Toisaalta jos ajatellaan tyypillisen vihreiden kannattajan tilannetta: nuori, hyvin koulutettu, ehkä vielä isovanhemmilta peritty omistusasunto lähellä keskustaa, eli elämä näyttää hymyilevät kasvonsa onnekkaalle yhteiskunnan jäsenelle. Vaikka yleensä nuoria haukutaan huonosti kasvatetuiksi, niin tässä tapauksessa tyypillinen vihreä ei yksinkertaisesti kehtaa lähteä vaatimaan itselleen lisää liksaa tai muita taloudellisia etuja. Kun pullat ovat hyvin uunissa, ei edunjakopolitikointi osu oikein kohdalleen.
Takaisin alkuun

KYLTYMÄTTÖMYYS JOHTAA KATASTROFIIN ?

Ympäristönkatastrofin uhka on tietenkin olemassa oleva tosiasia. Jos esimerkiksi Golf-virta hidastuu ja pysähtyy, niin Suomesta tulee uusi Grönlanti. Käytännössä Suomen valtio menisi konkurssiin ja esimerkiksi eläkkeitä ei kukaan maksaisi. Samoin työllä ja vaivalla hankitut asunnot ja kesämökit muuttuisivat arvottomiksi. Näin ollen runsaastikin maallista mammonaa kerännyt valtion tai kunnan eläkeläinen huomaisikin olevansa Espanjassa yrittäen ansaita muutaman lantin kenkiä kiillottamalla. Eikä asiantuntijoiden mielestä muutokset golfvirassa ole kovinkaan epätodennäköisiä. Väistämättä erilaisiin katastrofiuhkiin perehtyessä herää kysymys, ottavatko ihmiset nämä uhat tarpeeksi vakavasti ja tehdäänkö tarpeeksi niiden torjumiseksi. Esimerkiksi psykologian professorit Risto Vuorinen ja Risto Näätänen ovat esittäneet epäilyksiä siitä, että ihmisen psyykkinen järjestelmä ei kykenisi reagoimaan oikein näiden uhkien edessä ja että ihmiset liian helposti tuudittautuvat petollisiin uskomuksiin siitä, että kaikki on hyvin ja järjestyksessä.
Takaisin alkuun

Professori Näätäsen näkemyksen ymmärtää, kun muistaa hänen aikanaan tutkineen liikennekuolemia. Näissä tutkimuksissa päätulos oli, että autoilijat ottavat liikenteessä liikaa riskejä, eli pelkäävät liian vähän. Tämän takia esimerkiksi nopeuksia pitää rajoittaa liikenteessä ja nopeusrajoituksia tulee tehokkaasti valvoa, jotta autoilijat eivät ajaisi liian suurilla nopeuksilla.

Samalla tavalla kuin liian suuriin ylinopeuksiin hullaantuneina kansalaiset olisivat hullaantuneita kuluttamiseen eivätkä huumassaan ymmärtäisi olla tarpeeksi huolissaan ympäristön tilasta.

Ei liene kovin harvinaista, että olemme huolissamme toisten huumasta, siitä että heidän riehakkuutensa ja estottomuutensa johtaisivat ajattelemattomuuteen ja riskien mitätöintiin, ja tätä kautta romahduttaviin ja tuskallisiin seurauksiin. Voimme olla huolissamme siitä, miten nuoriso heittäytyy nautinnon hakemiseen välittämättä seurauksista, miten he heittäytyvät vapaaseen kyltymättömään seksiin ja kantavat seurauksena AIDSIA, abortteja ja aviottomia lapsia. Mutta kuinka paljon tästä huolesta on vain omien halujemme ja pelkojemme projisointia, kuinka itse asiassa toivoisimme itse uskaltavamme heittäytyä rohkeammin aistinautintojen maailmaan ja kuinka haluisimme irti estoistamme ja huuman pelosta.
Takaisin alkuun

Vaikka ihmisen aivot ovat sillä tavoin rakennettu, että ne etsivät nautintoa ja yrittävät välttää tuskaa, niin tämä ei merkitse sitä, ettemme osaisi olla aiheellisesti huolissamme ja varovainen silloin kun siihen on todellista tarvetta. Elämän aikana koetut ikävät yllätykset, karvaat pettymykset ja illuusioiden romahdukset opettavat kyllä luopumaan katteettomasta hyvän odottamisesta. Psykiatrin mielestä ihmiset kenties ovat liiankin huolissaan ja pelkäävät liian monia asioita. Erilaista turvaa ja varmuutta etsitään joka puolelta. Eräs uskonnosta varmuutta etsivä mies kehui tapaamalleen insinöörille saavan illalla rauhan nukkumaan mennessä lukemalla raamattua, johon insinööri vastasi saavansa rauhan lukemalla pankkikirjoja. Erilaiset maailmanlopun skenaariot ovat myös yleisiä. Maailmanlopun skenaarioon voi liittyä syvän katkeruuden ja pettymyksen tiedostamattomia tuhoavia elementtejä, joihin liittyy ajatus, että muut ihmiset saavat oikeudenmukaisen koston ja rangaistuksen osakseen. Tällainen voi olla esimerkiksi uskonnollinen viesti muotoa "Uskokaa Jumalan armoon, tai tulette hukkumaan". Harvinainen ei myöskään ole mielikuvan arkkityyppi, jossa yksinäinen minä tarkkailee hitaasti tuhoutuvaa maailmankaikkeutta.
Takaisin alkuun

Ihmiset ovat täysin kykeneväisiä olemaan huolissaan uhkatekijöistä ja toimimaan niiden torjumiseksi. Valikoituuko juuri oikeat asiat huolenaiheiksi on yhteiskunnallisen tason kysymys, ei niinkään psykologinen kysymys. Suomen historiasta voi mainita sen virheen, joka tehtiin ennen toista maailmansotaa, kun armeijalle ei hankittu uutta aseistusta. Tällöin yleinen huoli sodasta ei ollut tarpeeksi voimakas. Mutta toisaalta maailmassa on hankittu aseita uhkaavien vaarojen varalle lukuisia kertoja täysin ylimitoitetusti. Ympäristöaktivistin tehtävä on periaatteessa yksinkertainen: lukea tiedemiesten raporteista kuivaa numerotietoa uhkaavista muutoksista ympäristössä, tämän jälkeen muuttaa kuiva tieteellinen teksti eläviksi kauhukuviksi ja pelotella ihmiset tekemään poliittisia ja muita ratkaisuja uhan torjumiseksi.(Tietenkin ihmisillä on tietty kiintiö kuinka monesta asiasta he voivat olla huolestuneita vaipumatta masennukseen. Eräällä tavalla poliittista taistelua voisi myös tarkastella kilpailuna pelosta, mikä puolue pystyy parhaiten pelottelemaan äänestäjät oman asian taakse).

Takaisin alkuun

YKSI ASIA - YKSI PUOLUE

Mutta onko tarpeellista perustaa puolue yhden asian takia on toinen kysymys. Naisten puolue ei vaaleissa menestynyt, koska äänestäjät uskoivat että tätä asiaa voidaan tehokkaasti ajaa myös muiden puolueiden sisältä. Miksi siis ympäristökysymyksiä ei voisi ajatella osana monien puolueiden politiikkaa. Miksi ympäristökysymykset pitää monopolisoida yhdelle puolueelle? Mitä yhteistä ympäristökysymyksillä on esimerkiksi Soininvaaran työhön HYKSIN toiminnan saneeraajana? Termi ekokatastrofikin voi saada erilaisia merkityksiä lähtien otsonikadon aiheuttamasta laajojen alueiden elämän lähes täydellisestä tuhoutumisesta siihen, että vuokrakerrostalojen ilmestyminen omaa omistusasuntoa lähellä olevaan metsikköön on ympäristökatastrofi. Entä siinä tilanteessa, jossa kansalaisten kulutusta aletaan todella leikkaamaan ympäristön säästämiseksi: leikataanko köyhiltä, rikkailta vai maalaisilta?
Takaisin alkuun

Onko Soininvaara nero ?

Koska ympäristökysymykset ovat vain yksi osa poliittisen päätöksenteon sisällöstä, niin vihreään ideologiaan jää ontto kohta: miten vastata muihin poliittisiin kysymyksiin. Näihinhän ei voi johtaa ratkaisuja luonnon suojelemisen periaatteesta. Koska vihreät ovat hyvin koulutettua ja nuorempaa polvea, nousee houkutus vastata poliittisiin ja yhteiskunnallisiin kysymyksiin yliopistossa opitulla menetelmällä. Eli ongelmiin etsitään monitasoisten analyysien kautta parasta ratkaisua käyttäen massiivista tietomäärää ja tutkimustuloksia ratkaisujen hahmottamiseksi. Näin voidaan kiertää oman politiikan tyhjyys ja arvovalintojen tekemättömyys. Yhteiskunnallista kysymystä voi puheen tasolla pyöritellä, ja antaa kuulijalle käsitys, että asiasta ollaan jotain mieltäkin, mutta lopulta peruskysymys, eli kenelle rahat jaetaan ja millä perusteella, jää vastaamatta. Soininvaaralaiseen älylliseen yhteiskuntapoliittiseen suhtautumiseen liittyy myös psykologinen vaara. Älylliset mallit voivat antaa tunteen omnipotenssista, harhan, jonka mukaan kaikki ongelmat voidaan ratkaista ylivertaisen älyllisen työn kautta (vertaa murrosiässä tyypillisiin nerousfantasioihin). Ideologis esti tämä tulee esille vihreiden jatkuvana "uusien ratkaisumallien" etsintänä. Pyrkimys löytää älyllinen sopuratkaisu usein raastaviinkin yhteiskunnallisiin ristiriitoihin voi olla myös omien vihantunteiden kieltämistä. Valtaa käytettäessä joudutaan usein tekemään ratkaisuja, jotka aiheuttavat suurtakin tuskaa päätöksen kohteille. Vallankäyttö on tällöin aggressiivista toimintaa. Tämä aggressiivisuuden kieltäminen ja fantasia järkevästä sopuratkaisusta voi viitata vaikeuksiin erillistyä äidistä.
Takaisin alkuun

Yhteenvetona voi sanoa, että vihreä politiikka on (ympäristönsuojeluajatusta lukuun ottamatta) omaan älylliseen ylivertaisuuteen uskovien julkisuuteen puhumaan haluavien ihmisten älyllistä rap-joiuntaa, jolla tarkemmin ottaen ei ole sisältöä, eikä se anna kuin illusorisia lupauksia paremman huomisen yhteiskunnasta.
Takaisin alkuun
 

JÄTTEESTÄ KULLAKSI

Psykologisesta kokemuksesta tiedetään, että jos ihminen joutuu olemaan yksin, ilman mitään tehtävää vain omien ajatusten vapaasti vaellellessa, mielen täyttävät useimmiten seksuaalifantasiat. Voisiko siis vihreiden ideologisen tyhjyyden täyttää seksillä. Käytännössä tämä ei suoraan onnistu, sillä ihmiset kyllä tunnistaisivat, että heitä houkutellaan halpahintaisilla keinoilla. Seksillä ratsastaminen onnistuu vain Kristilliselle liitolle, joka käyttää vanhaa "vastakohdaksi asettamista" temppuna mielenkiinnon vangitsemiseksi. Kristillisten viestihän voisi karrikoidusti esitellä seuraavasti: "Älkää sortuko ajattelemaan lihallisia nautintoja, miten alastomat miehet ja naiset halajavat toisiaan. Poistakaa mielestänne syntiset ajatukset siitä, miten jokainen mies voisi vapaasti vapaasti rakastella jokaista naista haureuden ja synnin Babyloniassa." Psykoanalyyttisesti voisi kristillisten politiikasta tehdä kaksi huomautusta. Ensinnäkin homoseksuaalisuudesta keskustelu on keskustelua seksistä, ja se itse asiassa on piilevältä sisällöltään heteroseksuaalista. Toiseksi, samalla tavoin keskustelu pedofiliasta on suurelta osin tiivistymää aikuisten seksielämästä. Kun Päivi Räsänen kauhistelee pedofiliaa, hän itse asiassa kauhistelee normaalia seksiä.

Vihreiden ideologia ei perustukkaan suoraan ja tavalliseen seksuaalisuuteen. Psykoanalyyttisessä seksuaaliteoriassa on kuitenkin niin sanottu anaalinen seksuaalisuuden kehitysvaihe, jonka ominaisuudet ovat lähellä vihreää ideologiaa. Psykoanalyyttisessä kehitysteoriassahan kehitys jaetaan oraaliseen kehitysvaiheeseen, jolloin suun seutu ja ruuan imeminen rinnasta ovat keskeisiä. Seuraavana kehitysvaiheena on anaalinen vaihe, jolloin lapsen keskeinen kehitystehtävä on ulostamisen ja suolen toiminnan kontrollin opettelu. Tästä kehitys jatkuu falliseen vaiheeseen, jolloin pikkulapsi masturboi ja esittelee penistään. Psykoseksuaalisen kehityksen edetessä latenssivaiheeseen koko seksuaalisuus tuntuu kadonneen, kunnes se varhaisnuoruusiässä murtautuu uudelleen esiin genitaalisena seksuaalisuutena. Freudin teorian mukaan, varhemmat seksuaalisuuden vaiheet eivät kuitenkaan kokonaan häviä, vaan voivat regression kautta vaikuttaa jo ylemmälle kehitystasolle siirtyneen ihmisen käyttäytymiseen. Esimerkkinä Freud mainitsee suutelemisen, joka on palautu maa oraaliseen fiksaatioon, ja joka kuitenkin on osa aikuisten esileikkiä.
Takaisin alkuun

Voi tuntua vaikealta uskoa, että ulostaminen liittyisi seksuaalisuuteen. Miten näillä asioilla voisi olla mitään yhteyttä toisiinsa. Nykyisin vastauksen katsotaan liittyvän siihen, että sekä varsinaisessa seksuaalisuudessa ja on kyse ruumiin toimintaan liittyvien aistimusten ja nautintojen kokemisesta ja liittämisestä psyykkiseen järjestelmään. Syöminen, ulostaminen ja sukupuolielinten hyväileminen tuottavat lapselle ruumiillista mielihyvää ja ovat siinä mielessä samantyyppisiä kokemuksia ja kehityksellisesti liittyvät toisiinsa. En väitä, että tavallisella ihmisellä fiksoituminen anaaliseen vaiheeseen tulisi esille samanlaisena perversiona, kuin Screuberin kuvaamalla teologian opiskelijalla, jolla oli tapana sulkeutua kylpyhuoneeseen ja seisoa hartioillaan alaruumis ylhäällä samalla ulostaen, jolloin uloste pääsi valelemaan selän ihoa. Tavallisella ihmisellä anaalisuus näyttää olevan seksin vastakohta. Ruuanpala tanssipartnerin etuhampaiden raossa voi olla ratkaiseva inhoa herättävä tekijä, joka estää risteilyromantiikan roihahtamisen hyttiin siirtymisen asteelle. Siisteys onkin tärkeimpiä tekijöitä, mitä vastakkaista sukupuolta intiimisti lähestyttäessä kannattaa omakohtaisesti varmistaa. Onhan suomalaisessa perinteessäkin saunapäivä lauantai ollut rakastelupäivä eikä suinkaan hernerokkapäivä torstai. Toisaalta seksi ja likaisuus on usein yhdistetty toisiinsa, puhuttu mm. likaisesta mielikuvituksesta tai likaisista asioista. Ja joskus kuumana kesäpäivänä hienhaju voi kruunata kiihkeän rakastelun. Jotkut psykoanalyytikot antavat jopa erityisen kasvatusohjeen, jonka mukaan tyttölasta kasvatettaessa on huolehdittava siitä, että lapsi ei yhdistä mielessään vaginaa ja peräsuolta, ja että näiden toiminnalliset erot tulevat tyttölapselle täysin selväksi.
Takaisin alkuun
Freud esittimyös hypoteesin, jonka mukaan homoseksuaalisuus johtuisi fiksoitumisesta anaaliseen kehitysvaiheeseen, mutta tämä oletus ei ole saanut vahvistusta ja se on kumoutunut. Vihreän puolueen homomyöteisyyskin selittyy parhaiten kannattajien nuorella iällä ja korkealla koulutustasolla.

BEAVIS JA BUTTHEAD - AMERIKKALAISEN ANAALIHUUMORIN AIRUEET

Anaalisessa kehitysvaiheessa lapsen kehitystehtävänä on oppia säätelemään omaa ulostamistaan ja toisaalta oppia ympäristön inhoava suhtautuminen ulosteeseen. Ulostamiseen liittyvä pidättäminen ja panttaaminen ja toisaalta ulos päästäminen ovat alkumalleja tunteille, jotka aikuisina tulevat usein esiin säätämisenä ja anteliaisuutena. Ulosteen ollessa vielä lapsen sisällä on se osa minää ja sen tekeminen pottaan koetaan lahjan antamisena äidille. Monista vaipanvaihtoon ja lapsen pesemiseen kyllästyneistä äideistä siisti läjä potassa tuntuukin lahjalta. Mutta kyse ei ole siitä, että lapsi i lahtuisi äidi n kiitoks ista, vaan lapsi kokee oman ulosteensa arvokkaaksi. Ulostaminen tuottaa helpotusta ja mielihyvää, ja näin ollen ulostekin koetaan hyvänä ja arvokkaana asiana. Ulosteen unisymbolina on usein kulta (usein myös raha). Vaikka unisymboli muodostuukin torjunnan kautta varsinaisen kohteen vastakohdasta, kulta kuvaa kuitenkin sitä kaksijakoista suhdetta ulosteeseen joka aikuisellakin ihmisellä torjunnan alla on. Luvun otsikko "Jätteistä kullaksi" ei ole otettu vihreän puolueen julkaisuista, mutta se voisi luontevasti seisoa vihreiden vaalijulisteessa. Normaalia aikuista ihmistä voi hämmästyttää pikkulapsen myönteinen suhtautuminen ulosteeseen. Pikkulapsihan voi jopa iloisesti leikkiä omalla ulosteellaan tuhrien siihen kätensä ja vartalonsa.
Takaisin alkuun Yleensä on vallalla sellainen käsitys, että ulosteen inho on biologisesti määräytynyt geneettinen ominaisuus, joka suojelisi ihmistä bakteereilta ja muilta ulosteen vaaroilta. Ehkä tällaisia mekanismeja on olemassakin, mutta ulosteen inho on opittu ominaisuus. Tämä oppiminen tapahtuu lapsuudessa ja tässä prosessissa lapsi oppii torjumaan ulostamisen myönteiset aistinautintoon liittyvät puolet ja se inhon reaktio mitä tunnemme ulostamista, vessoja ja epäsiisteyttä kohtaan on reaktionmuodostus perimmältään myönteisenä koettua ulostamista vastaan. Mutta kenties inhon muuri ei olekaan niin totaalinen kuin ajattelemme. Toimittaja Veikko Ennala laati 70 -luvulla lehteen testin, joka sisälsi joukon kysymyksiä. Yksi näistä kysymyksistä, johon tuli vastata kyllä tai ei oli: "Nautin toisinaan oman pieruni hajusta". Juju oli siinä, että jos kysymykseen vastasi ei, oli Ennalan mukaan "henkilö, joka on niin teennäinen ja ulkokohtainen ettei osaa enää olla rehellinen edes omalle itselleen".
Takaisin alkuun

Psykoanalyyttisessä teoriassa on käsite sublimaatio eli jalostaminen. Tämän käsitteen avulla kuvataan alkukantaisen vietin muuntumista aikuiselle sopivaan ja kulttuurin hyväksymään muotoon. Anaalisten viettien kyseessä ollessa prosessia kuvataan seuraavasti. Lapsi, joka alunperin haluaa leikkiä ulosteellaan siirtää halunsa ensin leikkiin hiekkakakuilla ja muilla lasten hiekkalaatikkoleikeillä. Tämän jälkeen entinen taipumus voi siirtyä saven muotoiluun. Lopulta alkuperäinen vietti voi kokonaan siirtyä kuvanveistoon ja vietti on saavuttanut näin sublimoidun muodon. Herää tietenkin kysymys, onko kiinnostus jätteisiin ja kierrätykseen yksi muoto anaalisten viettien sublimaatiossa. Jäteasioilla on kiistämättä oma mielenkiintonsa, jokin sanoin tarkemmin vaikeasti kuvailtava voima joka vetää ihmisen mielenkiinnon puoleensa. Tämän mielenkiinnon luonnetta voisi kuvata sillä, miten nuoruusikäinen lapsi saatuaan käteen anatomian oppikirjan, heti luettuaan sukupuolielimiä käsittelevät osiot keskittyy ruuansulatuselimistön loppupään toimintaan. Näin, vaikka jätteitä yleensä inhotaan. Kukaan ei haluaisi kaatopaikkaa asuntonsa lähelle eikä kukaan toivoisi lapsestaan jätekuskia tai kaatopaikkatyöntekijää. Kenties jätteissä on juuri se kielletyn hedelmän maku joka kiehtoo alitajuntaamme. Jätetietoisuuden levittyä voimme törmätä esimerkiksi julisteeseen, jossa lukee: "Biojätteet sekajätteiden joukossa aiheuttavat haitallisten kaasujen muodostumista". Kuinka paljon tämä mahtaa liittyä tunteenomaisesti siihen kaasunmuodostukseen, jota tapahtuu suolistossamme tiettyjen ruoka-aineiden syönnin seurauksena. Myönteinen suhtautuminen jätteisiin on sublimaatiota sille torjutulle myönteiselle suhtautumiselle anaaliseen nautintoon joka puolestaan juontaa juurensa siitä tosiasiasta, että ulostaminen tuntuu useimmiten nautinnolliselta ja hyvin helpottavalta. Psykoanalyyttisessä teoriassa on myös käsite fiksaatio, eli kiinnittymä. Tällä tarkoitetaan sitä, että lapsuuden herkässä kehitysvaiheessa joku traumaattinen tapahtuma tai puute ympäristössä aiheuttaisi kehitykseen jumiutumisen tiettyyn vaiheeseen. Oraalinen fiksaatio voi johtua häiriöistä imetysiässä ja voi johtaa aikuisena syömishäiriöihin, pakonomaiseen tupakointiin tai juomiseen. Anaalinen fiksaatio voi tietenkin johtaa ylenmääräiseen keskittymiseen omaan ulostustoimintaan ja etenkin sen häiriöihin, mutta myös vastakohtaansa supersiisteyteen ja ylenmääräiseen hygieniasta huolehtimiseen. Jotkut vihreiden poliitikkojen tarkoituksellisen epäsiistit ulkoasut voisivat olla merkki anaalisesta uhmasta, mutta tästä on vaikea vetää johtopäätöksiä. Itse asiassa vihreiden ei ihmisinä välttämättä tarvitse kärsiä kovin paljoa tavallista enemmän anaalisesta fiksaatiosta, sillä samalla tavoin kuin useimmat meistä nauttivat suutelemisesta, niin useimmat meistä ovat kykeneviä regressoitumaan anaalisen vaiheen tunne-elämyksiin.
Takaisin alkuun

Anaalisen vaiheen kehitykseen kuuluu lapsen ulosteesta pitämisen muuttuminen vastakohdakseen eli ulosteen inhoksi. Psykoanalyysissä tällaista ääripäästä toiseen siirtymistä nimitetään reaktionmuodostukseksi. Tämä reaktionmuodostus on oleellinen osa lapsen kasvamista siisteyttä arvostavaksi yhteiskunnan jäseneksi. Reaktionmuodostuksessa on ajatuksena se, että torjuakseen halun leikkiä positiiviseksi kokemallaan ulosteella, lapsi omaksuu vanhemmilta äärimmäisen kielteisen suhtautumisen jätöksiin. Kaikkea ulosteeseen liittyvää aletaan inhoamaan. Aikuisella tämä inho voi tulla esille esimerkiksi sellaisessa asiassa kuin ruskean värin inho, joka voi johtaa siihen, ettei kyseinen henkilö yksinkertaisesti suostu ostamaan ruskeita vaatteita. Sivullisesta tällainen inho voi tuntua jopa hysteeriseltä. Politiikan psykologian kannalta tämä sama reaktionmuodostuksen kautta syntyvä inho on merkityksellinen sen takia, epäsiisteyttä, likaa, epämiellyttäviä hajuja ja bakteereja kammoa inho on myös sama voima, joka sanelee tunteenomaisen suhtautumisen saasteisiin ja jätteisiin. Tämä tulee esille erään vihreän naispoliitikon kuvauksesta Amsterdamin ympäristön teollisuusalueesta: "Kun näin nämä tehtaat ja niiden likaisenharmaan pölyn peittämät seinät, sekä likaisen pölyn ja savun, eikä missään ympäristössä puhdasta luontoa ja vihreyttä, ymmärsin, että tämä ei voi olla maailma minua varten eikä tämä voi olla sitä, mitä me haluamme." Keskeinen tunnesisältö tässä poliittisessa lausumassa tuli lian ja saasteen kauheudesta. Kenties kyseinen poliitikko ei olisi ollut niin järkyttynyt, jos olisi jossain elämänsä vaiheessa ansainnut elantonsa siivoamalla toisten jättämiä likoja. Siivousalalla toimiessaan hän olisi myös oppinut, että puhdistaminen maksaa aina, ja että rahaa säästyy jos paikkoja jättää likaisemmiksi. Rapatessa roiskuu ja työtä tehdessä syntyy kaikenlaista jätettä ja että kaikki eivät voi olla siistissä toimistotyössä tai kulttuurialan laitoksessa. Samalla tavoin muut saasteet ja jätteet koetaan voimakkaan inhon kohteina, aivan kuin oltaisiin vaarassa tuhriintua niihin. Kun vihreä poliitikko on huolissaan jätevuorista onko vuori tiivistymää kasasta tai läjästä tuttua ruskeaa ainetta.
Takaisin alkuun

Yksi säännöistä, jotka lapsi pienenä oppii, on se että uloste on niin likaista ja vaarallista bakteereineen, ettei siihen saa koskea. Nykyihmisellä bakteerit ja taudinaiheuttajat toimivat inhon tunteen rationalisoijina, vaikka tietty annos bakteereja pitää vastustuskykyä paremmin yllä. itse asiassa terveen ihmisen virtsakin on tuoreena steriiliä, ja vuosisadan alkupuoliskolla sitä käytettiinkin yleisesti haavojen pesuun. Tunne ei siis ole aina suhteessa asian todelliseen vaarallisuuteen. Jos ajatellaan esimerkiksi tilannetta, jossa olet käymässä vauvaperheen luona, ja lapsen äiti pyytää sinua yllättäen vaihtamaan lapsen haisevat kakkavaipat. Toisaalta pääsisit tilanteesta, jos lähtisit perheen isän seuraksi tupakalle. Kumpi tehtävä olisi vähemmän vastenmielinen ja kumpi todellisuudessa terveydelle vahingollinen. Samantyyppinen on asennoituminen ydinjätteeseen. (Itse asiassa ydinvoimayhtiöiden olisi kannattanut nimittää kätetty uraani palauteuraaniksi, kysehän on maasta kaivetun uraanin palauttaminen takaisin maahan, jolloin kytkentä likaisiin jätteisiin ja mielleyhtymät ulosteisiin olisivat heikommat). Käytetty uraani koetaan samalla mystisellä tavalla vaaralliseksi kuin ulosteen bakteerit, sitä ei saa koskea vaan sitä täytyy käsitellä, vaan suojavälineillä, aivan kuten ulosteenkin kanssa tulee menetellä. Uraanin vaarallisuus tulee sen säteilystä, mutta itse asiassa säteilyn vaaroja ihmisen on vaikea tunteenomaisesti kokea, kaikki ihmisen pelot liittyvät aikaisempiin pelkoihin ja säteilyn kaltaisia näkymättömiä vaaroja ihminen ei elämänsä aikana koe. Säteilyn vaara on siis mystinen vaara, joka sekoittuu siihen mystiseen vaaran tunteeseen, joka sai lapsen pysymään etäällä pökäleestä ja odottamaan sen mekaanista poisvientiä. Uraanin ominaisuus on lisäksi sen korkea hinta, onhan se kultaakin arvokkaampaa.Uraanin pelon voisi mahdollisesti liittää paranoidiseen pelkoon tulla myrkytetyksi. Tätä mahdollisuutta en kuitenkaan pidä todennäköisenä.
Takaisin alkuun Huolta synnyttävän mielikuvan syntyminen on vaikeampaa kun kyseessä on hiilidioksiidi, joka on hajuton ja näkymätön kaasu. Kuinka voisimme inhota ja kauhistella jotain, jota koko ajan hengitämme sisään ja ulos. Tämän takia vihreät eivät hyväksy ydinvoimaa ratkaisuna, joka olisi vaarattomampi kuin hiilivoimalat. Hiilidioksiidista on vaikea luoda tunteita herättävää mielikuvaa. Päinvastoin maakaasuvoimala voidaan kokea puhdistavana, sillä sehän polttaa puhtaaksi hiilidioksiidiksi kaasun - samalla tavalla kuin tulitikku tai kynttilä puhdistaa huusin ilman.
Takaisin alkuun

SÄÄSTÄVÄISYYS JA KIERRÄTYS

Säästäväisyys oli Freudin havaintojen mukaan yksi anaalisen luonteen ominaispiirre. Freud ja hänen jälkeläisensä liittivät tämän siihen, että ulostaessaan lapsi luopuu sisällään olevasta arvokkaasta tavarasta. Useimmille meistä sama ongelma tulee myös eteen tilanteessa, jossa vanhoja tavaroita täytyy heittää pois. Etenkin muuton yhteydessä tai kaappitilojen vihdoin loppuessa joudumme tilanteen eteen, jolloin vanhat vaatteet ja muu tavara täytyy luokitella jätteeksi. Joillekin tämä tapahtuma on helppo pro- sessi, mutta toisille todella vaikea paikka. Ratkaisu tähän voisi tietenkin olla kierrätys. Tavaraa ei tarvitse heittää pois, jos sen vie kirpputorille tai uudelleenkäyttöön kierrätyksen kautta. Kierrätyksessä tavar myös annetaan eli lahjoitetaan toiselle, ja nimenomaan anteliaisuus ja toisaalta "panttaus" ovat annliselle luonteelle tyypillisiä tunteita herättäviä tekoja. ehkä kaikkein suurin kauhistus anaaliselle luonteelle ovat kertakäyttöpakkaukset ja astiat, miten vaikealta tuntuu heittää ihan hyvää ja uutuuttaan kiiltävää tavaraa pois.
Takaisin alkuun Yksi anaalisen fiksaation ilmenemismuoto on ulostuksen terveydellisten aspektien ylikorostuminen. Tällöin omasta ulosteesta tulee tarkkailun kohde, josta etsitään merkityksiä sairauden ja terveyden merkkinä. Nykyisin on jopa hoitoloita, joissa tehdään suolihuuhteluita ja luvataan tämän avulla huolien ja vaivojen vähenevän elämässä. Näissä vaihtoehtohoidoissahan on yleensä kaksi vaihtoehtoa: oraalisen fantasian vaihtoehto jossa paraneminen tapahtuu ottamalla sisään suun kautta jotain tuotetta tai anaalinen fantasia, jossa parantuminen tapahtuu postamalla ruumiista pahaa verta, kuten kuppauksessa, tai muuta pahaa. Finnien puristelu voidaan myös rinnastaa pahan "mädän" poistamiseksi elimistöstä puhumattakaan siitä kiehtovasta helpotuksen tunteesta, joka liittyy paiseen avaamiseen ja haisevan mädän ulospuristamiseen. Paastoakin markkinoidaan mielikuvallaelimistön puhdistumisesta, vaikka lääketieteellisesti ajatellen mitään puhdistumista paaston aikana ei tapahdu. Mutta kaikki tällainen on on kiehtovaa. Samalla tavoin kiehtovia ovat kompostit, kaatopaikat, kaatopaikkakaasut, jätevesiphdistamot, jätevesiviemärit. Kuinka nautinnollista on katsoa Ekoistia ja kuulla uusimmat tiedot säästämisestä ja jätteiden käsittelystä. Maailskuussa 1999 Ekoisti ohjelmassa esitettiin säästövinkki maailman pelastamiseksi: paperinenäliinaan voi yhden niiston sijasta sopivasti taittelemalla tehdä useita rään niistämisiä. On tietenkin mahdollista, että koska paperin valmistukseen kuluu runsaasti energiaa, joskus voidaan asettaa kysymys siitä, tulisiko vessapaperi kieltää - ja näin puuttua energiankulutukseen sen kulutuspäässä eikä energian tuotantopäässä.
Takaisin alkuun

ANAALINEN RAIVO

Kuka haluaisi olla epäsiisti. Vastaus: Rockmuusikot! Rockmuusikoiden, punkkareiden ja joidenkin taiteilijoiden imagoon kuuluu usein epäsiisti ulkoasu. Tämä ulkoasu on samalla tietynlaista aggressiivista uhoamista - anaalista uhoa. Esimerkiski Andy McCoy olisi saanut tummuneisiin hampaisiinsa ilmaset kuoret hammaslääkäriltä, mutta katuuskottavuuden nimissä jätti ne mielummin ennalleen. Erityisen siisti ei myösikään ollut suomalainen rock-yhtye FREUD MARX ENGELS & JUNG. Kyseisen yhtyeen johtohahmo Pekka Myllykoski oli vihreiden eduskuntavaaliehdokas. Kiistämättä useiden vihreiden poliitikkojen epäsiisti ulkoasu herättää kysymyksen heidän tiedostamattomasta tarpeestaan ilmentää anaalista uhoa.
Takaisin alkuun