<<< paluu uutissivulle
>>> studiopäiväkirjan osa 2/3
>>> studiopäiväkirjan osa 3/3



ESPANJALAINEN INKVISITIO, KARDINAALIN METSÄSTYS JA MUUTAMA VESIPERÄ - NISKALAUKAUS STUDIOSSA


OSA 1

2.-4.1.2004 - TULESSA
Seppo Pohjolainen

Perinnetieto kertoo, että Niskalaukaus -levytyssession tulee alkaa kello kymmenen. Viikonpäivä tai kuukausi ei ole tarkoin määrätty, mutta aloitusajan suhteen ovat kaikki tekijäosapuolet olleet tarkkoja. Mikä peruste sille on, onkin vaikeampi, ellei mahdoton kysymys.

Yhtä kaikki, tällä kertaa roudaus ei voinut kuinkaan alkaa kello kymmeneltä, ja tämä on omiaan ennakoimaan tulevan levyn moninaisempaa sävellysilmettä. Ainakin tekijät itse tahtovat ajatella näin.

2.1.2004 Uudenvuoden vastaanottajaisten krapulastaan miten kuten selvinneet artistit aloittivat rockmiesten lempiharrasteella, roudauksella. Roudaaminen saa miehen tuntemaan itsensä todella miehiseksi. Samalla tulee mitanneeksi, kuinka huonokuntoinen todella onkaan. Kelpo mittariksi käy rumpu- ja taustalaulutaiteilija Pohjolaisen tarpeiston siirteleminen. Jos niistä selviää, on selviävä muutaman kilometrin rivakasta juoksulenkistäkin. Kukaan ei loukkaantunut laitteistoa kuljettaessa.

Kun Seppo asemoi lyömäsoittimiaan juuri oikeiksi katsotuille ja virallisesti hyväksytyille paikoilleen, (Todistusaineistokaavakkeet saatetaan julkaista näillä verkkosivuilla joskus, jos verkkoherra on teille suosiollinen,) niin muut soittomiehet ja yhdestä hengestä koostuva tuottava musiikkiporras jakautuivat leireihin. Kyse ei ole riitaisuuksien sävyttämästä kahtalaisuudesta, vaan käytännön pragmaattisuudesta. Pieni, mutta kodikas majapaikkamme oli niin metalliyhtyeiden kaltoin kohtelema, ettei ilman jälkiseurauksia voinut jatkaa eteenpäin.

Siispä joukkue numero yksi jäi suorittamaan imurointia ja mattojen tamppaamista. Joukkue numero kaksi suoritti korttelirallia siivoustarvikkeiden, säällisten makuualustojen ja muiden nukkumatarpeiden hankinnassa.

Tämän jälkeinen oli mieltäylentävää seurattavaa: tarkempaa ja intomielisempää luuttuamista, vessanpesua ja tiskikaappien putsaamista ei ole ennen nähty miesten suorittamana. Taustamusiikkina lian räjäyttämiselle toimi Slayerin "Soundtrack of the apocalypse". Nils "Nipa" Ursinin kyky laulaa tuoreetkin hittikimarat tahti tahdilta mukana herätti muissa sekä hilpeyttä että kunnioitusta.

Viikonloppu kului pohjaäänitystöissä. Kyse oli Sepon työpestistä, ja rumpuraitojen taltioinnin lomassa oli mahdollista ottaa ns. paavit. Niskalaukausta lähellä oleva perinnemestari Jari Kolu oli lanseerannut tämän termin. Kyse on humalan tilasta, jossa ´paavi´ tarvitsee kaksi taluttajaa ja tulkin selvitäkseen eteenpäin. Paaviuden tilaan kerrotaan ensin päässeen huonon harjoittelijan, eli itsensä tuottajan. Myöhemmin paremmin juoneet kitarataiteilijatkin olivat kohdanneet tuon korkean tilan. Ennätysaikaiseen paaviuteen pääsi äänityksissä vieraillessaan Kiteen suuri mies, kosketinmies Holopainen. Viikonlopun muihin heavy-uskottavuuden takaaviin aktiviteetteihin kuuluivat vahva draamaelokuva "Lopullinen ratkaisu" (,pääosassa Oscar -palkittu Kenneth Branagh ), sekä sydämeen käypä piirrosanimaatio "Shrek", runsain pirtelöin ryyditettyinä. Kun Nils oli kyyneliään pidätellen nauttinut pahaiset kaksi pirtelöään, oli tuo basson suuri suuri mies surun murtama. Vain laiskuus esti Nipaa hakemasta paria jäätelöjuomaa lisää.

Rumpuraidoista tulee monipolvisemmat ja onnistuneemmat kuin "Rajaportti" -pitkäsoitolla. Seppo on helpottunut. Tuomo huutaa suoraa huutoa. Ilta-Sanomien otsikossa on kookkain kirjaimin: "Näin Peto rikastuu" -paljastusjuttu. Tai ehkä se kertoo sittenkin Hanna Pakarisesta.

Yhteisasunnon vapaa- ajan tarina-aihelmat kumpuilevat Michael Mooren dokumenteista, Idols -voittajien tuloista ja HIM -taltioinnista. Huumorin astuttua niille alueille, alkavat närästys -ja ilmavaivatarinat vallata alaa. Myös käänteinen painonhallinta on ns. tapetilla. Työasioitakin toki sivutaan. Herrat Tommi ja Janne Viksten saadaan varmistetuiksi levyn vieraslistaan. Heavy-fanaatikot osoittavat halveksuntaansa. Kappale on nimittäin akustinen. Nils unelmoi nauhattomasta basso-osuudestaan erääseen toiseen kappaleeseen. Heavy -fanaatikot kääntyilevät haudoissaan. Omaa yöunta saattaa häiritä se, ettei yhdelle kappaleelle ole aihetta, saati tekstiä. Sävellys on hyväksi havaittu, mutta mitä siihen tulisi laulaa, ei ole millään muotoa selvää.

Vaikeaa aihetta päätetään vältellä.

"Ajurin ruoska" -numero, akustinen erikoisuus, on todellinen erikoisuus ennen kuin sen lopullinen työstäminen alkaa majoitusyksiössä. Kauan tuskailtu ja edestakaisin vatvottu kappale saa muotonsa hetkessä.

Kaikki ovat huojentuneita, sillä lähiviikkoina nauhoitettava musiikki on saanut muotonsa, viimeinkin. "Kun suomalainen mies ryhtyy soittamaan, niin valmista tulee vartissa."



4.-7.1.2004 - TULESSA:
Jarkko Petosalmi

Harmaa maanantai alkaa jynkyttäen. Haluttu ja hyväksi havaittu sointi löytyi vaivattomasti. Pyydettäessä Jarkko Petosalmi kommentoi, että tämänkertainen jynkkysointi on edellistä rouheampi. Perusteet tälle ovat, että ns. definitiivistä jynkkyä on määrällisesti vähemmän, ja nimenomaisiin kappaleisiin ei kukaan tekijäosapuoli toivonut umpiteollista, uneen vaivuttavaa metallikitarasointia. Ei tämä mitään Linkin Parkia ole, lapset.

Mottona on ollut, että kertaus on soundin äiti. Perinnetietoisen mallin mukaan Jarkko jynkyttää neljästä kuuteen perusraitaa. Se kysyy tarkkuutta, etenkin kun vire on kolmessa kappaleessa C. Sitä voi yrittää kotonakin, mutta voi olla että lopputulos on nolostuttava.

Jarkko on kitarasankari. Hänen mallikkaita jynkkysuorituksiaan käyvät taajaan ihailemassa niin yhtyejohtaja kuin muutkin studiossa Savolan hajua itseensä tartuttavat. Tuomon kädet ovat yläpystyssä. Hän riemuitsee, ettei aivan äskettäin olekaan saanut taltioitua näin monipolvista heavykitaramessua. Työpäivien jälkeen soittokansa on väsynyttä. Se tuijottaa television kehnoa antia ja puhuu pehmeitä. Aino lohtu lienee se, ettei neloskanava näy. On yksi huono kanava vähemmän.



8.-9.1.2004 - TULESSA:
Jari Huttunen

Jarkko soittaa näissä nauhoitustilanteissa pääasiallisesti nk. alaäänijynkkyjä. Viimeisin niistä oli "My way is kanttuvei" -työnimellä kulkeva höyryjyrä, torstaiaamun ilo.

Jarin nauhoitustonttina ovat tällä kertaa keskiääni- ja ylä-äänijynkyt. "Rajaportin" tuotannossa nämäkin osuudet jäivät kiireisen aikataulun ja myöhäisen kakkoskitaristin pestauksen vuoksi Petosalmen harteille, mutta nyt Jari on mies paikallaan. On suorastaan liikuttavaa seurata, kuinka räkäbarrejohdannaisilla soitetaan jynkkyjen synkronisointiesityksiä talteen. Työ on halonhakkuuta. Siis niin, että perusteet ovat valmistetut ja opetellut niin demo- kuin treenisessioissakin, ja nyt on aika vain toisintaa kaikki mahdollisimman tarkoin. Siinä Jari onnistuu. Jari on siitä erikoinen kielisoittaja, ettei hän kiroile niin viljalti kuin muut kaltaisensa, edes epäonnistuessaan. Jari on sosiaalinen, pitkämielinen ja sopisi oikeastaan opettajaksi siinä missä metallikitaristiksikin.

Peto on kriitikoista kovin. Hän seuraa kultaisin korvin Jarin soittoa. Peto on siksikin erikoinen studiomies, että hän ei juo kahvia, mutta muut hörppivät studioperinteitä kunnioittaen limakalvonsa puhki.

Jarin työstäessä heavy-armadansa laivueita yhtyeen kiistaton nokkamies Timo ja luotettava tuottajalakeija Jarkko hikoilevat tekstittämättömän kappaleen kimpussa. Ilo onkin suuri, kun illan saapuessa kitaristikaksikko palaa matalaan majaan, jossa heitä odottaa "Etuilijat" -työnimellä toimiva teksti. "My way is kanttuvei" voidaan nyt unohtaa.



10.1.2004 - Levykansikuvaukset, kaikki tulessa

Multian idyllinen, luonnonkaunis talvimaisema antoi otolliset puitteet yhtyeen levykansikuvauksille. Tapahtuman positiivinen hengetär, virallinen suojelija ja militaarisena pelotteena liikkuva organisaattori Arto Alaluusua oli pystyttänyt kaikenkattavan hengen onnistuneelle valokuvaussessiolle. Hänen oikeana kätenään toimi siviilipalvelusmies Riku Jokinen. Hän on tunnettu myös yhtyeen moninkertaisena valokuva -stuntmiehenä. Varsinaisena muotikuvaajana hääri Tommi Anttonen. Näitä tuloksia soittomiehet kilpaa kehuivat seuraavana äänitysmaanantaina.



12.1.2004 - TULESSA:
Jari Huttunen

Jarin keskiäänijynkytys jatkuu sovitussa hengessä. Tulessa oli soittajan lisäksi heavymiehen vahvistinystävä Engl Powerball. Tälläkin kertaa tarvittiin Tuomon moninaisia äänittäjän taitoja. Petosalmen soittaessa kattopaneelit alkoivat irtoilla, ja tällä kertaa Jarin kaiutinkaapilla oli vaikeuksia pysyä koossa. Takalevyn väkivaltaisella uudelleenruuvauksella ongelma korjaantui. Petosalmi kommentoi tapahtunutta: "Do not underestimate the power of jynk".

Danonen Dan´up -juoma aiheuttaa kateutta Petosalmen päässä. Hän kun ei ole ymmärtänyt ostaa omaa jogurttijuomaansa.

Tuottajaporras ja Timo järjestelevät aikatauluja vierailijoiden suhteen ja muutoinkin. Kaikki mukaan kutsutut suhtautuvat osallistumiseensa positiivisesti. Myös äänittäjä-miksaaja Valtonen on positiivisella tuulella. Hän intoilee soittoannista ja kertoilee studioväelle moninaisia Savon seudun sattumuksia. "Näin marssii osuuskaupan väki!" , huutaa Tuomo.

Kun Jari viimeistelee osuuksiaan, voidaan Nipan bassolaitteita koota soittovalmiuteen. Nipa hykertelee, sillä hänen uusi soittimensa on tuhansien eurojen huippuun viritetty koje. Se soi kauniisti, mutta laaja-alaisesti ja alaäänisektorissa on pelivaraa. Kun basso lisätään soitettujen kitaroiden rinnalle, on kokonaissointi paksumpi kuin Orson Welles. Sitä tulee kuitenkin odottaa seuraavaan aamuun asti. Nipa nukkuu levottomasti, mutta onnellisesti. Ennen sitä miehet haukottelevat huonojen tv -ohjelmien äärellä. Heavy -arki on tehty studiotyöstä ja makaamisesta.



13.1.2004 - TULESSA:
Nils Ursin

Kuvaussessioiden myötä uuden "Nikolai Ursinov" -serbikomentajan lempinimen saanut Nipa soittaa basso-osuutensa ennätysajassa. Jälleen kerran. Tuomo hyppii yläpystyyn, sillä primitiivisellä äänitysteknisellä alkuratkaisulla päästään heti uskottua paljon parempaan tulokseen. Bassosointia intoilevat ja päivittelevät kaikki.

Vain nauhattoman osuuden taltiointi karahtaa kivikkoon. Vanha esp ltd -lousku ei kummene kielten vaihdosta, ja pettynyt Nils joutuu soittamaan "Te ette tarvitse minua" -kappaleen kuten muutkin. Myöhemmin asia puhutaan parhain päin, ja kaikki ovat tyytyväisiä tehtyyn työhön. Ajoittain Nilsin mieliala heittelehtii ja yleensä sosiaalinen Ursin vakavoituu. Syynä on ruokavaje, ja kun Nipan vatsa on taas saatu täytetyksi, voi soitto jatkua.

Illasajan tv -kyräilyn lomassa perustettiin ainakin ajatuksen tasolla Jarkko Martikainen ja Röksäkeisarit -yhtye, jonka ensimmäinen hittikappale "Kortongit, kartongit ja kaasarit" sai muotonsa idean isien pääkopissa. Voi olla hyväkin, jos se myös jää sinne.



14.1.2004 - TULESSA:
Jarkko Petosalmi

Kun kivijalka on pystytetty ja pohja valettu, on aika soittaa paikalleen ns. lead -osuuksia. Näitä töitä alkoi suorittaa Jarkko P Samaan aikaan Jarkko M ja Timo R työstivät demolauluosuuksia. Kylmäpäinen Peto soitti muuttumattomalla Triple XXX -arsenaalillaan, kun horjuvammilla itsetunnoilla varustetut Martikainen ja Rautiainen kahlasivat laulumaailman hetteisellä suolla. Tämä tollerointi jatkui myös seuraavina kahtena päivänä. Hitaasti mutta varmasti jälki alkoi kuitenkin parantua, ja stressikin helpotti. Ainakin hieman.

Jarkko P suoritti omat johto-osuutensa pikaisella, mutta vakaalla otteella. Josta olikin hyvä jatkaa palkitsemaan itseään alkoholin juonnilla paikallisissa anniskeluravintoloissa. Huttunen oli vielä hankkinut taustamusiikiksi kansannousulle Mika Sundqvistin "Greatest hits" -albumin.



15. 1. 2004 - TULESSA:
Timo Rautiainen

On ollut tapana epäillä, kuinka Timon ´rimpsaukset´, ´piuaukset´ ja ´loraukset´ onnistuvat. Ne ovat olennainen osa Niskalaukaus -sointia, mutta kun vertailukohtina ovat Petosalmen ja Huttusen täsmäsoitto, on Timolla yleensä vaikeuksia löytää itseuskonsa kitaristina. Tällä kertaa pelko oli melkoisen turha - pikkuvahvistin Tech 21 osoittautui vetovahvistimeksi, ja maestro oli elämänsä iskussa. Omituinen hyväntuulisuus valtasi alaa. Timonkaan ei tarvinnut kirota taitojaan niin vuolaasti kuin joskus on saattanut tapahtua.

Niille jotka ovat lukeneet edelle kirjoitetun, voi tulla yllätyksenä tieto, että Tuomo oli taas elämänsä vedossa: hänen äänittämänsä piuauskitarat olivat historiallisen onnistuneet, jos hurmokselliseen äänittäjään on uskominen. Ja uskottavahan se on.

Työpäivän jälkeen kolmikko Petosalmi-Huttunen-Martikainen yritti luokattomien tv -ohjelmien sijaan viihdyttää itseään Rautiaisen suosittelemalla dvd:llä "Mänteillä menee lujaa". Yrittäkääpä te viihtymistä kyseisen elokuvan parissa. Kokemus on erikoinen, meiltä se ei puolta tuntia pidemmälle onnistunut. Petosalmea ilahdutti kylläkin se tosiasia, että kyseisen puolituntisen aikana päivän "Salatut elämät" -jakso ehti mennä, eikä Huttunen voinut sen seuraamisella häntä kiduttaa.

Onkin käyty polemiikkia siitä, mikä on kyllin huonoa tv -viihdettä ollakseen jo tavallansa hyvää.



16.1.2004 - TULESSA:
vierailija numero 1, Tuomas Holopainen

Tuomas oli ensisijaisesti tilattu soittamaan "Samarialainen" -merkkiseen lainakappaleeseen. Sen on alun perin levyttänyt ruotsalainen Candlemass -yhtye. Olette ehkä kuulleet siitä. Tästä versiosta on tuleva singlen b -raita, ja vaikka anomukset lähetettiin naapurimaahan kuten asiaan kuuluu, eli viime tipassa, niin lupa levytykseen lankesi.

Toiminnan ajatuksena oli studio-oloissakin, että taiteilija Holopainen soittaa erilaisia kokeiluja kyseiseen kappaleeseen, tekemättä kotona liian tarkkaa ohjelmakarttaa laulun kulusta. Siis yrityksen ja erehdyksen kautta kulkien. Holopainen oli väsynyt mies, oman yhtyeensä levytyksen ja edellisillan uuvuttama, mutta liikkeelle päästyään hän toimi esimerkillisesti. Kahvipöytäkeskustelussa Tuomas kertoi edellisen yön unimäärän olleen kokonaiset kaksi tuntia. Sitä myötä yhtye havaitsi kardinaalien paavinvalintarakennuksen savupiipusta savun jo tupruavan. Paavi oli valittu.

Koska päivä ei ehtinyt sanottavan pitkälle kyseisen kappaleen merkeissä, herra Holopainen soitteli kokeilujen kautta vielä pari muutakin, pienimuotoisempaa osuutta. Ne tulivat levyn varsinaisiin kappaleisiin. Ennakkosuunnitelmien mukaan Tuomas jäi viettämään ilta-aikaansakin kielisoittajien seuraan, mutta uupui muita aiemmin, kuten Vatikaanin kristallipallo oli kertonut.



18.-19.1.2004 - TULESSA:
Timo Rautiainen

Usein levyjä tehdään niin, että soittosuorituksiin uhrataan kulutettavasta ajasta leijonanosa. Äänikuvia viilataan, ja jokaista kitaran soittoaksenttia kuunnellaan päät paisuen. Rumpuraitaa veivataan ees ja taas, basson erottelukykyä tarkkaillaan. Mahdollisten lisäsoitinten sopivuutta kokonaisuuteen tarkistellaan korvat savuten. Laulut rykäistään loppumetreillä "eiköhän se ole ihan hyvä" -hengessä, kun on niin kovin kiire miksatakin lopullinen tuotos.

Tällä kerralla päätimme välttää sen virheen niin tarkoin kuin mahdollista, ja päälaulujen aikataulu on varsin inhimillinen: 2 kappaletta työpäivää kohden. Tämä malli on ainakin tähän kellonlyömään mennessä ollut toimiva, ja se antaa silti mahdollisuuden korvata ja korjata sitä, mitä suuri osa pääasiassa kuuntelee.

Nyt on tiistaiyö, väsymys on hyvää keskitasoa, niskat ovat jumissa ja vieruspedillä kitarataiteilija Jari Huttunen pilaa ilmaa. Sen myötä: hyvää yötä.


Jarkko Martikainen