Euroopanmajava (Castor fiber)
Euroopanmajavat ovat kuuluneet Suomen luontoon lähes yhtäjaksoisesti yli 100 000 vuoden ajan. Kanadanmajaviakin on ollut täällä jo yli 60 vuotta. "Majavasotku" juontaa vuoteen 1868, jolloin Inarin Einiönjoesta pyydystettiin Suomen viimeinen alkuperäinen euroopanmajava. Häntien läiske hiljeni, ja uusia istukkaita saapui vasta 1930-luvulla Norjasta ja Kanadasta. Istukkaiden luultiin olevan samaa lajia, eikä ihme. Elintavoiltaan ja ulkonäöltään serkukset muistuttavat suuresti toisiaan. Tutkija tunnistaa lajit kallonmuodosta. Kanadanmajavalla on myös hieman leveämpi häntä ja sileämpi turkki kuin takkuisella euroopanmajavalla. Kanadanmajava saa 3-4 poikasta, euroopanmajava vain kaksi tai kolme. Suomen noin 10 000 majavasta on eurooppalaisia vain tuhat. Ne ovat keskittyneet Satakuntaan ja levittäytyneet sieltä hitaasti Pohjois-Hämeeseen ja Etelä-Pohjanmaalle. Rinnan kaksi majavalajia elävät nykyään pohjoishämäläisessä Kurun kunnassa. Lajit eivät risteydy keskenään, mutta kanadanmajava näyttää vievän euroopanmajavan elintilan. Uhanalaisten lajien luettelossa euroopanmajava kuuluu silmälläpidettävien listalle. Rassin mukaan kanta on pysynyt vakaana, niin että uhka on lievä. Varsinaisesti majavia hallinnoikin maa- ja metsätalousministeriö. "Pyritään pitämään lajit erillään ja tyhjentämään Lappi kanadanmajavista", tarkastaja Reijo Poteri ministeriön metsästysosastolta kuvaa. Lappi-linjaa selittävät osin Ruotsin ja Norjan toiveet. Ne eivät halua kanadanserkkuja omien euroopanmajaviensa kiusaksi.