[Alku]
Testaa CSS-oppaan navigoinnin toimivuutta!
   
[Alku]
Testaa CSS-oppaan navigoinnin toimivuutta!
   
 
Hae sivuiltani:
[Apua]
AihepiiriluetteloKrist. mielipidesivujen etusivuLisäsivut E Homous > Homouteen liittyvät tasa-arvo, ihmis- ja lastenoikeus kysymykset (jakso 2/2)

Homouteen liittyvät tasa-arvo, ihmis- ja lastenoikeus kysymykset

Aiheet

Lastenoikeudet

Ihmisellä on monenlaisia vammoja ja fyysisiä ja henkisiä sairauksia. On kehitysvammaisuutta ja mielisairautta. Sinänsä kaikki ovat ihmisarvoltaan tasavertaisia ja kaikille kuuluu ihmisarvo. Sitä se ei minulle ole. Kunnioitan suuresti esim. vammaisten oikeuksia ja meidän tulee pitää huolta mielenterveysongelmaisista.

On valitettavaa, että homoseksuaalisuhteen laillistamisesta on tehty ihmisoikeuskysymys. Nykyaikana seksuaalinen vapaus ja sen eri harjoittamismuodot on nostettu yhdeksi keskeisimmistä ihmisoikeuksista. Nykyaikana tasa-arvokysymykset kytkeytyvät yksilökeskeisyyteen. Seksuaalisen vapauden maksimointi on esimerkki siitä, että yksilön oikeudet ja vapaus tahdotaan taata mahdollisimman laajasti. Lasten oikeuksista puhuminen on kuitenkin unohdettu seksuaalista vapautta korostavassa yhteiskunnassamme.

Vertaisin homoparin mahdollisen lapsen asemaa alkoholistiäidin tilanteeseen. On ongelmallista, että lapsen oikeus alkaa vasta syntymästä. Syvimmiltään lapsella tulisi olla oikeudet jo ennen syntymää. Mielestäni lapsen oikeus alkaa silloin, kun ei voida enää hyväksyä aborttia. Tästä kohdasta alkaen lapsen etu on tärkeämpi kuin äidin etu lukuun ottamatta äidin raskaudesta johtuvaa kuoleman vaaraa.

Tällöin lapsen oikeuksiin vedoten, äiti voitaisiin velvoittaa hoitoon. Suomessa on useita satoja alkoholin takia pysyvästi kehitysvammaisia lapsia. Jos äiti olisi ollut hoidossa, he olisivat säästyneet pysyviltä vammoilta.

Koen erittäin ongelmallisena myös Suomen Väestöliiton erään työntekijän televisiossa esittämän asenteen, että myös yksinäiset äidit voisivat adoptoida lapsia tai heille tehtäisiin keinohedelmöitys. Lapselta riistetään tällöinkin tietoisesti isä. Keski-ikäisen tai keski-ikää lähestyvän naisen äidiksi tulemisen kaipuuseen liittyviä tunneongelmia ei mielestäni pidä ratkaista sillä, että teetetään isätön lapsi. Onko tavoitteena se, että yhteiskunnassa on yhä enemmän isättömiä lapsia? Onko ihanteellista, että mies on vain lasten siittäjä, mutta ei henkisesti lapsen isä?

Vaikka parisuhteessakin lapsi voi menettää isäsuhteen, se ei tee oikeutusta sille, että jo lähtökohta on se, että lapsella ei ole isää. Ihanteellisinta on se, että poika voi itse kasvaa tasapainoiseksi isäksi niin, että hänellä on isän malli. Naisen tunteiden toteuttaminen ei saa jyrätä lasten oikeuksia - olkoon nainen sitten hetero- tai homoseksuaali. Sama koskee tietenkin periaatteessa myös miehiä, mutta yksinäisille tai homosuhteessa eläville miehille ei ollakaan samalla lailla vaatimassa lasten hankkimisoikeutta.

Myös erittäin epävarmoihin ja todennäköisesti lyhytaikaisiin suhteisiin hankitut lapset "täydellisen onnen" saamiseksi ovat arveluttava asenne. Vapaamielistä suvaitsevaisuutta korostavat painottavat aikuisten oikeuksia, isänä tai äitinä olemisen tunteen täyttämistä. Tässäkin kyse on aikuisten oikeuksien painottaminen välittämättä siitä, mitä lapsi kasvaisi tasapainoiseksi aikuiseksi. Lapsi on todella silloin vain nappula - aikuisten pelinappula!

Vapaamielistä suvaitsevaisuutta korostavat painottavat tässäkin aikuisten oikeuksia. Niin homoparien lapsen, alkoholisti- tai huumeita käyttävien äitien kohdalla heikoimmassa asemassa ovat nimenomaisesti lapset. Jos homopareille annettaisiin oikeus adoptoida lapsia, silloin olisi kysyttävä, pitäisikö antaa vakavasti mielisairaille tai vaikeasti kehitysvammaisille antaa kasvatettavaksi lapsia.

Kun lesboäiti haluaa olla äiti, se voi tuntua hienolta kun lapsi on pieni. Mutta mitä hän ajattelee silloin, kun hänen lapsensa joutuvat kiusattavaksi? Entä silloin, kun hänen oma esimerkkinä johtaa siihen, että hänenkin lapsensa ovat homoseksuaalisia? Ei kai yhteiskunnan tavoitteena ole lisätä homoseksuaalisten ihmisten määrää yhteiskunnassa?

Ensisijaisena asiana tulee mielestäni ottaa lasten eikä aikuisten oikeudet. Lastenoikeuksien pohjalta tulee miettiä, mikä on nimenomaisesti lapselle paras vaihtoehto. Lapselle tulee antaa mahdollisuus kasvaa henkisesti tasapainoiseksi ihmiseksi sekä vastuuntuntoiseksi isäksi ja äidiksi. Adoptiota tulee aina tarkastella myös lasten eikä vain aikuisten kannalta.

Koska kaikissa suhteissa esiintyy ongelmia, en voisi lapsen oikeuksia puolustavana hyväksyä varsinaista adoptiota. Yhteiskunnan tulee suojella ennen kaikkea lapsia eikä se saa sallia lasten aseman heikkenemistä.

Lapsen suhteen kyse on siitä, minkälaisen mallin hän saa vanhemmiltaan ja minkälaiseen asemaan lapsi joutuu. Kyse on yleisestä asennoitumisestamme isyyteen ja äitiyteen. Meidän tulisi pohtia ainakin seuraavia kysymyksiä:

Adoption ongelmat

Ongelmana homosuhteessa voi olla se, että jos on olemassa heterosuhteessa hankittu lapsi. Häntä ei voi riistää äidiltään pelkästään homoseksuaalisen taipumuksen perusteella. Koen kuitenkin lapsen kannalta ongelmaksi Vihreän liiton ajaman sisäisen adoption, jossa homoparin toinen osapuoli voisi adoptoida lapsen nimiinsä.

Mielestäni on aivan riittävää, että lapsi saa elää biologisen vanhempansa kanssa, vaikka tämä eläisi homosuhteessa. Toisella osapuolella on mahdollisuus testamentata omaisuutensa kumppaninsa lapselle. Sisäinen adoptio johtaa myös vaatimukseen saada adoptoida vapaasti lapsia. Se myös kannustaa hankkiutumaan varta vasten raskaaksi väliaikaissuhteen tai keinohedelmöityksen avulla. Lapsen oikeus syntyä normaaliin perheeseen on häneltä riistetty.

Tosin jos lapsella löytyy lääketieteellisesti osoitettavissa oleva geenivirheeseen perustuva homoseksuaalinen taipumus, voidaan oikeutetusti esittää kysyä, olisiko parempi, että homopari kasvattaisi tällaisen lapsen. Tämä kysymys nousee tapauksessa, että homoseksuaalinen äiti on jättänyt heitteille lapsen, joka tarvitsee kasvatusvanhempia. Vastakysymyksenä voi esittää, että eikö olisi parempi, että hän eläisi normaalissa perheessä aivan tavallisten lasten joukossa ja siten integroituisi yhteiskuntaan.

Mekanistinen tasa-arvoajattelu

Moderni ihminen haluaa puhua tasa-arvosta. Sitä tarkastellaan mekaanisesti yksilökeskeisesti ja aikuisten oikeuksien näkökulmasta. Yksiökeskeisen tasa-arvon ja ihmisoikeuskysymysten nimissä vaaditaan asioita, joissa ei syvimmiltään ole kysymys tasa-arvosta vaan terveestä ja epäterveestä elämäntavasta. Tasa-arvon nimissä vain puolustellaan kaikkea epätervettä seksuaalisuutta.

Kun painotetaan, että aikuisilla pitäisi olla oikeus adoptoida lapsi, luomisjärjestyksellä ja lasten asemalla on toissijainen merkitys. Lapsi ei ole tässä asiassa tasa-arvoinen. Jos lapsen saa antaa parisuhteeseen, joka voi kasvattaa hänet homouteen, rikotaan lasten oikeuksia. Lapsen tasa-arvoa on se, että hänelle annetaan mahdollisuus kasvaa luonnolliseen aikuisuuteen. Lapsi ei voi valita luonnollisia vanhempiaan, mutta yhteiskunnan pitää suojella lasta adoptiotilanteessa ja yrittää taata hänelle mahdollisimmat hyvät adoptiovanhemmat. Tosin tässä tullaan takaisin luomisajatukseen ja sen hyväksymiseen tai kieltämiseen, sillä moderni ihminen haluaa kieltää, että kukaan tai mikään - esim. Raamattu - voisi määritellä, mikä on luonnollinen suhde.

Katson että kirkossa mahdollisimman vapaamielistä linjaa edustavat haluavat mielistellä nykyihmistä. Tällöin tietoisesti joudutaan hylkäämään "ämmien taruina" tietyt Raamatun perusnäkökulmat. Raamatun perusnäkökulmien hylkääminen vain voidaan nyt pukea modernin tasa-arvoajattelun kaapuun.

Moderni mekanistinen tasa-arvoajattelu johtaa kuitenkin umpikujaan. Jos aikuisten oikeudet ovat lähtökohta, silloin myös vaikeasti mielisairaille ja vakavasti vammaisille pitäisi tasa-arvon nimissä antaa adoptio-oikeus - tasa-arvon nimissähän sitä ei voi juuri keneltäkään kieltää! Koska aikuisilla on oikeus päättää mikä on lapsille parasta, moderni länsimainen ihminen on silloin jäävi arvostelemaan kehitysmaiden lapsityövoiman käyttöä. Kehitysmaissahan aikuiset - heidän tasa-arvoperiaatteillaan - päättävät, mitä lapselle saa tehdä.

Koska homoparit eivät voi koskaan täyttää lasten kasvatukseen liittyviä perusedellytyksiä, homoliittojen rinnastaminen avioliittoon ei ole Raamatun ja lasten perusoikeuksien pohjalta oikeutettua.

Meillä kaikilla on omat heikkoutemme. Ei sairas ihminen ole fyysistä tai henkistä ponnistusta vaativissa asioissa tasa-arvoinen huippu-urheilijan kanssa. Emme me voi soveltaa mekanistista tasa-arvoajattelua missään. Mutta sairailla ja huippu-urheilijoilla on ihmisarvo. Toivoisin, että ymmärtäisimme, missä kapeanäköalainen, mekanistista tasa-arvoajattelua menee metsään emmekä rakentaisi ihmisarvoa sen perusteella. Elämää on ajateltava kokonaisuutena, ei vain tietynikäisten aikuisten näkökulmasta. Ihmisarvoa ja ihmisten erilaisuutta ei myöskään saa sekoittaa toisiinsa.

[Alku]

   
Tapio Markula, Salo (s-posti - lisää s-postiosoiteeseen pisteellä erotettuna nimeni, Tapio Markula)


Copyrights Tapio Markula 1999-2004 (@dnainternet.net)

Get Expression 2!

Informaatiota selaimista, jotka näyttävät tai tulostavat tämän sivuston parhaiten.

[Hae Opera] [Hae Mozilla!]
Sivuja on viimeksi muutettu 05.10.2004

Tältä sivustolta suoritetun etsinnän on toteuttanut FreeFind.