[Alku]
Testaa CSS-oppaan navigoinnin toimivuutta!
   
Sivut toimivat riittävän hyvin MS IE 4.0+, Opera 5.x+, Netscape 6.0+/ vast. Mozilla ja Konqueror 3.x selaimilla. Yleisesti ottaen sivut toimivat parhaiten uusimmilla Opera selaimilla. Sivujen toimivuus vanhemmissa selaimissa on heikko, erityisesti Netscape 4.x kohdalla.

 
 
Hae sivuiltani:
[Apua]
AihepiiriluetteloLuontosivujen etusivu > Ketokasveja > Ketokasvien kasvastusvihjeitä

Ketokasvien kasvastusvihjeitä

hirvenkelloja
Hirvenkelloja, kuvattu 07.07.2004 (korkein kukka n. 163 cm)

Kotipihani kokemusten pohjalta annan muutamia vihjeitä ketokasvien kasvatukseen. Kasvien viihtyvyydelle on olennaista kolme seikkaa, joiden merkitys vaihtelee kasvista riippuen.

  1. Valoisuus.
  2. Kosteus/kuivuus.
  3. Maaperän laatu.

Eräille kasveille tärkein seikka on valoisuus. Tällaisille ketokasveille riittää vain se, että ympäröivää kasvillisuutta ei ole liikaa. Tyypillinen tällainen ketokasvi on peurankello. Myös vuohenkello, ahdekaunokki, päivänkakkara, kyläkellukka ja niittykellukka kasvavat melkein missä vaan, jossa ne saavat riittävästi valoa.

Toisille kasveille valoisuuden ohella merkittävä seikka on maaperän kosteus tai pikemminkin maaperän kuivuus. Tällaiset kasvit eivät pysty kilpailemaan rehevässä maassa valoisassakaan paikassa toisten kasvien kanssa. Tyypillinen tällainen ketokasvi on mäkitervakko, joka saattaa kasvaa kuivassa ojanpenkassa hyvinkin laajana kasvustona. Saman tapaisesta maasta saattaa löytää myös harvakseltaan kasvavia tummia tulikukkia sekä lähinnä vain Lounais-Suomessa ja Ahvenanmaalla kasvavia rohtorasteja ja neidonkieliä (Etelä-Ruotsissa ja etenkin Gotlannin ja Öölannin saarilla ne ovat yleisiä tienvierikasveja).

Kaikista vaativammat kasvit ovat edellä mainittujen kahden tekijän lisäksi erittäin suuressa määrin riippuvaisia maaperän laadusta. Mäkitervakko pitää hiekkapitoisesta maasta, mutta ei ole äärimmäisen maaperäriippuvainen. Hiekkapitoisesta maasta pitävät myös mm. keltasauramo, kissankello, kurjenkello ja ukon tulikukka. Kotioloissa muita kasveja vähentämällä ne saa viihtymään suhteellisen rehevässäkin maassa.

Kokemukseni mukaan hirvenkello on ketokasveista eniten maaperäriippuvainen. Se ei kasva kovassa savimaassa. Mielikasvupaikka on hiekkapitoinen maa, jossa on jonkin verran kosteutta. Se ei kasva aivan yhtä kuivassa maassa kuin esim. tumma tulikukka. Tätä todistaa myös paikka, josta hankin ensimmäiset kasvit. Kyseessä on hiekkapitoinen rinne, jonka keskellä on puro. Hirvenkelloja kasvoi puron laidoilla ja oikeastaan itse purossakin.

Kesä 2003 oli erityisen koetteleva hirvenkelloille. Vain yksi, suhteellisen kosteassa maassa kasvanut hirvenkello kukki. Tämäkin viittaa siihen, ettei kasvi siedä kovin kuivaa maata.

Tähän viittaa myös vuoden 2004 kokemukset. Vuonna 2004 piha-alueella kukkii 35-37 yksilöä (muutaman kohdalla on vaikea sanoa, onko kyseessä itsenäinen kasvi vai sivuhaara), joiden koko vaihtelee suuresti. Pienimmät ovat suhteellisen hentovartisia alle puolimetrisiä ja vain yhden kukkaryhmän tuottavia yksilöitä. Suurin, etupihan kosteimmalla paikalla kasvanut yksilö (paikalla, jossa oli vuonna 2003 ainut kukkiva yksilö) on kasvanut n. 164-165 cm pituiseksi ja sen paksuus on tyvestä n. 2cm (mitattu 14.07.2004). Kukkaryhmiä siinä on kymmenittäin ja kasvissa on useita sivuhaaroja.

Se, että vuonna 2003 kukki vain yksi yksilö, ei merkinyt kasville katastrofia, sillä toista vuotta kasvaneet kukkimattomat hirvenkellot eivät kuolleet. Kasvikirjoissa sanotaan, että hirvenkello on kaksivuotinen. Ilmaisu on ainakin jossakin määrin harhaanjohtava, sillä kasvi voi elää useita vuosia, vaikka normaalisti se elääkin vain kaksi vuotta. Kaksivuotsen asemasta parempi ilmaisu olisi kukkimisvuotinen kasvi. Hirvenkello voi elää monta vuotta kukkimatta, jos kesä on ollut huono (kuten esim. vuosi 2003 oli) eikä juuressa ole riittävästi voimaa kasvattamaan kukkimiskelpoista kasvia. Mutta kun se kerran kukkii, se kuolee kukinnan jälkeen. Alla määritelmäehdotus:

Kukkimisvuotinen = vähintään kaksivuotinen kukkakasvi, joka kukkimisvuotenaan kuolee.

Toki kaksivuotinen kasvi voitaisiin määritellä samaan tapaan niin, että mainittaisiin, että tavallisesti kaksivuotinen kasvi. Jotkut kasvit ovat kuitenkin säännöllisesti kaksivuotisia toisin kuin hirvenkello, jonka keski-ikä piha-alueellani on n. kolme vuotta. Uusi luokittelu olisi siten tarpeen.

Hirvenkello kasvaa hiekkapitoisen maan ohella pihallani myös pehmeässä kompostimullassa. Itse asiassa tämä seikka sopii kuvaan siitä, että kasvi oli kaskiviljelyn aikana yleisempi, sillä kaskeaminen tuotti pehmeää, ravinnerikasta maata. Kasvi vaikuttaa olevan jossakin määrin pioneerilaji. Laitoin kokeeksi kasvamaan savipitoiseen pintamaahan, jonka alla hiekkaa - ei kasvanut, sillä pintamaa oli liian kovaa. Koska kasvi ei savipitoisissa pellonlaidassa viihdy, on ymmärrettävää, että kaskiviljelystä peltoviljelyyn siirtyminen merkitsi hirvenkellojen määrän dramaattista vähenemistä. Heinittyneiden niittyjen tai ketojen raivaamisesta ei hirvenkellojen kohdalla ole mitään hyötyä, jos maaperä on kovaa ja kuivaa. Niiton lisäksi kaivattaisiin radikaaleja maaperän parannustoimenpiteitä.

Kokemusteni perusteella paras kasvualusta ketokasveille saadaan poistamalla kaikki raskas pintamaa ja korvaamalla se hiekkakerroksella, jonka päälle laitetaan kompostimulta ja hiekkasekoitusta. Myös muu pehmeä multa kelpaa. Jos haluaa kasvattaa hyvin monenlaisia kasveja, olisi hyvä laittaa eri vahvuisia pintakerroksia ja lisäämällä joihinkin kohtiin kalkkia (ns. kalkinsuosijakasveja ajatellen). Jos maa on kovin kuivaa, joitakin kasveja (kuten hirvenkelloja) pitää silloin tällöin kastella. Voimakkaimmin kasvavia lajeja tulisi säännöllisesti harventaa.

Monien ketokasvien kohdalla niitto ja laiduntaminen auttavat elvyttämään lajeja. Toisten kasvien kohdalla em. toimenpiteistä ei ole juurikaan apua. Kasvit (esim. hirvenkello), jotka vaativat pehmeätä maata eivät voi levitä sopiville kasvupaikoille, jos sopivien kasvupaikkojen välissä on vain kovaa itämiselle sopimatonta maata. Luonnonsuojeluyhdistykset ja teiden kunnossapitäjät voisivat edistää tällaisten suhteellisen harvinaisten keto- ja niittykasvien leviämistä etsimällä sopivia kasvupaikkoja ja kylvämällä siemeniä tällaisille paikoille.

[Alku]
   
Copyright Tapio Markula 1999-2003, Salo (kotisivu, s-posti - lisää Tapio.Markula) (tapio.markula@dnainternet.net) - ei julkiskäyttöön ilman sopimusta.
Get Expression!
Editori, jolla saa luotua standardit täyttäviä HTML ja XML dokumentteja. Tämän sivuston sivut on useimmissa tapauksissa tarkastettu Dave Raggetin (W3C) tekemällä HTML-Tidy apuohjelmalla ja satunnaisesti W3C-organisaation virallisella koodintarkastusohjelmalla. Useimpien sivujen syntaksin pitäisi olla sopusoinnussa W3C:n XHTML 1.0 spesifikaation kanssa. Testaa tämä sivu!
Informaatiota selaimista, jotka näyttävät or tulostavat tämän sivuston parhaiten.
Tältä sivustolta suoritetun etsinnän on toteuttanut FreeFind.
[Hae Opera] [Hae Mozilla!]
Luontosivuja on viimeksi muutettu 24.10.2004