Pääosa kuusien oksista haarautuu rungosta säteittäisesti vuosikasvainten rajalta. Sukkulamaiset kävyt ovat tavallisesti riippuvia ja kokonaisina varisevia.
Suomessa kasvavat metsäpuina ainoastaan kuusi ja sen pohjoissuom. alalaji siperiankuusi välimuotoineen. Kuusen oksisto on kartiomainen, neulaset ovat n. 20 mm pitkiä, verraten tummia ja pitkäikäisiä.
Kuusi kukkii Etelä-Suomessa touko–kesäkuun vaihteessa, ja lenninkalvolliset siemenet kypsyvät saman kasvukauden lopulla. Siemenvuosia on 3–5 vuoden välein; hyviä siemenvuosia vain suunnilleen joka 10. vuosi.
Nuoret yksilöt kasvavat hitaasti ja menestyvät parhaiten vanhemman puuston alikasvoksena tuoreilla kankailla ja korvissa. Kuusi kärsii asutuskeskuksissa, sillä likaantuneet neulaset eivät uusiudu kyllin nopeasti. Huippupituutensa (jopa 35–40 m) kuusi saavuttaa Suomen eteläosissa 80–100-vuotiaana, pohjoisessa vanhempana.
Puuaine on vaaleankellertävää, kevyttä ja sitkeää, mutta sen kestävyys ja polttoarvo on verraten heikko. Se on arvokasta saha- ja selluloosateollisuuden raaka-ainetta. Pohjoismaissa kuusi on joulun symboli.
Kuusi on altis erilaisille tuhoille. Lyhytaikainenkin keväthalla tuhoaa nuoret vuosikasvaimet, ja vars. taimet ovat arkoja myös kuivuudelle. Vaakasuoran juuriston ja tiheän latvuksen takia myrsky kaataa ja katkoo kuusia verraten usein. Kuusimetsien tuoreuden vuoksi kulot eivät ole kovin yleisiä, mutta alas ulottuvan oksiston takia tuli leviää helposti latvatuleksi, ja ohuen kaarnan ja maanläheisen juuriston vuoksi puu helposti kuolee. Kuusta lahottavat mesisienet ja juurikääpä sekä useat muut kääpäsienet.