Paimensukuinen lapinkoira
“Paimensukuisiksi
lapinkoiriksi sanotaan niitä lapinkoirarekisterissä olevia
koiria, jotka polveutuvat Suomen, Norjan ja Ruotsin poronhoitoalueilta
kootuista paimenkoirista. Näissä koirissa on pyritty säilyttämään
Tunturi-Lapin vanhan paimenkoiran olemus, sen tyyppi, rakenne ja luonne.
On todennäköistä, että saamelaisten vanha paimenkoira
löytyy juuri tästä koirakannasta. Tämän koirakannan
suojelemiseksi perustettiin vuonna 1981 Paimensukuisen Lapinkoiran
Seura ry.
Ulkonäöltään paimensukuinen lapinkoira poikkeaa
pystykorvamaiseksi jalostetusta näyttelytyypistä selvästi.
Se on pitkärunkoinen, matalaryhtinen, ja sen hännänkantotapa
vaihtelee liikkeiden ja mielialojen mukaan. Sillä on työkoiran
hyvinkulmautuneet raajat ja sen liikkeissä on notkeutta ja vauhtia.
Kannassa on saatu säilymään melkein kaikki koiran värit:
riistanväri, musta-valkoinen, mustan kaikki sävyt vaalein
ja/tai ruskein merkein, parkinväri eri vivahteissa, savunväri,
kermanväri, keltainen ja erilaiset raidat.
Paimensukuinen lapinkoira on retkeilevän luontoihmisen koira,
maatilan monitoimikoira ja kaupunkilaisen paras ystävä,
joka ystävällisen ja seurallisen luonteensa vuoksi sopii
hyvin myös lapsiperheisiin. Olemukseltaan paimensukuinen lapinkoira
on seurallinen, hyväntuulinen ja vilkas, mutta samalla hyvähermoisen
rauhallinen. Se on älykäs ja oppii helposti kaiken, minkä
se itse kokee mielekkääksi. Monissa yksilöissä
on lisäksi juuri sen verran oveluutta, että niistä
saa erinomaisen kumppanin.
Ensisijaisesti
paimensukuinen lapinkoira on ihmisen koira. Se vaatii isännän
ja kaipaa ihmisen seuraa. Sellaisena se sopeutuu hyvin kaupunkioloihinkin.
Yksinäiseksi pihakoiraksi sitä ei saa alistaa.
Koiria on kokeiltu myös alkuperäiseen työhönsä
paimenena. Niitä käytetään maatiloilla karjankuljetukseen
ja jotkut ovat päässeet poropaimeniksi.”
Edellinen teksti on lainaus Paimensukuisen
lapinkoiran seuran sivuilta löytyvästä määritelmästä.
Lisää tietoa rodusta saat sekä PLS:n sivuilta, että
rotujärjestön sivuilta Lappalaiskoirat
ry.
