Politiikan psykoanalyysi 2

Kateus - etusivu

Kateus kohdituu voimakkaimmin astetta parempiosoaisiin

Auttaako järkeily Rytsölöiden kadehtimiseen?

Joseph H. Berken käsitykset kateudesta pahuuden lähteenä

Kateuden pelko

Kateuden välttämättömyys

Tuhoava ja kilvoittelemaan ajava kateus

Yhteenveto

Imuroi koko teksti tekstitiedostona




Politiikan psykoanalyysi 1. - Vihreät

Keskiarvopsykologiaa

Populuksen etusivu

Lähetä postia_m.ahola@nic.fi

Kateus ja politiikka

Koska äänestäjät tekevät päätöksensä tunteella ja vain osittain järjellä, niin poliitikon menestyksen ehtona on kyky vedota oikealla tavalla kohderyhmänsä syvimpiin tunteisiin. Psykoanalyytikot ovat pitkään tienneet, että yksi tärkeimmistä poliittisista tunneaseista on kateus. Kateus on kuitenkin tunne, jota meidän kulttuurissamme halveksitaan, kieltävätpä jotkut omiin tunteisiinsa kosketuksen menettäneet ihmiset tuntevansa kateutta lainkaan. Avointa kateutta ei hyväksytä - tästä selvänä merkkinä on avointen kateusteemojen puuttuminen mainoksista.

Kateus nostattaa hyökkäävyyttä ja vihaa ollen näin aiheellisestikin pelätty ja varottu tunne. Toisaalta kateellisuus liittyy oman heikkouden, pienuuden ja huonommuuden havaitsemiseen, mikä on tuskallinen ja vältelty tapahtuma. Kateutta tuleekin käyttää poliittisena aseena siten, ettei äänestäjä itse tietoisesti huomaa kateellinen olevansakaan. Yhteiskuntatieteilijänä Fransesco Alberoni myös tuo esille, että yhteiskunta normittaa kateuden ilmaisua, eli sen vapaata ilmentymistä rajoitetaan voimakkaasti sosiaalisin säännöin.

Kateutta yhteiskunnallisen ilmiönä on perusteellisesti käsitellyt Kleiniläinen psykoanalyytikko Joseph H. Berke jonka erinomainen teos Pahan voima on ilmestynyt myös suomeksi (Otava 1988). Suomessa Terho Pursiainen on käsitellyt aihetta yhteiskunnallis-moraalisessa pamfletissaan Kymmenen uutta käskyä. Yhteiskunnallisesti aihetta on käsitellyt myös sosiologi Francesco Alberoni kirjassaan Kateus.



Seuraava