Luonne

Katalonianpaimenkoiralla on tyypillinen paimenkoiran luonne. Jos yksikin eläin yrittää etääntyä laumasta sen torkkuessa, se nostaa heti päänsä, tarkistaa tilanteen ja toimii välittömästi. Se kiiruhtaa ketterästi perään ja usein jo sen pelkkä ilmestyminen paikalle saa karkulaisen palaamaan takaisin laumaansa. Karja tuntee sitä kohtaan suurta luottamusta, koska se toimii varmasti ja päättäväisesti ja pyrkii aina välttämään väkivaltaa.

Sukupolvesta toiseen periytyneet ominaisuudet ovat pitäneet rodun luonnonläheisenä. Rotu viihtyy omissa oloissaan ja on innostunut työstään. Se kantaa vastuunsa tunnollisesti. Sen tarkkuutta, keskittymistä ja nopeutta vaativassa työssä tarvitaan hyviä refleksejä ja täydellistä omistautumista. Katalonianpaimenkoira selviytyy kunnialla myös vahti-, suojelu- ja muista käyttökoiran tehtävistä ja on oivallinen seurakoira. Kotioloissakin se on vahtikoira. Se suojelee omaisuutta, lapsia ja perheen muita eläimiä.

Katalonianpaimenkoiran rotumääritelmä antaa koirasta melko ihanteellisen kuvan: rauhallinen, työteliäs, perheelleen omistautunut jne. Sen jälkeen voi miettiä koiran historiaa; itsenäinen vartioiva paimen tänäkin päivänä. Rotumääritelmän luonnekuvaukseen on katala haudattuna! Koiralla, jonka oletetaan pystyvän yksin huolehtimaan lammaslaumasta vieden ne yksin laitumelle, pitäen ne siellä ja vartioiden niitä, täytyy olla tiettyjä ominaisuuksia. Nämä ominaisuudet eivät aina ole toivottavia kotikoirassa. Katala on itsenäinen. Se keksii helposti itse tekemistä jos se katsoo, ettei sille tarjota mielekästä toimintaa. Tekeminen harvoin rajoittuu puusepän toimiin, vaan se pyrkii organisoimaan laumaa.

Katala on terävä (vrt. luonnetestiominaisuus). Koira huomioi ympärillä tapahtuvaa herkästi ja jatkuvasti samantein reagoiden siihen. Käytännössä se vahtii ja puolustaa laumaansa koirankielellä rähisemällä: "Tämä on minun perheeni, täällä ei lisäväkeä kaivata. Häivy!" Se on luonteeltaan kuitenkin keskikovasta pehmeään, jotta se oppisi virheistään. Käytännössä pehmeä koira muistaa ikävät asiat pitkään. Se taas tuottaa joskus ongelmia koulutusta suunniteltaessa tai tehtäessä virheitä opetuksessa. Pehmeys tekee katalasta myös rasistin. Huonot kokemukset kohdatuista koirista johtavat usein elinikäiseen vihaan kaikkia kyseisten rotujen edustajia kohtaan. Katala on usein miellyttämisen haluinen ja terävyydestä johtuen herkkä reagoimaan myös kouluttajan ulkoisiin viesteihin (= eleet, ilmeet). Ja koska se on itsenäinen, siitä on vaikea tehdä robottia. Sillä on taipumusta lintsata, jos samaa asiaa jauhetaan liikaa ja osoittaa mieltään eri tavoin. Tämä vaatii omistajalta taitoja ja herkkyyttä tuntea koiransa. Katala pystyy melkein mihin vain, kunhan se on oikein motivoitu.

(lähteet: Suuri Koirakirja 1 ja Eija Kansanahon kirjoitus Kataloonissa 3/1997)