Etusivulle

Minä ja minusta

Nimeni on Tom Kärnä.

Olen syntynyt vuonna 1970 Helsingin maalaiskunnassa, nykyisellä Vantaalla. Päivämäärä on historiallisesti jossain määrin merkittävä 22.6.: Samana päivämääränä Adolf Hitlerin kansallissosialistinen Saksa hyökkäsi toiseen totalitaristisesti hallittuun hirmuvaltioon Neuvostoliittoon. Ja ennen wanhaan tämä päivä oli myös "kenraali" G. A. Custerin ja hänen Tom
        Kärnä, Karl Marx ja Friedrich Engelsjoukkojensa viimeinen päivä leirissään ennen kuin he lähtivät tapaamaan sioux-intiaaneja.

Olen kasvanut ja elänyt KOKO elämäni Vantaalla. Asun tätä nykyä länsi-Vantaan Pähkinärinteessä loistavassa ympäristössä.

3/4 verenperinnöstäni on Karjalasta ja muu osa Pohjanmaalta.

Olen mielestäni Charles Bukowski- nimisen amerikkalaisen renttukirjailijan luoman hahmon Henry Chinaskin ja kuuluisan tv-poliisi Columbon välimuoto suuressa määrin.

Minulla on kaksi pikkuveljeä, kiinalaisia sukulaisia ja kunnioitus Jeesusta ja Sokratesta kohtaan.

Musiikkimakuni kuuluu: monet kelpaavat Dire Straitsista ja jazzista ja bluesista alkaen vaikka mihin. Pohjimmiltani kuitenkin kannatan kantrimusiikkia, koska olen niin paha mies. Lisäksi olen lapsesta asti pitänyt klassisesta musiikista.

Olen uskonnoton kristitty.

Arvostan aitoutta ja ystävyyttä ja epäilen ylitiukkaa dogmaattisuutta, kohtuutonta materialismin palvomista sekä hallitsevaa luokkaa. Olen myös evoluutikko. Poliittisesti olen netsi eli maahanmuuttokriittinen, isänmaallinen ihminen, ihmisoikeustaistelija, globaalinationalisti, suorademokraatti ja kansallis-liberaali (liberalismi on vapautta ja yksilöä kannattava poliittinen ideologia). Pitäisin kuitenkin parhaimpana sitä, että voisin keskittyä rauhassa omaan elämääni tuhlaamatta aikaa politiikalle. Mutta valitettavasti muullakin on väliä. Niinpä lausun Mohandas Gandhin tapaan: "Kannan luolaa sisimmässäni."

Kannatan myöskin periaatteessa ja käytännössä ihmisten yhdenvertaisuutta. Suomen kieli on mahtavan hyvä, kun siinä on tällainenkin käsite.

Ja tieteissarja Babylon 5 oli/on mahdottoman hyvä. (Mutta tämä ei ehkä päde täysin sen viidenteen eli viimeiseen tuotantokauteen.)

o
/\
"Tulevaisuuden maailmassa kaikki lapset ovat aviottomia."
(Karl Marx)

Seuraavassa syvennän tietojasi minusta

Tom Kärnä
          naamatukkataulupikkukuvassaMinulla on tällä hetkellä aika pahasti sukulaisia, mukaan lukien kiinalaiset sellaiset, ja ystäviä, ja ainakin periaatteessa Jeesuskin, sekä tietysti äänioikeus. Myös minulla oli 14.:een kesäkuuta 2009 asti kaunis sekarotuinen koirani Elmeri Kärnä (juttua Elmeristä sekä koirien kehityshistoriasta vanhalla ja jo pitkään vakavaa parantamista vaatineella sivulla Elmeri ja koirat).

Lainaan John Sheridania: "Meanwhile, for your own safety, I urge everyone to stay in your quarters until this is over." (suomennos: Sillä välin, oman turvallisuutenne vuoksi, kehotan kaikkia pysymään huoneistossaan siihen asti kunnes tämä on ohi.)

Olen monta vuotta itseäni nuoremman tai jos en niin ainakin varsin iättömän näköinen. Siitä on ollut joskus haittaakin. Tosin eräs joka paikkaan aikoinaan levittämäni kuva itsestäni on saanut minut yhden tuttuni mukaan näyttämään itseäni useita vuosia vanhemmalta. Ehkä näytän kuvissa enemmän itseni ikäiseltä, kun ruumiinkieli ja puhe eivät sisälly esitykseen.

Aikoinaan ajattelin muuten paljon sellaista, että voisin muuttaa kristilliseen kommuuniin asumaan... Sellaiseen jopa, jossa sukupuolet ovat aivan sekaisin, mutta sellaista ei silloin saatu aikaan.

Harrastukseni (kaikki): lukeminen, filosofoiminen, kirjoittaminen, tietokoneen käyttäminen, vapaaehtoistyö, koirien katsominen silmilläni, lenkkien tekeminen Lammaslammen ympäri kavereiden ja tuttujen kanssa, sen toivominen että voisin käydä kirkossa, näiden kotisivujen pitäminen, bloggaaminen (ja tässä toinen suomenkielinen blogitekeleeni, tässä kolmas ja tässä neljäs); poliittisen, ilkeän ja pahanlaatuisen Hommaforum-keskustelupalstan rekisteröityneenä käyttäjänä oleminen (nykyisin en enää jaksa kirjoittaa sinne, joten kyseessä on hyvin pieni harrastus), sfnet.keskustelu.evoluutio -Usenet-ryhmän seuraaminen. Usenetistä sen verran, että koska kyseessä on varsinkin Suomessa väistyvä teknologia, niin siksi luin välillä Usenetin ryhmiä Googlen Google Groups -alustalta, joka on tavallaan Usenetin arkistointipalvelu, joka on ainakin melkein ajantasainen. Mutta vuonna 2019 sain tietää, että Saunalahdella on vielä nykyäänkin oma nyyssipalvelin, joten rupesin pitkästä aikaa käyttämään Usenetiä erillisellä nyyssiohjelmalla. Ja juu, en kyllä kirjoittele mitään Usenetiin. Olen myöskin eräällä tavalla hullu kielimies.


Tietokone ja Linux

Olen nk. tietokoneihminen. Myös kotisivujen teko on kuulunut harrastuksiini. Ja on se vähäisessä määrin ollut palkkatyötänikin joskus. Jos ketään kiinnostaa, niin olen aikoinani tehnyt muiden lafkojen ohella nettisivut myös Länsi-Helsingin Vihreille. Siitä on vain niin pitkä aika, että ne on aikaa sitten heitetty bittien taivaaseen ja korvattu muunlaisilla ratkaisuilla.

Kannettavan tietokoneeni käyttöjärjestelmänä on työpöytä-Linux (linkin takana blogimerkintäni vuodelta 2014). "Työpöytä" käyttämässäni termissä merkitsee sitä, että kyseessä ei ole mobiililaite eli kännykkä tai taulutietokone (eli "tabletti"). Tällä hetkellä käytössäni on Mint Linux -niminen levitysversio Cinnamon-työpöytäympäristöllä varustettuna. "Levitysversio" tarkoittaa sitä, että ainakin periaatteessa kuka tahansa tarpeeksi pystyvä taho voi rakentaa palasista "oman" version Linux-käyttöjärjestelmästä. Helppokäyttöisiä Linuxin levitysversioita on useita olemassa, joten kenenkään ei oikeasti tarvitse itse rakentaa "omaa" Linuxiaan, ellei sitten jostain käsittämättömästä syystä aivan välttämättä tahdo. Ja Linuxin levitysversioita voi käyttää sitten ilman lisenssimaksuja, vaikka se ei ole siinä tärkeintä, vaan vapaus.

Tässä välissä voi olla tarpeen huomauttaa, että kun minä tällä sivulla ilmoitan käyttäväni jotain tiettyä Linuxin levitysversiota omassa kotikoneessani, niin ilmoitukseen kannattaa suhtautua tietyllä varauksella. Nimittäin päivitän tätä sivua suhteellisen harvoin, ja saatan aina silloin tällöin huvikseni tai muusta syystä vaihtaa käyttämääni levitysversiota. Tai ainakin siinä käyttämääni työpöytäympäristöä. Tosin tätä ei ole viime aikoina tapahtunut.

En ole kuitenkaan mikään "Linux-guru". Linux on kannettavan tietokoneeni käyttöjärjestelmänä yksinkertaisesti siitä syystä, että pystyn käyttämään Linuxia, ja myös siihen liittyvien kauniiden arvojen vuoksi. Neuvostoliiton romahdettua (tapahtui vuonna 1991) Virossa kysyttiin, että miksi olla marxilainen, jos ei ole pakko. Samalla lailla voidaan nykyään kysyä, että miksi käyttää Microsoftin Windowsia, ellei ole pakko. 2000-luvulla on Linux-käyttöjärjestelmästä tullut yhä enemmän sopiva normaalikansalaisen PC-tietokoneessaan käyttää. Minua ei huvita olla sidoksissa mahtavaan amerikkalaiseen ohjelmistoyhtiöön nimeltä Microsoft, jolla on PC-tietokoneissa määräävä markkina-asema. Linuxhan on hajautettu ja edelleen pitkälle vapaaehtoistyöhön perustuva projekti – vaikka Linuxia hyödynnetään paljon kaupallisestikin – eikä Linuxin kernelistä eli ytimestä tarvitse maksaa lisenssimaksuja kenellekään. Vapaus on hieno arvo!

Android on muuten Linux.

Olen auttanut useita ystäviäni ja tuttujani Linuxin käyttäjäksi siirtymisessä, vaikka en olekaan guru. Ubuntu Linux ja Mint Linux ovat ainakin tavallisen kansalaisen kannalta helposti lähestyttäviä Linuxin levitysversioita.

Linuxin levitysversiot saa tyypillisesti ladattua netistä. Sen jälkeen tarvitsee vain polttaa DVD- tai CD-levylle – tai nykyään voi käyttää myös muistitikkua hommaan – tämä asennuslevykuva. Asennuslevyjä saa usein myös tilattua netistä halvalla. Yleensä saman asennuslevyn avulla saa myös ennen asentamista tarkastettua, millainen lopullinen järjestelmä on. Englanniksi tällaisesta asennuslevystä on käytetty nimitystä Live DVD tai Live CD. Ja itse asiassa nimitystä ei ilmeisesti ole koskaan osattu suomentaa. Mutta koska myös muistitikkuja käytetään nykyään samaan tarkoitukseen, niin olisi parempi varmaan puhua yleisesti livemediasta. Säilytin tuon wanhan nimityksen tässä, koska aiheesta löytyy kiva linkki.

Tietokonelaitteiden määrässä mitattuna Linux on maailman käytetyin käyttöjärjestelmä nykyään. Esim. digilaatikossa tai televisiossa saattaa olla ja todennäköisesti onkin Linux.

Yleisin käytetty Linux-laite maailmassa on älykännykkä, jossa on Android-käyttöjärjestelmä. Android on myös Linux. Mutta minun hieman puristiseen maailmankuvaani se on hieman liikaa, koska käyttöjärjestelmän tärkeänä kehittäjänä toimii käyttäjien yksityisyyttä raottava Google. Mutta sitä pitää pärjätä sillä mitä on. Android on järjestelmänä varsin toimiva, mutta toivoisin alalle hieman kilpailua jonkin käyttäjien yksityisyyttä enemmän kunnioittavan epäkaupallisemman lafkan Linux-järjestelmän myötä. Piti minun tämäkin nähdä elämässäni, että Linux yleistyy tietokonelaitteissa kaupallisen tahon ansiosta.

Android siis perustaltaan on Linux ja perustuu avoimeen lähdekoodiin, kuten hyvä tapa kuuluu, mutta siinä käytössä oleva sovelluspalvelu Google Play on kaupallisen toimijan omistama.

Ensimmäinen aikuisen oikeasti käyttämäni Linuxin levitysversio oli Mepis Linux, joka oli oikeasti helppokäyttöinen. Käytin sitä 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä. Sen ainoa huono puoli oli se, että siihen ei saanut suomenkielistä käyttöliittymää. Myöhemmin käytin myös melko pitkään puristien suosimaa Debian Linux -nimistä levitysversiota, joka ei kylläkään ollut ollut viimeisen päälle käyttäjäystävällinen tavallisen ihmisen kannalta, mutta käytin sitä, koska halusin olla erilainen. Sittemmin olen siirtynyt lähemmäksi tavallisten työpöytä-Linuxin käyttäjien valtavirtaa.

Linux on jo valloittanut alueita supertietokoneista palvelimiin ja mobiililaitteisiin. PC-työpöytien valloitus kestää jonkin verran pitempään osittain Microsoftin määräävän markkina-aseman vuoksi ja osittain hitausvoimien takia. Osasyy on kyllä Linuxissa itsessäänkin, ja tärkeimpinä ongelmakohtina tässä pidän seuraavia kahta, tai sanotaan nyt kolmea: 1) Koska Linux on vapaa käyttöjärjestelmä, niin se on jonkin verran hajanainen projekti, mikä tavallisten tietokoneenkäyttäjien kannalta tarkoittaa sitä, että ei ole "yhtä ainoaa oikeaa Linuxia", vaan levitysversioiden valikoima on turhankin laaja. Vaikka se mitä löytyy Linuxin "konepellin alta" on jossain määrin samaa tavaraa, niin levitysversioiden käyttöliittymät voivat erota hyvinkin paljon toisistaan. 2) Linuxille ei ole olemassa läheskään yhtä loistavaa kaupallisten pelien valikoimaa kuin Windowsille. Tätä ei voi korvata se, että vapaita pelejä on olemassa edustava valikoima. Tosin Valven alettua julkaista Steam-alustallaan pelejä myös työpöytä-Linuxille (vuoden 2013 alussa) tilanne on ollut tässä suhteessa viime vuosina paranemaan päin päin. 3) Ja tietenkin on vielä rikkana rokassa se, että työpöytä-Linuxille ei ole olemassa yhtä kattavaa sovellusvalikoimaa kuin Windowsille.

Käytin välillä myös Applen koneita. Periaatteessa pidän Mac OS X:n käyttöliittymästä. Joskus hyvin kauan sitten käytin kotonani myös Windowsia PC:ssä. Eri puolilla pääkaupunkiseutua saatan käyttää välillä Windowsia vielä nykyäänkin joskus. Mutta en kotonani, koska se on pyhää maata. Tai no, käytin välillä toisessa kotikoneessani jonkin aikaa Windowsia, mutta kun kyseessä oli vanhentunut Windows XP, niin kyseessä ei kai ollut kovin suuri synti (en yhdistänyt konetta ollenkaan internetiin).

Olen toivonut voivani käyttää sosiaalisen median yhteisöpalvelu Diasporaa paljon. Kyseessä on avoimen lähdekoodin kilpailija Facebookille. Diasporan asiakkaita ovat käyttäjät, jotka omistavat itse palveluun laittamansa datan ja kuvat (jos ne ovat omia). Kaupallisilla kilpailijoillahan mainostajat ovat varsinaisia asiakkaita. Tästä pääset näkemään Diaspora-virtani. "Virta" merkitsee Diasporassa samaa kuin Facebookissa "seinä".

Diasporassa on kannaltani vain yksi huono puoli. Se, että Facebookin tapaisia yrityksen tai yhteisön tai harrastesivuja siihen ei voi pistää.

Olin aikonut kirjoittaa pienen oppaan Diasporan käyttöön ottamista helpottamaan. Mutta en saanut paljoakaan aikaan, ja lopulta hermostuin itseeni. Mutta täältä pääset lukemaan suppeamman sivuni, jolle olen koonnut perusasioita palvelusta.

Myöhemmin olen ruvennut käyttämään toista kilpailijaa Facebookille nimeltä MeWe. Palvelu lupaa suojella käyttäjänsä yksityisyyttä., ja siihen sen bisnesidea perustuukin. Kun vuonna 2019 Google oli haudannut Google+ -palvelunsa, niin monet siinä olleista käyttävät nykyään MeWe:ä. MeWe elää tai kaatuu sen perusteella, miten hyvin se kykenee suojelemaan käyttäjiensä yksityisyyttä. MeWe:ssä on kannaltani vain yksi huono puoli eli se, että vielä tällä hetkellä siinä julkaistuilla julkaisuilla ei ole omaa internet-osoitetta, eli niitä ei voi jakaa palvelun ulkopuolelle. Tämä on tärkein syy sille, että vielä käytän Diasporaa. Mutta MeWe:ä ilmeisesti kehitetään paljon nopeampaa tahtia kuin sitä. Suomen kielen tuki tuli palveluun äskettäin eli vuoden 2019 kesäkuussa.

MeWe:llä kehutaan kovasti sitä, että koska käyttäjiä palveluun tulee koko ajan lujaa vauhtia lisää, niin Facebookia ei voi pitää enää markkinoiden omistajana.


Ihan jotain vielä lisää

Omia luonteenpiirteitäni: Olen ystävällinen ja tulen hyvin toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Toisaalta olen melko ujo.

Ja onneksi teen paljon myös sellaista, mihin ei kuulu tietokoneen päätteen edessä möllöttäminen.

Muita tärkeitä arvostuksiani: ystävyys, ruohonjuuritason jutut, henkiset arvot yms. Lisäksi vastustan rasismia ja nykyisessä valtapolitiikassa suosittua pseudoantirasismia, joka on eräänlaista valepukuista rasismia.

Olen ehdottomasti poliittisen epäkorrektiuden kannalla. On kuin Jumala itse olisi näyttänyt minulle, miten kaunis tämä asia on. Toinen asia on sitten kuitenkin se, että millä lailla ihmisen on hyvä olla poliittisesti epäkorrekti. Kaikki, mitä voidaan tehdä, ei ole arvokasta. Kaikki, mitä voidaan sanoa, ei ole arvokasta.

Pidän myös melko paljon Kanadasta. Seuraan Suomen televisiosta kanadalaisia tv-sarjoja, kun sellaisia tulee.

Olin kauan aikaa sitten lakannut uskomasta oppiin ikuisesta helvetinpiinasta (ja tämä ei johtunut pastori Antti Kylliäisen silloisista kuuluista jutuista). Olin ennen joidenkin vuosien ajan Suomen Vapaakirkon jäsen, ja seurakunnassa mainittiin saarnaspöntöstä käsin aina joskus ikuinen helvetinpiinakin, ja minua alkoi ärsyttää. Erosin sitten kirkosta jossain vaiheessa. Vaikkakin olen sitä mieltä, että muuten Vapaakirkko oli muuten ihan hyvä noin seurakuntayhteisönä. Ja olen valmis käymään vapaaseurakunnassa periaatteessa vastakin, jos joskus sille päälle satun. Tai ehkä en satu. Todennäköisesti en satu.

Mutta muuten Jumalalla näyttäisi olevan aika vähän tekemistä maailmassa, koska sitä hallitsevat ihan muut asiat. Minusta olisi hauska ajatella, että Jumalan suunnitelmat ohjautuvat toteutumistaan kohti maailmassa, mutta tämä ei ole varsinaisesti tiedollinen asia.

Olen muuten tieteellistä ajattelua kannattavan ja pseudotieteitä vastustavan Skepsis-yhdistyksen jäsen.

Uskon tieteeseen, koska se on ylivoimaisesti paras keino saada suhteellisen luotettavaa tietoa maailmasta. Mutta toki voi sanoa olevan olemassa myös elämyksellistä tietoa, jos niin haluaa esittää. Mutta minusta se ei ole ihan niin kova ja pätevä juttu laadullisesti kuin tieteeseen perustuva tieto.

Jumala on minulle ennen kaikkea kirjallinen tehokeino. "Jumala ei heitä noppaa. Katso tänne tai Jumala ottaa pääsi irti ja pistää sen katsomaan!"

Minulla on pitkälle samantapainen jumalakuva kuin maailman ehkä tunnetuimmalla fyysikolla Albert Einsteinilla. Einsteinin "jumalausko" oli laadultaan ei-uskonnollista. Vain ei-uskonnollisella tavalla käsitettynä voin itsekin "uskoa" Jumalaan.

Pidän myös Jeesuksesta ihan riippumatta siitä, onko hän tosiasiassa Kristus.

Kolmen vuoden ajan sotahuutoni oli kuulunut: "Kristuksen sovitustyöhön turvautuminen toimii, vaikka Jumalaa ei olisikaan olemassa."

Perustin suhteeni Jumalaan yksin Kristuksen sovitustyöhön enkä mihinkään, mikä on omaani, vaikka Jumalaa ei olisikaan. Nimitin tätä asennetta instrumentalismiksi. Kristuksen sovitustyöhön perustaminen saattoi kaiken muun ohella rauhoittaa minua.

Jumala on minulle mahdollisesti olemassa oleva asia. Palvon kuvitteellista Jumalaa.

Kirkon korvikkeeksi kannattaisin sellaisen kulttuurijärjestön perustamista, jonka jäsenten ei tarvitsisi uskoa Jumalaan tai siis pitää Jumalan olemassaoloa objektiivisesti varmana asiana. Tällainen järjestö olisi myös länsimaisen kulttuurin parhaita perinteitä ja ilmentymiä kannattava kulttuurijärjestö. Se voisi myös kannattaa globaalinationalismia.

En juurikaan määrittele tuota Einstein-jumalakuvajuttua syvemmin omaa jumalauskoani, sen laatua tai sen puutetta. En voi sanoa olevani selvästi teisti. En ole myöskään ateisti. En ole agnostikko, en polyteisti. En pahemmin ota kantaa.

Lähinnä omaa "kantaani" jumalauskon suhteen on deismi, jos sillä siis tarkoitetaan yksinkertaisesti epädogmaattista jumalauskoa.

Minusta paras Jumala on sellainen Jumala, johon ei ole pakko uskoa.

Voi sanoa muuten, että noiden kolmen vuoden ajan pyrkimyksenäni oli ollut sovittaa yhteen sisäiset tarpeeni voida olla uskomatta persoonalliseen Jumalaan ja kokea pyhää.

En ole kyennyt kuitenkaan täysin irtautumaan ajatuksesta, että rukoileminen olisi mielekäs asia. Suhteellisen uskonnottomana minun tekee kuitenkin mieli sanoa, että kannattaa rukoilla sellaisia rukouksia, jotka ovat harmittomia.

...Mutta ei kai satunnainen halu rukoilla olekaan oikeasti väärin.

Itse asiassa saa minun puolestani olla mieluummin edes jossain määrin tervehenkinen uskonto jollain kuin jokin lässytyspaska. Tarkoitan, että vaikka pidänkin uskontoa jossain määrin epärationaalisena ilmiönä, niin se kuitenkin ankkuroituu syvälle ihmisyyteen. Uskonnollisuus on luonnollista enkä halua hyökätä rajusti sitä vastaan.

Mutta mielestäni on asiallista vastustaa uskonnon piirissä tapahtuvaa tiedon salaamista, sitä että ihmisiä pidetään pimennossa eikä anneta heidän ajatella vapaasti.

Toisinajattelijoita vastaan toimiva uskonnollisuus tulee mielestäni murskata.

Myöskin pseudotieteiden tietopohjainen kritisoiminen on mielestäni täysin asiallista.

Tunnen myös lievää viehtymystä reformi- ja liberaalijuutalaisuuteen.

Mutta mitä tulee siihen, mikä on ollut "hengellinen tilanteeni" niiden kolmen vuoden jälkeen, niin vuoden 2019 heinäkuussa tulin lyhyen ajan sisällä yksinkertaisesti siihen tulokseen, että saan Kristuksen sovitustyöhön turvautumisen edut turvautumatta Kristuksen sovitustyöhön. Koska tajuan, että ihminen ei kykene turvautumalla omiin voimiinsa ja siihen, mikä on hänen omaansa, elämään siveellisen maailmanjärjestyksen mukaista elämää. Ja siksi kannattaa kokonaan luopua yrityksestä.

Kuitenkin tulin lopulta saman vuoden lokakuussa siihen tulokseen, että yksinkertaisempaa lienee silti turvautua Kristuksen sovitustyöhön.

Olen myös melko kiinnostunut politiikan asioista, mutta voidaan sanoa, että poliittiselle kartalle sijoitettuna minua voitaisiin pitää nykyään outona lintuna. Tai oikeastaan ennenkin minua oltaisiin voitu pitää. Vuonna 2010 minulla alkoi olla ensimmäistä kertaa elämässäni puoluepoliittinen vakaumus.

Karl Marx itse kuvasi itseään: "Tiedän vain sen, että itse en ole marxilainen." Kommunistidiktatuurit ovat lianneet osaltaan Marxin maineen, ja se on sääli. Kuulemma nuori polvi kuitenkin kykenee jossain määrin suhtautumaan Marxiin ilman kommunistidiktatuurien kammottavaa historiaa riippakivenä.

Marx ajoi työläisten vapautta, ja kommunistidiktatuurit raiskasivat hänen visionsa. Pidän "puhdasoppisena" klassisena marxilaisuuden edustajana saksalaista sosialidemokraattista teoreetikkoa ja poliitikkoa Eduard Bernsteinia. Hän oli vielä Marxiakin marxilaisempi, kun luopui jopa höpisemästä dialektiikasta.

Olen sanonut, että vapautta ja yksilöä kannattava aate liberalismi tulisi ympätä wanhan kunnon ajan Isänmaallisen kansanliikkeen (IKL) aatteeseen, jotta saataisiin hieno poliittinen aate.

Suhtaudun ihmiskasvoiseen nationalismiin myötämielisesti. Jos on olemassa ihmiskasvoista sosialismia, niin on olemassa myöskin ihmiskasvoista nationalismia. Sellaista, joka kannattaa demokratiaa ja oikeusvaltiota ja vastustaa rasismia, kiihkonationalismia, kiihkoisänmaallisuutta ja poliittista väkivaltaa. Kannatan myös kansainvälistä kulttuuri"nationalismia". Mielestäni länsimaitten kulttuurinen perusta eli kreikkalaisroomalainen antiikin perintö, kristillinen perintö, valistuksen perintö, ja sananvapaus, demokratia ja oikeusvaltio ovat sellaista, mille voi perustaa.

Hitler halusi kaiken muun ohella tappaa mielenterveyspotilaat. Siinä yksi syy lisää inhota miestä.

Hitlerin ja tämän kavereiden pahat teot liittyvät ihmiskasvoiseen nationalismiin yhtä paljon kuin Pol Potin ja tämän kavereiden pahat teot nykyaikaiseen sosialidemokratiaan. Suomi ei myöskään olisi koskaan itsenäistynyt Venäjästä ilman nationalismia. Ilman nationalismia me puhuisimme nykyään venäjää ja meillä olisi venäläiset instituutiot ja hyvinvointivaltiosta voitaisiin maassamme tai tarkemmin sanoen alueellamme vain haaveilla.

Talvisodan ihmettäkään ei olisi syntynyt ilman nationalismia.

Mutta pidän oikein pahana sitä, että sisällissotamme aikana valkoiset tappoivat myös valkoisia kannattaneita venäläisiä vain sen vuoksi, että nämä olivat venäläisiä. Tämä oli rasismia.

Sekin oli kyllä paha, että valkoiset tappoivat myös valkoisten puolella taistelleita venäläisiä siitä syystä, että epäilivät näitä vakoojiksi.

Kannatin ennen puoluetta, joka muun ohella kannatti myöskin suoraa demokratiaa täydentämään edustuksellista demokratiaa. Ja olin sen jäsenkin. Suoraa demokratiaa kannatan edelleen.

Persuissa on nykyään jopa Hallis puikoissa ja uuvatit lähteneet puolueesta, ja puolue on mennyt entistä syvemmälle Voiman pimeällä puolella. Ylistäkää Herraa! Niin, olen siirtynyt Persuihin.

Uuvatit eivät oikeastaan onnistuneet vuoden 2019 eduskuntavaaleisssa lisäämään Keskustan ja Kokoomuksen suhteellista painoarvoa. Runollista oikeutta!

Niin, ja lisäksi olen myös sähköisiin oikeuksiin ja sananvapauden puolustamiseen keskittyneen ihmisoikeusjärjestön Electronic Frontier Finlandin jäsen. Effin emojärjestö on yhdysvaltalainen Electronic Frontier Foundation.

Olen myös ihmiskasvoista nationalismia kannattavan Suomen Sisun jäsen.

Tekaisin muuten jokunen vuosi sitten yhtenä päivänä Jukka Piipponen -nimiselle kirjailijalle nettisivut. Piipponen on tietokirjailija, joka on kirjoittanut sotiemme lentäjistä tosiperustaisia romaanimuotoisia teoksia. Olen lukenut melkein hänen kaikki kirjansa. Voit niin halutessasi myös käydä lukemassa blogimerkintäni hänestä.

Kaiken muun ohella olen myös Hyvät Tuulet ry:n jäsen. Kyseessä on vantaalainen mielenterveysyhdistys, jolla on kaksi kahvilatyyppistä kohtauspaikkaa, Lauhatuuli Simonkylässä ja Myöhätuuli kotitanhuvillani Pähkinärinteessä. Yhdistyksen toiminta perustuu ennen kaikkea vertaistukeen. Molemmat toimipisteet ovat auki arkisin klo 9-15.

Kun olen itse viime ajat nauttinut työkyvyttömyyseläkettä, niin Myöhätuuli on ollut minulle hyvä olohuoneen jatke, jossa tapaa ihmisiä ja jossa pääsee myös osallistumaan erilaisiin ryhmiin, toimintaan ja retkiin. Yhdistyksessä voi myös vain olla ja möllöttää. Tai lukea lehtiä. Kävijöille löytyy kummastakin yhdistyksen toimipisteestä myös tietokoneita, joita voi käyttää.

Toimipisteissä voi myös halutessaan nauttia maittavan vain neljä euroa maksavan lounaan klo 11-12. Myöskin kahvi, tee, kaakao ja pulla ovat huokeita.

Itse olen vetänyt Myöhätuulessa ja yhdistyksessä erilaisia ryhmiä. Tällä hetkellä vedän englannin kielen keskusteluryhmää ja silloin tällöin myös levyraatia. Parillisten viikkojen lauantaina Myöhätuuli on myös auki klo 11.30-15.00, ja yleensä minä olen toinen lauantaipäivien ylläpitäjistä. Lauantaisin kävijä ei saa lounasta, mutta kahvia ja pullaa ja hyvää seuraa saa.


Ja aineista

En polta tupakkaa enkä käytä laittomia huumehia. Toistaiseksi. animoitu oluttuoppiTupakkaa opettelen nauttimaan sitten kun Karjala on saatu takaisin. Nautiskelen alkohoolijuomia kuitenkin joskus. Pyrin pitämään kaikkein järjettömimmän menon silti vähäisellä tasolla. Pintahiivaolut maistuu niistä eniten.

Itse asiassa nykyään on varmaa, että pidän keskimäärin eniten Yhdysvalloissa valmistetuista oluista. Ja juu, Budweiser ei kuitenkaan kuulu näihin. Monet Yhdysvalloista Suomeen tuotetuista oluista ovat älykkäitä ja aromikkaita.

Muuten voisin sanoa, että tykkään brittiläistyylisistä oluista ja näin sanomalla viittaisin ale-, stout- ja porter-oluisiin, mutta en kuitenkaan voi niin sanoa, koska Yhdistyneessä kuningaskunnassa valmistetut oluet ovat usein laimean makuisia.

Nautiskelen mielelläni myös skottilaisvalmisteisia savuisia viskejä.

Tosin alkoholin nauttimisessa noudatan tällä hetkellä lääkärin määräämä rajoitusta.

Lisäksi olen kahvinisti. Charlton
        Heston Mooseksena - hän on parempi Mooses kuin Paavo Lipponen -
        tai ainakin on filmissä - Kivääriyhdistys painukoon helvettiin!Välillä olen kuitenkin juonut joskus illemmalla ja päivälläkin(!) jopa (kofeiinitonta) viljakahvia. Jotkut tyypit ennen vanhaan ihmettelivät tällaista politiikkaa eli viljakahvin juomistani... Tosin asia on niin, että välillä en lukemattomiin vuosiin löytänyt enää lähikaupasta viljakahvia. Mutta vuonna 2019 tilasin sellaista eräästä suomalaisesta verkkokaupasta.

Ennen vanhaan nautin aina silloin tällöin myös jauheesta tehtyä pikacappuccinoa. Vaikka eihän se tietenkään ole samaa kuin cappuccinokeittimellä tehtävä cappuccino, mutta sitä on pärjättävä sillä mitä on. Lopulta elämässäni alkaneet maidosta aiheutuneet vatsavaivat olivat saaneet minut kuitenkin vähentämään cappuccinon nauttimista. Ja lopulta vaihdoin sen sokerittomaan ja maidottomaan kaakaoon, johon lisään runsaasti riisimaitoa ja maltillisesti sokeria.

Em. verkkokaupasta tilasin myös vähäsokerista maidotonta pikacappuccinojauhetta.

Teetä nautin paljon iltaisin ja öisin. Nautin myöskin eteläafrikkalaista rooibos-yrittijuomaa silloin tällöin. Rooibos ei sisällä kofeiinia.

Ei ihan uusi suuri juomauutuus elämässäni oli ollut yerba maté. Ilex paraguariensis on eteläamerikkalainen puu. Siitä tehdyn juoman espanjankielisessä nimessä yerba tarkoittaa yrttiä ja maté on peräisin ketšuan kielen sanasta mati, joka tarkoittaa kuppia. Matee on 1900-luvun alusta alkaen, kun juoman tuntemus oli siirtynyt Argentiinan valkoisen valtaväestön pariin, ollut erittäin suosittu sosiaaliseen yhdessäoloon liitetty "kansallisjuoma" maassa. Sitä nautitaan käsittääkseni paljon myös Paraguayssa ja Uruguayssa. Minulla on jopa virallinen yerba-pilli, jolla ryystin kupista juomaa, silloin sitä vielä tapasin harrastaa (monta vuotta sitten). Tosin se ei ole valmistettu hopeasta ja kullasta, mikä on periaatteessa väärin.

Lopetin yerban nauttimisen, kun huomasin sen lisäävän nälän tunnetta. Kun on muutenkin taipumusta ylipainoisuuteen, niin ei sitä haluaisi juoman takia lisätä.


Lopussa olevaa tekstiä

Musiikkimaustani kerroin jo jotain ylempänä, joten ei siitä tässä paljoa enempää. Olen musiikin suhteen melko kaikkiruokainen. Musiikki merkitsee minulle sinänsä paljon, mutta en välitä olla mikään alueen asiantuntija. Kolmekymmentä täytettyäni olin suureksi hämmästyksekseni havainnut alkaneeni pitää jonkin verran country & western -musiikista. Olen tätä nykyä aikeissa ruveta kuuntelemaan pitkästä aikaa taas enemmän klassista. Mutta missä pirussa ovat kaikki klassisen musiikin cd:eeni?

No kerrotaan vielä se, että pidän paljon kappaleesta "Killing me softly with Windows".

Olen  joten kuten muuten sivistynyt mies, mutta urheilusta tai mistään siihen liittyvästä en tiedä enkä välitäkään Ikinä tietää mitään. Kuitenkin pyrin hirveästi pitämään ikiomaa kuntoani yllä.

Ja aina välillä laulan suihkussa. Useimmiten laulelen seuraavia kappaleita: Paul Grossin ikivihreää balladia Ride Forever ja Arrogant Worms -yhtyeen kappaleita The Mountie Song ja Proud to Be Canadian.

Tavallisesta suomalaisesta urheilua näkevästä sohvankuluttajasta eroan vahvasti siinä, että minua ei tippakaan liikuta, miten Joonas Hytönen pärjää formulakisoissa! Tämä on tosi tarina. (Mutta anteeksi tarinan vanhentuneisuus.)


vanha kunnon Kanada

 
Lopuksi virallinen ihmisentaimikuvani, joka
on ollut tämän sivun lopussa jo vuodesta yksi
ja kaksi. Piirsin sen aikoinaan Windows 98:n
Microsoft Paintillä.
ihmisentaimi
Painamalla kuvaa saat mahdollisesti
ladattua
englanninkielisen
Ruoki minua -kehoituksen.




Tämä sivu on yksi vanhimmista nettisivujeni sivuista. Tämä oli olemassa jo 1990-luvun melkein lopulla. Niin, ja alun perin sivun nimi oli Minusta lissää tässä. Monta vuotta myöhemmin tulin erottaneeksi tästä omaksi sivukseen Babylon 5 -sivuni.
vastallista vai oliko se vihdallista ŝuismia;
                kiitoksia mielenkiinnostanne tuotteitamme kohtaan

sähköpostiosoitteeni:

© Tom Kärnä