Etusivulle

Al ĉefpaĝo, kiun estas
skribita en la finna


A paje xef, cual es scriveda
en lingua finsce

Tämä sivusto ja tekninen alusta, jolla se on ollut, häipyy Elisan päätöksestä vuodenvaihteessa 2022-2023. Yrityksen tiedotteen mukaan päätös lopettaa palvelu johtuu alustan teknisestä vanhentuneisuudesta sekä kysynnän vähäisyydestä. Päivitä siis kirjanmerkkisi. Uusi versio tästä nimenomaisesta sivusta on täällä. Sivuston uusi versio, nimeltään Tom Kärnä suo, löytyy siis jo nyt jossain määrin vajavaisena, mutta ajan kanssa saan uuden sivuston puutteet parannettua. Tarvitsen vain aikaa. Voinemme olettaa, että olen saanut uusversion hyvään ja melkein täydelliseen kuntoon joskus vuoden 2023 aikana.

Hieman kieliräynää eli virallisemmin sanoen projektin nykyinen tila

Mistä tässä on kysymys

Jäätyäni yksin nousin koko valtavaan pituuteeni, avasin suuni ja sanoin:
    – Prin tim pram.
Yllä oleva siteeraus on peräisin eräästä lempikirjailijani Daniil Harmsin kertomuksesta.

Ja nimeni on Tom Kärnä.

Yksi asia tapahtui vuoden 2022 huhtikuussa.

Millään ei ole oikeasti enää mitään väliä.

...Olen vaikka kuinka pitkään kannattanut ajatusta, että tulisi olla kansallisesti puolueeton kansainvälisen yhteistyön ja yhteydenpidon kieleksi suunniteltu apukieli, joka ei olisi kenenkään ainakaan ainoa äidinkieli.

Uuden vuoden juhlissa isomman pikkuveljeni ja hänen silloisen vaimonsa kotona vuodenvaihteessa 2006-2007 valitin seuralleni, että ei ole yhtä ainutta sellaista kansainväliseksi apukieleksi suunniteltua kieltä, jota voisin itse kannattaa. He sanoivat minulle siihen, että kehitä itse sellainen kieli.

Aloitin siis kieliprojektini vuoden 2007 alussa. Sattumoisin silloin kuoli myös äitini, millä seikalla ei kuitenkaan ole asian kanssa mitään tekemistä (eikä sillä, että tasan kolme kuukautta myöhemmin kuoli isäni).

Ensin olin ajatellut perustaa kieleni klassiseen latinaan. Ostin asian takia jopa latinan kielioppi- ja sanakirjoja. Huomasin kuitenkin lopulta, ettei minulla ole rahkeita latinan muokkaamiseen uudeksi kieleksi. Perustin kieleni sitten minulle hyvin tuttuun esperantoon, josta kehitin parannetun version. Vaikka itse sanonkin, niin hyvä siitä tuli, mutta lopulta minua alkoi riivata kielen slaavilainen äännemaailma.

Kerran eräs yhdysvaltalainen entinen diplomaatti, jolla oli omakin kieliprojekti, oli löytänyt aihetta varten perustamani sivuston, ja hänellä olisi ollut parannusehdotuksia. Tosin olin jo siinä vaiheessa siirtymässä projektissa eteenpäin eli poispäin.

...Projektini on ollut näiden vuosien aikana, sanotaanko, monipolvinen, kuten tästä järjettömän pitkästä kertomuksestani voi päätellä. Wanha ystäväni Auli on seurannut sitä melkein alusta alkaen läheltä. Hän on ollut aiemmin elämässään englannin ja ruotsin opettaja ja osannut hieman myös latinaa. Tällä hetkellä hän saattaapi olla jo hieman kyllästynyt projektini monipolvisuuteen. Jonain päivänä hän ehkä huomaa, että sen lajin jatkuva syöttö on päättynyt.

Kokeilin vuonna 2022 pitkästä aikaa sitten muinaisten aikojen esperantoa, jonka erästä murretta päätin käyttää. Tai oikeastaan käyttämäni versio erosi virallisesta versiosta lähinnä siinä, että se sisältää sukupuolineutraalin hän-pronominin.

Tämä väliaikainen ilmiö tapahtui siis huhtikuussa.

Romaaniset kielet eivät ole ihan "minun juttuni", vaikka Lingua Franca Nova on kuitenkin tavallaan ihana sellaisenaankin.

Lingua Franca Novassa on mielestäni eniten huonoa se, että siinä ei ole yhdyssanoja – paitsi eräässä hyvin romaanisessa mielessä –, ja toiseksi se, että siinä pääsanan määritteet sijoitetaan yleensä pääsanan jälkeen. Enkä pidä siinä myöskään siitä, että kolmannessa persoonassa ei eroteta sitä, onko kyseessä tavallinen possessiivipronomini vaiko sen refleksiivinen versio. En pidä myöskään siitä, millä lailla kirjain J äännetään. Enkä kovin paljoa siitäkään, että lähdekielen kirjain G on siinä usein korvattu J:llä ja usein kirjain H on poistettu.

Mitä tulee Lingua Franca Novan yksinkertaisuuteen kielenä, niin siinä on myös sellainen jännä piirre, että siihen ei kuulu adjektiivin adverbiksi tekevää päätettä. Myöskin kielessä on aikamuotojen määrä varsin rajattu. Nykyisin nämä kaksi piirrettä eivät ole minulle enää vähäisimmässäkään määrin kynnys olla pitämättä kielestä.

LFN:ään sopii hyvin joidenkin tuntema periaate KISS, joka tulee englanninkielisestä käskevästä ilmaisusta Keep It Simple, Stupid. Tarkoittaa, että asiat kannattaa pitää yksinkertaisina.

Aluksi LFN antoi vaikutelman kuin olisin liian pienessä huoneessa. Mutta kun on sen parissa tehnyt olonsa kotoisaksi, niin ei huoneen pienuus enää vaivaa.

Esperanton viat ovat myöskin varsin mahtavat. Se on ensinnäkin sukupuolisovinistinen kieli, vaikkakin tämä piirre on viimeksi kuluneiden vuosikymmenien aikana lientynyt. Toiseksi se on kirottu sekakieli. Kolmanneksi se on melko lailla keinotekoisen oloinen kieli. Viimeisin vika, jonka olen siitä löytänyt, on se, että se on oikeastaan vain näennäisesti helppo kieli. Vähän kuin englanti.

Mutta kumpi on sitten pahempi?

Vuoden 2022 syyskuussa päätin antaa vielä Lingua Franca Novalle mahdollisuuden.

Lingua Franca Novassa on mielestäni seuraavat kolme hienoa asiaa: Ensinnäkin se on rakenteeltaan lähes äärettömän yksinkertainen, joten se on helppo oppia. Selkeästi helpompi voisi olla ainoastaan sellainen kieli, jonka sanoja ei taivuteta ollenkaan. Toiseksi se muistuttaa luonnollista kieltä. Kolmanneksi se sisältää henkilöihin viittaavan yksikön kolmannen persoonan pronominin.

Olen tarkkaillut myös sellaista projektia kuin Folksprak. Projektin tarkoitus on kehittää germaaninen kieli, joka voisi toimia germaanisia kieliä puhuvien ihmisten yleiskielenä. Kielen on siis lopulta tarkoitus olla melko pitkälle germaanisten kielten puhujien ymmärrettävissä, vaikka ei olisi opiskellut kieltä. Oma äidinkieleni suomi ei ole germaaninen, mutta projekti vaikuttaa mielenkiintoiselta. Ja voittaa se aina ruotsin kielen.

Folksprakin kehitystyö vaikuttaa ulkopuolisen silmin kuitenkin äärimmäisen hitaalta, joten ei voi ehdottomasti sanoa, että kielestä tulisi joskus jotakin.

Samantapaisia rinnakkaisia projekteja näyttää kyllä olevan useita. Saas nähdä, kuka voittaa.

Olen joka tapauksessa päättänyt, että en enää koskaan ota stressiä tai paineita kieliasioista.

Folksprak ilmestyy valmiina tai suurin piirtein valmiina kielenä sitten, jos ja kun se niin tekee. Jos siinä ei silloin ole sukupuolisesti neutraalia henkilöistä käytettävää yksikön kolmannen persoonan pronominia, minä keksin siihen sellaisen.

Kokeilen tässä nyt taas uudestaan Lingua Franca Novaa aina siihen asti, kun ja jos Folksprak joskus ilmestyy täydessä loistossaan.


Linkkejä:

Linkin takana on blogikirjoitukseni Hullun kielimiehen seikkailut, jonka alun perin olin julkaissut vuonna 2013 (ja myöhemmin julkaissut siinä pikku päivityksiä).

Jo hieman ikää kerännyt linguafrancanovankielinen blogini Progresiste con grasia, jonka nimi tulee siitä, että kuvittelen olevani jollakin lailla edistyksellinen, ja siitä, että edistyksellisyydessä on mielestäni tärkeää myös armollisuus.

Itsestäni jotain lyhyesti elefenin kielellä: Corta sur me.

Pidin myös lyhyen aikaa esperantonkielistä blogia Tenu la linion, jonka nimi on suomeksi "Pitäkää linja". Blogin nimi viittaa Linjan taisteluun, joka oli vuonna 1998 ilmestyneessä elokuvassa In the Beginning.

"Hold the line! No one gets through, no matter what."

Itsestäni jotain lyhyesti esperanton kielellä: Kurte pri mi mem.
sähköpostiosoitteeni:
mea adirije de e-posta:
mia retpoŝta adreso:
© Tom Kärnä