HÄMEENLINNAN HALLINTO-OIKEUS              PÄÄTÖS                  Numero 1 (9)

2. jaosto                                                                                                         00/276/2

Raatihuoneenkatu 1                                                                                        Diaarinumero

PL 640                                                                          16.6.2000                 01163, 01164, 01181,

13111 HÄMEENLINNA                                                                              01189, 01190, 01191,

Puhelin       (03) 622 31                                                                                  01192, 01193, 01194,

Telekopio   (03) 622 3269                                                                             01196, 01197, 01198,

Sähköposti hame.hao@om.fi                                                                          01199, 01200, 01201,

                                                                                                                      01202, 01203, 01204,

                                                                                                                      01205, 01206, 01207,

                                                                                                                      01208, 01209, 01210,

                                                                                                                      01211, 01212/98/H/3640

 

 

 

ASIA                                  Maa-ainesten ottamislupaa koskeva valitus

 

ASIANOSAISET

 

Muutoksenhakijat             Veikko ja Raija Mero

asiamies:

asianajaja Heimo Salokorpi

prosessiosoite:

Asianajotalo ANPR Oy

Stenbäckinkatu 26

00250 HELSINKI

 

Arto Tähkä

Jäkälätie 5 C 24

00730 HELSINKI

 

Lounais-Hämeen Luonnonsuojeluyhdistys ry

PL 46

30101 FORSSA

 

Insmer Engineering Oy (ent.Vermer Oy)

Tampereentie 450

30100 FORSSA

 

Jutta ja Katja Mero

prosessiosoite:

Jutta Mero

Kuuselankatu 59

04440 JÄRVENPÄÄ

 

Mirjam Mero

Pispalankatu 5 F 97

30100 FORSSA

 

Janne ja Kirsti Vanha-Similä

prosessiosoite:

Janne Vanha-Similä

Hankaantie 25

30100 FORSSA


Jukka ja Irma Haavisto

prosessiosoite:

Jukka Haavisto

Tampereentie 451

30100 FORSSA

 

Irja ja Veikko Vanha-Similä

prosessiosoite:

Tampereentie 403

30100 FORSSA

 

Seppo Michelsson ja hänen 17 asiakumppaniaan

asiamies: Veikko Mero

Tampereentie 450

30100 FORSSA

 

Heikki Ojansuu ja hänen 4 asiakumppaniaan

asiamies: Veikko Mero

 

Pauli Palm ja hänen 12 asiakumppaniaan

asiamies: Veikko Mero

 

Outi Tujunen ja hänen 14 asiakumppaniaan

asiamies: Veikko Mero

 

Jyrki ja Elina Vanha-Similä

prosessiosoite:

Jyrki Vanha-Similä

Hankaantie 45

30100 FORSSA

 

Arto Mero

Jutunojantie 31

30100 FORSSA

 

Juha Skyttälä

Kalsuntie 275

30100 FORSSA

 

Valto ja Ritva Koskenoja

prosessiosoite:

Valto Koskenoja

Kalsuntie 67

30100 FORSSA

 

Sulo Mero

Jutunojantie 15

30100 FORSSA

 

Jukka ja Sirpa Mäkinen

prosessiosoite:

Jukka Mäkinen

Jutunojantie 96, 30100 FORSSA

 

Lea Tähkä

Aleksinkatu 12 B 9

30100 FORSSA

 

Taisto Ahola

Tampereentie 485

30100 FORSSA

 

Kyllikki ja Paavo Ahola

prosessiosoite:

Kyllikki Ahola

Tampereentie 485

30100 FORSSA

 

Seppo ja Terttu Torkkel

Tampereentie 518

30100 FORSSA

 

Veikko ja Seija Rämö

prosessiosoite:

Veikko Rämö

Siparintie 40

30100 FORSSA

 

Peräjoen Kylätoimikunta ry

prosessiosoite:

Jouko Jääskeläinen

Leppästentie 69

30100 FORSSA

 

Stenberg-Yhtiöt Oy

Kaikulantie 57

30100 FORSSA

 

 

Luvan saaja                     Stenberg-Yhtiöt Oy

 

PÄÄTÖS, JOHON ON HAETTU MUUTOSTA

 

Viranomainen                    Forssan ympäristölautakunta

 

Päätöspäivä                         9.6.1998

Antopäivä                          16.6.1998

 

                                           Ympäristölautakunta on myöntänyt Stenberg-Yhtiöt Oy:lle luvan maa-ainesten ottamiseen Konikallion tilalta RN:o 20:1 Forssan kaupungin Linikkalan kylässä. Luvan mukaan kalliota saa ottaa 2,3 hehtaarin suuruiselta ottoalueelta 130 000  m3 .  Lupa on voimassa 5 vuotta . Samalla ympäristölautakunta on hylännyt hakemuksen maa-ainesten ottamisesta ennen kuin lupaa koskeva päätös on saanut lainvoiman.

 

 

                                           Luvan ehdoissa on muun muassa määrätty, kun oli havaittu, että ottamisalueen lähellä oli liito-oravan elinpiiri ja ympäristöministeriö oli 11.3.1998 antanut lausunnon, että ennen ottamistoiminnan aloittamista on luvanhaltijan varmistettava, ettei ottamisalueella ole liito-oravan pesäpuuta tai -puita.  Samalla lupapäätöksessä on määrätty, että maa-ainesten ottamisessa on noudatettava Hämeen ympäristökeskuksen 25.5.1998 antaman lausunnon johdosta 2.6.1998 korjattua ottosuunnitelmaa, jolla ottamisaluetta ja ottamismäärää on pienennetty.

 

VAATIMUKSET HALLINTO-OIKEUDESSA

 

Ympäristölautakunnan päätös on kumottava  tai asia on ainakin palautettava lautakunnalle uudelleen käsiteltäväksi. Valittajat vaativat Lounais-Hämeen Luonnonsuojeluyhdistys ry:tä lukuun ottamatta Forssan kaupungin velvoittamista korvaamaan oikeudenkäyntikulunsa.

 

Asiaa on käsitelty asianosaisten kuulemisen, vireilläolosta ilmoittamisen, puutteellisen lausuntomenettelyn ja muutettua hakemusta koskevan valmistelun osalta puutteellisesti. Hanke olisi edellyttänyt YVA-menettelyä.

 

Hakemus ja ottosuunnitelma ovat puutteelliset suojavyöhykkeiden ja meluvallien, liikennesuunnitelman sekä louhinnan suorittamisen osalta.

 

Lautakunnan päätös ei täytä hallintomenettelylain 23 ja 24 §:n vaatimuksia, koska siitä ei käy selville, mihin asianosainen on oikeutettu tai velvoitettu tai miten asia muuten ratkaistu.

 

Hanke on maa-aineslain 3 §:n ja luonnonsuojelulain 49 §:n vastainen. Ympäristölautakunta ei ole ottanut huomioon Helsingin yliopistolta tilaamaansa lausuntoa, jossa todetaan puiden kaatamisen ja maa-ainesten ottamisen häiritsevän liito-oravan liikkumista alueella. Liito-oravien elinalueella tulisi olemaan avomaata kolmella puolella. Avomaa estäisi eläinten liikkumista ja pentujen dispersaalia eli siirtymistä synnyinalueeltaan omille lisääntymisalueilleen. 

 

Tutkijat Päivi Eronen ja Jouni Paakkonen ovat 3.5.1998 antamassaan lausunnossa todenneet 6.9.1997 - 25.4.1998 välisenä aikana tekemiensä 10 maastokäynnin perusteella, että kallion kaakkoispuolella tehdyn avohakkuun seurauksena liito-oravien elinalue on supistunut noin 5 hehtaaria. Nyt jäljellä olevasta vanhan metsän alueesta noin 85% on jätösten perusteella arvioiden ollut kyseisenä ajanjaksona  liito-oravien käytössä. Liito-oravalle sopivalta näyttäviä pesäpaikkoja löydettiin alueelta noin 20. Lisäksi alueella on useita risupesiä, joita liito-oravat mahdollisesti käyttävät. Keskellä louhosaluetta on kolomänty, jota liito-oravat ovat jätösten perusteella käyttäneet aktiivisesti kevättalvella 1998. Seitsemälle eri kolopuulle järjestettiin 25.4.1998 seuranta. Tällöin havaittiin liito-orava kolmessa eri kohteessa.

 

Liito-orava kuuluu luonnonsuojelulain 49 §:n mukaan luontodirektiivin liitteessä IV (a) tarkoitettuihin eläinlajeihin, joihin kuuluvien yksilöiden selvästi luonnossa havaittavien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty.

 

 

 

 

Stenberg-Yhtiöt Oy vaatii, että päätöstä on muutettava siten, että lupa myönnetään maa-ainesten ottamiseen ennen kuin päätös on lainvoimainen ja  päätöksen toteamus, että ottamiselle on oltava terveydensuojelulain mukainen lupa, poistetaan.

 

Lisäksi luvan voimassaoloaikaa on muutettava ja liito-oravan esiintymistä koskeva ehto on kohtuuttomana poistettava. Myös melunmittausta koskevaa ehtoa, vuotuista ja vuorokautista toiminta-aikaa koskevia  ehtoja, pinta- ja kuivatusvesien johtamista ja käsittelyä koskevaa ehtoa, käytettävän voiteluöljyn laatua koskevaa ehtoa ja maisemoinnin suorittamista koskevaa ehtoa on muutettava.

 

LAUSUNNOT JA SELITYKSET

 

Ympäristölautakunta on antanut valitusten johdosta lausunnon.

 

Stenberg-Yhtiöt Oy on luvanhakijana antanut valitusten ja lausunnon johdosta vastineen.

 

Stenberg-Yhtiöt Oy on antanut valituksensa johdosta annetusta lausunnosta vastaselityksen.

 

Valittajat ovat Arto Tähkää, Lounais-Hämeen Luonnonsuojeluyhdistys ry:tä, Janne ja Kirsti Vanha-Similää, Juha Skyttää, Valto ja Ritva Koskenojaa, Sulo Meroa,  Jukka ja Sirpa Mäkistä, Taisto Aholaa ja Peräjoen Kylätoimikunta ry:tä  lukuun ottamatta antaneet asiassa vastaselityksen, joissa on myös vaadittu ympäristölautakunnan velvoittamista korvaamaan valittajien oikeudenkäyntikulut seuraavasti:  Veikko ja Raija Meron kulut 20 000 markalla, Insmer Engineering Oy:n kulut 35 000 markalla, Jutta ja Katja Meron kulut 9 000 markalla, Mirjam Meron kulut 6 000 markalla, Irma ja Jukka Haaviston kulut 10 000 markalla, Irja ja Veikko Vanha-

Similän kulut 6 000 markalla, Seppo Michelssonin asiakumppaneineen, Heikki Ojansuun asiakumppaneineen, Pauli Palmin asiakumppaneineen, Outi Tujusen asiakumppaneineen kulut kunkin ryhmän osalta 8 000 markalla, Elina ja Jyrki Vanha-Similän kulut 5 000 markalla, Arto Meron kulut 5 000 markalla, Lea Tähkän kulut 4 000 markalla, Kyllikki ja Paavo Aholan kulut kummankin osalta erikseen 3 000 markalla, Seppo ja Terttu Torkkelin kulut 5 000 markalla sekä Seija ja Veikko Rämön kulut 6 000 markalla.

 

Veikko ja Raija Mero ovat lisäselvityksissään vaatineet, että meluselvitysten hankintakustannukset on korvattava 10 000 markalla ja kivenmurskaamomelusta hankittu lausunto 3 233 markalla. VTT:n tekemä melun leviämisselvitys, joka tullaan tekemään, on korvattava 18 300 markalla. Lisäksi asianajajan käyttämisestä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut on korvattava asiamiehen esittämän laskun mukaisesti 28 006,30 markalla laillisine korkoineen.

 

Hämeenlinnan hallinto-oikeus on toimittanut asiassa katselmuksen 11.5.2000, josta laadittu pöytäkirja ja katselmuksessa kuvattu video on liitetty jutun asiakirjoihin.

 

Merkitään, että asia käsitellään hallinto-oikeuslain (430/1999) 25 §:n nojalla Hämeenlinnan hallinto-oikeudessa.

 

HALLINTO-OIKEUDEN RATKAISU JA PERUSTELUT

 

Hallinto-oikeus hyväksyy muut kuin Stenberg-Yhtiöt Oy:n valitukset ja kumoaa ympäristölautakunnan päätöksen. Kun lupapäätös on tullut kumotuksi lausunnon antaminen luvansaajan eli Stenberg-Yhtiöt Oy:n valituksen johdosta raukeaa.

 

Oikeudenkäyntikuluvaatimukset hylätään.

 

Perustelut                          Sovellettavat oikeusohjeet

Maa-aineslain 1 §:n 2 momentin mukaan maa-ainesten ottamista koskevaa lupa-asiaa ratkaistaessa on noudatettava, mitä luonnonsuojelulaissa ja sen nojalla säädetään.

 

Luonnonsuojelulain 49 §:n mukaan luontodirektiivin liitteessä IV (a) tarkoitettuihin eläinlajeihin kuuluvien yksilöiden selvästi luonnossa havaittavien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty. Liito-orava on luontodirektiivin liitteessä IV (a) mainittu Suomessa esiintyvä laji.

 

Konikallion alue

Stenberg-Yhtiöt Oy on hakenut lupaa kiviaineksen ottamiseen Konikallion tilalta, joka kokonaispinta-ala on noin 17 ha ja josta ottoalueen pinta-ala oli alkuperäisen hakemuksen mukaan 4,8 ha ja muutettuna lupapäätöksen mukaan noin 2,3 ha.  Hakemuksen luontoselvityksen mukaan Konikallion laki on kauttaaltaan mäntyvaltaisen kalliometsän peitossa. Paikoitellen lakialueella on myös jäkäläpeitteistä avokalliota. Konikallion pohjois- ja itärinne on vanhahkoa kuusikkoa, jossa sekapuina kasvaa koivua ja paikoin haapaa. Rinteen alaosassa on runsaammin koivua ja haapaa. Puusto on jonkin aikaa kehittynyt luonnonvaraisesti eikä tuoreita merkkejä hakkuista ole havaittavissa.

 

Ottoalueen luoteis-, pohjois- ja koillispuolella on peltoa, itäpuolella on tie ja kaakkois- ja eteläpuolella on hakkuualue.

 

Liito-oravatutkimukset

Teoksen Suomen luonto, Nisäkkäät, Weilin+Göös, Porvoo 1997,  mukaan liito-oravan tutkimisessa käytetään radiolähetintekniikkaa. Ilpo K. Hanskin tutkimuksen mukaan, joka tehtiin kesäkuusta marraskuuhun,  liito-oravien elinpiirit olivat 3 - 14 hehtaaria. Keskikoko koirailla 8,6 ha ja naarailla 3,7 ha. Kullakin liito-oravalla oli elinpiirissään useita alueita, joita ne jatkuvasti suosivat, todennäköisesti ruokailualueinaan. Kullakin liito-oravalla oli elinpiirissään 3-6 pesä- tai päivänviettopaikkaa, joita ne vaihtoivat aika ajoin kesän ja syksyn kuluessa. Eläimet asuivat tikankoloissa ja risupesissä. Yöllä aikuiset oravat kävivät yleensä noin 100 metrin päässä pesästään, mutta toisinaan 300-400 metrin päässä ja pitemmälläkin.

 

Maailman Luonnon Säätiön WWF Liito-oravatyöryhmän raportissa Liito-orava Suomessa, Helsinki 1996, kerrotaan, että liito-oravien esiintymistä tutkitaan etsimällä oravan ulosteilla ja virtsalla merkitsemiä puita, joista raportissa käytettiin nimeä reviiripuu. Liito-oravametsässä on yleensä vanhahko sekapuusto. Tyypillisessä liito-oravametsässä Etelä- ja Keski-Suomessa on pesäkolon lisäksi hehtaarilla keskimäärin kolme muuta koloa. Asuinpuuna samoin kuin reviiripuuna haapa on suosituin ja seuraavaksi suosituin on kuusi.

 

Teoksen Liito-oravan metsä, Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy, huhtikuu 1996, mukaan poikaset syntyvät huhti-toukokuun vaihteessa. Osa  naaraista synnyttää toisen poikueen kesäkuussa. Toinen poikue synnytetään mahdollisimman lähelle ensimmäistä.

 

Liito-oravan esiintymistä koskevat selvitykset

Forssan ympäristölautakunta on tilannut Helsingin yliopistolta liito-oravatutkimuksen, jonka tarkoituksena oli kartoittaa Konikallion maa-aineksen ottoalueella mahdollisesti pesivät liito-oravat. Paul Stevensin 27.4.1998 laatimassa raportissa, jonka liitteenä olevaan karttaan havainnot on merkitty, todetaan että tutkitulta noin 6,8 hehtaarin alueelta, jonka sisällä on suunniteltu maa-ainesten ottoalue, löytyi 16 jätöspuuta. Kaikki löydökset olivat kallion itä- ja kaakkoispuolella. Osa alueesta oli hakattu ja yksi jätöspuu oli hakkuualueen reunalla ja yksi hakkuualueella. Yksi pesäpuu löytyi noin 30 metriä tutkittavan alueen ulkopuolelta. Tutkija oli havainnut pesäpuussa raskaana olevan liito-oravanaaraan. Havainto tarkoittaa raportin mukaan sitä, että alueella  liikkuu vähintään yksi koiras ja naaras ja että liito-oravat käyttävät osaa maa-ainesten ottoalueesta liikkumis- ja ruokailualueinaan. Naaraan elinalue on noin 3-8 ha. Liito-oravat käyttävät kukin 2-7 kolopesää vuodessa. Raportissa todetaan, että puiden kaataminen ja maa-ainesten ottaminen tulisi häiritsemään liito-oravan liikkumista ja käyttäytymistä alueella. Liito-oravien elinalueella tulisi olemaan avomaata kolmella puolella, joka estäisi eläinten liikkumista ja pentujen siirtymistä synnyinalueeltaan omille lisääntymisalueilleen. Vain idässä olisi käytävä muihin metsiin. Stevens ei löytänyt silloisen maa-ainesten ottoalueen sisältä kolopuita. Kuitenkin haapojen kaataminen ottoalueelta vähentäisi hänen mukaansa potentiaalisten pesäpuiden sekä kevään ja kesän ruokailupuiden määrää. Koivujen kaataminen vähentäisi koko vuoden ja erityisesti talven ruokailupuiden määrää.

 

Ympäristölautakunnalle oli toimitettu myös muita selvityksiä, jotka ovat jutun asiakirjoissa. Ympäristökonsultti Jouko Alhainen sekä liito-oravatutkijat Jouni Paakkonen ja Päivi Eronen ovat 8.6.1998 toimittaneet muistion pari päivää aikaisemmin maastokäynnillä tehdyistä havainnoista, joiden mukaan silloisen louhinta-alueen sisäpuolella havaittiin useita kolopuita, joita liito-orava on jätösten perusteella käyttänyt. Muistion liitteenä on kartta, johon on merkitty kolomänty ja kolohaapoja, jotka sijaitsevat suunnitellulla ottoalueella. Päivi Eronen ja Jouni Paakkonen olivat aikaisemmin 19.4.1998 ilmoittaneet siitä, että he olivat löytäneet ilmeisen pesäkolon männystä sekä muita potentiaalisia pesäpuita ottoalueelta.

 

Hallinto-oikeuden 11.5.2000 toimittamassa katselmuksessa havaittiin Konikallion alueella ja myös lupapäätöksen mukaisen ottoalueen sisällä useita kolopuita, joiden juurella oli liito-oravan jätöksiä. Puut olivat ilmeisesti samoja, jotka oli merkitty Erosen ja Paakkosen toimittamaan karttaan.

 

Lisääntymis- ja levähdyspaikan käsite

Luonnonsuojelulaissa ei tarkemmin määritellä, mitä lisääntymis- ja levähdyspaikalla tarkoitetaan. Lakiesityksen perusteluissa (HE 79/1996 vp)  todetaan, että Euroopan yhteisön komissiosta saadun tulkintaohjeen mukaan luontodirektiivissä tarkoitetaan luonnossa selvästi havaittavia lisääntymis- ja levähdyspaikkoja. Esimerkkinä perusteluissa mainitaan saimaannorpan pesät ja oleskeluluodot.

 

Ympäristöministeriö on lupahakemuksesta 11.3.1998 antamassaan lausunnossa  todennut, että liito-orava kuuluu luontodirektiivin liitteessä mainittuihin lajeihin, joten sen selvästi luonnossa havaittavan lisääntymispaikan eli pesäpuun siihen liittyvine läheisine välttämättömine ympäristöineen ja levähdyspaikan hävittäminen ja heikentäminen on kielletty. Koska esitetyn ottamisalueen läheisyydessä on todettu liito-oravan elinpiiri, mahdollista ottamistoimintaa aloitettaessa on syytä varmistaa maastossa liito-oravan pesäpuiden sijainti. Jos ottamisalueella on pesäpuita, on luonnonsuojelulain 49 §:n kieltoa noudatettava.

 

Ympäristöministeriön vastauksessa komissiolle liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkojen säilyttämistä koskevaan tiedusteluun todetaan 16.11.1998 Suomen kantana, että luontodirektiivin säännös sekä sen täytäntöönpaneva luonnonsuojelulain säännös koskevat ainoastaan liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikan suojelua, joka käsitetään huomattavasti suppeammaksi kuin liito-oravan elinpiiri, joka koiraalla voi olla 20-100 hehtaaria. Lisääntymis- ja levähdyspaikan on luonnonsuojelulain säätämisen yhteydessä tulkittu tarkoittavan pienialaista aluetta, vähintäänkin pesäpuuta ja sen välittömässä läheisyydessä olevia ruokailupuita.

 

Toisessa 15.7.1999 antamassaan vastauksessa komissiolle, joka koskee liito-oravan elinalueen suojelusta Konikallion alueella tehtyjä kanteluja, ympäristöministeriö on todennut, että luontodirektiivissä ei määritellä lisääntymis- ja levähdyspaikkaa. Suomessa määrittelyssä on turvauduttu luonnontieteelliseen asiantuntemukseen. Direktiivissä on selkeästi käytetty tässä yhteydessä sanaa "paikka" eikä "alue". Lisääntymis- tai levähdyspaikka on elinpiiriä suppeampi, ja  tarkoittaa ainakin pesäpuuta ja sen välitöntä lähiympäristöä. Yksittäinen pesäpuu tarvitsee sellaisen suojan, että se ei menetä merkitystään liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkana.

 

Johtopäätökset

Liito-oravan elintavoista tiedetään, että kummankin sukupuolen yksilöillä on samanaikaisesti käytössään useita pesiä, joissa ne nukkuvat päivisin. Luonnontieteellisestä näkökulmasta lisääntymispaikkaan kuuluu sen suuruinen alue, jonka laji tarvitsee pesimisen onnistumiseksi. Liito-oravan osalta tämä tarkoittaa naaraan elinpiirissä pesää, läheisiä ravintopuita ja suojaa pesän ympärillä sekä muita kolopuita. Lisääntymis- ja levähdyspaikasta luonnonsuojelulain perusteluissa mainitaan esimerkkinä saimaannorpan pesät ja oleskeluluodot. Laissa mainittu levähdyspaikka rinnastuu lain perustelujen mukaan oleskelupaikkoihin. Liito-oravan kohdalla tällaisia ovat ainakin pesäpuun lähellä olevat muutkin kolopuut, joiden voidaan jätösten perusteella todeta olevan liito-oravan käytössä.

 

Stevensin tutkimuksen perusteella tiedetään, että ottamisalueen ulkopuolella  lähellä sitä on ainakin yksi pesäpuu. Muut tutkijat ovat löytäneet useampiakin. Lisäksi ottamisalueen sisäpuolella on useita liito-oravan jätöksillä merkittyjä puita, joissa on liito-oravalle soveltuva kolo. Jätöksistä voidaan päätellä, että ne ovat liito-oravan jatkuvassa käytössä.  Sen perusteella, mitä liito-oravan elintavoista on edellä kerrottu, voidaan päätellä, että nämä puut lähiympäristöineen ovat joko liito-oravan lisääntymispaikkoja tai levähdyspaikkoja. Kun tällaisia kolopuita on myös ottoalueen sisäpuolella, merkitsisi suunniteltu maa-ainesten ottaminen liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittämistä tai heikentämistä. Ympäristölautakunnan on päätös tämän vuoksi lainvastainen.

 

Oikeudenkäyntikulut

Luonnonsuojelulain 49 §:ssä mainitut lisääntymis- ja levähdyspaikan käsitteet ovat tulkinnanvaraisia. Lisäksi asiantuntijoiden selvitykset liito-oravan esiintymisestä Konikallion alueella ovat olleet erilaisia. Kun oikeudenkäynnin ei sen vuoksi voida katsoa johtuneen ympäristölautakunnan virheestä, ei ole kohtuutonta, että oikeudenkäyntikuluja vaatineet valittajat pitävät kulunsa vahinkonaan.

 

Sovelletut oikeusohjeet    Maa-aineslaki 1 § 2 mom

Luonnonsuojelulaki 49 § 1 mom

Kuntalaki 90 §

Hallintolainkäyttölaki 74 § 2 mom

 

MUUTOKSENHAKU      Tähän päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Valituskirjelmä on toimitettava korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

 

Valitusosoitus on liitteenä (kunnallisvalitus).

 

 

 

 

 

 

 

 

 

                        Esittelijä                                    Tuomas Salo

 

                                           Päätöksen tekemiseen ovat osallistuneet lääninoikeuden jäsenet

                                           Juhani Spoof, Vesa Partanen (t) ja Aarne Reiman.

 


 

JAKELU

 

Päätös                                muutoksenhakijoille saantitodistuksin

 

Tiedoksiannosta hallintoasioissa annetun lain 15, 16 ja 26 §:n mukaan valituskirjelmän ensimmäisten allekirjoittajien Jutta Meron, Janne Vanha-Similän, Jukka Haaviston, Irja Vanha-Similän, Jyrki Vanha-Similän, Valto Koskenojan, Jukka Mäkisen, Kyllikki Aholan, Seppo Torkelin ja Veikko Rämön on viipymättä tämän päätöksen tiedoksi saatuaan ilmoitettava siitä kirjelmän muille allekirjoittajille. Jos he tämän laiminlyövät, he ovat velvollisia korvaamaan laiminlyönnistä aiheutuneen vahingon sikäli kuin se laiminlyönnin laatuun tai muihin olosuhteisiin katsoen harkitaan kohtuulliseksi.

 

Jäljennös                            Forssan ympäristölautakunta

Forssan kaupunginhallitus, jonka on kuntalain 97 §:n mukaisesti ilmoitettava tästä päätöksestä

 

EIV