Taustaa

Kennel Riskatsurkan on kasvattanut pienimuotoisesti paimensukuisia lapinkoiria vuodesta 1998 pohjoisessa Enontekiössä. Kennel sijaitsee näköalapaikalla vaaran rinteellä Hetan kylässä. Ikkunasta näkyy jylhä Ounastunturi. Koiria asustaa kotona pysyvästi kolme, Risukarhin Yltiö, Risukarhin Ölli ja Riskatsurkan Cuca Cumma. Pentueita on myös tähän mennessä kolme, A-, B- ja C-pentueet. Lisäksi sijoituksessa on tällä hetkellä kaksi narttua. Mikäli sinulle herää kysymyksiä, voit ottaa yhteyttä minuun "Palaute"-sivun kautta.

Ensimmäinen lapinkoirani

Ensimmäinen kosketukseni lapinkoiriin oli pikkuinen Jörri, joka oli perheessä kolmas koira. Kiireisellä emännällä ei ollut aikaa opettaa pentua, joten hän antoi sen minulle hoitoon eli kasvatuskotiin. Jörrillä ei ollut paljon luottamusta ihmisiin, mutta meistä tuli niin hyvät kaverit kolmessa kuukaudessa, ettei myöhemmin ollut ongelmia valita rotua.

 

Omat koirani Riska ja Tsurka

Ensimmäisen oman koirani hain Helsingin Mellunmäestä seitsenviikkoisena karvakeränä vuonna 1989. Se oli Risukarhin Yltiö, jolle keksin kutsumanimen kennelnimestä, eli siitä tuli Riska. Seuraavaksi taloon tuli vuonna 1991 tammikuussa saman kennelin kasvatti Risukarhin Ölli, joka oli syntynyt Vihdissä. Öllin kutsumanimeksi tuli Curka eli Tsurka.

Risukarhin Ämmi

Sattumien kautta taloon tuli sydämeni vienyt narttu Risukarhin Ämmi (isä Tikki, emä Risukarhin Tuisku), jo vanhempi koira, joka oli vaihtanut kotia useammin kuin kerran!!! Ämmi oli uskollinen kaverini, ja sai Riskan kanssa 3 ihanaa pentua: Riskatsurkan Aicaucco, Ahkunpoika ja Ammankulta. Ämmin tarinaa kuvaa mielessäni jo vuosia pyörinyt runo:



'Ei ollut mulla sitä taikaa
palauttaa luottosi ihmisiin,
Olit vierelläni hetkisen aikaa,
jäin minä kyyneliin.'





Ensimmäinen pentue

A-pentueen syntyminen oli kokemus sinänsä, olinhan yksin kätilönä. Ämmi ei ollut ensikertalainen, kuten emäntänsä, joten homma sujui mallikkaasti. Kolme poikapentua näki maailman, Pennut saivat nimet Riskatsurkan Aicaucco, Ahkunpoika ja Ammankulta. Aikanaan ne lähtivät Espooseen, Uusikaarlepyyhyn ja Kittilään. Surukseni Kittilän pennun nuori emäntä tuli allergiseksi koirille, ja joutui luopumaan koirasta. Se löysi kuitenkin uuden hyvän kodin Keminmaalta.

Uroksilla vientiä

Uroksillani alkoi olla vientiä, ensin tuli Taapanterin Juulia miehelään Riskalle, mutta Riska-herra loukkaantui ensi ärhentelyistä, niin että käytimme Tsurkaa. Siinä vaiheessa en ottanut pentuemaksuna narttupentua, mutta korvasin erehdyksen ostamalla nykyisen pentueen emän eli Tsurkan lapsenlapsen Taapanterin Lapinkullan (isä: FIN MVA Kello Reijo, emä FIN MVA Taapanterin Amy). Sijoitin sen Rovaniemelle, kuin myös Riskan pentuemaksulapsen Taapanterin Elviiran (isä Risukarhin Yltiö, emä Reppulin Anduril).

Seuraavat pentueet

Seuraavaksi tuli Pilvipolun Rati. Tsurkan kanssa tuloksena oli yhdeksän pentua. Yksi urospennuista meni Näkkälään poromiehelle, ja on kuuleman mukaan rauhallinen, kiltti koira, joka pysyy pihassa. Pentuemaksuna otin narttupennun, jonka sijoitin Ivaloon.

Parkkivärinen Tsabba eli Ruska teki ensimmäiset pennut Villi-Joikhu Hallan kanssa, seitsemän upeaa pentua! Vuonna 2000 oli Ruskalla vuorossa sijoituspentue, isäksi löytyi komea uros, Pukranvaara Ritni. Tulos: seitsemän ihanaa pentua, jotka löysivät helposti kodit. Yhden nartun sijoitin, se meni Vihtiin. Taapanterin Elviira eli Ruska (toinen Ruska) on pennutusvuorossa toivottavasti syksyllä 2003.

Kolmas pentue oli Riskan, Tsurkan ja Ämmin jälkeläinen, joten siitä jätin yhden poikapennun, Cuca Cumman eli Cahhkan, itselleni. Isä on Riskatsurkan Aicaucco, emä Taapanterin Lapinkulta. Pentuja on neljä, kolme urosta ja yksi narttu. Narttupentu, Covin Caunis, on matkannut Ruotsiin rokotusohjelman valmistumisen sekä vasta-ainetestien jälkeen. Muut kaksi urosta menivät Taavettiin ja Kemijärvelle.
- Maarit