---

Henkilöhistoriaa:
P-kirjaimella alkavat henkilöt.

PAULAHARJU, Samuli, opettaja, kansantieteilijä, kirjailija, professori.

PAULAHARJU, Samuli, opettaja, kansantieteilijä, kirjailija, professori, syntynyt 14. päivänä huhtikuuta 1875 Kurikassa, kuollut 6. helmikuuta 1944. Vanhemmat: torppari Jaakko Paulaharju ja Kaisa Reinikka.

— Samuli Paulaharjun lapsuudenkoti sijaitsi Kurikassa, tuossa pitäjässä, jossa nuijasodan murheellinen päättäjäistaistelu suoritettiin. Hän kuului kurikkalaisten kärrymestarien ja seppien sukuun. Hänen isänsä oli torppari, maalari, puuseppä ja rautaseppä, ja isän taitava käsi oli periytynyt pojalle. — Matkojensa ja tutkimustensa perusteella Paulaharju on kirjoittanut lukuisan joukon kansatieteellisiä teoksia, kuten: Kansantieteellinen kuvaus asuinrakennuksista Uudellakirkolla, 1906, Kuvauksia Hailuodosta, 1914, Kuva tuolta, toinen täältä kautta Suur-Suomen, 1919, (uudistettuna 1944), Kolttain mailta, 1921, Kainuun mailta, 1922, Lapin muisteluksia, 1922, Vanhaa Lappia ja Perä-Pohjaa, 1923, Syntymä, lapsuus ja kuolema, Vienan Karjalan tapoja, 1924, Vanha Raahe, 1925, Taka-Lappia, 1921, Ruijan suomalaisia, 1928, Suomenselän vieriltä, 1930, Härmän aukeilta, 1932, Ruijan äärimmäisillä saarilla, 1935, Kiveliöitten kansaa, 1937, Sompio, 1940, Rintakyliltä ja larvamailta, 1943. Kirjoittanut jo 1890-luvulla kaunokirjallisia paloja "Pohjalaiseen" ja myöhemmin matkakuvauksia oululaisiin lehtiin, minkä jälkeen 1908 julkaisi kaunokirjallis-kansatieteellisen kuvaussarjan Matkakertomuksia Karjalan kankahilta sekä sittemmin kertomuskokoelman Tunturien yöpuolta, 1934.
— Samuli Paulaharju valmistui kansakoulunopettajaksi Jyväskylän seminaarista vuonna 1901. Suoritti vuonna 1906 tutkinnon ja opettajakokeet kuuromykkäkoulujen veiston ja piirustuksen opettajan virkaa varten sekä huonekalupuusepän mestarin- ja opettajatutkinnon Helsingin valmistavassa ammattikoulussa. Täydensi opintojaan valtion apurahalla tutustumalla 1912 myös Ruotsin, Tanskan ja Norjan kuuromykkäkouluihin. Toiminut kansakoulunopettajana Uudenkirkon (V.1.) Kirstinälässä 1901—1904 sekä sitten Oulun kuuromykkäkoulussa piirustuksen ja veiston opettajana 1904—1935. Oli lukuvuoden 1900-1901 Jyväskylän seminaarin kansatieteellisten kokoelmien hoitajana. Oli 1908-1924 Oulun läänin historiallisen ja kansatieteellisen museon hoitajana sekä museovhdistyksen sihteerinä 1914-1924. Valittu 1933 kalevalaseuran apujäseneksi ja Tromsan museon kirjeenvaihtajajäseneksi. V. 1935 Suomen Muinaismuistoyhdistyksen ja Etelä-Pohjalaisen Osakunnan kunniajäseneksi sekä 1936 Pohjois-Pohjanmaan Maakuntaliiton kunniajäseneksi. V. 1943 sai professorin arvonimen..
— Arkkitehti Yrjö Blomstedtin kehoituksesta Paulaharju lähti ensimmäiselle kansatieteelliselle matkalleen opettaja M. Tuokon kanssa 1900. Hänen retkensä määränä oli Aunus, jonne ja jossa hän junalla, laivalla, veneellä, hevoskyydillä ja ennen kaikkea jalkapatikassa matkasi käyden mm. Repolassa, Porajärvellä ja Kostamuksessa. Matkan kustansi Suomen Muinaismuistoyhdistys, ja matkan tuloksena oli joukko piirroksia, joita Suomen Muinaismuistoyhdistys säilyttää. Vv. 1901—1904 Paulaharju keräsi kesäisin kotipitäjässään Kurikassa monenlaatuista kansan henkistä kulttuuria. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran pöytäkirjaan helmikuun 2. päivänä 1902 on merkitty hänen työnsä ensimmäinen tulos: sananlaskuja, sananparsia, hoennaisia ym. Kurikasta, yhteensä noin 1100 numeroa. Mutta hänen valtaisin työnsä noina vuosina oli Kurikan sanaston kerääminen. Vuosien 1902 ja 1906 välillä saapui Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistoon kokonaista 44.500 kurikkalaista sanaa.
— Elokuussa 1901 Paulaharju siirtyi kansakoulunopettajaksi Uudellekirkolle. Siellä hänelle aukeni kokonaan uusi maailma: vähäisinäkin välihetkinä hän pani talteen kaikenlaista kansantietoa nuorilta ja vanhoilta. Parhain kertoja oli kuitenkin Haapas-Mari. Hän kuului noihin kaikkitietoisiin maalaisemäntiin, joista parhaita esimerkkejä ovat Larin Paraske Inkeristä ja Ida Heinonen Varsinais-Suomesta, emäntiin, joiden muistin varassa ovat nykypäiviin säilyneet kokonaiset aarteistot muinaisaikojen henkistä kulttuuria. Mutta tämä oli vasta vaatimatonta alkua. Seuraavien vuosien aikana Paulaharju vaelsi, joka kesän tarkkaan käyttäen, milloin Hämeessä, milloin Karjalassa, milloin Inkerissä, milloin Kuollan-Lapissa, milloin Länsipohjassa, milloin Ruotsin suomalaisten keskuudessa. Näillä matkoillaan, joilla häntä usein seurasi hänen uskollinen elämänkumppaninsa Jenny, hän keräsi kansantietoutta niin runsaasti, että sen numeromäärä Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistossa nykyisin on yli 60.000; on sanotun, että se on maailman suurin yhden miehen keräämä kokoelma.
— V. 1934 ilmestyi Paulaharjun ensimmäinen varsinainen kaunokirjallinen teos Tunturien yöpuolta. Näyttää siltä, että kuudennenkymmenennen ikävuotensa kynnykselle ehtinyt suuri matkustaja viehättyi tämän teoksensa laatimiseen otettuaan puolipiloillaan osaa erääseen novellikilpailuun, jossa hän sai ensimmäisen palkinnon. Mutta tietä tälle teokselle olivat viitoittaneet jo hänen aikaisemmatkin kirjansa, jotka järjestään ovat olleet kaunokirjalliseen muotoon puettua tiedettä. Kun hän kirjoitti novellikokoelmansa Tunturien yöpuolta, mielikuvituksen lintunen pyrähti ulos ja liiteli vapain kaarroin yli Lapin tunturien, yli Jäämeren hyisten ulapoiden, keskiyön hetkinä, jolloin noidat, pirut ja kummitukset ovat liikkeellä ja jolloin "taivaanvalkeat leimuavat ja häiläävät avaruuden suurella kummulla . . . viettävät suuressa ylhäisyydessään hiljaista äänetöntä ilonhetkeä". Mutta vaikka kansatiede onkin vaihtunut kaunokirjallisuudeksi, ei Paulaharju ole jättänyt sitä kiitollista aineistoa käyttämättä, johon hän on tutustunut paremmin kuin yksikään muu suomalainen ja jonka hän on itse elänyt. Päinvastoin hänen kaikkien novelliensa aiheet on saatu kansankertomuksista ja uskomuksista. Joutsenlaulunaan Paulaharju julkaisi synnyinpitäjänsä muistoja kirjassaan Rintakyliltä ja larvamailta (1943).
—Samuli Paulaharjun koti sijaitsi Oulussa, Merikosken partaalla. Paulaharju oli, paitsi kirjailija, myös taitava piirtimen käyttelijä: hänen teostensa kuvituksessa vuorottelevat hänen taidokkaasti ottamansa valokuvat taiteellisten piirrosten kanssa.

—Puolisot: 1) 1895 Kreeta Liisa Isokorpi, kuollut 1913. 2) 1919 Jenny Olivia Simelius, syntynyt Paavolassa marraskuun 7 päivänä 1878, kuollut Oulussa syyskuun 5 päivänä 1964.

R. Myllyniemen lyhennelmä nimimerkki M. H.:n tekstistä Etelä-Pohjalaisia elämäkertoja teoksesta.