Etusivulle

Mielipide Jumalan rakkaudesta

Kristinuskon kaikkivaltiaan Jumalan sanotaan rakastavan luomiaan ihmisiä. Puhutaan paljon Jumalan rakkaudesta. Näin tekivät jo kristinuskon pyhän kirjan Uuden testamentin kirjoittajat. Kuitenkin tässä maailmassa on todella paljon pahaa: Ihmisiä raiskataan, heitä joutuu mutavyöryjen uhreiksi, monet näkevät nälkää. Ihmisten, niin kuin eläintenkin, kohtalo on elää maailmassa, jota vallitsevat väkivalta, epäoikeudenmukaisuus ja kärsimys. Lisäksi onnettomuudet lankeavat tässä maailmassa niin hyvien kuin pahojen osaksi, ja vieläpä on niin, että usein häikäilemättömimmät ja pahimmat pärjäävät kaikkein parhaiten.

Miten käsitys kaikkivaltiaan Jumalan kaikenkattavasta rakkaudesta sopii yhteen maailmassa vallitsevan kärsimyksen ja epäoikeudenmukaisuuden kanssa? Kaksi järkevää "ratkaisua" tähän olisivat näkemykset, että Jumala joko ei ole oikeudenmukainen, tai sitten Hän ei ole kaikkivaltias.

Esitän kuitenkin kolmannen "ratkaisun" tähän kysymykseen:

Jospa onkin niin, että Jumalan rakkaudellisuutta tai rakkauden määrää on liioiteltu tai painotettu liian paljon? Mitä jos onkin parempi sanoa, että Jumala tuntee myötätuntoa ihmiskuntaa kohtaan? Tai mitäpä, jos riittäisi sen sanominen, että Jumala tuntee jotain ihmiskuntaa kohtaan?

Luulen kuitenkin, että kaikkivaltias Jumala on oppinut jotain ihmisenä olemisesta ja sen raskaudesta viimeistään silloin, kun hänen kanssaan yhtä oleva ainoa poikansa Jeesus Nasaretilainen vaelsi ihmisenä Maan päällä.

"Siihen aikaan minä olin todella viisas ja ymmärsin kaiken"

PS Olen ajan kuluessa maallistunut melko paljon. Mutta tunnuslauseeni kuuluu: "Vaikka Jumalaa ei olisi, niin Kristuksen sovitustyöhön turvautuminen toimii joka tapauksessa."




Tein tämän sivun mahdollisesti vuonna 2012.
sähköpostiosoitteeni:
© Tom Kärnä