<<< paluu uutissivulle
<<< studiopäiväkirjan osa 1/3
>>> studiopäiväkirjan osa 3/3



HE HAISIVAT VIIKKOKAUSIA SAMAN KATON ALLA JA AINOA LOGISTINEN SIIRTYMÄNSÄ OLI MATKA KOHTI SAVOLAA

- Niskalaukaus studiomaisemissa, episodi II


20.1.-23.1.2004
Laulutaiteilija Timo Aulis Rautiainen laulaa ja kiroaa: itsensä, onnettaret ja musiikintekijyyden

Viime jaksossa tapahtuneiden asioiden seurannaisia ovat nämä studiohavainnot: musiikki alkaa kuulostaa musiikilta vasta kun taustat saavat seurakseen lauluraidan. Timo laulaa vapautuneemmin kuin "Rajaportin" sessioissa. Tiistaina laulatamme nokkamiestä aihelmista "Kylmä tila" ja "Hyvä ihminen". Keskiviikkona suurennuslasin alla ovat hilpeät pop-numerot "Te ette tarvitse minua", "Pitkä odotus" ja "Minun oikeus". Viimeksi mainitusta joku viisastelija voinee huomata sen olevan ns. huonoa suomenkieltä. Tässä onkin hyvä mainita, että oikeinkirjoitusasullisia, muita muotoja toki mietittiin, mutta otsikon primitiivisyys miellytti raatia enemmän kuin kielten laitoksilla hyväksytyt muodot.

Torstai on toivoa täynnä, ja sen voi menettää laulamalla masentuneista aiheista. Niiden otsakkeet ovat "Taakka" sekä "Samarialainen". Tarkkakorvaiset radiokuulijat ovatkin jo kuulleet myöhemmin mainitun. Aiheesta laajemmin tuonnempana.

Olennainen osa äänittäjän työtä on kuunnella artistien kiroamista. Timon malli laulaa on manata ottojen välinen aika tuskailemalla, ettei tästä tule mitään, ei koskaan, ei milloinkaan. Kaikki on mennyt hyvin, kunnes hän avaa suunsa, ja sen sellaista. Kun taiteilija lopulta kutsutaan kuuntelemaan äänitettyä materiaalia, on kommentti: "No, ihan hienostihan se meni!" Niin menikin.



26.1.2004
Kosketintaiteilija Nils Ursin kokee vahvasti sen, mistä hän ehti kertomaan jo aiemmin

Nils soitti tuottavalle taholle jo paria viikkoa ennen soittosuorituksiaan, kuinka hänellä on "Kylmälle tilalle" ennenkuulumattomat visiot kosketinosuuksistaan. Hänen tuli pitää hetki lomaa koko yhtyekuviosta, mutta musiikin virta oli vienyt Nilsin mukanaan, ja kosketinsovitukselliset ideat pursuivat hänestä, vastustaa ei voinut. Muutenkin Nipalla oli hyvä elämä, stereoissa soi mainio musiikki ja asiat tuntuivat luistavan. Tämä tapahtui arkiyöllä, kello 2. 15 alkaen, ja tarinan opetus on, että käsipuhelin on syytä sulkea, jos aikoo nukkua häiriöttä.

Mutta Nils, tuo velikulta, oli oikeassa. Soitto sujui kuin luomistyö tuolta myyttiseltä, meitä suuremmalta voimalta, ja kaikki olivat hyvillään Ursinin panoksesta. Materiaali on hienosyistä, mutta tärkeä lisä kokonaisantaumukseen. Ongelmaksi voi vain laskea sen, kuinka miksata materiaalia, jonka raitamäärä alkaa kulkea seitsemänkymmenen erillisen informaatiolähteen luvuissa.



27.1.2004
Lauluantaumusta Timo Rautiaisen suusta: ainahan on korvattavaa, eikös juu?

Kaikkien lauluraitojen katsottiin olleen korvamerkittyjen jo edeltävällä viikolla, lukuun ottamatta "Ajurin ruoskaa", jonka laulaminen olisikin ollut vaikeampi suoritus, kun musiikkipohja puuttuu. Yhtä kaikki, sähkökitaravetoiset antaumukset olivat lauletut, mutta siellä täällä tuntui, että parantaakin voisi. Laulaminen kun ei ainakaan allekirjoittaneen päässä ole pelkästään vireasia. Se, miten tekstiä lauletaan, on myös merkityksellistä, ja joitain parempia lyhytmittaisempia ottoja tehtiin tuona aurinkoisena tiistaina.

Radiovirta, josta mekin kahvihuoneessa opiskelemme osamme, on jo täynnä täydellisesti laulettua musiikkia, jossa ei kuitenkaan nk. elämä juhli. Vertailua voi suorittaa kuuntelemalla vähemmän virehallittua Johnny Cashin "American recordings" -sarjaa. Siinä on kuitenkin mukana paljon puhuttu ´sielu´, eikä sellaiseen kuka tahansa pysty.

Kun musiikkiaihelmaan tuli puolivahingossa ajauduttua, voi mainita muitakin intoilun kohteita, joista kulutetuimpia on Exodus-joukkion "Tempo of the damned". Käännöstyö karkasi sillekin rintamalle, ja Kirka Vasaran varhaissävellyksen "Impaler" suomennos kuuluu seuraavasti.

Seivästäjä: Valon vaihtaa pimeyteen / Pelkää väki tuo / Tunnottomat tekoset on / kyynelvirran vuo. // Tahtoo tappaa päivittäin / Ei sille mitään voi / Rutiini kun päälle jäi / taas kuolinkellot soi. // Ilomielin verta juo / Henget hittoon lyö / Rakkaittesi teurastus? / Vain hauska verityö. // Helvetissä siinnyt on / Nyt vertas´ janoaa / Päiviensä merkitys / vain että tappaa saa. //

Jonka jälkeen voimme miettiä sitä, kuinka Spede-osastolle taipuvaista kotimainen metallimusiikki on, vai onko se sitä lainkaan verrattuna amerikkalaisten virkaveljien vastaavaan. Mutta hauskaa sen parissa toki on.

Tiistai -iltana Nilsistä tuli mainoksen uhri. Kotipizza mainosti myyvänsä kolme pizzaa kahden hinnalla, ja viisas meni vipuun. Timon raivokkaasta sparraamisesta huolimatta kolmea pizzaa ei edes Nils saattanut rikkoa 15 minuutin syömisaikarajaa, vaan lopulliseksi ennätykseksi lasketaan noin 25 minuutin kokonaissuoritusaika. Huttunen ja Rautiainen aikovat kyllä valmentaa Nilsin joko a) sprinttimatkakuntoon, joka tarkoittaa kolmen pizzan syömistä 15 minuutissa, tai b) pitkän matkan suoritukseen, joka tarkoittaa 4 syötyä pizzaa alle puolen tunnin maagisen rajan. Perusta tälle suunnitelmalle on se, että ensisuorituksen 2 pizzan syönnin väliaika oli 11 minuuttia.



28.-29.1.2004
Jari "Jari" Huttunen, konservatoriotason akustisen kitaran taitaja kokee syvästi "Hyvän ihmisen" alkuteeman ja miksausinsinööri Tuomo "Tuomio" Valtonen siivoilee täsmällistä heavymusiikkia

Koska Niskalaukaus-kollektiivilla ei sattuneista ammatinvalinnallisista syistä ole laajaa armadaa akustisia kitaroita, täytyy allekirjoittaneen ja Jarin marssia Savonlinnan Soitinkulmaan. Siirtoa helpottaa se, että lyhyen intron sovitusongelmat ovat viimein ratkaistut. Soittimien valinta onkin jo helpompaa. Mukaan tarttuu kaksi lainasoitinta, ja syvä kunnioitus luottavaista musiikkiliikkeenomistajaa kohtaan miehet palaavat studioon. Itse soitosta ei sen enempää, jotkut lienevät jo kuulleet lopputuloksen, eikä sitä kannata puhki analysoida. Tekijät olivat tyytyväisiä, ja sen enempäänhän he eivät pysty.

Samalle parille päivälle kuului laajaa tutkintaa äänitetyn materiaalin suhteen. Säännönmukaisuuteen pyrkiessään on varmistettava sudenkuopat ja mahdolliset miksausongelmahetteiköt etukäteen, ja Tuomo toimen nokkana joukkio varmensi näitä toimia.

Majoituspaikassa tuottaja yrittää opiskella Boss -moniraiturin saloja ja kiroilee kuin rautiainen. Syy on se, että hän yrittää ankarasti laulaa ideoimiaan taustalauluaatoksiaan talteen, mutta yksinkertaiselle ihmiselle liian monimutkainen tekninen koje lisää informaatioon kaikuhelvetin, jossa savolaista hanuristia lainaten "teema hukkuu soundiin". Kun tuska helpottaa ja tekninen mestari Jussi "Jee-Jee" Koponen osoittaa oikean toimintamallin, kaikki järjestyy ja työkin edistyy.

Ilta-aikaan tv tarjoilee Salatut elämät -sarjaa, jonka liikuttava kömpelyys on saanut musiikkiväen liekaansa. Monet aamupalaverit sivuavat vuorosanoja ja juonikäänteitä, ja näyttelijöiden ilmemaneereja on yritetty hapuilevasti imitoidakin.



30.1.2004
Marko "Marco" Hietala lentelee Helsinki - Savonlinna - Helsinki -akselilla, laulaa ylärekisterin heavyantaumusta ja kirkuu "Älkää puhuko paskaa!", kunnes hänen tonttinsa ottaa Seppo Pohjolainen, aikeissa ryhtyä laulutyöhön

Hietalasta lähtee aivan helvetinmoinen meteli. Hänellä olisi ehkä vieläkin mahdollisuuksia siirtyä ooppera-areenoille päästelemään, sillä informaatio on vireistä ja kuten sanottua, volyymitaso on ns. yhdellätoista. Jos joku on heavy-mestari, niin hän. Markon tulkinta aikaansaa yhtyeleirissä niin suurta kunnioitusta, että kuumapäisimmät ovat jo tilaamassa itselleen miksausversiota, jossa "Samarialaisen" lauluosuudet sisältäisivät vain Hietalan osuudet. Mies ei malta edes pysyä taustalaulajan pestissään, vaan tulkitsee tekstiä vähintäänkin vahvasti. Tällä kappaleella, eli "Samarialaisella", käy pistämättömästi selväksi, miten lähellä heavymusiikin naurettavuus ja uskottavuus ovat toisiaan.

Paikalle on saapunut myös Seppo "Ceppo" Pohjolainen, jonka taustalaulupesti seuraa Marcon osuutta. Sepolla on siis suorituspaineita. Tarkka, urheilijan antaumuksen henkisen kantin valmistautuminen kuitenkin kääntää tilanteen voittopuoliseksi.

"Hyvään ihmiseen" virkataan kerrassaan kirkollinen stemmamaailma. Jopa liiankin hiottu, sillä raati alkaa mutista, kuinka materiaali saavuttaa Manhattan Transfer -sävyjä. Siksi osa lauluista siivotaan bittiavaruuteen. "Juoksevan veden ajan" oivallus on suurin stemmasessioissa koettu, ja yhteistyö sekä avunanto johtaa stemmamaisemaan, jonka äärellä kriittinen tuottajakin intoutuu riemuitsemaan. Seppoa kehutaan vuolaasti, ja hiljainen mies kuuntelee kiltisti. "Kylmä tila" ja "Minun oikeus" sisältävät ns. perusseppoa, ja tätä myötä musiikkiperinteensä tulee kunnioitetuksi. Vahvempaa kokemusmaailmaa ei kyseisiin lauluihin kukaan tahdo lisätä. "Pitkä odotus", varttuneen miehen mietelmät elämän lakien epäoikeudenmukaisuudesta saavat ´perusseppojen´ lisäksi yhdessä aprikoidut laskustemmat, kun taas koston kierteitä ja murheen kantamista ruotiva "Taakka" on myös vaativa monumentaalisemman stemma-asun. Jäljelle jäävät "Te ette tarvitse minua" ja "Älkää selvittäkö" ovat yksinkertaisempia hyväksyä ja toteuttaa, eikä myöhempään heavypunkkiin monisyinen stemma sopisikaan, täyslaidallista uhoamista suotta kaunistamaan.

Illalla, pitkän mutta aikaansaavan työpäivän jälkeen Jarkot jaksavat vain maata ja lukea. Stephen Kingin "Maantievirus matkalla pohjoiseen", kuten Dostojevskin "Muistelmia kuolleesta talostakaan" eivät tee toivottua vaikutusta rumpu- ja taustalaulutaiteilijaan. Päinvastoin, Seppo moittii nuoremman polven musiikki-ihmisiä mitättömästä selkärangasta. Ilman heitä hän joutuukin lähtemään illanviettoon.

Seuraavana aamuna on vielä aika tutkia hieman, mitä on tullut tehdyksi. Korjaamisen syytä ei onneksi ole, ja viikonlopun musiikiton vietto voi alkaa.



2-3.2.2004
Studiokansa kokoontuu aprikoimaan, kuinka singlemiksaus kääntyisi parhain päin

Joskus tehty työ on julkaistava. Tai varsinaista pakkoa sellaiseen ei toki ole, mutta kun siihen on ollut pyrkimys, niin on toimittava. Nämä kaksi päivää ovat varatut siihen. Ajan vähyys on suhteellista; joskus yhden päivän varaaminen yhden kappaleen miksaamiseen olisi tuntunut ruhtinaalliselta, nyt olo on kuin kollektiivi olisi enemmän kuin sadan jäniksen selässä.

Koska "Hyvä ihminen" sisältää aineksia verrattain runsaasti, ja lopputuloksen tulisi olla yhtaikaisesti sekä erottelukykyinen, selkeä, että kitara- ja lauluvetoinen, niin, että myös basistin, rumpalin ja taustalaulujen osuus olisi kuultavissa, on edessä ongelma. Usein kyseisissä tilanteissa kaikki vaativat kaikkea kovemmalle, ja siitä onkin helppoa aloittaa onnistunut miksaussessio. Äskeisessä oli kyse sarjakuvahahmo Ressun lanseeraamasta "purevasta ivasta".

Edellisen levyn sessioissa kappaleet olivat tekijöilleen tuoreempia, ja esimerkiksi tämä tosiasia on omiaan synnyttämään ongelman. Nyt läpikuunnellut ja -opiskellut kappaleet ovat niin tuttuja työjoukolle, ettei lopullisia ratkaisuja tahdo noin vain syntyä.

Liiallisen tupakanpolton, ylimaallisen kahvinjuonnin ja vakavien naamojen tutkailun myötä miksausversioita alkaa kuitenkin syntyä. Näiden päivien päätteeksi "Hyvä ihminen" sisältää kolme miksausversiota, ja "Samarialainen" kaksi. Arvontaa voi suorittaa sen jälkeenkin, ja sehän meiltä käy. "Samarialaisessa" mm. Markon laulujen siirtymät kohti kertosäettä vaivaavat vähemmän heavymaailmaa opiskellutta. Pitää kysyä, onko idea upea vai silkkaa spedeilyä. Ensin mainittu äänestetään voittoehdokkaaksi, ja kyseinen heavyuljastelu saa jäädä.

"Hyvä ihminen" sisältää niin useita mietinnän paikkoja, ettei miksausfrustraation ongelmakohtia jaksa edes luetella, todetaan vain, että niistä selvittiin. Onhan Tuomo näitä levyjä ehtinyt tekemään, ja häneen sopii luottaa.



4.2.2004
Finnvoxin kahvilan uusitusta automaatista saa tätä nykyä monenmoista juotavaa, ja itse työkin tulee tehdyksi

Kun kello kaksitoista lyö, alkaa masteroinnin työ. Mika Jussila on luottomies näille levytyksille, ja tuottavan portaan ollessa etuajassa paikalla hän ehtii kuunnella Mikan mietteitä tunnin ennen kuin Savonlinnan lähetystö, eli Tuomo, Jari, Jarkko P ja Timo saapuvat viihtyisiin sosiaalitiloihin Helsingin Pitäjänmäelle. Heille koittaa iloinen jälleennäkeminen Tuomas Holopaisen kanssa, joka vartioi yhtyeensä lauluraitojen taltioimista, mutta ehtii Kiteen suuri heavymies käväistä tarkastamassa Niska-materiaalinkin, kun Jussilan työ on tehty. Oman osuutensa "Samarialaisesta" ei vaatimaton herra kommentoi juuri mitään, mutta huoneellista musiikkityöläisiä innostaa hänen ensi kuuleman arvionsa tuoreesta singlelevytyksestä, joka kuului lyhykäisyydessään: "saatanan hyvä biisi". Koska me olemme rakennetut epävarmuuden ja horjumattoman itsetunnon oudosta yhdistelmästä, olemme huojentuneet. Sillä on ollut hetkiä, jolloin kerettiläisten ´true´ -haastajien mutinat ovat saaneet mielenrauhamme edes hetkiseksi valtaansa, ja sellaisestahan ei mitään hyvää seuraa. Onneksi sellainen tunne on hetkessä ohi, ja muutumme jälleen ihmisiksi. Vaikka ´hyvän ihmisen´ tematiikan mukaan, onko sekään hyvästä? Ollaan eläimiksi??



Ympäristöä havainnoiden ja yhtyejäsenten kommentoinnit toivon mukaan hyvin huomioon ottaen,

Jarkko Martikainen