Karl Marx ja sosialismi

Vasemmistosta ja sosialismista ei voi puhua ilman Karl Marxia. Ystävänsä Friedrich Engelsin kanssa tämä mies puursi vuosikymmeniä työväen etujen hyväksi ja jonkin verran kärsi perheensä kanssa jopa nälänhätää tämän projektin aikana. Mikä paradoksaalista nälän näkeminen jossain määrin johtui Marxin halusta säilyttää ulospäin hyvin toimeentulevan keskiluokan perheen julkisivu. Olisi elänyt kuten köyhän kuuluu, niin nälkä olisi ollut pienempi ongelma hänen perheessään. Mutta Marx oli silti oikeasti nerokas ja tavattoman työteliäs sekä tarmokas. Lisäksi hän tieteellisiin tutkimuksiinsa perustuen uskoi olevansa erittäin oikeassa ja oli siksi suvaitsematon toisinajattelijoita kohtaan.

Sosialismi merkitsee demokratian ulottamista paitsi politiikkaan, myös talouteen. Sosialismi yhteiskunnallistaloudellisena järjestelmänä merkitsee sitä, että siinä ihmiset ovat itse oman itsensä herroja.

Sosialismin aatteen synnyn mahdollistivat teollinen vallankumous ja sen myötä syntynyt uusi palkkatyöväestön luokka. Aikaisemmin palkkatyöläiset olivat olleet yksittäisiä, irrallisia ihmisiä, eivät suuri osa ihmisistä: luokka. Myös tieteen nousu ja siihen liittyvä kriittinen ajattelu ovat merkinneet paljon sosialismi-aatteen synnylle.

Marxilla vieraantuminen merkitsi sellaista, että on jokin maailmankatsomuksellinen este, joka estää ihmistä olemasta sitä mitä hän on. Tällainen este on mikä tahansa uskonto, lakikokoelma, oppi tms., jota kunnioitetaan ilman järkeviä perusteita. Este ei yleensä alkujaan ole ollut este, vaan on voinut hyvinkin alkujaan tyydyttää ihmisten todellisia tarpeita, mutta kun aikaa on kulunut ja olosuhteet ovat muuttuneet, niin siitä tulee sellainen. Vieraantumiselle on luonteenomaista se, että sitä ylläpitävät ne, joiden käsissä on taloudellinen ja sitä myötä yhteiskunnallinen valta. Mutta vallanpitäjätkin ovat vieraantuneita todellisesta olemuksestaan. Heidän nimittäin on pakko esittää, näytellä, ja pettää myös itseään, kun he ylläpitävät omien etujensa mukaisia valtarakenteita.

Marxille enemmän tai vähemmän väkivaltainen vallankumous oli ensimmäinen edellytys vieraantumisen poistamiselle. Vallankumousta seuraisi "proletariaatin diktatuuri". Marx ei kai itse hirveän tarkasti selittänyt, mitä käsite merkitsee, mutta siinä pitäisi olla kyse proletaarisia etuja ajavien työläisten ja sosialistien vallasta ei-proletaaristen etujen yli. Työväestö on hajottanut entisen valtion ja perustanut omansa korottamalla itsensä hallitsevan luokan asemaan. Proletariaatin diktatuurin aikana yhteiskunta- ja talouselämä suunnataan ja uudelleenjärjestetään palvelemaan suuren enemmistön, proletaarien, etuja. Talouselämä perustuu nyt suunnittelulle ja yritykset ovat julkisen vallan eli hallitsevaksi luokaksi järjestäytyneen proletariaatin hallussa. Nyt työstä tulee ihmisille tärkeä tarve, koska he työskentelevät nyt itseään eivätkä porvariston jäseniä varten. Mutta Marxille proletariaatin diktatuuri ei riitä: Kun sosialismi on lopullisesti voittanut hyvin suuressa osassa maailmaa, valtio, joka on luokkasorron väline, kuoleutuu pois, koska nyt kaiken diktatuurin, myös proletaarisen, edellytykset, ovat poistuneet. Toteutuu ihanneyhteiskunta, jota kutsutaan kommunismiksi.Tällöin ihmiset ovat eläneet jo sukupolvia sosialismissa, ja taloudellinen elämä on kehittynyt siihen vaiheeseen, että tuotanto ja jakelu voidaan perustaa periaatteelle "jokaiselta kykyjensä mukaan, jokaiselle tarpeittensa mukaan". Maaseudun ja kaupunkien väliset yhteiskunnalliset erot poistuvat. Samoin henkisen ja ruumiillisen työn tekijöiden väliset. Nyt on jokainen vapaa toteuttamaan todellista luontoaan. Ei ole enää julmuutta eikä riistoa. Palkkaorjuus on lopullisesti poistettu. Ei ole myöskään rahaa, vaan sen asemesta käytetään kuponkeja.

Marxin mielestä taloudellisen hyödyn tavoittelu on inhimillisten yhteiskuntien tärkein liikkeellepaneva voima. Toiseksi hän oli sitä mieltä, että etuja voi tehokkaasti ajaa vain ryhmän kautta. Tästä syystä yksilön kannattaa alistaa omat henkilökohtaiset etunsa ryhmän eduille.

Marxin jaoittelussa proletaareja  ovat ne, jotka eivät omista elinkeinonharjoittamisvälineitä. Proletaarien etujen vastustajat löytyvät nimenomaan porvaristosta. Porvareita ovat ne, 1) jotka omistavat em. välineitä ja käyttävät niitä palkatun työvoiman avulla ja 2) ne joilla on tämänlaisessa yrityksessä niin korkea asema, että heidän etunsa ovat yhtä yrityksen edujen kanssa sekä 3) ne jotka saavat elantonsa (yrityksen/)yritysten tuotosta (suursijoittajat).

Marxin "luokka"-käsite on seuraavantapainen. Hänen mielestään ihmisen "luokan" määrää hänen suhteensa tuotannontekijöihin. Yhteiskunnassa on hänen mukaansa aina kaksi pää"luokkaa", joiden edut ovat jyrkästi vastakkaiset. Näiden lisäksi on muitakin luokkia ainakin yksi; Marxin mielipiteissä lukumäärä hieman vaihteli, mutta luokkia on joka tapauksessa vain joku harva. Nuo pienemmät luokat eivät ole välttämättä kovin tärkeitä.

Marx valitsi juuri proletariaatin vallankumouksen välineeksi, koska proletariaatin edut olivat - verrattuna muihin yhteiskunnan ryhmiin - selvästi yhtä sosialistisen vallankumouksen kanssa. Ja toiseksi siksi, että proletariaatti olisi tai tulisi olemaan ylivoimaisesti suurin yhteiskunnan "luokka". Vallankumous toteutettaisiin - ja voitaisiin toteuttaa - vain joukkovoimalla, vallankumouksen kautta. Porvarillinen valtio heitettäisiin kokonaan laidan yli ja proletariaatti muodostaisi uuden - ja lopullisen vallan - hallitsevana luokkana.

Marx tyrmäsi uskon työläisten mahdollisuuksiin parantaa parlamentaarisin keinoin pysyvästi asemaansa: Olemassaolevien yhteiskunnallisten rakenteiden kautta ei voi muuttaa vallassa olevia rakenteita, koska ne ovat olemassa taatakseen hallitsevan luokan edut. Maan mahtavilla on keinot, joilla estää heidän kannaltaan liiallinen demokratisointi parlamentin kautta. Jos demokraatit saavatkin vallattua parlamentin, niin silti jäävät jäljelle aivan toisenlaisia aatteita kannattavat ja etuja puolustavat poliisi, armeija, tiedostusvälineet ja tuomarit, ja yhtiöt, niiden omistajat ja johto. Vallankumouksessa porvarillinen valtio täytyy päinvastoin murskata ja tilalle perustaa kokonaan uusi valta entisen tilalle.

- Missä kysymyksissä minä olen varsin selkeästi eri mieltä hra Marxin kanssa? -

Aloitan seuraavassa filosofisista ja teologisista kysymyksistä ja jatkan sosiologisista ja taloudellisista. Marxin väitökset:

1. Että Jumalaa ei ole ja että kaikki tapahtuminen on vain aineen liikuntoa. Uskon Jumalaan, mutta jätän asiaan puttumatta tässä enempää, koska kyseessä ei ole asia, johon voi saada intersubjektiivista vastausta.
2.     Että se mikä on edistystä voidaan päätellä kehityksen vääjäämättömästä suunnasta. Minusta tuollainen oppi on mieletön: vaikka tieteellisesti todistettaisiin, että ihmiskuntaa väistämättä odottaa tulevaisuudessa yhteiskuntatyyppi joka on inhimilliseltä näkökannalta aivan kauhea, niin silti minä en ryhtyisi pitämään sellaista kehitystä toivottavana, vaan taistelisin epäilemättä sellaista vastaan, ainakin jos uskaltaisin.
3.     Että ihmisten onnen ensimmäisenä ehtona on uskonnon poistaminen. No minäkin uskon, että uskonnon poliittinen eliminoiminen määräävästä asemasta on tärkeä ehto ihmisten onnellisuudelle. Mutta muuten olen eri mieltä. Katson, että ihminen tarvitsee talousjärjestelmästä riippumatta henkilökohtaista uskoa, joka on eri asia kuin tiukka järjestelmäuskonnollisuus. Ihmisten mielen ja hengen tasapainon tärkeänä ehtona on palvonnan, rukouksen ja uskon säilyttäminen.
4.     Että moraali on täysin suhteellinen asia. Vaikka moraali näyttää olevan ainakin jossain määrin suhteellisen laatuinen asia, voi ajatteleva ihminen silti hyvin epäillä, onko se sittenkään täysin sellainen.
5.     Että yhteiskunnan henkinen "ylärakenne", ts. sen aatteet, uskonto, lainsäädäntö, mentaliteetti jne. on käytännössä täydellisesti riippuvainen taloudellisesta perustasta. Väitän, että vaikka aineellinen perusta merkitsee varsin suuria aatemaailman muodoille, niin tuskin silti se määrää sen hyvin  täysin. Miten tuo Marxin väite voitaisiin todistaa?!
6.     Että "dialektiikka" vallitsee tapahtumista. Uskon, että dialektiikka on hämärä käsite, joka ei missään tapauksessa sovi tieteelliseen työhön. Dialektiikka sopii kyllä hyvin  ajattelun kehitystä kuvailevaksi teoriaksi, mutta siitä ei ole ennustamaan mitään tapahtumia tai tosiseikkoja. Dialektiikka on myös filosofiselle ja tieteelliselle ajattelulle vaarallinen, sillä  kaikki  tapahtumakulut, mitä suinkin voi kuvitella sattuvaksi, voidaan  jälkeenpäin  selittää tapahtuneeksi juuri tämän oikeille marxilaisille pyhän teorian mukaisesti. Koska ei voida kuvitella yhtäkään tapahtumaa, joka olisi ristiriidassa dialektiikan ennusteiden kanssa, dialektiikka on aivan sopimaton tieteellisen työn välineeksi: kun haluamme dialektiikan antavan meille tietoa, se jättää meidät aina pulaan.
7.     Että pääomalle ei pidä laskea korkoa. Marx ei hyväksynyt pääoman korkoa eikä pitänyt sopivana, että sitä käytettäisiin laskettaessa tavaralle tai palvelulle hintaa tai valmistuskustannuksia. Korko kuitenkin auttaa kohtelemaan pääomaa niukkana hyödykkeenä. Jos pääomaa olisi aivan tolkuttomasti käytettävissä, korottomuudesta ei koituisi ongelmia, mutta niin hyvin ei taida ikinä tässä maailmassa olla. Marxilaisten periaatteiden mukaisesta pääoman tehottomasta korkokannasta johtui se, että edesmenneessä Neuvostoliitossa pääomaa lojui jatkuvasti turhan pitkiä aikoja ja turhan paljon pitkin maata sidottuina keskeneräisiin rakennusprojekteihin. Marxilainen korkoperiaate auttoi myös pitämään tavaroita ja raaka-aineita paljon varastoissa, vaikka niitäkin olisi voitu tarvita kipeämmin ihan muualla. Korosta on siis kiistatonta hyötyä. Mutta koron ei tarvitsisi sosialistisessa maassa silti olla kauhean korkea. Olisiko 2 tai jopa 2,5 sopiva yleinen prosentti? -- Tai voitaisiin vaikkapa ottaa käyttöön eri yhteiskunnallisia käytäntöjä varten kaksi eri koron tasoa: nk. kovan rahan prosentti ja nk. pehmeän rahan prosentti.
8.     Että sosialistisen talouden tulee olla hyvin perusteellisesti suunnitteluun perustuva; että kaikkien yritysten tulee olla sosialistisessa maassa valtion tai muiden julkisten yhteisöjen omistamia ja hallinnoimia. Näiden vaatimusten toteuttaminen voi pahimmillaan merkitä silmittömän suurta byrokratiaa ja taloudellisen toiminnan jäykkyyttä. Sellainen vie, tuhlaa kovasti resursseja, joita voisi käyttää hyödyllisemminkin. Ja ei voida pitää merkityksettömänä sitäkään seikkaa, että sosialistinen byrokratia voi käyttää vahvaa asemaansa valtiossa omien etujensa ajamiseen. Pitää muistaa, että sosialistisessa maassakin ammattipoliitikot ja korkean tason byrokraatit kuuluvat luokkataustastaan riippumatta hallitsevaan luokkaan eikä ole mitään syytä olettaa, että he eivät voisi käyttää asemaansa väärin.
9.     Että ei raaka-aineen niukkuuden eikä myöskään tavaran todellisten valmistuskustannusten pidä heijastua suoraan tavaran hintaan. Tämä vaatimus saa aikaan sen, että sosialistisessa taloudessa on vaikea säädellä niukkojen tai vähäisten raaka-ainevarojen käyttöä järkevälle tasolle. Suunnittelun vallan takia merkitsee myös sitä, että sosialismissa kaikki hinnat ovat jokseenkin mielivaltaisia.
10.     Että Marxin itsensä eläessä olivat jo kapitalismin kuolinkouristukset alkaneet. Tänä päivänä on päivänselvää, että sinä aikana aikana kapitalismi ei ollut vielä aivan lähellä loppunsa alkamista, vaikka tätä seikkaa tuskin on kenenkään intellektuellin silloin ollut mahdollista täsmällisesti aavistaa... Voidaan sanoa, että siihen aikaan vasta oli tulevan talous- ja yhteiskuntajärjestyksen siemen syntynyt. Marxin aatteissa elivät tulevien vallanhaltijoiden, työläisten, maaillmankatsomus ja arvomaailma...
11.     Että marxilainen proletariaatin puolue ajaa proletariaatin etuja. Marxilaisuuden historia on osoittanut, että myös marxilaisuus järjestäytyneenä puolueena on erinomainen proletariaatin eduista irrallisen byrokratian syntyyn, joka ajaa vain omaa etuaan. Tämä pätee niin sosiaalidemokraattisiin kuin marxisti-leninistisiin puolueisiin.