|
Nainen on HOMO SAPIENS FEMINA - erotukseksi miehestä, joka on - paitsi luomakunnan
kruunu - myöskin HOMO SAPIENS MASKULIINA. Nainen kuuluu imettäväisiin ja on
tasalämpöinen (noin 36,6 celsiusta) paitsi silloin kun hänessä palaa intohimon
tuli, tai hänessä on kuumetta. Naisia tavataan mm. puistokaduilla, kahviloissa
ja ravintoloissa. Naisen tapaamista sanotaan täräykseksi eli Rendez-vuos:ksi.
Nainen on levinnyt yli maapallon.
Ennen kuin nainen on nainen, hän on lapsi, tyttö, neito. Sen jälkeen, kun
hän on ollut nainen, hänestä tulee akka. Nainen jakaantuu useaan luokkaan,
joista mainittakoon: kokenut, kokematon, irtonainen. Edelleen: morsian, rouva,
leskirouva sekä erikoinen laji; vanhapiika.
Naisella on anatomia. Anatomisesti nainen jakaantuu
a) päähän b) raajoihin ja c) vartaloon.
Pää; jotta naisella olisi paikka, johon voisi sijoittaa hatun, on
hänellä pää. Pään sisällä on mielikuvitus, jonka avulla hän sijoittaa hatun
päähänsä. Pään yläosassa kasvaa tukka, jonka värin perusteella naiset jaetaan
a) vaaleaverisiin b) tummaverisiin c) ristiverisiin ja d) punatukkaisiin.
Minka vuoksi kolmen ensimmäisen ryhmän naiset ovat "VERISIÄ" siitä tiede
ei vielä toistaiseksi ole päässyt selville.
Kummallakin puolen päätä ovat korvat, joista toisesta menee miehen puhe sisään,
toisesta ulos. Pään etupuolella on naamataulu ja takapuolella takaraivo ja
niska. Takaraivoaan nainen käyttää raivostumiseen ja niskaansa nakkelemiseen.
Naamataulun koillis- ja luoteispuolella ovat silmät. Silmillään nainen etsii
miestään. Naisen tuijotusta sanotaan sielukkaaksi katseeksi, miehen katsetta
vastaavasti tuijotukseksi. Tuntiessaan olonsa yksinaiseksi, nainen sulkee
silmänsä useaan eri otteeseen, lyhyin väliajoin ja suuntaa sen mieheen. Niin
muodoin ovat silmät muodostuneet naisen pyydystysvälineiksi.
Naaman alaosassa sijaitsee suu, jonka reunoja sanotaan huuliksi. Suu on saanut
nimityksensä suutelemisesta. Suun alapuolella riippuu leuka, joka on sitä varten,
ettei suu olisi aivan naamataulun alareunassa, mikä olisi melko ikävän näköistä.
Monet naiset pitävät siitä, että heitä otetaan leuasta kiinni, mikäli leukoja
ei ole kaksi tai useampia. Pää koko naisuudessaan muodostaa naisen koristuksen
poiketen mm. miehestä, jonka pää on järjen kotelo.
Raajat: Raajat jakautuvat ylä- ja alaraajoihin. Yläraajat
alkavat kainalokuopista ja päättyvät sormiin. Sormien päässä ovat
kynnet, joita naiset muitten petojen lailla lakkaamatta hiovat.
Sormia naisilla on viisi, joista se, joka on keskellä kämmentä,
on peukalo. Toisessa kädessä on myös viisi sormea, joten naisella
on yhteensä kymmenen sormea, kuten muillakin ihmisillä. Sormet
yhtyvät kämmeneksi, jossa kulkee viivoja. Naista viivoista
käy useimmiten selville, että nainen pian matkan päässä kohtaa
ristiverisen miehen, josta on vähän iloa ja vähän surua.
Alaraajat sijaitsevat vartalon alla ja niitä on terveesti kehittyneellä yksilöllä yksi
pari. Naisen alaraajassa voi erottaa neljä pääosaa, nimittäin nilkka, sääri,
polvi ja reisi. Jalkaterä haaraantuu kärjessä viideksi varpaaksi, jotka vuorostaan
hajaantuvat liikavarpaiksi, joiden lukumäärä on riippuvainen jalan ja jalkineen
suuruuden suhteesta. Nilkka voi olla joko ohut, paksu tai korkea. Sääri saattaa
olla pihti, suora tai väärämallinen. Suorat sääret ovat suosituimmat, vaikkakaan
eivät yleisimmät. Sääriään nainen käyttää niiden näyttelemiseen, mieluummin
ohuen sukan läpi. Polviaan naiset näyttävät yhtä mielellään kuin sääriäkin.
Miehellä on myös polvet, mutta he eivät aseta niitä näytteille. Naisten mielestä miesten
polvet ovat luotu polvistumiseen, mutta se on erehdys, sillä miehen polvet
ovat polveutumista varten. Tästä on sanakirjoihin tullut sana "miespolvet",
naispolvista ei puhuta mitään.
Vartalosta on vaikea puhua, silla siinä on hyvin paljon
salattua. Siitä huolimatta nainen pukeutuu mielellään siten,
että vaatetus alkaa vasta viime hetkessä ja päättyy niin pian
kuin suinkin. Vartalon ja pään välissä sijaitsee naisen kaula,
joka on välttämätön helminauhojen, riipusten ym. koristeiden
ripustuspaikkana. Heti kaulan alla kasien kiinnityskohdassa
ovat olkapäät. Niillä on kahdenlaista tarkoitusta: toisaalta
niiden varassa roikutetaan vaatetusta ja toisaalta ne ovat
välttämättömiä ns. olankohauttelussa. Olankohautus tarkoittaa
samaa kuin "en ymmärrä". (Mikä sivumennen sanoen
onkin naiselle tyypillistä). Tosin naisen mielestä se tarkoittaa
samalla ettei hän välitäkään ymmärtää.
Toisin kuin miehellä naisella on kaksi rintaa. Ne ovat muihin ruumiinosiin
verrattuna huomattavan pehmeät ja iän mukana niiden pehmeys lisääntyy ilmeten
vanhemmiten ns. riippumisilmiönä. Tästä naisen iän paljastavasta ominaisuudesta
johtuen nainen miltei aina - etelän uimarantoja lukuunotta- matta - verhoaa
rintansa. Rintojen takana on naisen selkä. Sitä nainen tarvitsee halutessaan
maata selällään - niin kuin hän yleensä haluaakin. Kun hän taas ei halua
- kuten usein tapahtuu aviomiehen sitä ehdottaessa - käyttää hän selkää niin
sanottuun selän kääntämiseen.
Rintojen alapuolella vartalo on kapeimmillaan - ainakin useimmiten. Kapeinta
kohtaa sanotaan uumaksi. Tältä kohdalta naisen vartalo on erittäin taipuisa,
mitä ominaisuutta hän mieluusti käyttää halutessaan herättää huomiota. Vartalon
etupuolella, siis samalla puolen kuin rinnat, on vatsa, joka sekin miltei
kaikkien naisen ruumiinosien tapaan on pyöreä. Nainen on tosin väsymätön
pyrkimyksissään estää vatsaa näkymästä.
Vatsan molemmin puolin vartalo leviää suurimpaan mittaansa muodostaen ns.
lantion. Lantion ja reisien välissä takapuolella, siis ei sillä puolella
missä rinnat olivat, on rintoja jossain määrin muistuttavat, lähes yhtä pehmeät,
mutta miltei poikkeuksetta isommat ja laakeammat pakaroiksi kutsutut lihaskasaumat
istumisen pehmeyden lisäämiseksi. Päinvastoin kuin rinnoissa pakaroiden keskellä ei
ole nännejä, mikä olisikin istuessa kiusallista.
Kaikkein eniten nainen poikkeaa miehestä vartalon etupuolella aivan sen alaosassa
keskellä sijaitsevan ruumiinosansa puolesta. Nimittäin siellä missä miehellä on
vielä vaikka mitä, ei naisella näyttäisi olevan yhtikäs mitään. Kaikki nämä tuhannet
vuodet nainen on onnistunut salaamaan totuuden antamalla kaikin tavoin miehille
enemmän tai vähemmän epämääräisen mielikuvan, että sieltä löytyisi elämän
totuus. Kokonaisen ammattikunnan, nimittäin gynekologit, on nainen onnistunut
puijaamaan tätä salattua totuutta etsimään. Viimeisin tiede on kuitenkin
vääjäämättä joutunut karmean tosiasian eteen - siellä ei ole mitään. Tutkimukset
tosin jatkuvat.
|