Etusivulle

"Pölinää" lingua franca novaan liittyen

Lingua franca nova ("elefen") on keinotekoinen kansainväliseksi apukieleksi tarkoitettu alun perin yhdysvaltalaisen psykologian professorin C. George Boereen kehittämä kieli. Sen kielioppi on hyvin yksinkertainen sekä täysin säännöllinen ja on hyvin samantapainen kuin romaanisissa kreolikielissä. Kielen sanasto perustuu ranskaan, italiaan, portugaliin, espanjaan ja katalaaniin. Kieltä kirjoitetaan täysin äänteenmukaisesti.

Tämä nettisivu sisältää "pölinää" lingua franca novaan liittyen. Kyhäämäni kielen suomenkielinen kielioppi löytyy toiselta sivultani.

Jatkossa tällä sivulla viittaan kieleen joskus lyhenteellä LFN.

Asia eli itse "pölinä"

Aluksi

Esitän asiani lyhyesti.

Olen käytännössä aina kannattanut sellaista, että pitäisi olla olemassa sellainen kansallisesti neutraali kieli käytettäväksi erikielisten ihmisten keskinäistä kanssakäymistä varten, joka ei olisi kenenkään ainakaan ainoa äidinkieli.

Alun perin olin ajatellut, että tämä kieli olisi esperanto. Myöhemmin petyin siihen. Kävin läpi eri kielistä sellaisia internetistä löytyviä aineistoja, jotka olisivat suhteellisen helposti omaksuttavissa.

Tutustuin interlinguaan. Se on romaanisia kieliä muistuttava kieli, jonka kielioppi on kuitenkin yksinkertaistettu, mutta sillä lailla, että kieli muistuttaa luonnollista kieltä. Interlinguan sanasto on hyvin paljon klassisen latinan mukainen. Minusta kieli säilyttää länsimaisen kulttuurin ytimessä olevan klassisen kieliperinteen loistavalla tavalla. Taisin hylätä interlinguan pelkästään sen vuoksi, että siinä on eri hän-pronominit miehelle ja naiselle.

Tutustuin myös lingua franca novaan. Hylkäsin sen luultavasti sen vuoksi, että se oli liian yksinkertainen.

Näiden ohella tutustuin myös Latino sine Flexioneen, joka on rakenteellisesti hyvin yksinkertaisesti versio latinasta. Sen sanasto perustuu luonnollisesti klassiseen latinaan. En enää muista, miksi hylkäsin Latino sine Flexionen.

Tutustuin pinnallisemmin joihinkin muihinkin kansainvälisiksi apukieliksi kehitettyihin kieliin.

Rupesin lopulta kehittämään omaa kansainvälistä apukieltäni latinan pohjalle. Homma kävi kuitenkin minulle liian raskaaksi, joten kehitinkin esperantosta paremman version. Lopulta kuitenkin tulin siihen tulokseen, ettei esperanto edes omana versionani oikein vastannut kansainvälisen apukielen ihannettani.

Ihastuin sitten interlinguaan. Opiskelin sen perusteita ja vanhaan tapaani korjailin siitä pois minua inhottavia piirteitä, kuten sukupuolisovinismia (olen itse kenties sovinisti, mutta olen liberaali sovinisti). Jonkin ajan päästä minusta alkoi kuitenkin tuntua siltä, että kieli on liian monimutkainen. Sitten käväisin taas katsomassa, millainen kieli LFN olikaan, ja päätin, että tämä kieli on huomattavan hyvä keksintö. LFN:n yksinkertaisuus ei haitannut enää ollenkaan. Se tuntuu itse asiassa myönteiseltä piirteeltä minusta nyt.

Alempaa pääset lukemaan, miten minun on lopulta käynyt LFN:n kanssa.

Lingua franca novaan liittyen sitten

LFN:ssä minua on ilahduttanut se, että se on ehdottoman foneettinen kieli. Mitkään kirjaimet eivät ole äännearvoltaan moniarvoisia, toisin kuin romaanisissa kielissä ja interlinguassa.

LFN ei kuten suomen kielikään ole missään määrin sukupuolisensitiivinen kieli, ja minua tämä aivan oikeasti miellyttää.

Se piirre LFN:ssä, että sitä voidaan kirjoittaa kahdella eri kirjaimistolla, latinalaisella ja kyrillisellä kirjaimistolla, on kyllä hieman outoa, mutta kestän sen. Muistan kuitenkin, että ennen vanhaan kieltä saatettiin kirjoittaa myös kreikkalaisella kirjaimistolla. Mihinhän se sääntö on kielessä kadonnut?

Lisäksi LFN:n kielioppi on todella helppo oppia. Kielioppi on suorastaan älyttömän yksinkertaistettu, ja olenkin blogissani verrannut sitä siksi kiinan kieleen, vaikka nämä kaksi kieltä muuten eroavatkin toisistaan kuin yö ja päivä.

Minun on kuitenkin aina ollut vaikea suhtautua siihen romaanisten kielten piirteeseen, että pääsanojen määritteet sijaitsevat pääsääntöisesti pääsanan jälkeen eikä kuten sellaisissa sivistyskielissä kuin suomi, englanti, ruotsi, saksa ja venäjä, ennen pääsanaa. En kerta kaikkiaan ole kyennyt ymmärtämään, mitä järkeä sellaisessa on. Klassiseen latinaan ei tämä asenteeni kuitenkaan ole suuntautunut. Luultavasti siitä syystä, että latina on minusta niin kauhean hieno kieli, että siinä oikeastaan pitääkin sanajärjestyksen olla se mikä on.

Koska LFN kerran pohjautuu romaanisiin kieliin, niin siinäkin pääsanan määritteet tavataan sijoittaa pääsanan jälkeen, ja itse asiassa vielä suuremmassa määrin kuin romaanisissa kielissä itsessään. LFN:ssä tämä häiritsee minua kuitenkin jonkin verran heikommin ilmeisesti sen vuoksi, että kielessä sanat ovat keskimäärin melko lyhyitä. Sen vuoksi romaanislatinamainen sanajärjestys on tuntunut itse asiassa melkein järkevältä. Ei kuitenkaan täysin.

Aloitin myös linguafrancanovankielisen blogin pitämisen. Lopetin sen kuitenkin kesken, ennen kaikkea siksi että kielen sanojen jatkuva kääntäminen englannin kielestä syö miestä. Kun ei ole olemassa kunnollista linguafrancanova-suomi-sanakirjaa. Voit kuitenkin halutessasi käydä lukemassa näiltä sivuiltani linguafrancanovankielisen itse-esittelyni.

Kielioppi

...Ja olen tosiaankin kirjoittanut luultavasti maailman ensimmäisen suomenkielisen lingua franca novan kieliopin. Sen löydät täältä.

Uusi kieli, kielet

Vuonna 2015 ihastuin vielä uudestaan interlinguaan. Ja kirjoitin sille maailman ensimmäisen täysipainoisen suomenkielisen kieliopin.

Mutta sekään ihastus ei kestänyt kauaa.

Voit myös niin halutessasi käydä lukemassa blogimerkintäni Hullun kielimiehen seikkailut, jossa käsittelen ihmeellisiä seikkailujani kielten ihmemaassa.



Tein tämän sivun vuonna 2014.
sähköpostiosoitteeni:
© Tom Kärnä