EI TÖÖLÖN MUSIIKKITALOLLE


ONKO KLASSINEN MUSIIKKI HIENOMPAA TAIDETTA? TARVITSEMMEKO SELKOMUSIIKKIA? SUOMALAISEN KULTUURIN ALASAJO BOIKOTTIKO ASEEKSI?

1. HYVÄN MAUN PUOLUSTAJAT


Muistan nuoruuteni ajan 70-luvun alussa. Muiden nuorten tavoin olin innostunut rock-musiikista,mutta Suomessa ja itäblokin totalitaarisissa maissa sen kuunteleminen oli ongelmallista. Rock-musiikkia tuli radiosta 2 ohjelmaa viikossa, yhteensä runsas tunti. Näitä ohjelmia sitten nauhurin kanssa kuunneltiin. Vielä huonommin asiat olivat kuusikymentäluvun alussa. Silloin radion musiikkijohto oli päättänyt, että kansaa tulee sivistää, ja niinpä radion kuunnelluimpina aikoina sai soittaa ainoastaan klassista konserttimusiikkia. Klassisen musiikin ystävät jyräsivät radiossa suoraan sanoen häikäilemättömästi kunnioittamatta muiden musiikinalojen kuuntelijoiden tarpeita. Sama kansanvalistushenki jatkuu yleisradiossa,vaiikka ei nykyisin kuitenkaan niin räikeänä ja avoimena, mutta Töölön musiikkitalokin on puoliksi radion sinfoniaorkesterin hanke. Ja koko ajan pienenevä klassisen musiikin ystävien joukko haluavaa rakennuttaa talon, koska tiettyyn tarkoitukseen rakennettu talo takaa paremmin rahoituksen kahdelle orkestereille myös tulevaisuudessa. Itse olen usein ihmetellyt, miksi kansalaiset eivät kuusikymmenluvulla nousseet kapinaan holhovaa klassisen musiikin pakkosyöttöä vastaan. Ehkä syynä oli se suuri kunnioitus jota kuusikymmenluvulla tunnettiin maistereita kohtaan.
Toisaalta työväenpuoluiden kansanedustajat ovat usein olleet porvarisperheiden lapsia jotka ovat ajautuneet politiikkaan valitsemansa taiteellisen elämänuran ja sitä kautta vasemmistolaisuuden kautta (esim. Claes Andersson).

2. ONKO KLASSINEN KONSERTTIMUSIIKKI PAREMPAA TAIDETTA?


Nykyinen kulttuurintukimus tyrmää tylysti vanhemmat käsitykset korkeakulttuurista, joka olisi jollain tavoin arvokkaampaa, kuin niin sanottu "matala" kulttuuri. Kyse on lähinnä siitä, että tietyn tyylin kautta haluttaan hienostella ja erottuautua omaksi ryhmäksi. Esimerkiksi kirjallisuuden ollessa kyseessä voidaan tietenkin erotella viihde ja ihmisen kokonaisvaltaiseen kokemukseen perustuva syvällisempikirjallisuus. Mutta musiikin olessa kyseessä eri musiikinlajien asettelu arvojärjestykseen on keinotekoista. Musiikin vaikutus ihmiseen perustuu pääosiltaan melodiaan, ja se, esitetäänkö sama melodia sinfoniaorkesterin, sitaran vai syntetisaattorin kautta, ei muuta sen arvoa. Melodian vaikutusta ihmisen aivoihin voisi verrata alkoholin vaikutukseen ihmisen aivoihin: Joskus viiniharrastusta on pidetty hienompana tapana nauttia alkoholia- koskenkorvan juomista taas moukkamaisena ja brutaalina. Samalla tavoin alkoholi kuitenkin nouseen päähän molemmista juomista.
Pohjoismaat ovat historiallisesti hyvin tasa-arvoisia yhteiskuntia, mitä tutkijat ovat selittäneet mm. sillä, että viimevuosisadalle asti kansakuntia on leimannut köyhyys, eikä luokkajakoa ole niin selvästi syntynyt. Keski- ja Etelä-Euroopassa taas ihmiset ovat perinteisesti jakautuneet eri luokkiin, ja he ovat olleet hyvin tietoisia omasta luokka-asemastaan, mikä usein pohjoismaisesta ihmisestä tuntuu käsittämättömältä. Yksi tämän luokkajaon ilmentymä on kuttuuri, eli ylempään yhteiskuntaluokkaan kuuluvat ihmiset ovat korostaneet oman ryhmänsä asemaa valikoimalla kulttuuriharrastuksensa. Yksi tällainen luokan tunnusmerkki on ollut klassisen konserttimusiikin ja oopperamusiikin harrastus, johon on liittynyt oma pianonsoiton tai muun instrumentin harrastus. Nykyiaikanen versio tästä luokka-ajattelusta voisi olla Bossin puku, Chanelin hajuvesi, Diorin sukat, Dom Perignon -shampanija, ooppera, Juhani Palmun latomaalukset ja Töölön musiikkitalo.
Kultuuriharrastuksen luokkia erotteleva luonne tulee Keski-Euroopassa esiin naisen aseman kautta. Näissä maissa ylempien luokkien naisilla on ollut tapana jäädä pois työelämästä ja viettää kotirouvien kahvikutsuelämää. Tällainen elämä aiheuttaa joitakin ongelmia kuten: 1. Jos olen kotirouva, mihin tarvitsen akateemista koulutusta ja 2. Miten perustelen oman arvoni korkeapalkkaiselle miehelleni, jotta hän ei ottaisi kauniimpaa, nuorempaa ja köyhempää uutta vaimoa. Vastaus löytyy myyttisestä käsityksestä henkevästä ja kutturellista vaimosta, joka kultturin tuntemuksen johdosta voittaa "halpahintaiset katutytöt". Koska Suomessa nykyisin kaikki naiset käyvät töissä, ei meillä tällaiseen kotirouvien tukemiseen ole tarvetta ja tukea "korkeakulttuurille" voitaisiin supistaa.
Suomen harvalukuinen yläluokka ilmentää eliittikuttuuria sitä kautta, että rikkaiden sukujen ne lapset, jotka eivät ole halunneet tai kyenneet asettua sukuyrityksen johtoon tai lukeneet itseään lääkäreiksi, ovat luoneet uraa taiteen ja kulttuurihallinnon alalla istuttaen hallintoon elitististä kulttuuria suosivat järjestelmät.
Yhdysvalloissa harvalukuisia klassisen musiikin kuuntelijoita pidetään yleisesti ylimielisinä snobeina.

Moukat!?

3. SELKOMUSIIKKIA?


Klassisen konserttimusiikin pääteokset on sävelletty aikakaudella, jolloin ihmiset kuuntelivat varsin vähän musiikkia, muutaman tunnin viikossa. Nykyiset kuuntelijatukimukset kertovat ihmisten kuuntelvan radiota noin neljä tuntia päivässä, josta pääosa on musiikin kuuntelua. Tällainen massiivinen musiikin kuuntelu ei voi olla jättämättä jälkiä ihmisen musiikkitajuun ja etenkin melodioiden hahmottamiseen. Vaikka musiikin kuuntelu perustuu suhteellisen alkeellisten sensomotoristen skeemojen toimintaan, eivätkä korkemmat psyykkiset prosessit siihen osallistu, niin pikkuhiljaa ja huomaamatta runsas musiikin kuuntelu kehittää "melodiatajua" siten, että ihminen alkaa vaatia monimutkaisempia ja kehittyneempiä melodiakulkuja. Ja tähän suuntaan nykyinen pop-musiikki onkin selvästi kehittynytkin. Mutta klassisen musiikin kohdalla tästä syntyy ongelma. Usein toivotaan, että vapaa-ajan lisääntyminen ja siirtyminen ajanviete- tai "lumo"-yhteiskuntaan ja viihteen ja kulttuurin lisääntyvä kulutus toisi myös klassiselle musiikille uusia kuuntelijoita. Mutta tämä on toiveajattelua, sillä kun ihmiselle, joka on kuunnellut nykyaikaista pop-muusiikkia pienestä lapsesta lähtien neljä tuntia päivässä soitetaan klassista musiikkia, kuullostavat sen sävelkulut liian yksikertaisilta, varsinkaan kun mitään rytmillisiä komponentteja ei ole sekoittamassa selkeää melodiaa. Toisin sanoen musiikki kuullostaa kehitysvammaisille tai lapsille suunnatulta selkomusiikilta.
On tietenkin hyvä, että on olemassa yksinkertaisempaa musiikkia niille, jotka eivät työn tai muiden syiden vuoksi ehdi kuuntelemaan runsaasti musiikkia ja tässä mielessä näille ryhmilleon hyvä rakentaa musiikkitalo.

4. SUOMALAISEN KULTTUURIN ALASAJO


Mitä yhteistä on moottoripyörä-bandiiteilla, kettuterroristeilla, graffititöhrijöillä ja saatananpalvojilla. Kaikki ovat imeneet vaikutteensa rikolliseen toimintaan ulkomiaisista lähteistä. Kun ihmiseltä riistetään oman kulttuurin rikas ja ihmisä vaikeissakin elämäntilanteissa ohjaava perinteinen kuttuuri, ja annetaan tilalle amerikkalainen kaupallinen viihde, ei ole ihme, että epätietoinen nuori ajautuu tuhoisille poluille.
Itsenäisyyspäivän juhlapuheissa poliitikot muistavat korostaa suomalisen kulttuurin vaalimista kansainvälistyvässä maailmassa ja rahaakin tähän tarkoitukseen kerätään kiitettävä määrä. Mutta rahat kuitenkin käytetään oopperan ja sinfoniaorkesteriden ylläpitoon - näiden ohjelmistosta kuitenkin 95 %:a on ulkolaista. Musiikkitalo maksaa noin 500 miljoonaa markkaa. Entä jos tämä summa käytettäisiinkin suomalaisen kulttuurin rahoittamiseen.
Yksi yhteiskuntamme nykyongelmista on massiivinen muutto maalta kaupunkeihin. Yleensä syynä pidetään työn perässä muuttamista, mutta sama muuttoaalto on käynnissä myös Norjassa, vaikka siellä työpaikat on turvattu koko maahan. Norjassa muuttoliikkeen syynä pidetään kultuuria, joka nykyisin näkee vain kaupungin oikeana asuinpaikkana. Musiikkitalo tukee kultuurin keskittymistä pääkaupunkiin tilanteessa, jossa nimenomaan maaseudulle tyypillistä kultuuria kannattaisi vaalia.

5. AUTTAISIKO BOIKOTTI?


Aina kun tuhat ihmistä irtisanoo TV-masunsa (entinen TV-lupa) Yleisradio menettää miljoona markaa tuloja. Jos tarpeeksi monta ihmistä vastustaa musiikkitaloa, eikä lampaiden tavoin alistu saneltuihin ratkaisuihin, ei Yleisradion ylimielinen johto voi sivuuttaa asiakkaidensa mielipiteitä (emme enää elä 60-lukua). Musiikkitalon toinen rahoittaja olisi käytännössä Veikkaus oy - onhan sen toimitusjohtaja Pavarotti-älymystön keulakuva Matti Ahde. Myös Veikkauksen pelejä voisivat musiikkitalon vastustajat boikotoida, sillä Veikkauksen pelit voi helposti korvata
tuottavimmilla rahapeleillä.
Arvo Salo: kirjailija ja kultuuriministeri, SDP






























Pentti Saarikoski
Pentti Saarikoski: Runoilija ja vasemmistonuorten esikuva



























Kalevi Sorsa Kalevi Sorsa: runoilija ja pääministeri






































PUHALTAJAT Huilunsoittajan lähtöpalkka orkesterissa on noin 12 000 mk kussa. Yleensä puhaltajat voivat soittaa korkeintaan kaksi tuntia päivässä huulten rasittumisen takia.



harvinainen kuva Gösta Sundquistin kappaleet kertovat niiden ihmisten arjesta, joilla ei vättämättä mene hyvin elämässä. Göstan laulut ovat tuoneet lohtua monen elämään. Lauluntekijä joutuu kuitenkin elättämään itseään tekemällä huumoriohjelmia Radiomafialle.





























TAKASIN NORDCENTERIN PÄÄSIVULLE
Webmaster Mikko Ahola muko.axo@sanet.fi