<<< paluu uutissivulle
<<< studiopäiväkirjan osa 1/3
<<< studiopäiväkirjan osa 2/3



NISKALAUKAUKSIA; ONNISTUMISEN ILOA JA EPÄTOIVON ALHOJA STUDIO-OLOISSA

- Viimeinen ja kolmas osa


Helmikuuta 2004, aina 26. päivään saakka


Miksaamissessioiden ruodintaa kuivakampaa tarinoinnin aihetta ei olekaan. Jos tahtoo riisua musiikinteon romanttisuudelta kuulijoiden kullatut odotukset, voi miksausvaiheen "teemme erilaisia soitinsuhderatkaisuja ja mietimme niitä, poltamme liikaa ja juomme kahvilla limakalvomme puhki" -seurannalla karistaa kaikki illuusiot. Ehkä siitäkin siis seikkaperäiset selonteot, mutta ensin kevennys erilaisten listojen muodossa. Seuraavat listat määrittävät Petosalmen, Huttusen, Rautiaisen ja allekirjoittaneen, studio-oloissa eniten vanhenneen nelikon elämää noin kahdelta kuukaudelta.

Juomat top 5: 1. DanUp -mansikka, 2. Hesburger -mansikkapirtelö, 3. Valkovenäläinen, 4. "Supersiideri", 5. Rainbow´n mandariiniananastuoremehu.

Todennäköiset sairaudet top 5: 1. Sydän- ja verisuonitaudit, 2. Syömishäiriöt, 3. Unihäiriöt, 4. Moninaiset holismit, 5. Yleinen uupumus

Elokuvat ja tv top 5: 1. Salatut elämät (tv), 2. 24 (tv), 3. Texas chainsaw massacre (uudelleenfilmatisointi), 4. Dokumentit (tv, lähinnä Ylen kanavat), 5. Velipuolikuu -dvd

Levyt tausta- ja illasaikakuuntelussa top 5: 1. Slayerin "Soundtrack..." -boksi, 2. Yngwie J. Malmsteen - "Marching out", 3. Exodus - "Tempo of the damned", 4. Diablo - "Eternium", 5. Tiktak - "Ympyrää".

Sanonnat ja fraasit top 5: 1. "lorahtaminen", 2. "ynseys suur!", 3. "Saima, vielä yksi ryyppy!", 4. "pahaa pilaa!", 5. "hasserjösserjöösh, härijöösh".

Ulkoruokinta top 5: 1. Uskudar kebab, 2. Viremon grilli, 3. Sokoksen lihalörtsyt, 4. Happytimen hampurilaisannokset, 5. Capero

Kirjat ja lehdet top 5: 1. Iltalehdet, 2. Musiikkiaviisit, 3. Dostojevski, Lassila, 4. 7, 5. Savonmaa.

Miksaamisen ja edelle listaillun ohessa oli toki jotain muutakin, mikä on hyvinkin mainitsemisen arvoista, sillä "Ajurin ruoska" -kappaleen tekopäivä piirtyi suurena kokemuksena ainakin ikämiesleirin mieliin. Vikstenin veljeksiä piti alunperin tulla paikalle kaksin kappalein, mutta isoveli Jannen sairastuttua saimme studioon vain Tommin. Pian kävi selväksi, että se riitti enemmän kuin hyvin. Heavyantaumuksen ollessa perin matemaattista ja äänittämistä ajatellen säännönmukaisuudessaan lievästi puisevaakin toimintaa, oli hieno hetki seurata liveäänittämistä, ilman click-isoveljiä tai muita modernin rock-taltioinnin määreitä.

Se, mitä te ette käytetyn oton alussa kuule, on Timon itseuskoa puhkuva kommentti "Alkaa taas se vanha Timo nousta esiin... 'Mitä sulle kuuluu?' 'Ihan huonoa...'". Jonka jälkeen siis seurasi levyllä kuultava otto. Huonommallakin itsetunnolla siis päästään kelpo tuloksiin. Studiossa oli myös sikäli huvittavaa olla kärpäsenä nurkassa, että paikalla olivat viipyilevä, harva- mutta tarkkamietteinen Tommi Viksten, ja energiaa sekä puhetta puhkuva, kerrassaan huutava äänittäjä Tuomo Valtonen. He sopivat hienosti yhteiseen työskentelyyn, vaikkei heitä todellakaan voi veljeksiksi luulla.

"Kylmä tila" -nimikappale aiheutti miksausfrustraation, ellei kerrassaan miksausuupumusta. Kappaletta miksattiin parinkin päivän ajan mitä moninaisimmilla lähestymistavoilla, ja kumpaisenkin työpäivän päätteeksi laulu ei kuulostanut vakuuttavalta. Se ei nostattanut tunnelmaa etenkään siksi, että kyseinen kappale oli raakamiksausversiossaan matkannut taiteilija Tuomaalan videokuvitettavaksi. Videokappale, eikä toimi mitenkään päin, ähisivät miksausmiehet, ja hauskaa ei ollut.

Kolmannen päivän aamuna, kun korvat olivat saaneet kylliksi lepuutusta itse kullakin, kappaleesta tehdyt miksausversiot tuntuivat toimivan kukin tavallaan. Kyse olikin siis miehistä itsestään, ei työn ajautumisesta täydelliseen kaaokseen.

Tällä levyllä käytettiin miksauspäivinä kolmen kategorian terminologiaa. Kappaleversiot jaottuivat seuraavilla otsikoilla: basic, regular ja rock +. Jostain syystä ns. rock + -versio päätyi levylle miltei jokaisesta kappaleesta. Ja rock plushan tarkoittaa miksausta, jossa laulutasot ovat niin alhaalla kuin ne uskaltaa upottaa, jotta vokalistin antaumuksesta ja teksteistä vielä saisi selvän. Kaikkineen näitä erilaisia miksausversioita työstettiin 27 kappaletta yhdeksästä laulusta, joten valinnanvaraa oli runsaudenpulaan asti.

Singlen masterointimatka oli luku sinänsä; Huttusen ollessa kuskina oli takapenkillä ollut tunnelmaa taiteilijoiden Petosalmi ja Rautiainen päissä. "Haista pulloa!" oli ollut toisteltu kehoitus, ja takarivi oli vaatinut yhä uudestaan ja uudestaan uutta singleään soitettavaksi. Varsinaisen pitkäsoiton masterointi oli omana toimituksenaan ja jälkipuinteineenkin rauhallisempi sessio. Pahimmat ristiriitaisuudet itse kunkin taiteilijan päässä oli ehditty sovittaa, ja tunnelma oli kuin kylän baarissa ikämiesten kesken; suuria onglematekijöitä ei löydetä ja isännät ovat melko pitkälti samaa mieltä kaikesta. Siihen ehkä vaikutti sekin tosiasia, että Jyväskylän nuorisojaosto oli joutunut heräämään ennen auringonnousua ehtiäkseen paikalle kyseiseen sessioon, ja heistä oli nk. veto poissa.

Illan myötä niin yhtyejäsenet, mogulit Rytkönen ja Peiju kuin myös muu sekalainen seurakunta nautti virvokkeita ja kuunteli tauotta aikaansaannosta, lukuun ottamatta lyhykäisiä hetkiä Exoduksen taukomusiikin parissa. Ja he kaikki olivat kuin yhtä suurta perhettä.


Näin muisteli, karkeasti ottaen oikeellisesti,

Jarkko Martikainen,

joka kiittää kaikkia prosessiin osallistuneita. Hyvää elämää.