[Alku]
Testaa CSS-oppaan navigoinnin toimivuutta!
   
 
 
Hae sivuiltani:
[Apua]
Aihepiiriluettelo > Luontosivujen etusivu > Ensisijaiset sienisivut > 1.e Sienten turvallisuus > Turvallisimmin poimittavat hyvät ruokasienet tai ruokasieniryhmät (jakso 1/3)

Turvallisimmin poimittavat hyvät ruokasienet tai ruokasieniryhmät

Aiheet

Arviointikriteerit

Turvallisimmiksi katsomieni sienten arvostelun lähtökohdat ovat seuraavat mahdollisimman "ruohonjuuritasoiset" näkökulmat:

  1. Edellytän, että sienestäjä on tutustunut muutamiin kirjastoista helposti saataviin "jokamiehen" suppeamuotoisiin sienikirjoihin. Mikäli sieni löytyy vain erittäin laaja-alaisista sienikirjoista, se ei voi saada korkeaa arvosanaa, sillä tavallinen sienestäjä tuskin sellaisiin kirjoihin tarttuu. Huomautukset. Sillä, että kuuluuko sieni kauppasieniin vai ei, ei ole arvostelussa mitään painoarvoa (perustelut). Mainitsen kuitenkin informatiivisista syistä, mitkä sienet kuuluvat kauppasieniin.
  2. Hyvän ruokasienen pitää olla tunnistettavissa suhteellisen pienellä harjaantumisella. Jos sieni vaatii pitkäaikaista harjaantumista, lasken sen negatiiviseksi piirteeksi. Sienten järjestys perustuu ensisijaisesti tunnistettavuuskysymyksiin.
  3. Jos sieni on helposti sotkettavissa myrkyllisiin sieniin, lasken sen negatiiviseksi piirteeksi.
  4. Sieni itsessään ei saa olla myrkyllinen tai mahavaivoja aiheuttava. Yleisesti ottaen sientä pitäisi pystyä hyödyntämään ilman ryöppäystä. Mikäli sienen saa ryöppäyksen avulla sellaiseksi, että siitä ei aiheudu mahavaivoja, olen hyväksynyt sienen. Huomautukset. Mainitsen erikseen, mikäli sieni tarvitsee keittämistä. Tunnistettavuudeltaan suurin piirtein samanarvoisten sienten kohdalla se, jolla on vähemmän keittämistarvetta, saa paremman arvosanan.
  5. Koska minulla on myös lista vähäarvoisista ruokasienistä, turvallisiksi arvioimieni ruokasienten listassa yksinään mainitun sienen saaman tähtimäärän keskiarvo täytyy olla tutustumissani jokamiehen suppeamuotoisissa sienikirjoissa noin kaksi tähteä (koska saman sienen tähtimäärät voivat vaihdella 1-3 väliltä, keskiarvon huomioiminen on mielestäni mielekkäin kriteeri, jossa yksittäinen mielipide ei saa liian suurta painoarvoa). Huomautus. Kaikki kauppasienet eivät täytä listalle pääsemisen minimiedellytyksiä.
  6. Mikäli joillakin sienillä on suurin piirtein sama tunnistettavuustaso, makukysymykset ratkaisevat sijoituksen. Se, että hyvällä ruokasienellä on pahanmakuisia myrkyttömiä lähilajeja ei olennaisesti alenna sienten arvoa, sillä sieniä voi tällaisessa tapauksessa turvallisesti maistaa (sieniaines on yleensä silti syytä jättää nielemättä). Mikäli toisilla sienillä on vähemmän pahanmakuisia lähilajeja, sienet saavat korkeamman sijoituksen. Jos hyvän ruokasienen voi sekoittaa suurin piirtein saman arvoiseen ruokasieneen, asialla ei ole arvioinnissani mitään painoarvoa.

Sienilista

  1. Vahverot (keltavahvero [Pw], kosteikkovahvero [Pw], suppilovahvero [Pw] ja mustatorvisieni [Pw]). Perustelut. Sienet on helppo tunnistaa, niitä ei voi sekoittaa myrkyllisiin sieniin. Bonuksena on se, että sienet ovat hyvänmakuisia. Huomautukset. Ks. tunnistusvihjeet [Pw]. Kauppasieniä.
  2. Nuijakuukunen [Pw] sekä eräät muut jalalliset kupusienet. Perustelut. Jalalliset kupusienet on äärimmäisen helppo tunnistaa eikä niitä voi sekoittaa myrkyllisiin sieniin. Huomautukset. Nuijakuukusen tähtiarviot vaihtelevat 1-3 tähden väliltä. En ole hyödyntänyt kupusieniä, joten ole jäävi arviomaan niiden makua. Erityisesti nuijakuukunen olisi kokonsa vuoksi mielekäs kerättävä. Myös känsätuhkelo [Pw] on joissakin kirjoissa arvioitu kahden tähden ruokasieneksi.
  3. Suomumustesieni [Pw]. Perustelut. Valkoisesta perusväristä huolimatta sieni on helppo tunnistaa lakin muodon perusteella eikä sitä voi juurikaan sekoittaa myrkyllisiin sieniin. Huomautukset. Ks. ruokakäyttövihjeitä [Pw].
  4. Lampaankääpääpä [Pw], rusko-orakas [Pw] ja vaaleaorakas [Pw]. Perustelut. Nämä kääväkkäät on helppo tunnistaa, niitä ei voi sekoittaa myrkyllisiin sieniin. Kääväkkäissä on kuitenkin eräitä käyttökelvottomia tai kyseenalaisesti käytettäviä lajeja (ks. tunnistusvihjeitä [Pw]). Kauppasieniä.
  5. Tatit. Perustelut. Sienet on helppo tunnistaa eikä tatteja voi sekoittaa myrkyllisiin helttasieniin. Huomautukset. Sienissä on yleisesti kasvavina sieninä kaksi pahanmakuista tattia, joten maistamiselta ei aina voi välttyä. Maistamistarve on kuitenkin pienempi kuin haperoiden kohdalla. Sen sijaan on äärimmäisen epätodennäköistä kohdata myrkyllinen tatti. Huomautukset. Ks. tunnistusvihjeistä [Pw]. Seuraavat tatit ovat kauppasieniä: haavanpunikkitatti [Pw], herkkutatti [Pw], kangastatti [Pw], koivunpunikkitatti [Pw], männynherkkutatti [Pw], männynpunikkitatti [Pw], tammenherkkutatti ja voitatti [Pw].
  6. Haperot. Perustelut. Sienet on helppo tunnistaa eikä niitä juuri voi sekoittaa vaarallisen myrkyllisiin sieniin, jos sienestäjä vain katsoo lajituntomerkit. Huomautukset. Useat haperot ovat kirpeän makuisia yksi haperolaji voi ärsyttää ruoansulatuskanavaa (ks. tarkemmin tunnistusvihjeistä [Pw]). Seuraavat haperot ovat kauppasieniä: isohapero [Pw], keltahapero [Pw], kangashapero [Pw] ja viinihapero [Pw].
  7. Kehnäsieni [Pw]. Perustelut. Vaikka sienen tunnistaminen vaatii hieman harjaantumista, sen kerran hyvin tunnistettua kehnäsienien poimiminen on aivan yhtä turvallista kuin vahveroidenkin, sillä sienellä ei ole mitään pahanmakuista tai myrkyllistä lähilajia, sillä sieni on lajiryhmänsä ainoa Suomessa tavattava lajike. Koska sienen tunnistaminen vaatii enemmän kokemusta kuin vahveroiden, se ei yllä "mitalisijoille". Huomautukset. Sienen voi lähinnä sekoittaa suhteellisen harmittomiin seitikeihin (ks. tarkemmin tunnistusvihjeistä [Pw]). Kehnäsienistä suositellaan poimittavaksi vain suhteellisen nuoria yksilöitä, sillä sieni muuttuu vanhemmiten metallinmakuiseksi. Kauppasieni.
  8. Kuusenleppärousku [Pw] ja männynleppärousku [Pw]. Perustelut. Sienet on helppo tunnistaa eikä niitä voi hevin sekoittaa mihinkään myrkyllisiin sieniin. Huomautukset. Näiden ryöppäämistä tarvitsemattomien rouskujen turvallisuus ruokasienenä ei merkitse sitä että vanhan kansan sanonta "jos sienestä tulee maitiaisnestettä, se on syötävä", olisi oikea. Uskomus pitää vanhentuneena hylätä. Rouskuissa on ei syötäväksi suositeltuja sieniä eivätkä rouskut ole lajiryhmänä tästä syystä kaikista syömäturvallisimpia ruokasieniä. Tosin on myös muita 2-3 tähden kiehauttamista kaipaamattomia rouskuja, joita en pysty arvioimaan, sillä en ole niitä löytänyt. Kauppasieniä.
  9. Karvarousku [Pw]. Perustelut. Samat kuin edellä. Huomautukset. Sienellä on myös eräitä lähilajeja, jotka ovat suurin piirtein samanarvoisia ruokasieniä. Karvarouskut on ryöpättävä kunnolla. Keitettävissä rouskuissa on myös eräitä muita hyviä suhteellisen helposti tunnistettavia lajeja, joita en ole itse löytänyt, kuten voirouskut. Rouskuissa on myös pahanmakuisia sieniä, joita tulisi maistaa. Koska pahanmakuisissa rouskuissa on karvarouskun tavoin hartsimyrkkyjä, niiden maistamisen jälkeen suu pitäisi huuhtoa. Maistaminen ei ole siten yhtä harmitonta kuin haperoiden kohdalla. Kauppasieni.
  10. Hallavahakas [Pw] lähilajeineen. Perustelut. Jos muistaa, että hallavahakas ilmestyy kangasmetsiin vasta ensimmäisten yöpakkasten jälkeen, sitä ei juuri mitenkään voi sekoittaa myrkyllisiin sieniin. Huomautukset. Muut myöhäiset vahakkaat (harmaakirjovahakas ja kupukirjovahakas) ovat vähän aikaisempia myöhäissyksyn lajeja, mutta nekin on sangen helppo tunnistaa. Myöhäisen esiintymisajankohtansa vuoksi sienet ovat suurimmalle osalle sienestäjiä sangen tuntemattomia. Sienet ovat myös suhteellisen harvinaisia.
  11. Limanuljaska [Pw]. Perustelut. Koska sieni on hyvin limainen, se limaisuutensa puolesta sangen helppo tunnistaa, mikäli vain tutkii hieman sienikirjoja.
  12. Haaparousku [Pw] ja kalvashaaparousku [Pw]. Perustelut. Sienet itsessään ovat suhteellisen helppoja tunnistaa ja ne ovat hyviä ruokasieniä. Ne voi käytännössä sekoittaa lähinnä huonompiarvoisiin rouskuihin. Huomautukset. Kotiranta-Saarenoksalta huomauttaa, että haaparouskuna kerätään joskus lakritsirouskuja, jotka ovat mustarouskujen [Pw] tavoin hieman arveluttavia ruokasieniä. Mielestäni tällöin on kuitenkin kyse sienestäjän huolimattomuudesta ja liian heikosta sienituntemuksesta. Vaikka Lakritsirousku voi aiheuttaa hieman mahakipuja, se ei kuitenkaan aiheuta kunnolla keitettynä suurta terveysriskiä. Kauppasieniä.
  13. Sinivalmuska [Pw]. Perustelut. Sieni on värinsä ja myöhäisen kasvuaikansa vuoksi helppo tunnistaa eikä sitä ole vaaraa sekoittaa voimakkaasti myrkyllisiin sieniin (ks. tarkemmin tunnistusvihjeistä [Pw]). Huomautukset. Sieni on sen verran voimakasmakuinen, että se voi aiheuttaa ilman keittämistä herkkävatsaisille mahavaivoja, mutta keitettynä soveltuu herkkävatsaisillekin (ks. kuitenkin huomautus ruokakäyttövihjeistä [Pw]).
  14. Härmämalikka [Pw]. Perustelut. Sieni on helppo tunnistaa. Kun muistaa, että se ilmestyy metsiin vasta lokakuussa, sitä ei voi juuri millään sekoittaa myrkyllisiin sieniin. Huomautukset. Sieni on voimakkaamman makuinen kuin sinivalmuska [Pw], mutta sen pitäisi keittämisen jälkeen soveltua herkkävatsaisillekin (ks. kuitenkin huomautus ruokakäyttövihjeistä [Pw]). Härmämalikan ohella on myös eräät muut isot malikat ovat suhteellisen helposti tunnistettavia, mutta niitä ei pidetä yhtä hyvinä ruokasieninä.
  15. Niittyvahakas. Perustelut. Sieni on vahakkaaksi suhteellisen helppo tunnistaa kunhan muistaa sen olevan kellertävän rusehtava, melko tanakka sieni. Huomautukset. Epämääräiset vahakkaat ovat pieniä, keltaisia tai keltaoransseja sieniä (esimerkkikuva vaikeasti tunnistettavista sienistä [Pw]).
  16. Ukonsieni [Pw]. Perustelut. Mielestäni sieni on helposti tunnistettavissa ja se on sekoitettavissa lähinnä huonompiarvoiseen ja hieman ongelmallisesti syötävään akansieneen [Pw] (ruokakäyttövihjeitä [Pw]). Huomautukset. Vaikka monet kirjat varoittavat sekoittamasta ukonsientä eräisiin kärpässieniin, en koe riskiä suureksi, jos sienestäjä ensin tutustuu ennen sienestystä sienikirjojen antamiin ohjeisiin.
  17. Nurminahikas. Perustelut. Sieni on värinsä puolesta suhteellisen selkästi erotettavissa arveluttavista sienistä. Sen rakenne muistuttaa kuitenkin hieman eräitä pieniä myrkkysieniä. Niillä on kuitenkin selkeä väriero. Nurminahikas on väriltään kellertävänruskea. Myrkkymalikka [Pw] on valkea sieni (kuten myös valkomalikka) ja epämääräiset malikat ruskeanharmaita.
  18. Silkkivalmuska [Pw]. Perustelut. Vaikka sieni on valkoinen, se on pääasiassa lehtoalueiden myöhäinen syyssieni. Koska valkoiset sienet vaativat keskimääräistä enemmän tunnistustarkkuutta, laitoin sienen tämän listan loppupäähän. Se eroaa kuitenkin rakenteellisesti selvästi valkokärpässienestä [Pw]. Sen voi lähinnä sekoittaa eräisiin pahanmakuisiin syömäkelvottomiin sieniin (tunnistusvihjeitä [Pw]). Huomautukset. Laji on lounainen eikä sitä tavata Sisä-Suomesta (ks. myös kasvupaikka- ja aikavihjeitä [Pw]).
  19. Lehtoalueiden herkkusienet (esim. nurmiherkkusieni [Pw]). Perustelut. Jos sieniä kerää selkeiltä lehtoalueilta, niitä ei voi sekoittaa valkokärpässieneen [Pw]. Huomautukset. Sienen luokittelu turvalliseksi edellyttää sitä, että sitä ei kerätä epävarmasti lehtomaiseksi metsäksi luokitellusta paikasta. Ks. myös ruokakäyttövihjeitä [Pw] sekä kasvupaikka- ja aikavihjeitä [Pw].
  20. Keltavalmuska [Pw] ja lehtokeltavalmuska [Pw]. Perustelut. Eräät pahanmakuiset, mutta myrkyttömät tai lievästi myrkylliset valmuskat (kuten äikävalmuska) muistuttavat kelvalmuskoita. Etelä-Suomen lehdoissa saattaa kasvaa hieman myrkyllinen rikkivalmuska [Pw]. Lehtovalmuskan ja keltavalmuskan sekoittaminen keskenään on täysin merkityksetöntä. (tunnistusvihjeitä [Pw]). Koska keltavalmuskoihin sekoitettavat valmuskat eivät ole tappavan myrkyllisiä, keltavalmuskoja on kuitenkin suhteellisen turvallista syödä. Rikkivalmuskoja muistuttaa värinsä ja kokonsa puolesta kitkerälahokka. Huomautukset. Epävarmoissa tapauksissa sientä voi hieman maistaa, mutta maistettu sieni on syytä sylkäistä pois suusta. Kelvavalmuskat voisi sijoittaa myös arveluttavimmin syötävien sienien loppupäähän.