Japanilaiset kotialttarit ja rukoileminen alttarin äärellä

      


Hinoki-puusta, eli japaninsypressistä valmistetut kamidanat, vasemmalla hautajaisalttari ja katonrajassa kodin suojeluksen alttari. Shintopappi ojentaa Kenjille sakakin oksat hautajaisseremoniassa.



Shintolainen kotialttarihyllystö

Viimeistään silloin, kun joku perheenjäsenistä kuolee, niin kotiin ostetaan kotialttari, jollei sellaista jo ole ennestään. Shintolainen kotialttarihyllystö kamidana, eli kodin onnen ja varjeluksen alttari sijoitetaan yleensä kotona vieras- tai olohuoneen katonrajaan itään tai etelään päin etäälle ovesta, mutta se voi olla myös keittiössä, varsinkin jos keittiössä on osaksi maalattia, kuten esimerkiksi voi olla genkanissa, joka taas on eräänlainen kenkäeteinen, kuten meillä tuulikaappi.

Tässä hautajaispäivänä kotona otetussa kuvassa vasemmalla oleva Shintolainen hautajaisalttari on ainoastaan kuolleiden perheenjäsenten kuville tarkoitettu ja sijoitettu lattialle, eikä se muulloin ole edes näin koristeltu. Esimerkiksi kuvassa näkyvät tekstinauhat poistetaan hautajaisten jälkeen. Ne ovat samanlaisia muistonauhoja, kuin esim. Suomessa liitetään hautajaispäivän kukkatervehdyksiin.

Hautajaisten jälkeen vainajan perheenjäsenet muistavat joka päivä kuollutta perheenjäsentään hiljentymällä hautajaisalttarin ääreen aamuisin. Tämän rituaalin tarkoitus pitäisi olla ainoastaan vainajan muistaminen, eikä palvonta, mutta usein sukulaiset puhuvat jokapäiväisistä asioistaan suoraan vainajalle, ikäänkuin hän olisi elossa. Shinto-uskonnon mukaan puhtaus on ensisijaisen tärkeää, jotenka ensin pestään kädet ja vasta tämän jälkeen kumarretaan kahdesti alttarin äärellä, taputetaan käsiä kahdesti ja vielä lopuksi kumarretaan kerran. Sen jälkeen polvistutaan alttarin ääreen hetkeksi.

Alttarin äärellä toimitetaan myös lyhyitä kuoleman muistopäiväseremonioita, joihin osallistuu aina pappi, sekä lähisukulaisia. Seremonian lopuksi syödään juhlava ateria ja muistellaan vainajaa.

Shintolaisalttarissa pitäisi aina olla japanilaisille pyhän sakaki- eli salpapensaan oksia, sekä lisäksi ainakin seuraavat tarvikkeet: kaksi pientä vaasia oksille, vesiastia, lautaset suolalle ja riisille, kaksi sakekuppia, tarjotin miniruoka-annoksille ja olkiköysi valkoisin paperikoristein, joka symboloi pyhää tilaa.

Oikeanpuoleinen, katonrajassa oleva kamidana-kotipyhättö taas on Jumalien asuintalo, jossa heitä symboloivat Jumalien omat nimikyltit. Shinto-hautajaisalttaria lukuunottamatta Shinto-alttarilla ei koskaan ole Jumalien, eikä esi-isien kuvia. Katonrajassa olevan alttarin oven taakse laitetaan etummaiseksi Amaterasu-Jumalan nimikyltti. Kyltin taakse voi laittaa vielä muidenkin Jumalien puisia nimikylttejä, joita voi ostaa eri Jumalille pyhitetyistä pyhätöistä. Jos näitä ei ole voidaan käyttää pelkästään yhtä pyöreää peiliä, joka symboloi alttarille asetettuna Amaterasua. Peili on helpompi vaihtoehto, koska jos käyttää puisia, niin ne on käytävä vaihtamassa joka vuosi pyhätössä uusiin. Jos alttarissa on useampi ovi, niin Amaterasun kyltti laitetaan keskimmäiseen ja muiden Jumalien läsnäoloa ilmaisevat kyltit muiden ovien taakse.

Jokainen alttari on yleensä pyhitetty ainakin Amaterasulle, sekä vielä toiselle, esimerkiksi perheenpään omalle Ujigamille, eli klaanijumalalle, joka on oman perheklaanin kaukainen esi-isä. Esi-isistä voi tulla Jumalia vasta sitten, kun kellään suvun jäsenellä ei ole enää muistikuvaa näistä edesmenneistä sukulaisista. Alttarin toinen Jumalista voi myös olla perheenpään syntymäpaikkakunnan pyhätön oma shinto-pyhimys, Ubusuna no kami. Kyltti haetaan silloin syntymäpaikkakunnan omasta pyhätöstä.

Suuret Shinto-pyhätöt ja pienet kamidanat on aina molemmat valmistettu japaninsypressistä, eli hinoki-puusta, joka kestää hyvin vettä, eivätkä mitkään tupajumit pidä hinokin mausta.

Shinto-seremonioissa voidaan juoda myös shochua, eli vahvaa perunaviinaa. Jotkut perheet pitävät kotialttarilla aina kupillisen sakea, varsinkin jos vainaja oli eläessään kovin tykästynyt väkeviin. Jotkut vaihtavat ruokia ja kukkia alttarilla päivittäin, mutta toisilla ruoat kuivuvat astioihin ja kukat vaihdetaan vasta, kun ne ovat jo kuihtuneet. Shinto-alttarilla on yleensä ainakin teetä, vettä, riisiä ja misokeittoa.

Samalle perhealttarille ei voi laittaa kahden eri suvun henkilöiden valokuvia. Yleensä alttari on perheenpään, eli miehen suvun kuvia varten, jotenka vaimo, joka naimisiin mennessään liitettiin miehensä sukuun ei voi laittaa omien kuolleiden sukulaistensa kuvia samalle alttarille. Alttarisäännöt vaihtelevat kuitenkin paljon eri osissa Japania ja myös useiden eri shinto- ja buddhalaiskoulukuntien välillä.

Hautajaisalttareiden lisäksi katonrajaan kiinnitettäviksi tarkoitettuja alttareita on varattu lukemattomille Jumalille eri tarkoituksiin erinäköisiä rakennelmia, esimerkiksi Inari-niminen riisin ja sadon Jumala/tar, kodin ja perheen suojelun Jumala, autolla-ajon turvaava Jumala, suotuisan sään Jumala jne.

Suomalaisen Ukko ylijumalan sielunveli on Japanissa nimeltään Ajisukitakahikone, eli ukkosenjumala. Kaminari on ukkosenjumalatar ja Emma(-sama) taas ottaa meidät vastaan tuonpuoleiseen Pyhän Pietarin vierellä. Köyhyyden Jumalaa Bimbo Kamia vältellään viimeisen päälle, eikä hänelle aseteta alttaria, kun taas näille seuraaville sen kyllä voi laittaa: Sambo Kojin (keittiöjumala), Oho Yama (vuorijumala), Taki Tsu Hiko (sateen Jumala), Kura Okami (sateen ja lumen Jumala), Ida Ten (lain ja luostarien Jumala), Sukunahikona saken t.s. alkoholin jumala.

Lapsilykkyä rukoillaan Kanki Ten -Jumalalta, joka on yksi monista hedelmällisyysjumalista. Keittiön, veden ja tulen jumalille, sekä seitsemälle onnenjumalalle luetaan poikkeuksellisesti sekä shintolaisia norito-rukouksia, että buddhalaisia sutria, varsinkin sydänsutra.

Lukemista:
Japanin Nihongi- ja Kojiki-kansalliseepoksissa kerrotaan Kami-Jumalien ja shintolaisen maailmankaikkeuden syntyhistoria.





Buddhalainen kotialttari Butsudan


Buddhalaisalttari on vainajien muistamista varten ja se on koristellumpi kuin shintolainen. Hautajaisten jälkeen vainajan tuhka tuodaan kotialttariin 49 päivän ajaksi, ennen hautaanlaskua. Samassa kodissa voi olla jopa molempien uskontojen alttarit samassa huoneessa ja silti sulassa sovussa. Noin 90 % japanilaisista hautauksista toimitetaan buddhalaisin menoin, loput, n. 10 % ovat shinto-hautajaisia. Usein japanilaiset eivät edes tarkkaan tiedä minkälainen varustus alttarilla tulisi olla. Jotkut taas ovat erittäin tarkkoja, että varustus on täsmälleen oikea ja alttarilla olevat uhriruoat oikein valmistettuja. Alttarilla on aina mm. yhden pyhimyshahmon kuva, sekä kuvat esi-isistä ja heidän nimensä kaiverrettuina puisille pikku tableteille, tai pergamenttirullaan, astia suitsukkeille, kynttilä, puinen kala, soittokello, tuoreita kukkia, kolmiomainen kultakoristeinen alttariliina, valot, hedelmiä, pikku leivoksia, muita ruokia ja juomia maun ja juhlien mukaan. Jotkut perheet vaihtavat ruoat jopa kaksi kertaa päivässä.

Alttariliina vaihdetaan neljä kertaa vuodessa. Elokuussa Obon-juhlan aikana, kun esi-isien henget tulevat maan päälle kylään ruoat vaihdetaan päivittäin ja ne ovat joka päivä erilaisia. Juhlaruoat usein myös syödään, kun juhla on ohi. Uutena vuotena on myös omat erikoisruoat tarjolla alttareilla. Butsudanissa ei kuitenkaan pitäisi olla alkoholia esillä. Jos joku perheenjäsenistä on ollut pidempään poissa kotoa, esim. opiskelemassa muulla paikkakunnalla, niin hän kotiin palatessaan käy heti ensitöikseen hiljentymässä kotialttarin ääressä sytyttämällä ensin suitsukkeen ja kumartaen kunnioittavasti esi-isillensä. Alttarit Buddha-patsaineen eivät silti ole kuolleiden omaisten palvontapaikkoja, vaan alttari on vainajien muistamisen lisäksi mm. muistutus perheenjäsenille Buddhan opeista, ja alttarin ääressä voi paremmin keskittyä kehittämään itsessään buddhalaisuuden arvoja ja oppimaan muistamaan pyhien tekstien sanat toistamalla niitä alttarin äärellä usein.

Rukoileminen alttarin äärellä

Alttarin äärellä voi rukoilla monella eri tavalla riippuen mm. alttarista ja uskonnon koulukunnasta. Uskontojen rajahan on Japanissa kuin veteen piirretty viiva. Sana "rukoilu" ei ole oikeastaan oikea sana kuvaamaan japanilaista sutran tai mantran toistoa, mutta se on joka tapauksessa aika läheinen vastine, samoin kuin ei jumala-sanakaan, kami, ole oikea sana kuvaamaan Japanin noin kahdeksaa miljoonaa Kami-Jumalaa. Jos yhdistää sanoja voima, jumala, ihminen, hyvä tai paha henki, ilo, viha, jopa penisilliinin keksijäkin, joki tai vanha puu, niin päästään aika lähelle tätä shintolaisen kami-sanan varsinaista merkitystä. Pelättyjä jumalallisia voimia omaavat myös ketut, pesukarhut, kissat ja jänikset Japanissa.
Buddhalainen ja shintolainen rukoilu ei ole samanlainen pyyntö Jumalalle, kuin esimerkiksi kristityillä. Usein rukoillaan jollain näistä neljästä tavasta:

  • Toistetaan jotain valmista mantraa, joka yksinkertaistettuna koostuu tavuista, jotka eivät tunnu tarkoittavan oikeastaan mitään, mutta jos jokaisen tavun merkityksen ottaa selville, niin saa selville koko mantran sisällön, eli se on oikeastaan sama, kuin muutamaan tavuun tiivistetty pidempi rukous. Mantrat ovat varsinkin pappien käytössä, mutta myös moni maallikko toistaa näitä päivittäin kotialttarin äärellä ja temppeleissä.
    Rukouksista ehkä maailmassa eniten käytetty on laupeuden jumalattaren, eli buddhalaisen Boddhisattva (Bosatsu) Nyoirin Kannonin varsinkin tiibetissä suosittu mantra Om Mani Padme Hum, mutta se on taas jo toinen juttu.
    (Japanin 33 erilaista olomuotoa omaava Kannon on sama kuin mm. Quanjing, Kuan Yin, Chenrezig ja Avalokiteshvara).
  • Toistetaan halutun Buddhan, Jumalolennon, tai Kami-Jumalan nimeä hiljentyneenä niin kauan, että tuntee saavuttaneensa yhteyden Häneen, jolloinka rukoilijan kaikki eitoivotut ajatukset ovat kaikonneet.
  • Hädässä usein sanotaan äänettömästi pelkästään "Kamisama, Hotokesama" (Shinto-jumalani ja Buddhani), eli siis kahta eri uskontoa samassa rukouksessa, mutta jotkut voivat lisätä rukoukseen esimerkiksi myös Jeesuksen. Tämä on luultavasti japanilaisten kaikkein yleisin tapa rukoilla. Rukoukseen lisätään usein myös senhetkinen toive mukaan, vaikkeivat nämä pyynnöt varsinaisesti buddhalaiseen hiljentymiseen kuulukaan. Suurin osa maallikoista ei edes ymmärrä usein ikivanhalla kiinalla, tai sanskriitilla kirjoitettuja buddhalaisia pyhiä tekstejä lainkaan. Kirjoitusten sanotaan olevan täysin korjaamattomia alkuperäistekstejä, toisin kuin esim. Raamattua on aikojen kuluessa muutettu helpommin ymmärrettäväksi.
  • Voidaan lausua myös jokin "selkokielinen" sutra, aivan kuten kristityilläkin on omat valmiit rukouksensa. Usein esi-isien alttarilla jutellaan suoraan vainajille, kuten näkyy tehtävän Suomessakin haudoilla. Shintorukouksessa otetaan yhteyttä taivaallisiin voimiin, kuten Suomessakin, mutta rukoillaan usein näiden seuraavien Jumalien nimeen: Isen kahden pyhän linnan* Auringonjumala ja kahdeksansataa myriadia taivaallisia, ja maanpäällisiä Jumalia, sekä tuhatviisisataa ääretöntä määrää pää- ja sivupyhätöille, lääneille sekä Suuren Maan kahdeksalle pääsaarelle ja pienemmille saarille pyhitettyä Jumalaa. Heitä sitten kunnioittaen anotaan korjaamaan rukoilijan tahattomasti tehdyt erheet ja virheet rukoillen, että Jumalat silti siunaisivat ja olisivat suopeita vastaavasti.

    Seremonioissa yleensä papit rukoilevat ihmisten sijasta. Pappi kutsutaan paikalle rukoilemaan myös moniin arkipäivän tilanteisiin, kuten esimerkiksi, kun perhe aikoo laajentaa taloaan, tai kaataa vanhan puun.

      * Isessä ei ole varsinaisia linnoja, eikä palatseja, vaan Japanin keisarillisen perheen n.k esiäidin, Amaterasu Oumikamin kaksi tärkeintä pyhättöä.
      Tämä kaikkien Shinto-jumalien äiti Amaterasu on Auringonjumalatar ja hänen kaksi veljeään ovat kuun ja meren Jumalia. Amaterasu syntyi neitseellisesti, isänsä, eli pyhimys Izanagin silmäkulmasta. Japanin ensimmäistä keisaria Jimmu Tennoa sanotaan Amaterasun jälkeläiseksi.
      Jimmu hallitsi Japania vuodesta 660 eKr.
      Vuoden 1945 jälkeen valtio ja uskonto jouduttiin erottamaan Japanissa toisistaan, joten nyt puhutaan asian suhteen enää legendasta.





      People take different roads seeking fulfillment and happiness. Just because they're not on your road doesn't mean they've gotten lost. H. Jackson Brown Jr.

      Vaikka ihmiset kulkevat eri polkuja etsiessään onneaan ja tarkoitusta elämälleen ja vaikka he eivät sattuisikaan olemaan samalla polulla kuin sinä, niin se ei tarkoita, että he olisivat eksyksissä.
      H. Jackson Brown Jr.


      Kännykkä taivaallista    
      puhelua odottamassa    
      omassa kamidanassaan