ELÄMÄN TARKOITUS - mietteitäni kesällä 2000 ja päivitystä kevättalvella 2002

Noin seitsemäntoista vuotta sitten olin saattanut lasteni äidin raskaaksi. Siihen asti olin elänyt varsin hauskaa ja itsekästä elämää. Päivä kerrallaan, naissuhteita toisensa perään, huveja, matkoja, no niin kuin nuorena pitääkin elää?

Tuleva vanhemmuus muutti paljon. Se toi vastuuta ja pani miettimään maailman menoa. Olin toki TIENNYT ekologisesta mahdottomuudesta, että maailman aineellinen kasvu väetönkasvun ohella saattaisi maailman umpikujaan ja suuriin inhimillisiin kärsimyksiin. Tähän asti olin onnistunut ne helposti torjumaan mielestäni.

Eräänä yönä sitten näin unen, jossa istuin kiikkustuolissa ja lapsenlapseni tuli minulta kysymään ( kun suuri ekokatastrofi oli juuri tapahtunut). Isoisä, oletko tehnyt mitään onnettomuuden estämiseksi? Ettekö Te silloin tienneet?

Tämä uni pani mietteliääksi. Hakeudun orastavan vihreän toiminnan pariin Vaasassa - meitä oli vähän. Kokoonnuimme eräässä luomukaupassa.

Pian olin perustamassa Vaasanseudun vihreitä, sitten olin perustamassa Vaasan läänin vihreitä ja siiten olin mukana perustamassa Vihreää Liittoa.

Olen pyrkinyt TEKEMÄÄN JOTAIN. Jos lapsenlapseni todella tulee kysymään jotain sen tapaista niin voin hyvällä omallatunnolla sanoa, että olen tehnyt jotain. Aina voisi tehdä enemmänkin ja usein tunnen riittämättömyyttä. Rivimme ovat olleet ohuet mutta viime vuosina on Vaasanseudun jäsenmäärä kasvanut mahtavasti. Olemme taistelleet Helsingin Vihreiden kanssa maan suurimman paikallisyhdistyksen asemasta.

Ensimmäistä kertaa viime vaaliessa 2000 useampi henkilö otti yhteyttä ja pyysi saada liittyä vihreisiin ja ryhtyä kunnallisvaaliehdokkaaksemme! Jestas mikä muutos!

Meistä on Vaasassa tullut jo neljä vuotta sitten keskisuuri valtuustoryhmä.  Neljät vaalit sitten oli Vasureilla (SKDL) n. kymmenen valtuutettua ja meillä yksi - nyt on molemmilla neljä.

Tästä kehityksestä olen erittäin onnellinen. Koen olleeni mukana vaikuttamassa tähän asiaan.

Elämän tarkoituksestahan oli tarkoitus lausua mietteitä.

Minusta tämän sukupolven tulisi jättää tämä maapallo hieman parempaan kuntoon kuin missä sen saimme. Olisi lohduttavaa jos voisi nähdä pienen toivonkipinän suunnan muuttumisesta. Taivaltamalla selkeästi tavoitetta kohti, tekemällä pieniä asioita ja pyrkimällä myös suurempiin asioihin on vielä mahdollista, että voin ehtiä kokemaan pienen pienen toivonkipinän. Ihmisen ja maapallon puolesta.

Koska en ole päässyt - alaan liityvästä kirjallisuusharrastuksesta huolimatta  - lainkaan perille siitä syystä miksi me ihmiset yleensä olemme täällä ja mikä mahdollisesti olisi tehtänämme ihmiskuntana, niin ainakin siihen saakka kun se selviää minusta voi yrittää pitää planeettaa sellaisessa kunnossa että seuraavat sukupolvet ehkä voivat rauhassa ratkaista elämän tarkoituksen.

Tapio Osala