[Alku]
Testaa CSS-oppaan navigoinnin toimivuutta!
   
Sivut toimivat riittävän hyvin MS IE 4.0+, Opera 5.x+, Netscape 6.0+/ vast. Mozilla ja Konqueror 3.x selaimilla. Yleisesti ottaen sivut toimivat parhaiten uusimmilla Opera selaimilla. Sivujen toimivuus vanhemmissa selaimissa on heikko, erityisesti Netscape 4.x kohdalla.

 
 
Hae sivuiltani:
[Apua]

1.d Kasvuolosuhdevihjeitä


Joutsenpariskunta Halikonlahdella

Aiheet

Yleistä

Sienten tunnistamisessa on luonnollista kiinnittää huomiota ulkonäköön ja sienten rakenneominaisuuksiin kuten kokoon, lakin muotoon, mahdollisiin helttoihin ja jalan rakenteeseen. Mutta tällä sivulla käsittelen sienen kasvuolosuhteita.

Jotkut sienet eivät ole tarkkoja kasvuolosuhteista. Tällaisia "jokapaikanhöyliä" ovat mm. pulkkosieni [Pw] ja punakärpässieni [Pw].

Toiset sienet ovat tarkkoja isäntäpuusta, mutta eivät niinkään kasvuympäristöstä. Tällainen on esim. lehmäntatti, joka kasvaa lähes kaikkialla, missä vain on koivuja. Tarkimmat sienet ovat riippuvaisia sekä kasvuympäristöstä että isäntäpuusta.

Myös vuodenaika ratkaisee. Jotkut kasvavat sangen pitkällä ajalla, mutta toiset ilmestyvät metsiin joko varhain keväällä, kesän lopulla tai vasta myöhään syksyllä ensimmäisten yöpakkasten jälkeen. Keväisistä lajeista tunnetuin on korvasieni [Pw]. Aivan viimeiset myöhäissyksyn lajit ovat sen sijaan monelle tuntemattomia.

Käsittelen tällä sivulla sieniä, joissa olen 2001 syksyllä havainnut selkää kasvuaika- tai kasvupaikkariippuvuutta.

[Alku]

Kasvupaikat ja -ajat

Metsien ääripäät ovat kuiva, pääosin mäntyjä kasvava kangasmetsä ja lehtipuita kasvava, paksumultainen lehto. Kangasmaastossa on aluskasvillisuus on varpuja (mustikka, puolukka jne.) ja lehdoissa ruohikkoa. Niissä on aivan eri sienilajisto. Niiden välimaasto on epämääräisempää, kuusia ja lehtipuita sisältää maastoa. Ns. tuoreessa (kosteahkossa) kangasmaastossa valtapuuna on kuusi ja pohjakerroksessa on yhtenäinen sammalpeite. Mauri Korhosen uuden sienikirjan mukaan myös lehtomaisessa kangasmetsässä valtapuuna on kuusi, mutta aluskasvillisuus on käenkaalia, oravanmarjaa ja saniaista..

Tyypillisiä suhteellisten kuivien kangasmetsien sieniä ovat haperot, rouskut ja kehnäsieni [Pw]. Kehnäsieni on puhtaasti kangasmetsän sieni, mutta rouskuja löytyy lehtometsistäkin, mutta kangas- ja lehtometsien sienet ovat eri lajia. Rouskuista mustarousku on lehtometsien tai muuten rehevien metsien laji.

Tyypillisenä lehtosieninä voi pitää esim. monivyöseitikkejä [Pw] ja suomumustesieniä [Pw]. Olen tavannut niitä koivujen seurassa rehevillä ruohikkoisilla alueilla. Sieniä löytää usein puistoalueilta.

Suurin osa myrkyllisistä sienistämme kasvaa kangasmetsissä. Valkokärpässieni [Pw] on kuivanpuoleisten kangasmetsien laji ja suippumyrkkyseitikki [Pw] viihtyy sammaleisessa, kosteahkossa maastossa. Kangasmaasto ei suosi herkkusieniä. En ole löytänyt kangasmetsistä vuonna 2001 kuin kaksi herkkusientä. Kangasmetsien kosteahkoista kohdista, sangen avoimilta alueilta saattaa lokakuun puolivälissä löytää silkkivalmuskoita [Pw], mutta niidenkin löytymisen todennäköisyys on hyvin pieni (olen löytänyt yhden sienen). Kangasmetsissä kannattaa kaikki valkoiset sienet jättää rauhaan, sillä on sangen epätodennäköistä löytää kangasmetsistä herkkusieniä tai silkkivalmuskoita. Myöskään seitikeiden etsiminen ei ole kangasmetsistä kovinkaan suositeltavaa.

Sen sijaan lehtometsissä voi vapaasti poimia valkoisia sieniä, sillä yksikään sieni ei ole valkokärpässieni. En ole lehtomaisistakaan metsistä juuri herkkusieniä tavannut. Etelä-Suomen seka- ja lehtometsissä saattaa paikoitellen olla hyvinkin runsaasti silkkivalmuskoita [Pw].

Valkokärpässienen [Pw], kuusiherkkusienen [Pw] ja silkkivalmuskan [Pw] kasvukaudet eivät yleensä kohtaa toisiaan. Valkokärpässieni on suhteellisen aikainen laji. En ole nähnyt lokakuussa yhtään valkokärpässientä. Periaatteessa herkkusienet voivat kasvaa samaan aikaan kuin valkokärpässieni, mutta olen löytänyt havumetsistä kuusiherkkusieniä vasta lokakuussa ja puistometsiköstäkin vasta aivan syyskuun loppupäivinä. Silkkivalmuskat ovat puhtaasti myöhäissyksyn laji eikä niistä pidä odottaa satoa kuin vasta lokakuun puolella. Jotta vältytään erehdyksiltä, herkkusieniä ei pidä etsiä ennen lokakuun alkua.

Yleisenä huomiona voin sanoa, että syyskuussa kangasmetsät tarjoavat parhaan sienisadon haperoineen, rouskuineen ja tatteineen. Lokakuussa voi vielä etsiä sammaleista, hieman kosteista paikoista suppilovahveroita [Pw], joiden paras satokausi jäi vuonna 2001 lokakuun alkuun.

Lokakuun lopussa kangasmetsissä on enää vähän suppilovahveroita [Pw] ja syksyn viimeiset sienet, sinänsä erittäin maukkaat ja keräämisen arvoiset keltavalmuska [Pw], viiruvalmuska [Pw] ja hallavahakas [Pw] ovat ainakin Salon Tupurin maastossa kovin harvalukuisia. Eräällä lokakuun puolenvälin kävelylenkillä en löytänyt kuin lautasellisen sieniä. Minun mielestäni em. sienten koktailista voi kuitenkin saada vuoden parhaan herkutteluaterian, joka voittaa maukkaudellaan suppilovahveroaterian.

Hakatusta kangasmetsästä voisi myöhäissyksyllä tosin saada runsaan sienisadon keräämällä kuusilahokoita, mutta kehottaisin välttämään niiden poimimista, sillä lahokannoilla viihtyy myös myrkyllinen kitkerälahokka, joka on niin kuusilahokan näköinen, että ne voi varmuudella erottaa toisistaan vain maistamalla sieniä.

Mikäli lokakuun puolessavälissä haluaa parhaan sienisadon, on syytä tutkia männikkömetsän ja pellon, puiston tai asuinalueen ruohoittuneet reuna-alueet. Niistä voi hyvällä onnella löytää mantelihaperoita [Pw].

Samantapaisesta maastosta voi löytyä aiemmin mainitsemani silkkivalmuskoiden [Pw] lisäksi sinivalmuskoja [Pw], jotka saattavat olla paikoitellen hyvinkin satoisia. Mikäli maha kestää voimakkaan makuisia sieniä, härmämalikasta [Pw] voi saada hetkessä ämpärillisen sieniä. Sinivalmuska ja härmämalikka viihtyvät ihmisasutuksen liepeillä.

Em. sienet kasvavat myös lähes lehdoiksi luokiteltavissa metsissä. Lehtometsien paras syyssieni on kuitenkin lehtokeltavalmuska [Pw], mutta en ole löytänyt siitä kuin yhden sangen pienen esiintymän.

Erityisesti myöhäissyksyllä tulee havainneeksi, miten eräät sienet ovat hyvin kasvupaikkariippuvaisia. Selvimmin olen huomannut sen mantelihaperoissa. Mantelihapero [Pw] on männyn juurisieni, mutta sen kasvupaikka ei ole tyypillinen mäntymetsä. Myös se on epätyypillistä moniin haperoihin nähden, että hyväkuntoisia mantelihaperoita voi löytää vielä lokakuun puolessavälissä kun sitä vastoin kuivien kangasmetsien haperoita ei tällöin enää tapaa lainkaan.

Otanpa sienen kasvupaikkaesimerkiksi Salon Pahkavuoren pururata-alueen etelärinteen, jossa kasvaa mäntyjä. Kyseessä on noin 10 metriä korkea kalliopohjainen mäki. Sen alarinteellä on rehevää heinikkoista kasvustoa ja mäntyjen seassa on lehtipuita. Ylärinne on puolestaan hyvinkin karua maastoa, sillä kallio tekee humuskerroksesta ohuen. Voi sanoa, että rinne muuttuu lähes lehdosta karuksi kangasmaastoksi alle 50 metrin matkalla.

Harmikseni huomasin, että Pahkavuoressa kallion päällä kasvaneet haperot eivät olleetkaan mantelihaperoita [Pw] tai kyseiset sienet (tai niiden lähilajit) kitkeröityvät joutuessaan kasvamaan normaalia kasvuympäristöä kuivemmilla paikoilla. Keskusteltuani asiasta Raija Tuomaisen kanssa, hän sanoi, että eniten pahanmakuisista haperoista mantelihaperoa muistuttaa pippurihapero. Pippurihapero maistuu aluksi hyvältä, mutta hetken päästä "polttaa" kielen. Em. sienityypit eivät kasva etelärinteellä vierekkäin, vaan polttavat sienet kasvavat kuivissa paikoissa, keski- ja ylärinteellä. Pahkavuoren etelärinteessä "sieniraja", mistä alkavat huononmakuiset sienet on äärimmäisen tarkka, paikoin jopa alle metrin tarkkuudella määriteltävissä. Rajalinja mutkittelee ja mäki täytyy tuntea alle metrin tarkkuudella, että siitä voi poimia sieniä maistamatta joka hetki makua. Olen vaikka kuinka monta kertaa kokeillut sienirajan ylittämistä - ja saanut pahan maun kymmeneksi minuutiksi suuhuni! Kyse on täsmälleen samasta ilmiöstä kuin puurajasta, mutta ilmiö on paljon rajumpi, sillä männyt kasvoivat nurmikkoalueen rajalta lähes pelkän kallion päällä.

Tosin tapasin toisen kallion päältä mantelihaperoita [Pw], mutta kohdat, joissa sieni kasvoi olivat valoisia, reheviä ja ruohottuneita, joten maaperä oli hieman toisenlainen kuin pippurihaperoilla. Tämän kallion päällä kasvoi hieman sekaisin sekä mantelihaperoita että pippurihaperoita sekä muita kitkeriä haperoita, sillä maaperän laatu vaihteli laikuittaisesti (mikä on nyt vielä ikävämpi tapa kuin etelärinteen pystysuunnassa tapahtuva maanperän muutos). Muissa kohtaa Pahkavuorta sieni kasvoi ruohoisilla metsäalueilla ja sieniä oli toisinaan jopa vaikea löytää ruohon keskeltä. Sieni kaipaa jonkin verra kosteutta.

Kokemukseni mukaan hyvänmakuiset mantelihaperot tai sen lähilajit kasvavat vain ja ainoastaan heinikkoisilla, rehevillä, sangen avoimilla metsänreunoilla, joissa männikkörinne on joko muuttumassa lehtomaiseksi pelto- tai asuinalueeksi tai metsässä on rehevä aukkopaikka. Tämä kasvutapa on juuri se, mitä esim. Lasse Kososen sienikirja lajista kertookin.

Epäilen vahvasti, että haperoissa on ylipäätänsä paljon kasvupaikkasensitiivisiä lajeja (miksi muuten haperolajeja edes olisi niin paljon). Mantelihaperon [Pw] ohella kasvupaikkasensitiivisinä voisi pitää sillihaperoita [Pw], joita on nykyisin jaettu useaksi lajiksi.

Mantelihaperoa muistuttaa värinsä puolesta harvinainen lehtosillihapero. Esimerkkitapauksessani en tosin pitäisi keräämiäni hyvänmakuisia sieniä sillihaperoina, vaikka joku niin arvelikin. Kaikki maun ja hajun perusteella sillihaperoiksi tunnistamani sienet ovat olleet Pahkavuoren alueella vihertäviä ja niitä saattoi poimia "rintamalinjan" yläpuolelta. Lasse Kososen sienikirjan mukaan lehtosillihaperot kasvavat vain Etelä-Suomen tammimetsikössä eikä mantelihaperoiksi arvioimieni sienten lähellä kasvanut tammia.

Summa summarum: sienestyksessä kannattaa kiinnittää paljon huomiota ympäristötekijöihin. Ne antavat puitteet, millaisia sieniä mistäkin maastosta ja kunakin vuodenaikana on mahdollista löytää.

[Alku]

Syksyn viimeiset ruokasienet

Laitan listan ruokasienistä, joita olen vuonna 2001 aivan ennen talvea tuloa poiminut vihjeeksi syksyn viimeisten sienten etsijöille (osa sienistä oli jäässä, mutta silti täysin käyttökuntoisia):

  1. Mantelihapero [Pw]. Yksi sieni. 11.11.2001 Pahkavuori (05.11.2001 kaksi sientä).
  2. Sinivalmuska [Pw]. Muutaman sienen ryhmä. 06.11.2001 Pahkavuori.
  3. Suomumustesieni [Pw]. Kaksi sientä. 05.11.2001 Pahkavuori.
  4. Härmämalikka [Pw]. Muutama sieni. 04.11.2001 Tupuri.

Näiden lisäksi olen nähnyt nurmitupaskynsikkäitä ja kuusilahokoita, joita en ole kuitenkaan arveluttavina ruokasieninä ole hyödyntänyt.

[Alku]
   
Copyright Tapio Markula 1999-2003, Salo (kotisivu, s-posti - lisää Tapio.Markula) (tapio.markula@dnainternet.net) - ei julkiskäyttöön ilman sopimusta.
Get Expression!
Editori, jolla saa luotua standardit täyttäviä HTML ja XML dokumentteja. Tämän sivuston sivut on useimmissa tapauksissa tarkastettu Dave Raggetin (W3C) tekemällä HTML-Tidy apuohjelmalla ja satunnaisesti W3C-organisaation virallisella koodintarkastusohjelmalla. Useimpien sivujen syntaksin pitäisi olla sopusoinnussa W3C:n XHTML 1.0 spesifikaation kanssa. Testaa tämä sivu!
Informaatiota selaimista, jotka näyttävät or tulostavat tämän sivuston parhaiten.
Tältä sivustolta suoritetun etsinnän on toteuttanut FreeFind.
[Hae Opera] [Hae Mozilla!]
Luontosivuja on viimeksi muutettu 24.10.2004