<<< paluu uutissivulle




MATKALLA KOHTI KADOTUSTA !!!


12.10. klo 11.00, Jyväskylä

Lähdimme ajamaan kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää. Kuskina oli tällä kertaa Peter Varoma. Bändin lisäksi mukanamme olivat äänitarkkailijamme Arska Laurila ja Sami Kokko. Tyypilliseen tapaamme olimme erittäin hyvissä ajoin paikan päällä. Kulutimme aikaa nauttimalla lentopelkoa lieventävää lientä terminaalin cafeteriassa. Kentällä tapasimme vanhoja tuttuja Nightwish-orkesterista ja crew'sta. Blue one lennätti meidät onnellisesti Hampurin kentälle, jossa meitä jo kärsimättömästi odotti kuskimme Syke. Nopea check in hotelliin, osa porukasta viipotti katsomaan Anastacian keikkaa samaan paikkaan, jossa meidän oli määrä soittaa seuraavana iltana.

Anastacian keikan jälkeen kokoonnuimme hotellin aulaan, josta matka jatkui kohti Reeperbahnia, missä sijaitsee Hampurin-fanclubimme päämaja (Other Place -bar). Vastaanotto oli lämminhenkinen. Hartes Land Reeperbahnin perustajien hellässä huolenpidossa ilta sujui rattoisasti veljesmaljoja kohotellen.



13.10. Hampuri, Color Line Arena

Aamutoimet suoritettuamme marssimme Color Line Arenaa kohti. Ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua, olimmehan Hjalliksen hjallissa. Paikalle päästyämme otimme paikan haltuun etsimällä meille tärkeät kysymykset (dressing room ja chili chicken catering). Ne hyväksi havaittuamme jäimme odottamaan tulevaa soundcheckiä, jonka jälkeen odotimme lisää ja lisää ja lisää…

Odottelumme palkittiin klo 19.45 alkaneella mahtipontisella puolen tunnin paatoksella. Ukot heiluttivat itsensä ultimaalisiin sfääreihin ja niskajumputus upposi germaaniin kuin takahuoneen tarjoilut setien kurkkuun keikan jälkeen. Relaxantit tulivat tarpeeseen, koska ymmärrettävistä syistä olimme vieraalla maalla kuin orvot pirut helvetissä.

Keikan jälkeen takahuoneeseen tulla tupsahti Saksan-levy-yhtiömme (Cyclone Empire) päähemmo Martin Purr, jota seurasi Hartes Land -levyn käänöksistä vastannut professori Pekka Kujamäki. Kummatkin olivat silminnähden tyytyväisiä suoritukseemme. Pekka suorastaan ylisti Timon lausumista. Ja taas kohottelimme veljesmaljoja. Illan edetessä teimme haastattelun paikallisen toimittajatytön kanssa, joka oli hieman edellisillasta väsynyt, kuten mekin. Luulemme, että asiat hieman hektisestä tunnelmasta huolimatta tulivat selviksi…EHKÄ!

Keikkareissumme suurimman kusetuksen kohtasi kitarististimme Jarkko, joka on tunnettu Peto´s blues bandistä, vaikka herra ei sitä itse tiennytkään. Tosin kaikki muut niskahemmot ja moni moni muukin siitä oli tietoinen. Koko homman yleisjujuhan on siinä, että herra Petosalmi ei inhoa mitään niin paljon, kuin juuri bluesmusiikkia. Naurussa oli pitelemistä, kun Jarkko kummasteli tekemiämme Peto´s blues band tarroja, joita oli tässä vaiheessa liimattu kamoihimme n.150 kpl. Asian valjettua Jarkolle mies ei tiennyt itkeäkö vai nauraako. Itse asiassa bluesin taika jatkui koko loppureissun ajan. Jos joskus törmäätte Peto´s blues bandin tarraan, se todennäköisesti on meidän liimaamamme.

Ilta jatkui muita bändejä katsellen ja itseämme viihdyttäen. Pakkauduimme Sonata Arctican hemmojen kanssa samaan bussiin, jossa tulisimme viettämään seuraavat lähes kaksi viikkoa. Ekan keikan jälkeen tunnelma oli hulppea molemmissa leireissä. Mukanamme oli Sonatan lisäksi heidän kiertuemanageri Fleisch, jonka kanssa Seppo teki tuttavuuta sanoilla: Never heard. Rumpu- / yleisteknikkona hääri Peter. Saliäänestä huolehti Ahti Kortelainen, mies itämainen. Luottokuskinamme toimi Dieter, josta myöhemmin lisää.



14.10. Frankfurt, Batschkapp

Hetken aikaa salapoliisin työtätehtyämme selvisi, että yön aikana olimme warpanneet Frankfurtiin. Mukaan oli iskeytynyt rättidiilerimme Jan Carlsson. Keikkapaikka oli Batschkapp. Tämä oli ensimmäinen yhteiskeikka Sonatan kanssa, ja se tulisi sisältämään jopa 45 minuuttia tiukkaakin tiukempaa antaumusta. Päivä kului tyypilliseen tapaan lepäillessä ja jäitä poltellessa. Kolmikko Huttunen-Petosalmi-Ursin teki jopa kävelylenkin. Ainakin 150 m. Ah, tuota mieskunnon määrää.

Yleisö yllätti popparit. Vastaanotto oli vähintäänkin mykistävä meidän näkökulmastamme. Nyrkkimeri ja yleinen ätmös loivat oivat puitteet onnistuneeseen rocn´n roll show'hun. Kiertumanageri vaihtui tässä vaiheessa Kanadalaiseen Beniin. Iloiset "du juu nou Teppo Numminen" ja "Känädä" -huudot kaikuivat Frankfurtin yössä. Karavaanimme jatkoi matkaa normaaliin aikaan klo. 2.00 kohti seuraavaa määränpäätä.



15.10 Leipzig, Arena

Heräilimme keikkapaikan kupeesta. Huttunen ja Ursin lähtivät katsastamaan hieman kaupunkia. Ensimmäinen ongelma tuli vastaan heti, kun piti ylittää tie. Emme näet ymmärtäneet paikallisia liikennevaloja. Odotimme aikamme, kunnes valoihin isketyi paikallisväestöä, jonka tahdissa pääsimme tien yli. Go pojat go! Muuten päivämme tuntui aika murmelilta.



16.10. Erfurt, Thuringenhalle

Ei kommentoitavaa. Paikka oli kuin sauna. Illan edetessä nautimme taas virvokkeita ja diggailimme orkestereista. Matkalla Bochumiin päätimme vihdoin murtaa jään Dieterin ja muun ryhmän välillä. Bussikuskimme oli tähän asti ollut erittäin hiljainen ja mietteliäs kyyditsemäänsä ryhmää kohtaan. Päätimme ilahduttaa häntä olemalla suomalaisittain persealasti. Ja voi, mikä näky se olikaan. Toistakymmentä raavasta suomalaismiestä pienin ulkomaalaisvahvistuksin sai Dieterin suupielet kohoamaan taivasta kohti. Jää oli murrettu, ja välillemme syntyi veljellinen ykseys. Do not underestimate the power of finnish bare asses!!!!!!!!!!!!!!!!



17-18.10. Bochum, day off!

Ensimmäinen vapaapäivä. Hotellivaraus tuli vähintäänkin tarpeeseen. Oli jo aikakin päästä oikeaan sänkyyn nukkumaan. Lähes koko päivähän siinä sängyssä menikin. Nopea kaupungin tarkastus kuitenkin täytyi suorittaa. Nipa sai matkan tavoitteen täyteen, kun löysi pienen etsimisen jälkeen hampurilaispaikkojen kuninkaan, Burger Kingin. Kaikilla on tavoitteensa! Osa ryhmästä pysyi kuitenkin tiiviisti huoneessaan. Illemmalla osa Sonata Arcticaa ja osa meidän hemmoista päättivät lähteä keilaamaan. Kerrankin joku teki jotain järjellistä. Meidän puolta olivat edustamassa Jarkko ja Sami. Lopputuloksesta en tiedä. Noinkohan tuota muistaa enää kukaan. Pääasia, että oli hauskaa.

Seuraavana iltana keikka oli vielä samassa kaupungissa. Paikan nimi on Zeche. Keikkapäivässä ei mitään ihmeellistä. Odottelua ja odottelua. Keikka meni kuitenkin taas hienosti ja Saksa-hemmot oli liekeissä. Taas 02.00 jatkui matka sauraavaan kohteeseen.



19.10. Köln, Palladium

Aamutoimet tuttuun tapaan. Paikka oli jo entuudestaan tuttu oltuamme siellä kolme vuotta sitten HIM:in kanssa. Osa porukasta kävi tutustumassa mahtavaan Kölnin tuomiokirkkoon ja osa jäi bussiin tuijottamaan Predator-elokuvaa. Matkaa siivittäneet Kalifornian kuvernööri Arnold Schwarzenegger -imitaatiot saivat uutta tuulta alleen. Hoidettin keikat pois alta ja ihmettelimme Arin ennätyksellistä (11 kpl) jauhelihapihvien syömistä. Jossain vaiheessa iltaa eräs saksalainen toimittaja, joka oli ristitty Ewon mukaan Mustalais-Gunnariksi, tuli huoneeseemme ihmettelemään, miten noinkin musiikillisesti synkät miehet voivat olla niin kovia nauramaan - KOKO AJAN. Vastauksemme kuului: No en tiiä perkele! Ja lisää naurua.



20.10. Berliini, Arena

Paikka näytti ulkoapäin tehdashallilta ja osoittautui sisältäpäin helvetin isoksi. Aikataulusta johtuen teimme orkesterimme historian nopeimman checkin. Ripeä toimintamme sai kiertueella muutenkin kiitosta lavahenkilökunnan puolesta. Keskiarvo noin 15 minuuttia. Muut säätää, me emme.

Aika kului taas odotellessa illan hevinäytelmää. Yleisö oli vaikein tähän mennessä. Onnistuimme kuitenkin saamaan nyrkin heristystä Schneewandererin aikana. Takahuoneessa soivat keikan jälkeen levyt Rammsteinista Juice Leskiseen, jonka tahdittamana otimme veljellisiä maljoja, Taas! Yksi nimeltä mainitsematon ryhmän jäsen ”nukahti” illan päätteeksi Nightwishin takahuoneeseen, josta hänet poistettiin rullakon avulla. Onneksi hätiin tulivat paikallinen turvahemmo ja Nightwishin rekkakuski Korhonen, joiden suosiollisella avustuksella väsähtänyt saatiin omaan punkkaan jatkamaan hyvin alkanutta unta.



21.10. Nürnberg, day off!

Olimme varanneet ylimääräiset hotellihuoneet. Toisin sanoen tämä päivä piti viettää bussissa mukavasti lekotellen. Nipa ja Timo huomasivat järkytyksekseen rantauduttuaan huoneeseensa, että huoneessa oli vain yksi sänky (kylläkin leveä), yksi peitto ja yksi tyyny. Kavereitahan me toki ollaan, mutta ei kuitenkin niin läheisiä, että kaksi 110-kiloista kaveria suostuisi nukkumaan kalsarisillaan samassa sängyssä. Asia selvisi kuitenkin äkkiä respasssa. Seppo oli vahingossa saanut tuplahuoneen, joka olisi kuulunut orkesterin lihaisammalle osastolle. Kaupungilla hengailua ja univelkojen kuittailua (niitä olikin kertynyt jo ruhtinaallisesti).



22.10. Nürnberg, Arena

Valuimme puolenpäivän aikaan keikkapaikalle, jossa huomasimme kivenheiton päässä olevan toisen ränsistyneen areenan, jossa A. Hitler oli aikoinaan pitänyt kuuluisia messujaan. Olimme aikaisemmin reissussa jo joutuneet selvittelemään tukkamuotiamme uusille saksalaisille ystävillemme, mutta täällä tuntui turvallisemmalle laittaa suosiolla lippikset ja huput syvälle päähän tutkiessamme historiallisia nähtävyyksiä. Pahuus oli käsinkosketeltavaa. (Hmm, mitähän Aatun raiderissa oli vaadittu?).

Illan keikka meni muuten normaalisti lukuun ottamatta Tuomaksen vierailua Schneewandererissa. Tuomaksen läsnäolo sai yleisössä aikaan hysteerisen kohtauksen. Tavallisesta käytännöstä poiketen emme tuona iltana kohotelleet veljellisiä maljoja vaan painelimme suoraan bussiin nukkumaan. Sonatat hoitivat kyllä juopottelun meidänkin puolestamme. Kiitos heille siitä! Ei mennyt tämäkään päivä hukkaan.



23.10. München, Zenith

Paskimman näköinen mesta tähän mennessä. Tästä meitä oli jo varoiteltukin etukäteen. Iso varastohalli, jonka vieressä oli arveluttavan näköinen kirpputori. Arviolta n. 85% tuotteista oli ns. kuumaa tavaraa. Mutta mene ja tiedä tuostakaan. Bussikuskiystävämme Syke ohjasti ryhmän kierrokselle Media Martiin ja Wal - Martiin. Jälkimmäinen on havaintomme perusteella Euroopan suurin MiniMani värityksen ja tuotteiden perusteella. Halpoja sukkia ja kukkamultaa. Ei paljon napannut. Jarkko ja Arska tekivät kulttuurimatkan Münchenin keskustaan. Näkymät keskustassa olivat hulppeita: vanhoja kirkkoja ja hienoja historiallisia rakennuksia. Kolmen ihmettely ei riitänyt nimeksikään. Aika loppui kesken ja alkoi olla jo kiire soundcheckiin.

Keikka soitettiin taas Tuomaksen armollisella avustuksella viimeisessä biisissä. Seurassamme olivat vanhat tuttumme Pekka Kujamäki, Martin Purr ja kuvaajaystävämme Tommi Anttonen. Oli taas veljesmaljojen aika, pitkästä aikaa. Illan edetessä ryhmämme päätti ilahduttaa kanssatovereita pienoisella paavispektaakkelilla. Kävimme ilmoittautumassa molempien bändien takahuoneessa, kantaen vastavalittua paavia ja laulaen Tiernapoikia. Nightwishin huoneessa emme edes ehtineet aloittaa laulua, kun jo kaikilla hemmoilla oli kamerat kädessä. Nuclear Blastille oli varattu oma huone, jossa vierailimme myös, mutta saksalaiset hevandeerukset eivät oikein sisäistäneet paaviuden ilosanomaa ja kyseisen tapahtuman statementtiä (getting poped tonight!!!!!!!!!!). Katsottiin bändejä ja naurettiin saatanan päissämme. (Että semmosta rojektia)!



24.10. Salzburg, Rockhaus

Yön aikana olimme siirtyneet Itävallan puolelle. Salzburgissa oli hulppeat maisemat, harmi vaan, että oli sunnuntaipäivä ja kaikki paikat olivat kiinni. Tämä oli viimeinen yhteiskeikka Sonata Arctican kanssa kahdestaan. Sonatan mukana oli koko reissun ajan matkustanut ”japanialainen” Masahiro Eto, kutsumanimeltään Masa. Masan suomenkielentaito oli hämmästyttänyt meitä jo ensitapaamisesta lähtien, mutta tänä iltana oli Masa-show parhaimmillaan. Jo tutuksi tulleet lausahdukset mm. ”Nimeni on Masa", "olen japanialainen homo", "paskassani on verta" ja "turpa kiinni homoapina" kajahtelivat yömyöhään bäkkärillä. Ja näistäkin hassuista lauseista on kiitäminen Sonatan ukkoja. Kesken Sonatan keikkaa Tony kajautti ilmoille Maamme-laulun, jonka aikana Niskalaukauksen kaksi siviilipalvelusmiestä ja yksi korpraali halailivat toisiaan käsi lipassa ja kyynel silmäkulmassa. Huomattavaa tapahtuneessa oli se, että Tony ei laulanut yleisölleen vaan parvella poikien soittoa ihailevalle Niskalaukaus-ryhmälle.



25.10. Wien, Gasometer

Meidän osaltamme kiertueen viimeinen keikka. Keikkapaikka oli paikallisen todella ison ostoskeskuksen yhteydessä. Tässä vaiheessa oli viimeistään tuliaisten oston aika. Osa porukasta päätyi kaupungin keskustaan ja osa tyytyi ostoskeskuksen tarjontaan. Ilmassa oli haikeaa eron tuntua mutta toisaalta myös koti-ikävää.

Timon lausuminen oli jo tähän mennessä hioutunut huippuunsa ja välispiikitkin alkoivat olemaan rentoutuneempia. ”What do you think about that? I´m 41 years old and still rocking.” Lausahdus herätti hilpeyttä niin bändissä kuin yleisössäkin. Keikka vedettin kuin viimeistä päivää. Keikan jälkeen kävimme Nightwishin takahuoneessa, jossa kukitimme Tarjan ja jaloviinatimme kepit. Sonatan vedon jälkeen tykitettin ukemilla häiritsemään Kemin keppejä. Emme kukittaneet ketään, mutta paidat ja levyt vaihtoivat omistajaa. Vastapalveluksena saimme itsellemme puhtaita fanituotteita Sonatan puolelta. Halailtiin, ja jätimme jäähyväisiä puolin ja toisin. Katsottiin Nightwishin keikka viimeistä kertaa kokonaisuudessaan, minkä jälkeen olikin aika lähteä nikkumaan läheiseen hotelliin. Seuraavana aamuna oli aikainen herätys. Lento kotikonnuille odotti. Ukkelit kaatuivat väsyneinä, mutta onnellisina sänkyihin. Kiitos ja kumarrus kaikille kiertueella olleille!



26.10. Wien - Helsinki

Tyypilliseen tapaamme olimme erittäin hyvissä ajoin liikenteessä. Kohtuuttoman kalliilla taksikyydillä siirryimme hotellilta lentokentälle. Matkaselvitysten ja oheissäädön jälkeen luppoaikaa jäi enemmän kuin tarpeeksi. Lento oli puolitoista tuntia myöhässä. Jenkkimormoonit yrittivät tehdä kentällä tuttavuutta, mutta kahden viikon matka kadotukseen oli saanut ryhmämme habituksen siihen pisteeseen, että he huomasivat käännytystyön olevan kohdallamme turhaa. Lento sujui mutkitta ja Helsinki-Vantaan kentällä vastassamme oli taas kuskimme Peter. Nopea siirtymä Jyväskylään, ja sen pituinen se. Kiitos Saksa, kiitos Itävalta!



Kolmen niskaveljeksen hatariin muistikuviin perustuen. Tämä tarina on tosi!


t : Huttunen - Petosalmi - Ursin