[Alku]
Testaa CSS-oppaan navigoinnin toimivuutta!
   
 
 
Hae sivuiltani:
[Apua]

Erityiskysymykset

Aiheet

Sienten ravintoarvo ja allergiat

Mauri Korhosen Sienestäjän kirja antaa muutamia ravintoainetaulukoita, joissa on esimerkinomaisesti mainittu muutamia sieniä. Sain myös asiaa koskevan s-postin. Viittaan molempien tietolähteiden antamiin raja-arvoihin. Sienistä saa runsaasti proteiineja ja muita typpipitoisia yhdisteitä (kuiva-aineesta 15-42%), kivennäisaineita (5-15% kuiva-aineesta), seleeniä, B ja D vitamiineja sekä suolistolle tarpeellisia kuituja (13-39% kuiva-aineesta). Sen sijaan rasvoja on vähän (1-8% kuiva-aineesta). Tuoreiden sienten ravintoarvoa voi verrata rasvattomaan maitoon ja kuivattuja sieniä kuivuneisiin vähärasvaisiin juustoihin, mutta sienissä on hivenaineita merkittävästi enemmän. Tosin keittämistä ja liotusta vaativissa sienissä suurin osa kivennäisaineista ja vitamiineista menee veden mukana hukkaan. Tässä mielessä esikäsittelyä tarvitsemattomat sienet ovat parhaita.

Koska sienet sisältävät paljon vettä ja kuituja, ne täyttävät helposti mahan, mutta eivät tuo paljon energiaa - ne ovat siten ihanteellista laihduttajan ruokaa. Laihdutusvaikutuksen voi kuitenkin helposti kumota rasvaisilla kastikkeilla tai paistettaessa hirveällä määrällä rasvaa.

Sienten kokonaissokerimäärä vaihtelee suuresti (3-43% kuiva-aineesta ja kaiken kaikkiaan hiilihydraatteja voi olla n. 40-70% kuiva-aineesta). Nuorissa sienissä on saamani s-postin mukaan enemmän sokereita kuin vanhoissa. Jotkut sienet ovat erityisen makeita kuten esimerkiksi mantelihapero [Pw], joten siinä on ainakin kuivattuna paljon sokeria. Koska sienten painosta on normaalisti n. 85-90% vettä, ainakaan tuoreista sienistä on vaikea saada suurta kalorimäärää (veden prosenttiosuus voi sateisilla ilmoilla olla reilusti yli 90% ja hieman kuivahtaneissa sienissä vastaavasti paljon pienempi). Napsimalla kuivattuja mantelihaperoita "sienikarkkeina" voi sen sijaan saada runsaasti kaloreja.

Laihduttajia ajatellen vähäarvoiset, mauttomat ja siten myös vähän sokeria ja runsaasti kuituja sisältävät sienet, esim. nummitatti [Pw] voisivat olla ihanteellisinta ruokaa. Sienet täytyisi olla kyllä osittain kuivatettuja, että niistä saa riittävän määrän proteiineja.

Saamani s-postin mukaan sienten sokeri on yleensä pääosin tavanomaista rypälesokeria (glukoosi) eikä hedelmissä tyypillistä fruktoosia. Suuri määrä makeita sieniä ei siten sovellu sokeritautia sairastaville. Sienten erikoisuus on sienisokeri (trehaloosi), joka on läheistä sukua maitosokerille (laktoosi). Sienisokeri voi aiheuttaa maitosokerin tavoin joillekin ihmisille mahaoireita. Osalla niistä, joilla on laktoosi-intoleranssi, on myös trehaloosi-intoleranssi. Mikä on sienisokerin ja glukoosin välinen suhde eri sienissä, siitä minulla ei ole toistaiseksi mitään tietoa.

Ajassa: Sienisokerikin voi aiheuttaa mahavaivoja.

Kuten mikä tahansa ruoka-aine, myös sieni voi aiheuttaa allergioita. WSOY:n koko perheen sienikirjan mukaan härmämalikan [Pw] ja sinivalmuskan [Pw] sisältämä hydrosyaanihappo saattaa aiheuttaa allergiaa, mutta asian tutkiminen on kesken. Eräät sienet kuten jättimalikka tuhoavat suoliston normaalia bakteeripeitettä, mikä altistaa allergioille.

Myös kangasrouskun [Pw] voi katsoa olevan tavallaan allergiaa aiheuttavan (ks. rouskuja koskeva kohta). Allergioihin verrattava ongelmana on se, että tuhkeloissa on ureaa, joten ne voivat olla haitallisia munuaispotilaille.

[Alku]

Raskasmetallit, saasteet ja ympäristömyrkyt

Kaikki sienet keräävät enemmän tai vähemmän ympäristössään olevia myrkkyjä ja haitallisia aineet. Eräät sienet keräävät itseensä erityisen voimakkaasti raskasmetalleja, kuten nuijakuukunen [Pw], nurminahikas, muste- ja herkkusienet, kultasieni sekä kehnäsieni [Pw] (viimeksi mainittu kerää Lasse Kososen sienikirjan mukaan kadmiumia). Varsinkaan niitä ei pitäisi kerätä aivan liikenteen, tehtaiden tai asutuksen läheisyydestä. Itse olen käyttänyt n. 200 metrin päässä kaduista kasvaneita suomumustesieniä [Pw] ja katsonut siten sen olevan riittävän turvavälin. On kuitenkin syytä varoa, jos jotkut ihmiset käyttävät yhteisiä viheralueita omina "kaatopaikkoinaan", mikä on paikoittelen paha tapa.

Olen kuullut, että satunnaisesti puutarhoissa olevista sienistä on saatu myrkytyksiä. Olen samaa mieltä niiden kanssa, jotka ovat tulleet johtopäätökseen, että puutarhoihin käytetyt myrkyt (vaikka vuosikymmeniäkin sitten) ovat näiden myrkytysten aiheuttajana.

DDT:tä käytettiin ennen mm. muurahaisten ja muiden puutarhan tuhohyönteisten, hiirien ja rottien myrkyttämiseen. Se kiellettiin, koska se ei koskaan häviä luonnosta - eli sitä on pakko edelleenkin olla varsinkin vanhojen omakotitalojen liepeillä. Nykyisinkin käytetään kirva- yms. myrkkyjä. Tosin ne pitäisi olla suhteellisen nopeasti luonnosta häviäviä. Hiiret ja rotat voivat kuitenkin kuljettaa niitä pesä- ja ja varastokoloihin, joita voi olla ympäri puutarhoja.

Eräs sienestäjä muistutti Tsernobylin saastelaskeutumasta. Lasse Kosonen mainitsee vuonna 1993 sienikirjassaan, että eniten säteilyä on vuonna 1986 tavattu eräistä kangasmetsien sienistä (esim. suppilovahveroista [Pw], kehnäsienistä [Pw] ja eräistä rouskuista). Tuoreiden metsien sienet sisältävät vähemmän radioaktiivista laskeumaa. Pintakelmun poistaminen vähentää radioaktiivisuutta. Lasse Kososen mukaan radioaktiivisuuden vuoksi ei ole tarpeen rajoittaa sienten käyttöä missään päin Suomea.

[Alku]

Sienet ja alkoholinkäyttö

Sekä harmaamustesieni [Pw] että nuijamalikka [Pw] sisältävät aineita, jotka muistuttavat antabuksen käyttöä. Vaikutus saattaa kestää useita päiviä. En ole jättänyt keräämättä em. sieniä alkoholin takia vaan siksi, että pidin em. sieniä muuten vähäarvoisina tai epämiellyttävän näköisinä. Metsästä löytyy niin paljon muita sieniä, että nämä sienet voi hyvin jättää käyttämättä.

   
Copyright Tapio Markula 1999-2003, Salo (kotisivu, s-posti - lisää Tapio.Markula) (tapio.markula@dnainternet.net) - ei julkiskäyttöön ilman sopimusta.
Get Expression!
Editori, jolla saa luotua standardit täyttäviä HTML ja XML dokumentteja. Tämän sivuston sivut on useimmissa tapauksissa tarkastettu Dave Raggetin (W3C) tekemällä HTML-Tidy apuohjelmalla ja satunnaisesti W3C-organisaation virallisella koodintarkastusohjelmalla. Useimpien sivujen syntaksin pitäisi olla sopusoinnussa W3C:n XHTML 1.0 spesifikaation kanssa. Testaa tämä sivu!
Informaatiota selaimista, jotka näyttävät or tulostavat tämän sivuston parhaiten.
Tältä sivustolta suoritetun etsinnän on toteuttanut FreeFind.
[Hae Opera] [Hae Mozilla!]
Luontosivuja on viimeksi muutettu 24.10.2004