<<< paluu uutissivulle



TIMO RAUTIAINEN & TRIO NISKALAUKAUS AUS FINNLAND
- TOUR 14.9.2001 - 3.10.2001


Jo viime keväänä allekirjoittanut tuli uhonneeksi pitävänsä kiertuepäiväkirjaa kesän festivaalikeikoista. Vaan kuinkas kävikään, kun tuli oltua kahveissa tai kahvittelusta johtuen hieman väsyneenä. No, meikäläinen yrittää nyt sitten paikkoheittoa huomattavasti mielenkiintoisemmalla aiheella. Mukavia lukuhetkiä Trio Niskalaukauksen seurassa in Germany!


Pe 14.9.2001

Alkuviikon ja varsinkin torstaina pidettyjen PA-treenien voimalla yhtye pakkaa piuhat, soundit ja kajarit tarkoituksenaan lähteä valloittamaan saksankielisiä alueita. Bussi starttaa 10:00 Hotelli Alexandran edestä. Timon pojan Matin tehtyä lopullinen autotarkastus voimme siirtyä maantielle. Bussin viihdekeskuksen ansiosta Jyväskylä - Hellsinki väli ei ole koskaan tuhrautunut niin äkkiä. Noin 40 tuuman plasmanäyttö, DVD ja PlayStation 2 nostavat tunnelman kuin tunnelman kattoon. Manageri Peiju ja myytävät kiertuepaidat kyytiin, ja eiku Ruotsiin.
17:30 meininki on jo käsinkosketeltavissa, ja mehumiehet ovat siirtyneet Viking Linen m/s Mariella -autolauttaan. Laivan halvimmat hytit ja niiden sijainti aiheuttavat hieman keskustelua. Mitkä mahtavat olla pelastumisen mahdollisuudet, kun hytti sijaitsee autokannen alla ja huomattavasti vedenpinnan alapuolella? Helvetillisen heilumisen ja kiikkumisen takia allekirjoittaneelle iskee pahoinvointi jo alkumetreillä. Tietenkään laivalta saatavien pahoinvointilääkkeiden kanssa ei saa nauttia alkoholia, joten päätimme ottaa pelkkää alkoholia ja reilusti. 21:00 hilpeä retkue suuntaa nauttimaan laivan ruokailumahdollisuuksista. 120 mk = niin paljon olutta, viiniä ja ruokaa kuin napa vetää. Ryhmän potsien kokonaistilavuus oli kyllä kiitettävällä tasolla, eli rahoille tuli vastinetta. Muutama tunti aikalailla surullisissa tunnelmissa kyseisen laivan yökerhoissa, joissa ei liiemmin kommentoitavaa. Taakii perus settii!


La 15.9.2001

09:00 paikallista aikaa ryhmä nousee taas bussiin, ja poistumme laivasta Ruotsin puolelle. Hampurin PA-treenit siirtyivät viime hetkellä Esseniin, mikä merkitsi meille vapaapäivää. Tästä seurauksena päätimme yöpyä Kööpenhaminassa. 18:00 Köpis, ja kliseisesti Hard Rock Café:hen syömään.
Poskettomat olivat hinnat, mutta myös annokset. 70 Suomen markan arvoisen hampurilaisen kuuluu olla iso ja vielä mielellään hyvä, ja olivathan ne. Pari tuoppia, pari erää NHL 2001 -lätkää ja unten maille. Tosin tarina kertoo, että eräiden iltaohjelma sisälsi kaupunkikierroksen ja tivolivierailun, mutta siitä jäävi olen kommentoimaan, koska olinhan toisaalla.


Su 16.9.2001

06:00 kaikki vielä untenmailla, kun Nummenpalo suuntaa bussin kohti Rodbyn satamaa. 07:50 ryhmä heräilee, ja bussi saavuttaa sataman ja lautan, jonka aamiainen odottaa. Siinä sitten mahat täynnä lämmintä oksennusta katseltiin 45 min. maisemia, kunnes saavuttiin Saksaan. Päivän mittaa siirryttiin enempiä pysähtymättä Hampuriin ja neljän tähden Best Western Hotelliin. Iltapäivästä siirryttiin ihmettelemään Hampurin nähtävyyksiä. Kierrokseen kuuluivat luonnollisesti yksi maailman suurimmista satamista ja olut, 1911 rakennettu ELB-tunneli, joka kulkee Elbe-joen ali, ja olut sekä Suomalainen merimieskirkko, jossa myöskin saa nauttia olutta ja joka tarjoaa erittäin edullisesti majoitusmahdollisuuksia niitä tarvitseville. Lopuksi tietysti kuuluisalle tissikadulle Reperbahnille. Paljon värivaloja, pornokauppoja, tissibaareja ja tietysti maksullisia naisia. Mutta kyllä allekirjoittaneen mielestä kyseisen paikan maine perustuu huhupuheisiin. Muutama koeponnistus strippibaareissa, ja sitten Ville Valoa tapaamaan.
Tapasimme Komet-nimisessä baarissa, jonka muuten omistaa suomalaista syntyperää omaava mies. Kohtuuedullista, hyvä tunnelma sekä paljon suomalaisia. Suosittelen lämmöllä. Sitten eiku Döner-kebabit haltuun ja yhden oksennustauon sisältävällä taksikyydillä nukkumaan.


Ma 17.9.2001

Aamulla heräämme parin kilometrin päästä keikkapaikasta, ja tunnelman saa sekavaksi aamupalatarjoilu, jonka hinta on noin 75 mk ja joka ei - yllätys yllätys - kuulunut huoneiden hintaan. Puolella ryhmällä vatsat kuristen siirryttiin keikkapaikalle.
Sporthalle-nimisessä urheiluhallissa tunnelma oli jännittynyt, eka keikka edessä ja 3500 ennakkolippua myyty. Ensimmäiseen keikkaan kuuluvat aina PA:n viritykset sun muut säädöt, joten odotettavasti aikataulut kusi. Jotakuinkin 4500:an noussut yleisö antoi yllättävän lämpimän vastaanoton. Paljon nuorta naista ja miestä täysin ymmällään pää kallellaan kuuntelemassa vanhojen miesten synkkää jynkytystä. Alkujärkytyksen jälkeen alkoivat huutomyrskyt kuulua ja Rekkamies Nipan avustuksella sai aikaan taputtavan käsimeren. Keikka oli alkujännityksen takia hieman hektinen, mutta sujui kunnialla alusta loppuun selkä suorana. Meininki oli mahtava. Soundipuoli oli suuren hallin akustiikan takia...sanotaanko hieman erikoinen. Mutta kaikin puolin erittäin onnistunut ja hieno aloitus tälle kiertueelle.
Maanantai oli myös ensimmäinen päivä, kun pääsimme nauttimaan Rote gourmet fraktion (RGF) -nimisen kiertuekeittiön antimista. Kyllä pisti savolaisen aikamiespojan ymmyrkäiseksi, kun takahuoneen palvelut vastasivat tasoltaan kotikaupungin parhaita ravintoloita. Tosin välillä joidenkin annosten ulkonäkö ja maku saattaa yllättää suomalaiseen kotiruokaan tottuneen.
Siinäpä se maanantai aikalailla kokonaisuudessaan. Yö vietettiin bussissa keikkapaikan parkkiksella.


TI 18.9.2001

05:00 matkaseurueen vielä nukkuessa Nummenpalo jatkaa matkaa määränpäänään Rostock ja Stadthall. Henkilökohtaisesti päivä tuli vietettyä melkolailla sisätiloissa johtuen koko päivän kestävästä vesisateesta. Sateisen harmaa päivä sisältäen kolme ruokailua, leffoja, perinteistä soundisäätöä ja tietysti keikan. Kuulemani mukaan paikalla olisi ollut 3002 maksanutta plus VIP-vieraat, mutta kuka näitä tarkkaan tietää. Oli miellyttävä soittaa kulttuuritarkoituksiin rakennetussa salissa. Nuo urheiluhallit kun tuppaavat olemaan tunnelmaltaan hieman karuja.
Matkaa jatkoimme lähes heti keikan jälkeen Berliiniin. 01:30 bussi pysähtyy kuuluisan Velodrom-hallin edustalle, ja eiku nukumaan ja odottamaan uutta päivää.


KE 19.9.2001

10:30 uni silmässä aamiaiselle, jonka nuo mainiot RGF:n miehet olivat valmistaneet. Mahat täynnä kahvia ja pekonia suuntasimme keskustaan.
Hintavertailuja paikallisissa kaupoissa tarkoituksena ostaa PlayStation 2, näköalatorni kahvioineen, metroajelua sekä kirkko ja museo, joita tosin silmäilimme vain ulkopuolelta. Paluu keikkapaikalle ja heti ensimmäisenä saatu tieto 6000 myydystä ennakkolipusta nostaa pientä hermostuneisuutta.
Törkeän iso pyöräilyhalli ja euroopan ensi-illassa PA-laitteisto, joita on maailmassa vain kolmet: kahdet jenkeissä ja yhdet meidän käytössä - ja kyllä viihtyi. Keikka tähänastisista ehdottomasti kuumin ja makein johtuen tietysti ryhmän määrästä ja aivan mahtavista soundeista. Lopullista yleisömäärää en tiedä mutta ryhmää oli aivan *******. Loistavasta keikasta huumaantuneena riensimme kaupunkiin jatkopaikkaan odottamaan HIM-yhtyeen saapumista. Powow-nimisessä ravintolassa pelailtiin flipperiä ja pilistä sekä maisteltiin paikallisia kahveja. HIM:n pojat liittyivät tekniikoineen seuraamme, ja loppuilta menikin kahvittelun merkeissä ja selkään taputellessa. Kohtuullisen sekava retkue palaa bussille ja tipahtelee untenmaille yksi toisensa jälkeen.


TO 20.9.2001

Torstaista on hankala kertoa juuri mitään. Aivan kammottava jysäri aivan koko päivän. Ei antanut minkäänlaista armoa, kuolema muistutti olemassaolostaan. Päivä sisälsi kyllä hieman ohjelmaa, mutta tuo keskittymiskyky oli hieman kyseenalaista. Päivähän oli ensimmäinen välipäivä ja koostui pääasiassa krapulan potemisesta ja matkustamisesta. Ohjelmaa järjesti Suomen Iltalehti, jonka toimittaja ja kuvaaja raportoivat Saksan kuulumisemme. Pienen harhaanajelulenkin jälkeen saavumme sovittuun tapaamispaikkaan, ja allekirjoittanut joutuu heti ikävään välikäteen ranskalaisten turistien kanssa. Heidän mielestä ei ollut suotavaa viipyä liian kauan yleisessä käymälässä, ilmeisesti ei edes niin kauan, minkä tarpeiden tekemiseen suomipojalla menee. Moisesta metelöinnistä suivaantuneena tuli sitten haistatettua pitkät koko porukalle. Valokuvasessio tapahtui Brandenburgen portin juurella. Portti symboloi Saksan yhdentymistä, ja kyseisestä kohdasta Berliinin muuria aloitettiin purkamaan. Haastattelu pois jaloista ja nokka kohti Chemnitziä. 22:00 perillä, ja tiedossa yöpyminen Eissporthalle-jäähallin parkkipaikalla.


PE 21.9.2001

Chemnitz oli aika masentava tuttavuus. Tylyn näköistä kaupunkia vaivasi niin sanottu Venäjä-meininki. Nuhruista, likaista, huonosti hoidettuja rakennuksia ja sellainen painostava alakulo. Hieman flunssansekaisissa tunnelmissa tuli kaupunki kierrettyä, ja oli aika siirtyä paivän työpaikalle. Keikkapaikkana toimi paikallinen jäähalli, jossa, kuten arvata saattaa, oli aika helvetin kylmä. Jää oli peitetty vanerilevyillä, jotka tunnetusti eivät omaa järin hyvää lämmöneristysominaisuutta. Ensimmäistä kertaa jouduimme jakamaan takahuoneen, ja pienien ennakkoluulojen jälkeen Mission-yhtyeen kaverit paljastuivatkin mukaviksi tyypeiksi. Vaunuviihdykkeenä toimivat Kaasu HIM-yhtyeestä ja hänen juuri ostamansa uuni tuore Slayer-cd God hates us all. Slayerit kuunneltuamme, päivän hytistyämme ja keikka soitettuamme ilta kruunaantui pommiuhalla. Missionin soittaessa meitä kehoitettiin poistumaan rakennuksesta ja antamaan tilaa pommikoirille.
Ilmeisesti tuota kyseistä pommia ei löytynyt, koska illan pääakti ei juurikaan myöhästynyt. Ryhmää sellaset 5000, ja lämpötilaan nähden melkoisen kuuma meininki. Reilusti olutta, korvan täydeltä livemusiikkia ja taas matka jatkuu.


LA 22.9.2001

Magdeburg ja Stadthalle. Tässä vaiheessa tuo ylenpalttinen ryypiskely ja huonosti nukutut yöt alkavat aiheuttaa kiertueväsymystä. Alkaa allekirjoittanutkin ymmärtää, mitä moinen sanahirviö tarkoittaa. Juhlatohinoissa tahtoo tuo päivän tapahtumien ja niihin liittyvin muistiinpanojen kirjoittaminen unohtua. Siitä johtuen tarkkojen aikamääreiden ilmoittaminen on lähes mahdotonta ja päivät ovat samanlaisuutensa takia hieman...sanotaanko sekaisin. Mutta hieman asiaakin. Paikka oli puitteiltaan erinomainen, koska kyseessä oli taas vuorostaan kultuuri- eikä urheilukäyttöön rakennettu halli. Kaiken lisäksi paikan rakennuttaja sattuu olemaan iso Aatu elikkäs Herr Hitler. Tunnelma oli sähköinen. Näyttävä rakennus ja hyvät soitto-olosuhteet ja, mikä parasta, normaali sisälämpötila. Ennakkoon lippuja myyty 3200, mutta lopullisesta määrästä ei haisuakaan. Setin ja nopsan suihkun jälkeen tarjottiin Bravo-lehden, tuon Saksan Suosikin, kuvaajalle mahdollisuus ottaa yhteiskuvia Niskalaukaus & HIM. Jaa, ei kai sitten paljon muuta. Matkaa jatkettiinkin sitten heti keikan jälkeen eväänä vähän bissee ja plaa plaa plaa.


SU 23.9.2001

Hannover ja Stadionsporthalle. Kokonaisuutena tästä päivästä jäi varmaan paras maku suuhun. Päivä oli kaunis, elikkäs hyvät kelit, ja tunnelma muutenkin kohdallaan. Allekirjoittanut ja Herr Pohjolainen koittivat onneaan rullaluistimilla, ja hieman isommalla ryhmällä sisään ajettiin paikallista tivolia kautta huvipuistoa. Yhdellä persetuntumalla paikalliseen asvalttiin ja muutamalla litralla krapulahikeä uskaltauduin keikkapaikalle.
Ilmeisesti tollaseen koripallotyyliseen säätöön tarkoitettu halli ilman sen kummempia mausteita. Tosin sisällä koko hallin peittävä kumimatto osoittautui oivalliseksi luistelupaikaksi. 4000 maksanutta nosti fiiliksen korkealle, ja pystykitaraa tuli tarjoiltua reilusti niin kuin muinakin iltoina.
Siinä kai tuo taas pääpiirteittäin oli, ja matka jatkui yön silmään.


MA 24.9.2001

Köln, Palladium ja viihtyvyys on taattua. Paikka on kuin Tavastian peilikuva, paitsi kolme kertaa isompi. Erittäin kotoinen tunnelma, kertakaikkiaan miellyttävä. Päivästä ei juuri ole kerrottavaa, koska se tuli vietettyä kokolailla tuossa maanmainiossa bussissa. HIM:n pojat olivat suunnitelleet valokuvasessiota, johon olisi osallistuneet kaikki kolme bändiä tekniikoineen, mutta aikataulujen takia se jouduttiin siirtämään seuraavaan päivään. Pari päivää aikasemmin pyysin Peijua selvittämään, voisimmeko saada pientä asevelialennusta HIM-krääsästä, kun oli aika "makeet" valikoimat. Kaikkien iloksi alennus muuttuikin 100 Saksan markan ostotileiksi per henkilö, ja noin 300 Suomen markalla per naama sitten hamstrattiin paitaa, lippistä ja avaimenperää kotiaviemisiksi.
Tulinen setti 4000 ihmisen täyttämälle salille ja bailaamaan. Yöpyminen oli tarkoitus järjestää samaisessa hotellissa HIM:n kanssa, mutta ennen sitä oli luonnollisesti hoidettava yöjuoksut. Ryhmä jakaantuikin sitten kolmeen, joista yksi hotelliin, toinen kaupunkiin ja allekirjoittanut keikkapaikalle. Kaupunkiryhmästä sen verran, että sitkeä ja hyvinkin luotettaviin tiedonlähteisiin perustuva huhu Herr Petosalmen ja Herr Jäppisen 1000 Saksan markan saunareissusta pitää paikkansa. Olen jopa kuullut, että tarinaan liittyy jokunen ilolintunen, joiden kanssa Jarkko halusi, - painotan - vain keskustella. Tuolla lähes 3000 Suomen markan saldolla oli huhun mukaan saanut muutakin kuin juttuseuraa.
Itse jatkoin juhlantäyteistä iltaa noiden suurempien rocktähtien takahuoneessa värillisiä viinoja maistellen. Ja koska samassa hotellissa majaa pidimme, sain myös kyseiseltä firmalta kotiinkuljetuksen. Siinä sitten matkalla vaihdettiin tiedot hotellihuoneiden numeroista ja lyötiin jatkojen alkamisajankohta lukkoon. Tunnelma olikin jo hieman haikea, koska seuraava päivä tulisi olemaan viimeinen yhteinen keikkakoitos. Onnistuneen yhteistyön kunniaksi sitten nosteltiin kuppeja ja taputeltiin toistemme selkiä. Loppujen lopuksi meininki kääntyi erään nimeltämainitsemattoman henkilön kohdalla niinsanotusti isommalle vaihteelle, joka aiheutti melkoisia naurunkohtauksia ja kohtuullisen sotkun kyseiseen hotellihuoneeseen. Mut mä luulen et se on ALL RIGHT! Sitten ei muuta kun nukkumaan ja jännittämään aamiaista.


TI 25.9.2001

Tuipahan sitten turhaan jännitettyä sitä aamupalaa, koska nukuinhan tyylikkäästi ohi koko hoidon. Kimpsut ja kampsut reppuun ja matkan päälle. Määränpää olikin sitten Oberhausen ja Arena. Sellasen 10 000 hemmoa normaalikäytössä imaiseva urheiluareena. Odotettavissa oli noin 8000 kirkuvan tytön lauma, eli aika näyttävähkö paikka ja tilaisuus lopettaa tällä erää yhteistyö noiden aina mainioiden Himpuloiden kanssa. Keikka sitten huiskittiin vanhaan malliin enempiä tyttölöistä välittämättä ja ruvettiin valmistumaan illan hyvästelyseremoniaan.
Tuo suomalaisten rocktoimittajien ehdotonta kärkeä edustava Timo Isoaho toimi kuriirina Suomesta asti tuoden tullessaan kolma pulloa aina maukasta jaloviinaa. Timo vietti kanssamme kaksi päivää tehden pientä tarkkailua meikäläisten touhuista, ja niitä lienee luettavissa ja nähtävissä ainakin Soneran Kaistalla lähiaikoina. Pulloista ensimmäinen HIM-yhtyeelle, toinen heidän rumputeknikolleen Sean McCarthylle, joka oma-aloitteisesti hoiti joitakin hänelle kuulumattomiakin virkoja. Esimerkillisesti hoidetusta vittuiluista ja aikatauluista johtuen ystäväämme lahjottiin kondomiin verhotulla Jaloviinapullolla. Kolmas tulikin maisteltua isommalla miehityksellä jo edellisenä yönä. Yhteisvalokuvia, jokunen nimmari kotiaviemisiksi, ja tiemme erkanivat. Vielä katselin HIM:n keikan pois kuleksimasta ja kuvasinpa vähän laitonta kuvamateriaaliakin. Lähes koko kiertuehenkilökunta hyvästeltynä ja tukevissa kahveissa noustiin bussiin ja siirryttiin kohti seuraavaa kaupunkia.

Siinä pääpiirteittäin koko HIM:n kanssa vietetty aika. Jonkun mielestä tämä päiväkirja saattaa olla tylsää luettavaa, mutta se perustuu lähinnä tositapahtumiin, eikä siellä juuri mitään ratkiriemukasta tapahtunut. Sen loppukiertueen, joka koostui neljästä omasta keikasta, ja kotiinpaluun tapahtumat raportoin sitten erikseen.

Eikun odottamaan ja valoa talven pimeyteen.

Karri