Sivulla olevia kuvia ei saa ottaa käyttöön ilman lupaa! Kuvaaja ilmoitettu suluissa, kaikki muut kuvat ja teksti © Milla Honkarinta.

Photos and text are not available for any use without permission.

Jos haluat kirjavan issikkasi kuvan tälle sivulle, ota yhteyttä, haussa etenkin värit joita ei vielä ole esitelty.

Sivu avattu huhtikuussa 2002, päivitetty helmikuussa 2012.

Kirjava on ollut lempivärini hevosella jo lapsesta asti, sen värisen halusin joskus omistaa. Issikka on onneksi rotu, jossa kirjavia on paljon. Kisoissa ja näyttelyissä
olen valokuvannut erilaisia kirjavia issikoita, kirjava väri huomataan aina. Vaikka omistaisi itse kirjavan hevosen, ovat toisen kirjavan laikut taas erilaiset ja mukavaa
katsottavaa. Suomen issikoista noin kymmenen prosenttia on kirjavia. Kirjaville issikoille annetaan joskus nimi värinsä mukaan, kirjavien nimet tarkoittavat lähinnä
laikkujen muotoa ja sijaintia ja miltä ne näyttävät, Sokki-sukkajalka, Kápa-viitta, Höttur-hattu...

Kuvissa Höttur, Lokkur ja Sokki, yleisiä kirjavien nimiä (Sokin kuva Liisa Hildén)

Lehmän värinen hevonen jakaa mielipiteitä ympäri maailman. Yleensä mielipiteet jakautuvat kahteen ryhmään: osa pitää väristä todella paljon, ja osan silmään se
näyttää liian oudolta. Islanninhevonen on kuitenkin yksi roduista jolla kirjava on sallittu väri. Aika-ajoin kirjava tulee muotiin ja halutuksi väriksi ja se on sitä tälläkin
hetkellä. Muutama kirjava rotu on suosittu juuri värinsä takia, esimerkiksi Suomeenkin tiensä löytänyt tinker.

Salka, jolla erittäin pienet merkit

Myös hyvin pienimerkkinen Kyndill (Susanne Sjöström)

 

Kirjavuus voi liittyä mihin tahansa väriin. Kirjavuutta on olemassa neljää tyyppiä, joista islanninhevosilla tavataan kahta. Tobiano-kirjavuutta, joka on kaikkein
yleisin kirjavuuden muoto hevosilla. Toinen, splashed white -muoto, on harvinaisempi. Nämä kirjavuuden tyypit on usein helppo tunnistaa, vaikeaksi tilanteen tekee
se, jos valkoista on erittäin paljon tai erittäin vähän. Issikoilla on harvoin merkkejä, joista yleisin on kuitenkin tähti rautiaalla. Jos issikalla on sukkia tai päämerkki
jossain muussa värissä, esim. laukki mustalla, se on todennäköisesti kirjava, mutta ulospäin näyttää vain minimaaliset valkoiset merkit. Monesti yllätys on suuri,
kun tällainen hevonen saakin kirjavan varsan. Toinen ääripää on lähes kokonaan valkoiset kirjavat, väriä löytyy ehkä hännän juuresta, päästä tai kyljestä. Tällaisella
hevosella on maksimaaliset valkoiset merkit. Hankalissa tapauksissa vanhemman kirjavuus nähdäänkin varmuudella vasta jälkeläisessä.

Gáski on mustankimonkirjava (Satu Paul)

Demantur on ruunihallakonkirjava (Susanne Sjöström)

Kirjavan kuvioissa on siis paljon poikkeuksia, mutta jonkinlaiset säännöt on olemassa näiden kahden issikalla tavattavan kirjavuuden muodoista. Seuraavassa
molemmista lyhyet kuvaukset. Perusväriksi sanotaan kirjavuuden alla olevaa väriä, esim. perusväriltään rautias on rautiaankirjava. Valokuvat selventävät asiaa,
tarkkaile myös niitä.

Rán on hopeanmustankirjava (kuvat Malou Berg)

TOBIANO

SPLASHED WHITE

POIKKEUKSIA / ERIKOISIA MERKKEJÄ

OMA KIRJAVA ISSIKKA

Hevosta ei tietenkään hankita pelkän värin takia, mutta väri varmasti vaikuttaa ostopäätökseen jos on varaa valita. Ehkä eteesi tulee myös vaihtoehdoksi kirjava
issikka. Kannattaa kuitenkin huomioida muutama asia ennen kirjavan hankintaa. Olet hankkimassa hevosta, jolla on vartalossaan paljon puhtaan valkoista väriä,
ehkä jopa suurin osa hevosesta, oletko innokas puunaamaan hevosia, onko tallillasi hyvät pesumahdollisuudet? Etenkin keväällä kirjavassa saattaa esiintyä rumia
läiskiä, haitta on tietysti vain esteettinen ja mm. vaaleiden kimojen omistajat ovat samassa tilanteessa kanssasi. Monet haavasuihkeet ja jopa hyönteismyrkyt
värjäävät valkoista karvaa ruman näköiseksi.

Toinen huomioitava seikka ovat jalat, jos yksi jalka on ilman sukkaa tai vain matalalla sukalla, se saattaa tehdä hevosen liikkeistä epäpuhtaan näköiset, vaikka ne eivät
sitä olisikaan. Ongelma korostuu perusväriltään tummissa kirjavissa (mustankirjava, ruunikonkirjava jne.) sekä nopeissa askellajeissa. Parasta olisi siis kaikkien
sukkien olla yhtä korkeat, etenkin jos mielit kilpailla hevosellasi. Valkokavion laadusta on keskusteltu paljon, valkokaviot saattavat kulua hieman nopeammin ja
rispaantua reunoista, joten valkokavioinen issikka tarvitsee käytössä yleensä kengät.

Kirjava on upea ilmestys kilparadalla (kuvat Mikaela Häggström), lisää kuvia kilpailuista

Kirjavaa hevosta on ilo katsoa, ja tölttäävä kirjava monivärisellä harjalla ja hännällä on upea ilmestys, ehkä kirjavien luonteestakin löytyy usein omaperäinen pelle,
joka viihdyttää ihmisiä ja muita hevosiakin. Olen löytänyt myös oman kirjavan issikan, joten voin kai sanoa ettei minulta puutu enää mitään.

 

 

 

Onkohan mitään hassumpaa kuin kirjava pienenä!

Tässä oma hevoseni Lokkur varsana (Susanne Sjöström)

Rautiaankirjava Randalín jalostusnäyttelyssä

Sukkajalkainen Sokki tässäkin

Lokkur tarkoittaa kaksiväristä etuharjaa

Issikat kantavat pääasiassa vanhoja perinnenimiä. Osa nimistä viittaa hevosen väriin. Tässä muutamia yleensä kirjavien issikoiden nimiä selityksineen.

Orit/ruunat:

HELMINGUR (puolet jostakin), KAPUR (viittamainen laikku), KEMBINGUR (monivärinen villasekoitus)

KINNSKÆR (valkoinen poski), LUNDI (lunni, mustavalkoinen ruokkilintu), SERKUR (paita)

SKOTTI (tumma hevonen, valkoinen häntä), SKJÖLDUR (kilpi), SKJÓR (harakka, mustavalkoinen varislintu)

Tammat:

FLEKKA (täplä, pisama), GRÍMA (valeasu), HATTA (hattupäinen), HETTA (huppu), KINNA (laikku poskessa)

KOLLA (tumma pää ja häntä), KÚFA (tumma pää), SÍDA (laikku kyljessä), SLETTA (roiske),

VÆNGSKJÓNA (siiven muotoinen laikku takapuolessa), VALBRÁ (tumma merkki päässä)

ruunikonkirjava Thyrnirós

Hiirakonkirjava Undri

punahallakon(?) kirjava Freyja