OLETKO BIOLOGINEN MIES VAI KULTTUURIMIES


Miten biologia ja kulttuuri ohjaavat seksikumppanin valintaa?

Biologisesti yksilö on menestyvin, jos se saa eniten terveitä ja lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä. Tämän lisäksi näiden jälkeläistenkin tulee pärjätä lajinsisäisessä kilpailussa ja siirtää geenit taas uusille sukupolville.

Naaraat ja koiraat ovat tässä geenien leviämiskilpailussa toisistaan poikkeavassa asemassa. Naarailla on vain rajoitettu lukumäärä jälkeläisiä, joita se voi elinaikanaan synnyttää. Niinpä naaras keskittyy määrän sijasta laatuun.

1. Ensinnäkin, sen tulee valita mahdollisimman terve uros jälkeläistensä isäksi. Luonnossa on jatkuva kamppailu eläinten ja niiden loisien, kuten vahingollisten bakteerien, virusten ja sienten välillä. Sitä mukaa kun eläimet kehittävät puolustuskykyä näitä taudinaiheuttajia vastaan, nopeasti lisääntyvät mikrobit ja muut loiset kehittävät itsestään uusia kantoja, jotka läpäisevät eläinten puolustuskyvyn. Ensimmäisenä ei kenties tule mieleen, että erilaisten loisia vastaan taisteleminen on lajinkehityksen kulmakiviä. Biologiassa tämä on kuitenkin tunnustettu tosiasia. Esimerkiksi Amerikan alkuperäisväestöstä kuoli 90 prosenttia Euroopasta tulleisiin tartuntatauteihin, koska intiaanien geeniperimässä ei ollut vastustuskykyä Euroopassa esiintyneille taudeille.

Naaraiden tehtävänä on siis valita urosten joukosta siittäjiksi yksilö, joka ei ole taudin heikentämä. Merkkejä sairaudesta voi olla huonokuntoinen turkki, sulkapeite tai iho tai epätavallinen tai jaksamaton käytös.

2. Lajeilla, joissa koiras osallistuu poikasten hoitoon, naaraan täytyy kiinnittää huomiota myös koiraan kykyyn huolehtia jälkeläisistä. Koiraan tilanne on kuitenkin erilainen kuin naaraan. Poikasten lukumäärä ei ole mitenkään rajoitettu eikä uroksen tarvitse säästellä siittiöitään. Koiraan geenit menestyvät sitä paremmin, mitä useamman munasolun hän hedelmöittää. Uroksen ei tarvitse siis valikoida naarasta samalla suotimella millä naaras valitsee koiraat. Vaikka koiras hedelmöittäisi sairaan näköisen naaraan, ei vahinko ole suuri - voihan naaras parantuakin. Uroksen kannattaa vain vältellä jo raskaana olevia pömppövatsoja ja hedelmättömiä vanhuksia.

Biologisesti uroksen ei siis kannatta kranttuilla seksikumppania valitessa. Todellisessa jokapäiväisessä elämässä näin kuitenkin tapahtuu. Miksi? Kyse on kulttuurin vaikutuksesta valintoihimme. Samalla tavoin kuin Yhdysvaltalainen kulttuuri ajaa naisia rintojen suurennusleikkaukseen, niin Brasiliassa rintoja päinvastoin pienennetään. Suuressa osaa Afrikkaa taas miehet eivät kiinnitä mitään seksuaalista huomiota rintoihin. Kulttuuri muokkaa mieltämme kumoten usein biologisten tekijöiden vaikutusta. Nykymiehen seksiä voi verrata myös ruokailuun, emme enää suostu ahmimaan raakaa lihaa tai hyönteisiä, vaan vaadimme ruokamme huolella valmistettuna ja syömme sen haarukoilla ja veitsillä. Niinpä biologinen mies meissä on enemmän tai vähemmän peittynyt, ja sen on korvannut kulttuurimies. Kulttuurimies kiinnittää seksiä harrastaessaan huomiota naisen ulkonäköön, mikä on biologiselle miehelle vierasta.

Jos siis naisen ulkonäkö merkitsee miehelle paljon tai erittäin paljon seksikumppanin etsinnässä, niin kyseinen mies sijoittuu biologinen mies - kulttuurimies -jatkumolla kulttuurimiehen ääripäähän. Jos taas naisen ulkonäöllä ei ole juurikaan merkitystä, on kyseessä biologinen mies.

pupu.jpg - 3041 Bytes


Gorillan strategia omien geenien leviämiseksi on yksinkertainen - perusta haaremi ja isojen lihaksien avulla estä kilpailevien urosten lisääntyminen




Linnuilla osoitus koiraiden terveydestä on se, että ne pystyvät jatkuvasti laulamaan monimutkaista sävelkulkua jopa 4000 kertaa vuorokaudessa. Loisien vaivaama yksilö ei tähän pysty.



Jos kulttuurimies on oikein kultturelli, niin tämän ulkonäön tulee vielä vastata oman kulttuurin muodinmukaisia kauneusihanteita.
Populuksen etusivulle
Vastaus rakkauden mysteeriin
Naisten iskuohjeita