tulee. Nämä kappaleiden ideat ja teemat tulee ajanmittaan, tavallaan sitten jossain vaiheessa nämä asiat kohtaa eli se teema ja sitten hetkinen, tämähän käy tähän. Joskin jotkin jo syntyessään lähtee tietystä ideasta. Eli keskipäivään näitä ei tehdä, tavallaan se kellonaika on kaikista tärkein. Se on jotenkin aika, jolloin aika ei kulu. Siinä ulkona on pimeää, ja kaikki on niin harmaata ja masentavaa joten niitä iloisia hetkiä ei synny jollei sitten ole raju kertajuomistilanne. Mutta siis ehdottomasti yöaikaan, niin että on väsyttänyt itsensä tosi väsyneeksi.

Osaksihan se on varmaan myös kiinni siitä, että ihminen voi tuntea tekevänsä jotain

- Niin, minuahan on nimenomaan syytetty siitä että kun et itse tee. Mutta mielestäni tämä on juuri se mitä minä teen. En voi pestä käsiäni sillä että mitään ei ole enää tehtävissä, vaikkakin asia on niin. Sehän on ihan selvä että mitään ei voi enää tehdä näitten asioiden eteen. Pallo on lähtenyt liikkeelle. Mutta jotenkin ihmisessä on se perimmäinen elämän vietti, se haluaa tehdä lapsia ja niin edelleen. Mutta voihan toisaalta suomalaiset esimerkillään vaikuttaa johonkin, mutta kyllä ihminen on niin mukavuudenhaluinen että kun sähkö tulee nappia painamalla ja vesi tulee hanasta niin ei se kiinnosta yhtään ruveta kantamaan sitä sangolla kaivosta jos ei ole ihan pakko. Kun ajatellaan ympäristöasioita niin tärkein asiahan on väestönkehitys, ennenkuin sitä ratkaistaan niin on ihan turha yrittää yhtään mitään. Koska jo tämä hirveä joukko mikä täällä on, niin vaikka käyttäisi kuokkaa kaikki niin jo se rasittaa tätä maapalloa niin paljon. Ei sitä voida vetää niin alas. Ikävä kyllä Pentti Linkola on erittäin viisas ihminen, ja arvostan häntä koska hän pystyy elämään sitä elämää. Toiseksi voisi ajatella että minä yritän vähän herätellä ihmisiä, en koe olevani yhtään sen parempi kuin muutkaan. Mutta yleensäkin naulitaan ihmiset jotka ajattelee tämmösiä asioita koska suurinta osaa ihmisistä mietityttää kanssa ja vituttaa. Mutta semmosen suu voidaan tukkia sillain että "joo jtäkä tuommosta, et itekkään ole sillä lailla. Ajatellaan isommassa mittakaavassa, sitten on joku Midnight Oil joka on mielestäni erittäin hyvä kantaaottava orkesteri niin lentelee suihkukoneella ympäri maailmaa puolustamaan jonkun aarniometsän hakkuita. Eikö se nyt enemmän sitten tuhoa luontoa heidän informaation jakamisen hinta kuin se että minä ajelen kaupungissa autolla. Kaikki on niin hirvittävän suhteellista.

Voidaanko tavallaan sanoa niin, että kun ihmiset pitää juhlia niin sinä olet koputtamassa olkapäähän ja muistuttamassa huomisesta?

- Joo, juhlitaan vaan mutta mitenpäs huomenaamulla. Ja nimenomaan se tässä on aina ollutkin että nautitaan vaan mutta täytyy muistaa aina mistä rahasta tämä maksetaan. Se on tärkeä asia. Jos tuolla mennään vaan takki auki ja ollaan että nää kuuluu mulle ja nää, nää on mun perusoikeuksia niin kuka sitä on kiinnostunut niistä velvollisuuksista. Kukahan siivoaa? Nimenomaan hauskaa täytyy pitää, mutta niin että se hoidetaan loppuun asti ja vaikka on tavallaan kulunut ilmaisu että täytyy olla nöyrä, niin nöyrä pitää olla ja tietää mistä se on otettu.

- Jos perimmäinen tarkoitus meillä olisi ihmisiin vaikuttaminen, niin olisihan siihen helpompia ja tehokkaampiakin väyliä kuten vaikka yleisönosastoihin kirjoittaminen. Kuitenkin tässä on lähtökohta se musiikki. Ei voi sanoa että siihen täytyy saada jotku sanat. Ilman muuta täytyy sanoa että musiikkia ilman ei noita tekstejä olisi syntynyt. Aihepiirit on tietysti valmiina ennenkuin biisiä on tehtykään, sanon siten että teepäs nyt tämmöisestä aiheesta, tee nyt sellainen ympäristöaiheinen biisi siitä hetkestä kun vettä alkaa tulemaan joka puolelta kun jäätiköt sulaa. Sanotaan että teksti ja musiikki molemmat on hyvin tärkeitä ja olennaisia osia, sekä tukevat toinen toistaan aivan täysin mutta täytyy muistaa että ilman musiikkia ei olisi noita tekstejä. Ja mielestäni tällä levyllä ei ole sitä ongelmaa, kun edellinen levyhän oli täysin ympäristöasiaa. Mielestäni musiikki on hyvä asia, mutta musiikin tehtävä ei ole vain viihdyttää vaan myös valistaa. Saada aikaan ihmisissä muutoksia, siis meidän tekemisten näkökulmasta. En voisi kuvitella itseäni laulamassa jotain matkalla alabamaan, tai tyyliin mä oon sekaisin. Jos pitää tehdä musiikkia, niin se täytyy tehdä... tasoltani olen varmaan Francis Goyan tasoinen kitaristi mutta jos ei tehdä instrumentaalimusiikkia niin sen täytyy olla laulettua. Jos siinä on sanat, niin niiden täytyy olla suomenkieliset. Jos ne on suomenkieliset, niin silloinhan on hyvä sauma sanoa niitä asioita jotka mielessä pyörii, jotka sinusta on tärkeitä. Minä lähestyn asiaa näin.

Elämä Niskalaukauksen ulkopuolella

Mitenkäs teidän perhetilanteet?

Timo: - Minulla on kolme lasta, joista yksi on parastaikaa kuumeessa. 11, 7 ja melkein kolme vuotiaat.

Kun teet biisiä joka on, kuten mainitsit, realistinen niin ajatteletko lapsiasi, ja niiden tulevaisuutta?

- Voi kuule päivittäin. Ainahan sitä haluaa uskoa että asiat ei sillä tavalla mene, mutta kyllä ne taitaa kuitenkin olla menossa siihen suuntaan mitä visioita me annetaan. Ehkä siinä on joku semmonen taustalla että haluaa heristää sormea vuosikymmenien päästä että "kyllä olin oikeassa, mitä minä sanoin". Se on varmaan meidän kokoelmalevyn nimikin, "Mitä minä sanoin".

Seppo: - Kyllä meidän Antti, täyttää kolme vuotta, lauleli tuossa että "...ja köysi on liian paksu" ...hahahah... Siinä vaiheessa havahduin että se osaa ne sanat ulkoa. Meille kun Timo toimittaa ne biisit ja sitten kun kotona niitä harjottelen ja poika kuuntelee niitä siinä sivussa niin kyllä se tosi hyvin osaa ne sanat niistä biiseistä.

Ymmärtääkö lapset mitä niissä biiseissä kerrotaan, ja kyseleekö ne niistä jotain?

Seppo: - Meillä Antti täyttää vasta kolme vuotta, eikä se niitä ymmärrä.

- Minusta meillä ainakin ne vanhemmat lapset ymmärtää laittaa ne omaan kategoriaansa. Ainahan tähän rokkihommaan liittyy tämmöstä yliampuvaa leuhotusta ja kohkausta niin jollakin tavalla se semmosena menee. Kun ajatellaan vaikka näitä juuri markkinoille tulleita paitoja, näytin just Jaakolle sitä. Kyllä ne minusta ne osaa laittaa omaan arvoonsa. Eikä ne ole ylipäätään niistä niin hirvittävästi kiinnostuneita, ainakaan Jaakko. Oona nyt ehkä. Ne on ehkä jollakin tavalla tottuneet tähän, ei ne sillä niin vaivaa päätään.

Onko lapset kysyneet sitä mikä on maailmanloppu, tai milloin se tulee? Oletteko miettineet vastausta?

Seppo: - On sitä miettinyt, varsinkin tuota "köysi on liian paksu"-juttua että kun se tulee vanhemmaksi ja alkaa kyselemään.

- Kai se perussävy on kuitenkin se että sen edellisenkin levyn biisit oli sellaisia visioita joistain tapahtumista tai hetkistä, ja perustana on se että asioiden eteen pitäisi kuitenkin yrittää jotain tehdä tai keskustella. Eikä vaan mennä takki auki ja sanoa "tänne näin, mulle kuuluu nää ja nää". Sillä tavalla ihmiset yleensä nykypäivänä menee, ollaan omista oikeuksista huolissaan mutta ei niistä velvollisuuksista.

Seppo: - Ja joutuuhan niitä asioita selvittämään, lapsethan rupeaa kyselemään kuolemasta ja ihan kuin minä haluaisin näitä samoja asioita kuin mitä teksteissä käsitellään.

Mikä teillä on tällä hetkellä elämässä tärkeintä?

Jarkko: - Mitähän mulla on, kun on niin vitunmoinen kiire koko ajan. Kunhan mä saan tämän duunin hoidettua ja sitten sitä kitaraa silloin tällöin soittaa niin siinä kai se on.

Nipa: - Kun tällä hetkellä ei voi sanoa että hirveästi olisi tuota terveyttäkään jäljellä, niin kai se tuo musiikki sitten on.

Jarkko: - Eihän tässä mitään perhettä vielä perustamassa olla moneen vuoteen.

- Omalla kohdallani se on, ja paras ollakin perhe koska lapsia on saanut niin olisi väärin heitä kohtaan jättää hommna siihen. Ja onhan selvä, että jos tuki sieltä päin tähän hommaan ei olisi niin suuri niin eihän tästä tulisi yhtään mitään.

Seppo: - Siitä tärkeydestä vielä, tottakai ensin tulee perhe ja sitten on tämä bändi. Olen nyt vuorotteluvapaalla ja hoitanut poikaa reilun vuoden. Mutta toisaalta sitä alkaa kaivata sitä tienpäälle lähtemistä, ja onneksi perhe hyväksyy sen.

Kritiikistä ja piiskasta

Miten eri lehdet ja muu media ovat suhtautuneet Trio Niskalaukaukseen? Ja mistä päin Suomea löytyy yleisö johon Niskalaukaukset parhaiten uppoavat?

- Mielestäni arvostelut on olleet kahta lukuunottamatta hyvin positiivisia, ja olleet kritiikiltäänkin ihan hyviä; toinen niistä tyrmäävistäkin lausunnoista. Minusta palaute on ollut hyvin asiallista, siinä on yleensä ymmärretty mistä tässä on kysymys.

- Kyllähän minä ymmärrän jos ne arvostelut on perusteltuja, mutta täytyy tähän vielä todeta että vielä tähän mennessä en ole milliäkään Niskalaukauksen kanssa periksi mihinkään päin antanut, enkä tule antamaan. Minä en tee kompromissia kenenkään kanssa, soittotovereiden kanssa kyllä keskustellaan asioista. Mutta kyllä yleensä hekin minulle sen viimeisen päätöksen antavat, ei sen takia että minä haluaisin olla diktaattorimainen vaan siksi että minulla ei muuten ole mitään motiivia tehdä. Se on minusta hirvittävän hieno tilanne että he pitävät tätä sellaisena minun johtamana projektina vaikka bändihän se on mikä tämän tekee. Musiikki tässä on ehkä hieman muuttunut, mutta peruskonsepti on edelleen sama: kannet on samantyyliset, fontti on sama jne. Eihän Kalle Päätalonkaan kirjan siellä hyllyssä ole eri näköisiä. Jos sitten seuraava levy, kun se joskus ilmestyy, on kovin erilainen niin sitten pitää varmaan miettiä onko syytä muuttaa kansia. Nyt seuraavan levyn ilmestymiseen tulee olemaan pidempi väli kuin mitä näiden kahden välillä oli, menee varmaan pari vuotta. Me pidetään semmoinen paussi, että ne kappaleet on riittävän hyviä ja sitten ne julkaistaan.

- Mielestäni meillä on ollut kaikenkaikkiaan hyvä vastaanotto, varsinkin siellä Helsingin päässä. Se on ihmetyttänyt meitä paljon, ja on varsinkin mietitty että mistä ihmeestä se johtuu. Todennäköisesti siinä on se taustalla, että me ollaan vähän kuin se maalaisserkku joka ei vie kuitenkaan heiltä naisia. Eli me ei tavallaan kilpailla kenenkään kanssa. Ja näistä ystävyyksistä ja tuttavuuksista on ollut meille hirveästi hyötyä, jos ihan suoraan sanotaan. Me arvostamme heitä erittäin paljon, se on vaikuttanut meidän urakehitykseemme hyvällä tavalla. Siinä vaan pitää olla tarkka että ei lähde mihinkään suuntaan antamaan periksi tai tekemään mitään asiaa koska näin yleensä tehdään. Että jos joku tulee minulle sanomaan että näin yleensä tehdään, niin sitten se on ratkaistu: teen juuri päin vastoin. Mutta ei minulla tästä nyt sen suurempaa sanottavaa ole, uskon että teot kyllä puhuvat puolestaan.

Yhteenveto ja suomalaisen musiikin tila

Mitä asioita haluaisit erityisesti painottaa Niskalaukauksen suhteen?

- No se nyt on taas sellaista alleviivausta... Tuo onkin aika vaikea kysymys, jos ajattelee laajemmalti sitä palautetta mitä viime aikoina on tullut levyistä ja siitä singlestä. Kyllähän sitä pidetään aika omituisena, jostain metallipiireistä on kuultu että "muuten hyvä mutta eihän tätä pitäis suomeksi tehdä, pitäis laulaa pari oktaavia alempaa" jne. Voitaishan me tietysti niin tehdä mutta silloinhan me oltais samanlainen bändi kuin kaikki muutkin, ei sellaiseen ole mitään motiivia. Ei me lähdetä mitään Eurooppaa valloittamaan. Tai eihän sitä koskaan tiedä, mutta näillä näkymin ei. En tiedä onko näin mutta jotenkin tuntuu siltä että sitä pitää esittää länsimaalaisempia kuin mitä me ollaan. Me ollaan ryssän naapurissa, ollaan puusta laskeuduttu pikkusen myöhemmin kuin muut, ja on turha esittää jotain muuta. Sitä on turha peitellä, sitä on turha kiistää ja se pitäisi vaan kääntää voitoksi. Joku Värttinä on sen tehnyt. Värttinä on hienosti tuonut esille sitä omaa kulttuuria, sitä pitäisi kannustaa.

- Ja jos haluat siihen lehteen jonkun yhteenvedon Timo Rautiainen & Trio Niskalaukauksesta, niin se on: Tässä iässä ei enää pyydetä anteeksi.



Sami Lehto / Suomi Finland Perkele, 2000