Historia

Katalonianpaimenkoira on kehittynyt Pyreneitten vuoristossa eristyksissä olevalla alueella, jossa vuoret erottivat sen kotiseudun sen lähimmän sukulaisen pyreneittenpaimenkoiran alueesta. Molempien rotujen yhteinen esi-isä on todennäköisesti bergamasco, jonka Rooman legioonat toivat valtakunnan laajetessa karjalaumojensa mukana tälle seudulle. Bergamasco on puolestaan vanhoista alkukantaisista itämaisista roduista polveutuvien puolalaisten paimenkoirien jälkeläinen. Katalonianpaimenkoira oli aluksi karkeapiirteinen, alkukantainen, syrjäisissä vuoristolaaksoissa elävä koira. Eristäytyneisyyden vuoksi sen historiaa ei juuri tunneta.

1950-luvulle asti siitä käytettiin nimeä katalonialainen pyreneittenpaimenkoira (pastor de los Pirineos catalanes). Myöhemmin kanta on suurin Geronan läänissä. Katalonianpaimenkoiraharrastuksen laajennuttuakin rotu eli vielä vuosikymmeniä eristyksissä omassa ympäristössään. Sitä ei juurikaan nähty näyttelyissä, sillä se oli omimmillaan vuorilla paimentamassa laumaansa ja ohjaamassa sitä suojaan myrskyltä ja petoeläimiltä. Se ei ollut pelkästään paimenen apulainen vaan korvasi tämän kokonaan. Katalonianpaimenkoira on yleisin kaikista Pyreneitten niemimaan paimenkoirista.

Rotua alettiin elvyttää toistamiseen 1960-luvun puolivälissä. Siitoskoiria oli vaikea saada, koska paimenet eivät halunneet myydä taitavia apulaisiaan suuristakaan summista. 1970-luvulla katalonianpaimenkoiria alkoi näkyä Espanjan näyttelyissä. Vuonna 1981 alkoivat erikoisnäyttelyt, joita pidetään joka vuosi Banyolesissa, Geronassa. Rotu oli vuoteen 1974 maailmalla täysin tuntematon. Sen jälkeen sitä on alettu harrastaa Ranskassa, Alankomaissa ja Italiassa. Suomeen ensimmäiset katalonianpaimenkoirat tuotiin 1990-luvun taitteessa.