Olin ison ryhmän mukana lomamatkalla. Asuimme hotellissa. Jouduin samaan hotellihuoneeseen sellaisten ihmisten kanssa, jotka käyttäytyivät erittäin väkivaltaisesti minua kohtaan. Minulla oli kuitenkin toveri, joka oli samassa tilanteessa. Lopulta me yritimme paeta.

Lähdimme hotellihuoneesta ja tapasimme laiturilla (meidän oli tarkoitus paeta lautalla, joka lähti kyseiseltä laiturilta) tyttöjä, jotka asuivat meidän kanssa tai viereisessä huoneessa. Kysyimme heiltä onko lautta, joka oli lähtemässä (jolla myös tytöt lähtivät) viimeinen. Se oli "päivän viimeinen". Emme lähteneet, koska tytöt olivat osa väkivaltaisesti käyttäytyvää porukkaa ja ne olivat tavallaan meidän vartijoita. Laiturilla poltin yhden savukkeen.


Tapahtumapaikan kaavakuva:

* Matkalla ulos pistäydyin pesualtaalla pesemässä kalani ruodoista. Se ei ollut elvä, itse asiassa se oli poikittainen puolikas kalaa, joka näytti fileeltä, jossa oli ruotoja :). Toverini teki saman asian.



Kun sain tietää, että laiva oli "päivän viimeinen" ja tytöt menivät sillä, lähdin takaisin tunnelia pitkin. Tunneli oli suunnattoman kokoinen ja siinä oli kymmeniä (staoja?) raiteita. Aina välillä piti väistää kun ohi viuhahti jonkinlaisia maatalouskoneen ja veturin risteymiä, joissa oli ulkonevia teriä Myös tavallisia junia piti väistää. Matka tunnelissa kesti suht. kauan. Matkan lopussa paikalle ilmestyi useita tiiviisti pakkautuneita ryhmiä kiinalaisia maatyöläisiä viikatteiden kanssa. Niitäkin piti väistää kuten niitä maatalouskoneita, joissa oli niitä teriä. Mielnkiintoinen huomio: kiinalaiset tulivat valosta, tunnelin avoimesta sisäänkäynnistä, vaikka olin jo kävellyt aika pitkään ja sisäänkäynnin piti olla kaukana ja vieläpä mutkan takana.

Vähän ennen kiinalaisia tunneliin kerääntyi paljon väkeä ja kiinalaisten jälkeen tunnelma muuttui buddhalais-itämaiseksi ja konteksti kuin oltaisiin jossain sosialistisessa valtiossa (vaikka Kiinassa) maatalousnäyttelyssä. Maatalouskoneita ei enää näkynyt, mutta kaikki olivat työläisiä - miehet, naiset, lapsia en muista. Alkoi joku rituaali, jossa piti kävellä riveissä (pitkittäin tunnelia), koskettaa oikealla puolella kävelevän olkapäätä ja tuottaa ääntä lyömällä pesismailalla kämmeneen. Tämä tapahtui tunelimatkan loppumetreillä.

Kun päästiin perille, olin jonkinlaisessa laitoksessa. Siellä oli paljon ovia, joista ihmiset tulivat ulos ja sisään ja jonkintyyppinen info-/vastaanottopiste. Yhtäkkiä naiset ja tytöt lakoivat muuttua huoriksi. Kaikki olivat keskivertoja tai rumia. Lähes kaikki huonoja keskivertoja. Kauniita ei ollut ollenkaan. Ne käyttäytyivät viettelevästi ja valikoivat "asiakkaansa"(?). Joku tuli kysymään jotain infopisteestä, heräsin.

Lisäys: Väkivaltakohtauksissa siirryttiin ympäritöstä toiseen. Normaali|Matrix|Windows(95/98) työplöytä. Normaalista ei jäänyt mitään mieleen. Matrix-maailmassa minut yritettiin kuristaa ohuella nauhalla kahdesti (ei sattunut yhtään) ja muistan tehneeni hienoja akrobaattisia likkeitä taistellessa. Windowsin työpöydällä avautui ikkuna, jossa oli nappi. Painoin nappia ja tiesin sen olevan virus, joka formatoi kovalevyni. Sammutin koneen suht. ajoissa.

Yhteenveto: Sekavaa, konteksti vaihtui koko ajan vailla mitään mieltä. Se ei kuitenkaan ihmetyttänyt.

Ti (16.11) - 9:03


Ajelu

Päätin "lainata" isän autoa. Ajoin sen huoltoaseman parkkipaikalta ja tulin suurella nopeudella moottoritien liittymälle. Autoa on vaikea hallita. En löydä polkimia (niitä on vain kaasu ja jarru). Yllätyksenä huomaan, että jarrut toimii.

Ajaudun koko ajan suojakaiteen tolppien välistä toiselle kaistalle, joka ei kuitenkaan ole vastakkais-suuntainen. Näin:

Ajaudun pois kaistalta ja palaan 2-4 kertaa. Eräs auto kaistalta, jolle minä ajaudun tekee saman asian. Auto on tummanpunainen Volvo. Mulla on tummanvihreä, sinertävä auto. Volvon kuskina on nainen.

Taas ajaudun kaistalta, mutta tällä kertaa putoan pois autosta. Auto ylittää seuraavan kaistan vahingoittumattomana ja törmää seuraavaan suojakaiteeseen. Se on muuten kunnossa, mutta yksi pyöristä on paskana - vääntynyt. Kävelen jonkin aikaa tietä pitkin, käännyn oikealle ja olen Ruoholahden bussipysäkin vieressä. Pelkään (vähän), mitä isä sanoo. Tyyppi, jonka tunnen (nyt hereillä ollessani en tiedä kuka se oli) tulee työntäen autoa. Isä tulee paikalle ja rupeaa mesoamaan. Tyyppi pyytää anteeksi. Lopuksi olen Ruoholahden bussipysäkillä, kahden isän kanssa, joka edelleenkin mesoaa. Minä sanon, että "kaiken vahingonhan aiheutti tuo tyyppi, en minä...". Isä selittää, että se ei ole pointti.

Lisäys: Molemmat autot (isän auto ja Volvo olivat uusia). Teillä paljon liikennettä.

Yhteenveto: Ihan järkiperäinen uni, looginen (uneksi). En osaa ajaa autoa, en tunne sitä tyyppiä, kaistat jotenkin väärinpäin, fysiikka ei toimi, muuten kaikki oli kohdallaan, omituisuuksia suht. vähän (uneksi).

To (18.11) - 6:20


HUT Ditch Project

Kävelen TKK:n metsässä Byronin ja sen ystävän kanssa. He keskustelevat. Lähestymme jotain autiota rakennusta. Välillä näkymä vaihtuu tietokoneen näytöksi, ruudulla näkyy joku komento ja jonkinlainen listaus. Suoritan komennon ja saan toisen listauksen. Ajattelen (unessa), että se on varmasti clientti, joka käyttää jotain tietokantaa SQL serveriltä. Käsitän listassa olevan jotain biisejä. Byron ja sen ystävä puhuvat yhteisestä ystävästään. Saavumme johonkin autioon kauppaan, taas toistuu listausjuttu. Kauppa on tavallaan yhteenveto kaikista kampuspikkukaupoista, jotka olen nähnyt ulkomailla.

Olen lähellä TKK:n päärakennusta jossain paikallisessa metsässä. Juuri äsken joku lihava tyyppi varasti telkkarin, se on saatava kiinni. Paikalla on myös Byron ja joku toinen tyyppi. Alkaa "metsästys". Byron onnistuu saamaan lihavan tyypin kiinni ja selättämään sen. Yhtäkkiä läski onkin nainen, jolla on koripallon kokoinen pallo. Pallo on saatava haltuun. Minäkin yritän saada naisen kiinni (kuten yritin myös pulskaa hemmoa). Tulemme jonkinlaisen rakennuskompleksin edustalle. Siinä kaavakuva:

Yhtäkkiä paikalla on lisää naisia. Ne auttavat sitä, jolla on pallo. Kamppailu pallosta kestää kauan. Byron ja se toinen tyyppi ovat poistuneet. Lopulta minä onnistun kaatamaan naisen. Otan siltä pallon pois, jotenkin menetän sen, ja saan taas itselleni. Joku toinen nainen saa sen, sitten se on taas minulla. Heitän pallon Byronille, joka poistui ystävänsä kanssa kompleksin pihalle (ks. kuva). Pallo kuitenkin pomppaa tolpasta takaisin ja sen saa paikalle ilmestynyt tyyppi meidän lukiosta. Sillä on kirkkaan punainen paita. Minä pahastun, että en saa krediittiä pallon pelastamisesta. Hetken pallo on meidän molempien käsissä, hän katsoo minua oudosti silmiin. Minä päästän irti ja ajattelen, että kyllähän Byron tietää, etä minä pelastin pallon. Sehän näki, miten minä yritin heittää sen sille ekan kerran.

Olen TKK:n päärakennuksen sisällä. Näen lihavan naisen, joka oli kuulemma jossain mainoksesa, jossa se tanssi jotain diskotanssia. Hän menee ulos. Minäkin lähden. Herään.

Lisäyksiä: Jossain vaiheessa hiippailin samassa metsässä khaki-pukuisen sotilaan päällä, mullakin oli khaki päällä. Lopulta jätin itseni(!) kuolemaan ja jatkoin matkaa sotilaan kanssa. Pallon pinta oli tasainen. Tunsin kuulumattomuutta porukkaan Byron & Co.

Yhteenveto: Sekava ja nopea. Konteksti vaihtuu koko ajan. Ihan tylsäkin vielä.

Pe (19.11) - 8:03


Shokusyu

Olen jossain IRC-tyyppisessä ympäristössä, paitsi, että kaikki ovat Kymppitonnin malliin omissa lokeroissaan. Kysyn jollain peelokanavalla kysymyksen Javan objektien serialisoimisesta. Menetän yhteyden, muodostan yhteyden uudelleen. Joulu on lähestymässä...

Olen koko ikäni asunut jossain Taiwanissa tai jossain toisessa kaukoidän maassa... Saavun kaupungin keskustaan, jossa on kaikkialla rakennustyöt käynnissä. Bussit ovat sinisiä ja metron julkisvu on uudistettu. Kaikki ihmiset täällä ovat innoissaan teknologiasta. Metroasema sijaitsee puiston ja kävelykadun vieressä. Siellä on myös lampi (tai joki) ja lammen rannalla (kävelykatua pitkin on kirjanpitäjiä pöytiensä takana. Kuva:

Menen puhumaan yhdelle kirjanpitäjistä. Sillä on wanha matriisiprintteri ja wanha tietokone. Sanon sille, että tietokone on wanha.

Lisäyksiä: Annoin unelle nimeksi Shokusyu, koska tunnelma oli erittäin animelonkeroitämainen, Shokusyu (jap. lonkero) on ensimmäinen sana, jonka kanssa uni assosioituu.

Yhteenveto: Sekavahko, mutta mielenkiintoinen uni.

La (20.11) - 1:41


Politiikkoja ja Ruokaa

Valitettavasti unesta jäi mieleen vain loppupää...

Tulen siis kotiin tämä politiikko mukanani. Tulen sen kanssa bussipysäkiltä. Isä on yllättynyt. Vaatetuksesta päätellen se ei ollut valmis. Kotona on myös muuan isän tuttava (mahdoton lorvailija). Me lähdemme sen kanssa ulos, kävelemme, ja päädymme taas lähimmälle bussipysäkille. Bussi tulee ja isän tuttava esittelee minut toiselle politiikolle, joka tulee ulos bussista (keski-ikäinen nainen, muistuttaa Tarja Halosta, voi ollakin). Minä olen häkeltynyt, en halua mitään politiikkoja tai kokouksia kotiin. Minulla on kynä ja harppi kädessä... ajattelen, että se varmaan antoi hyvän vaikutelman minusta.

Menemme meille, puhelemme niitä-näitä. Kotona isä on vastassa alushousuissa ja t-paidassa. Katson häntä raivoissani. Hän näyttää paskat välittävän vieraasta. Hän ja ensimmäinen mieskansanedustaja ovat tehneet jotain liharuokaa. Minä vihaan tilannetta ja olen valmis vajoamaan maan alle. Halonen ja isä vaihtavat muutaman sanan. Minä kerron lorvituttavalle, että olisin valmis maksamaan mitä tahansa pullosta Solaa ja tilaisuudesta livistää täältä.

<snip>

Mahd. herätys. Ajattelen, että nyt pitäisi logata uni. Menen vessaan ja rupean kirjoittamaan.

<snip>

Oikea herätys. En olekaan kirjoittanut mitään missään vessassa :) Valot päälle ja kynä käteen...

Lisäyksiä: Miehen nimestä puhuin Halosen kanssa matkalla bussipysäkiltä. Sukunimi oli yhdyssana ja sanoin haloselle, että yksi niistä sanoista oli joku. Halonen tajusi kenestä oli kyse. Jotenkin mystisesti ruoka oli unen tärkeimpiä elementtejä. Vaikka se oli jotain vuokaliharuokaa, mieleen tulevat marjapiiraat.

Kävin juomassa piimää ja muistin vielä yhden yksityiskohdan unen alusta. Joku kuoli jossain laitoksessa hoitovirheen takia. Kuoli musiikin liialliseen kuunteluun, hoitsu ei muistanut ottaa kuulokkeita pois. Sain myös tietää, että sivistynyt ihminen on helpompi tappaa sellaisella terapialla. (Taustana lienee se, että nukahtaessani kuulokkeet olivat päällä J).

LA (20.11) - 8:24


Syyspsykedelia

Asun jossain asuntolassa lähellä Hesan keskustaa, lähellä eduskuntataloa. Meidän lukioon tulee vieraita jostain ystävyyskoulusta. Menen yhden niistä kanssa käymään äidin luona. Jotenkin löydän kaapin takana pölyisen Ericssonin vanhanmallisen kännykän. Paikalla on joku aatelisen näköinen ihan tuntematon nuori mies. Äiti ehdottaa, että menisimme ravintolaan, me kaikki lähdemme. Ravintolassa olemme syöneet ainakin perunoita. Tsekkaan ohjelmaa ja näen, että lauantaiksi klo 22:00 on suunniteltu joku juutalainen juhla (ohjelmassa luki Anuka, ja minä ajattelin sitä juutalaisena juhlana). Minä kerron, että en voi mennä, koska mun pitää mennä Tennispalatsiin katsomaan b5:n seuraavaa jaksoa. Ravintolassa tosi boheemi tunnelma.

Ma (22.11) - 4:55


Hii-O-Hoi!!!

Aloitin matkani maailman ympäri kävelemällä. Matkan kaikki kulut maksoi Allianssi. Rahoitussysteemit eivät kuitenkaan toimineet loppuun asti, joten löytyi uusi sponsori. Laskeuduimme joltain vuorelta ja menimme istumaan buddhalaisvaikutteiseen ulkoilmaterassiin. Siellä sitten sattui kulkemaan ohi joku turisti, joka suostui sponsoriksemme.

Myöhemmin tuli ongelma, mihin suuntaan menisimme. Päätimme lähteä etelään. Pysäytimme maantiellä auton ja pyysimme ajamaan meidät Ruotsin eteläisimpään kärkeen. Auton ajaja ei tiennyt missä on etelä, ei tiedetty mekään.

Olemme yhtäkkiä laivalla. Laiva on välillä piraattipurjelaiva, välillä SeaQuestin tyyppinen paatti, välillä avaruusalus. Välillä se on myös kaareva ja sen ympärillä on Starfuryjä.

Lyta on yhdessä niistä Starfuryistä ja se monitoroi irkkiä koko ajan (sillä on mIRC Starfuryssä). Me ollaan jotain piraattikapinallisia ja EA:n destroyerit haluavat posauttaa meidät. Yksi meidän piloteista nyt leijuu Lytaa vastapäätä sen kaarevan pinnan toisella puolella. Puhuttuaan Lytan kanssa se avaa tulen (ei lähellekään Lytaa). Taitaa olla kuvan paikka:

Mulla on asioita SeaQuestin siellä päässä, missä Lytakin on. Mene sinne, hoidan asiat, menen juttelemaan Lytan kanssa. "Miten menee?", "Miten irkkiseuranta onnistuu?". Aion lähteä pois, mutta pilotti, joka leijui Lytaa vastapäätä, varoittaa Lytaa ja käskee sen laskeutua kaarevan pinnan rajan alapuolelle. Lyta tottelee. Minä en luota siihen pilottiin. Pilotti avaa tulen ja minä näen Lytan nousevan hitaasti rajan yläpuolelle. Mulla on sankarillinen olo, rakasta Lytaa, joten heittäydyn tulilinjalle. Plasma jotenkin kimpoaa minusta. Otan ampujan Starfuryn kiinni (se onkin yhtäkkiä ihan pieni, mahtuu taskuun). Otan sen siis kiinni ja pitelen sitä sen pyristellessä pois oikeassa kädessäni. Puhun asiasta esimiehen kanssa, joka käskee minun päästää Starfury vapaaksi, en kuitenkaan tee sitä. Ystävä ilmestyy paikalle. Kysyn hänen mielipidettään asiasta. Hänenkin mielestä Starfury pitäisi päästää vapaaksi. Vähän myöhemmin päästän irti. Starfury muuttuu sanomalahdeksi ja nenäliinaksi, jotka leijailivat jonkin aikaa ja sitten tipahtivat veteen.

Olemme ajautuneet öljynporausplatformin alle. Olemme sen 4:n tukipilarin välissä. Aalto melkein kaataa meidät, olemmekin jo keskikokoisessa veneessä. Kaikki ovat innoissaan aallosta (paitsi minä). Keinuttavat venettä saaadakseen aikaan uuden aallon. Fysiikka toimii pilarien välissä sillä tavalla kuin meidän ypäri olisi 4 seinää, aallot heijastuvat niistä vastaavasti. Myös miehistö analysoi tilannetta fysiikan kannalta.

TI (23.11) - 8:16


L. G-H-E-G

Käytävän keskellä seisoo kaunis nainen. Muistuttaa Lise Garibaldi-Hampton-Edgars-Garibaldia. Hetken päästä hän ei enää ole siellä. Käytävä on Marsin kuvussa., sitä ollaan parhaillaan evakuoimassa, koska minä järjestin superisonydinpommin pudotuksen sen päälle.

TI (23.11) - 9:00


Seikkailu (kirja-)kaupassa

Olen Itäkeskuksessa tai vastaavassa, matkalla hotelliin... erittäin hämärä tapahtumasarja... olen kaupassa ja teen reality checkin. Tulen siihen johtopäätökseen, että olen unessa. Sanon ääneen: "Olen lucidoimassa!". Huudan niin lujaa kuin pystyn: "Olen unessa!!!". Vedän vieressä seisovaa ukkoa turpaan. Rupean juoksemaan ja kaatamaan tavaroita kaupan hyllyiltä. Yritän myös lentää, mutta se ei onnistu. Menen ulos, siellä sataa.

Valitettavasti unessa oli yksi ongelma. Se, että se ei ollutkaan täydellinen lucidi. Vaikka tiedostin olevani unessa, oikea "todellisuuteni" oli vain toisessa unessa, joten kun "heräsin" olin silti näkemässä unta ja luulin sen olevan ihan oikeata fyysistä todellisuutta. Tästä kaikesta johtui se, että minulla ei ollut niin paljon kontrollia itsestäni ja ympäristöstä. Hullutukset eivät tuntuneet niin hulluilta, koska tajuntani oli unenomainen. En osaa selittää... jokin siinä mättäsi. Ehkä en ollut ihan varma lucidoituneisuudestani tai jotain. Täytyy sanoa, että kokemus ei ollut mitenkään erityisen hieno, vaikka ihan mielenkiintoista oli. Se oli kuitenkin rohkaiseva - jatkan harjoitteluja ja unien logaamista :).

Lisää tulossa...